Hollywood-elokuvan tunnetuksi tekemä ranta pysyy kiinni ainakin kesäkuuhun 2021.

Maya Bayn ranta Ko Phi Phi Leen saarella suljettiin kesäkuussa 2018, koska saaren luonto kärsi niin pahoin suurista vierailijamääristä. Alun perin ranta oli tarkoitus sulkea vain neljäksi kuukaudeksi, mutta sulkua on pidennetty toistuvasti.

Ranta nousi kuuluisuuteen Leonardo DiCaprion tähdittämästä The Beach -elokuvasta. Se sai ensi-iltansa vuonna 2000.

Thaiviranomaiset kertoivat torstaina uutistoimisto AFP:n mukaan, että ranta on päätetty pitää kiinni vielä kaksi vuotta, jotta alueen korallit ja muu luonto saavat rauhassa toipua.

Krabin maakunnassa sijaitseva ranta on suosittu päiväretkikohde.

Ennen sulkua rannalla vieraili jopa 5 000 turistia joka päivä. Kun ranta avataan uudelleen, turistien päivittäistä määrää rajoitetaan. Uutiskanava CNN:n mukaan saarelle päästetään tulevaisuudessa noin 1 200 turistia päivässä, neljässä ryhmässä.

Suuret vierailijamäärät irrottivat kasvien juuria ja aiheuttivat eroosiota sekä vaurioita koralleille.

Krabin matkailualan yrittäjien yhdistyksen puheenjohtaja Wattana Rerngsamut pitää sulun jatkamista epäreiluna.

– Maya Bay on matkailualan sydän, hän kommentoi uutistoimisto AFP:lle ja kehotti sulusta päättäneitä viranomaisia järjestämään julkisia kuulemisia, joissa sovitella rannan käyttöä.

Viime heinäkuussa Phuketin lähellä upposi lautta. Turmassa kuoli 47 kiinalaista matkailijaa. Se oli osaltaan hiljentämässä Thaimaan matkailualaa viime vuonna.

CNN:n mukaan Maya Bayn rantaa saa käydä ihailemassa veneestä, mutta sinne ei saa tällä hetkellä mennä.

Ranskalaissotilaat ovat pelastaneet neljä ulkomaalaista panttivankia Burkina Fasossa.

Pelastusoperaatiossa kuoli kaksi ranskalaissotilasta.

Panttivangeista kaksi on ranskalaisia miehiä. Kolmas pelastettu on yhdysvaltalainen nainen ja neljäs eteläkorealainen nainen, Ranskan presidentin Emmanuel Macronin kansliasta tiedotettiin perjantaina.

Operaatio suoritettiin yön pimeydessä perjantain vastaisena yönä.

Alueella islamistien väkivaltaa

Ranskan armeija kutsuu sieppaajia terroristeiksi.

Ranska aloitti vuonna 2013 Malissa operaation islamistitaistelijoiden ajamiseksi pois Malin pohjoisosista. Ranskalla on siitä asti ollut Sahelin alueella noin 4 500 sotilasta.

Alueella on kärsitty viime vuosina al-Qaidaan ja Isisiin liitettyjen islamistiryhmien väkivallasta.

Operaatiossa kuolleet sotilaat olivat merivoimien erikoisjoukkoja.

Opas löytyi luoteja ruumiissa

Kaksi ranskalaista miestä siepattiin toukokuun ensimmäinen päivä, kun he olivat safarilla Beninissä Pendjarin kansallispuistossa.

Norsuista ja leijoista kuuluisa puisto sijaitsee aivan Beninin pohjoisosassa Burkina Fason rajan tuntumassa.

Miesten safariopas löytyi kuolleena. Häntä oli ammuttu useita kertoja ja retkeilijöiden auto oli poltettu.

Toinen pelastettu mies on korukauppias ja pianonsoitonopettaja, toinen orkesterin kapelimestari.

Ranskan hallitus on varoittanut matkustamasta Beniniin alueille lähellä Burkina Fason rajaa, sillä sieppausten on tiedetty olevan uhka alueella.

Burkina Fasossa yli 100 000 ihmistä on paennut kodeistaan islamistiryhmien väkivallan vuoksi

Yhdysvaltain ja Kiinan kauppakiista on ottanut entistä vakavamman käänteen, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump määräsi tuhansille kiinalaistuotteille 25 prosentin tuontitullit. Maiden neuvottelijat yrittävät vielä perjantaina ratkaista kauppakiistaa, joka näyttää jo täydeltä kauppasodalta.

Perinteisen viisauden mukaan kauppasodissa ei ole voittajia. Pieniä erävoittoja on kuitenkin saatu, mutta tappioista voi tulla tuntuvia.

Voittaja: Donald Trump

Presidentti Donald Trump voi esiintyä omille kannattajilleen kovana neuvottelijana, joka toteuttaa uhkauksensa. Trump lupasi vaalikampanjassaan neuvotella kauppasopimuksia uusiksi ja väitti Kiinan hyötyvän epäreilusti Yhdysvaltain kustannuksella.

Tulleilla uhkailu on myös tuottanut tulosta. Esimerkiksi Meksikolta ja Kanadalta Trump sai myönnytyksiä, kun hän uhkasi maita kovilla tulleilla vapaakauppaneuvotteluissa viime vuonna.

Laajentuvat kauppasodat voivat silti tuoda ongelmia Trumpille. Asiantuntija-arvoiden mukaan tullisota voi rokottaa Yhdysvaltain talouskasvua 0,4–1,0 prosenttia.

Eurooppa ja Kiina ovat suunnanneet vastatulleja erityisesti aloille, jotka työllistävät ihmisiä Trumpin vahvoilla kannatusalueilla.

Häviäjä: Yhdysvaltalainen kuluttaja

Tuontitullit nostavat kiinalaisten tuotteiden ja raaka-aineiden hintoja. Valmistajat ja kauppiaat siirtävät yleensä kustannusten nousun tuotteiden hintaan, ja näin kuluttaja joutuu maksamaan aiempaa enemmän.

Esimerkiksi tiskikoneiden hinnat ovat nousseet Yhdysvalloissa 12 prosenttia sen jälkeen, kun Trumpin hallinto asetti niille entistä korkeampia tuontitulleja viime vuonna, televisiokanava CBS kertoo. Uudet tullit uhkaavat nostaa kuluttajahintoja tuntuvasti.

Toisaalta tullit myös suojelevat joitain kotimaisia yrityksiä ja tuovat suoria tuloja valtiolle. The Economist-lehden siteeraaman tutkimuksen mukaan Trumpin hallinnon tullit ovat tähän mennessä hidastaneet Yhdysvaltain reipasta talouskasvua vain 0,04 prosenttia.

Häviäjä: Xi Jinping

Kiinan presidentti Xi Jinping on hankalassa paikassa, arvioi yhdysvaltalaislehti New York Times. Yhdysvallat on Kiinan tärkein kauppakumppani, ja kauppasota uhkaa hidastaa Kiinan talouskasvua 0,6–1,5 prosenttia.

Kauppasodan rauhoittaminen vaatisi kuitenkin Kiinalta nöyryyttäviksi koettuja myönnytyksiä. Vahvana johtajana esiintyvä Xi näyttäisi heikolta.

Yhdysvallat on vaatinut Kiinaa esimerkiksi avaamaan talouttaan yhdysvaltalaisyrityksille ja muuttamaan lakejaan, jotta ne suojelisivat paremmin ulkomaalaisten yritysten aineetonta omaisuutta, kuten patentteja ja tekijänoikeuksia.

Kiina onkin ilmoittanut, että se vastaa Yhdysvaltain tulleihin sopiviksi katsomillaan vastatoimilla. Jos neuvottelut kaatuvat, kauppasota luultavasti yltyy.

Voittajia: Osa Euroopan vientiyrityksistä

Kun kiinalaiset tuotteet ja raaka-aineet kallistuvat, yhdysvaltalaiset yritykset etsivät korvaavia materiaaleja muualta. Jos Kiina asettaa vastatulleja, sama pätee kiinalaisyrityksiin.

YK:n kauppa- ja kehitysjärjestö UNCTAD arvioi, että korvaavia tuotteita etsitään etenkin Euroopasta. EU:n vienti voi kasvaa noin prosentin, jos myös Kiina toteuttaa uhkauksensa uusista 25 prosentin tulleista.

Toisaalta UNCTAD muistuttaa, että hyödyt kalpenevat verrattuna riskeihin. Jos Yhdysvaltain ja Kiinan taloudet kärsivät kauppasodan takia, se iskee pahasti myös EU:n vientiin.

Häviäjä: Maailmantalous

Maailman talouskasvu on osoittanut hiipumisen merkkejä viime aikoina. Kauppasodat ja uudet tullit lisäävät epävarmuutta ja uhkaavat heikentää kasvua entistään.

Maailman pörssikurssit ovat laskeneet tällä viikolla, kun Yhdysvaltain ja Kiinan kauppaneuvottelut menivät yhä pahempaan solmuun. Yhteensä maailman pörssit menettivät arvostaan lähes 1 900 miljardia euroa, taloussivusto Bloomberg kertoo.

Kauppasodilla on tapana laajentua, ja presidentti Trump käy niitä monilla rintamilla. Hän on esimerkiksi nostanut EU:sta tuotavan teräksen ja alumiinin tuontitulleja, ja EU on vastannut asettamalla tulleja bourbon-viskille ja muille kulutustuotteille.

Yhdysvaltain ja EU: n kauppakiista on edelleen ratkaisematta. Yhdysvallat uhkaa Eurooppaa 25 prosentin autotulleilla, ja EU on luvannut vastata samalla mitalla.

Lue myös:

USA:n ja Kiinan tullikiistassa ei ratkaisua – raju tullikorotus astui voimaan

USA ja Kiina aloittamassa tullikiistansa purkua – Jos neuvottelu epäonnistuu "riski talousmarkkinoiden romahduksesta kasvaa selvästi"

Itä-Uudenmaan poliisi tutkii Vantaan Korsossa keskiviikkoiltana tapahtunutta väkivallantekoa. Vuonna 1998 syntyneen miehen epäillään heittäneen alle 20-vuotiaan miehen alas kerrostalon ylimmän kerroksen parvekkeelta. Uhri on poliisin mukaan syntynyt 2001.

Uhri sai putoamisen seurauksena sairaalahoitoa vaativia vammoja.

Poliisi tavoitti epäillyn tekijän noin tunnin päästä teosta.

Epäilty ja uhri ovat ennestään tuttuja toisillensa. Poliisin mukaan alkoholilla on osuutta tapahtumaan.

Epäilty on tänään perjantaina 10.5. vangittu Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa epäiltynä tapon yritykseen.

Itä-Uudenmaan poliisi tutkii tapausta, eikä tiedota tässä vaiheessa tapauksesta enempää.

Uudet suunnitelmat kiistanalaisen Jäämeren radan rakentamiseksi ovat saaneet runsaasti arvostelua. Saamelaiskäräjät on tyrmännyt rautatien.

Lisäksi moni saamelainen on arvostellut ratahanketta vetävää liikemies Peter Vesterbackaa voimakkain sanakääntein sosiaalisessa mediassa.

– Siellä kiitettiin, kun annoin kasvot saamelaiskulttuurin tuholle. Ilmeisesti tuhosin aamupäivän aikana yhden kolttasaamelaisten kylän ja saamelaisten lasten tulevaisuudessa poronhoitajina, Vesterbacka kiteyttää saamaansa kritiikkiä.

– Minulla ei ole kuulemma oikeutta mihinkään mielipiteeseen, koska edustan valloittajia ja kaikkien suomalaisten pitäisi hävetä, miten Lapissa saamelaisia on sorrettu sadan vuoden aikana, liikemies jatkaa.

Moni saamelainen vastustaa Jäämeren rataa, koska se halkoisi porojen perinteisiä laidunmaita.

Eihän nyt olla kuitenkaan mitään kansanmurhaa suunnittelemassa, vaan mietitään Jäämeren rataa. Ehkä sellaista pientä tolkkua toivoisin puheisiin. Peter Vesterbacka

Ei peräännytä: "Palaute oli hyvin mustavalkoista"

Liikemies kertoi odottaneensa saamelaisilta kielteistä palautetta, mutta jotakin yllättävääkin oli

– Oli hieman yllätys, että palaute oli hyvin mustavalkoista. Ehkä sellainen ylenpalttinen negatiivisuuskin vähän yllätti.

Vesterbackan mukaan tunnepitoinen palauteryöppy kertoo siitä, että hankkeesta on keskusteltava ja neuvoteltava vielä paljon.

Hän vakuuttaa, että voimakas vastustus ei saa häntä perääntymään hankkeesta.

– Eihän nyt olla kuitenkaan mitään kansanmurhaa suunnittelemassa, vaan mietitään Jäämeren rataa. Ehkä sellaista pientä tolkkua toivoisin puheisiin.

Liikemies lähettää terveisiä hallitusneuvottelijoille

Hän näkee, että kärkevät mielipiteet korostuvat sosiaalisessa mediassa. Erityisesti Vesterbacka on saanut kuulla kunniansa Twitterissä.

– Sosiaalinen media ruokkii tällaista kärjistystä ja vastakkainasettelua. Ehkä tämä enemmän kuvaa muutenkin meidän aikaamme tällä hetkellä, esillä on kärjistyneitä mielipiteitä. Jotkut haluaa rakentaa muureja Jenkeissä, jotkut saarivaltiot haluaa Brexitin ja populistiliikkeet ovat nousseet voimakkaammin esille eri puolilla maailmaa.

Pelkkä Jäämeren rata ei ole saanut saamelaisia ärsyyntymään, Vesterbacka arvioi.

– Erityisesti hiertää juuri ILO 169-sopimuksen ratifiointi. Hallitusneuvottelut ovat meneillään ja hallitusohjelmia sorvataan, niin varmaan olisi hyvä, että tämä asia tämä asia nostetaan keskusteluun ja ehdotetaan, että seuraava hallitus Suomessa tekee asialle jotakin, eikä sitä aina vain lykätä tulevaisuuteen.

Vesterbackan yhtiö allekirjoitti torstaina aiesopimuksen norjalaisen Etelä-Varangin kehitysyhtiön kanssa Jäämeren radan suunnittelemisesta ja toteuttamisesta.

Vesterbackan mukaan rautatie Rovaniemeltä Norjan Kirkkoniemeen rakennettaisiin yksityisellä, ulkomaisella rahoituksella.

Lue myös:

Jäämerenradan yllätysuutinen ilahduttaa ja ahdistaa Lapissa – "Viidessä vuodessa nähdään, mitä tästä tulee"

Saamelaisilta täystyrmäys Vesterbackan Jäämeren rata -suunnitelmille – Saamelaiskäräjät yllätettiin jo toistamiseen

Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä ennakoi, että hallitusneuvottelut voivat olla ohi nopeastikin.

– Minulla on olo, että tässä saatetaan saada valmista aika nopeastikin. Tuntuu, että poliittista tahtoa löytyy hallitustunnusteluissa mukana olevilla ryhmillä.

Hallitusneuvottelut ovat jatkuneet tänään Säätytalossa SDP:n, keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n kesken. SDP:n Antti Rinne arvioi torstaina illansuussa hallitusneuvottelujen lähteneen kulkemaan suunnitellun mukaisesti.

Jokisipilän mukaan hallitustunnustelijoiden motivaatio selittyy sillä, että muita vaihtoehtoja hallituspuolueiksi ei oikein ole.

– Jos joku hallitustunnustelijoista marssii ulos tai passitetaan ulos, niin käytännössä ainoa vaihtoehto on kokoomus. Kokoomuksen sisääntulo neuvotteluihin taas tarkoittaisi sitä, että Vasemmistoliitto joutuisi myös poistumaan.

Jokisipilän mielestä tilanne menisi silloin vaikeaksi.

– Pidän todennäköisenä, että mitään vaihtoehtoista hallituspohjaa ei ole. Tämän kaikki Säätytalossa olevat puolueet kyllä tiedostavat. Perusuomalaisethan on käytännössä julistettu muiden puoleiden toimesta hallituskelvottomaksi, Jokisipilä sanoo.

• Katso suorana kello 17.15, kun Antti Rinne kertoo ensimmäisestä hallitusneuvotteluviikosta

Varsinais-Suomesta kaksi ministeriä?

Jokisipilä ennakoi Varsinais-Suomeen ainakin kahta ministeripaikkaa. Jokisipilän mukaan Varsinais-Suomesta löytyy useampi osaaja, mutta ei hallitustunnustelijapuolue SDP:stä.

– Pääministeripuolue SDP on poikkeus. SDP:n varsinaissuomalaisista kansanedustajista kenelläkään ei ole itsestäänselvästi tällaista senioriteetin tuomaa oikeutta ministerisalkkuun. Toinen kysymys on, että jos lähdetään sosiaali- ja terveysuudistuksessa hakemaan kovan luokan osaajaa, niin nostetaanko Aki Lindén kokeneempien ohi. Se on tietysti mahdollista. Esimerkiksi Juha Sipilä teki yllättäviäkin ratkaisuja neljä vuotta sitten. En ehkä ihan usko tähän kuitenkaan, Jokisipilä arvioi pääministeripuolueen varsinaissuomalaisia kansanedustajia.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on ilmiselvä ministeri, jos hallitustunnustelut tuottavat tulosta, linjaa Markku Jokisipilä.

– Jos yhdenkin ministerisalkun vasemmistoliitto saa, niin sen ottaa tietenkin puheenjohtaja.

Toiseksi vahvaksi ministerisalkun ottajaksi Jokisipilä nostaa keskustan Annika Saarikon. Saarikko oli Sipilän hallituksessa perhe- ja peruspalveluministerinä vuodesta 2017. Sitä ennen pestiä hoiti Juha Rehula (kesk.).

– Pidän häntä aika varmana ministerinä. Toki lapsen syntymä syksyllä voi mutkistaa tätä asiaa jonkun verran. Luulen, että keskusta tekee tässä saman kuin viimeksikin, eli joku ottaa ministerisalkun ensin ja sitten sen ottaa Saarikko.

Lue lisää:

Hallitusneuvotteluiden ensimmäinen viikko on takana – Rinne: "Ensi viikolla alkaa vaikein vaihe, kun hintalappuja aletaan laskea yhteen"

Entä jos Antti Rinteen "uusi punamulta" ei toteudukaan? Kokeile, millaisella kokoonpanolla voisi jatkaa

Janina Fryn äiti kuoli kaksi vuotta sitten toukokuussa.

Jäähyväiset olivat pitkät, sillä Fryn äidin aiemmin sairastama rintasyöpä uusiutui ja hänellä todettiin laajalle levinnyt syöpä vuonna 2014.

Fry eli äitinsä rinnalla sairauden edetessä ja toukokuussa 2017 oli lopullisten hyvästien aika. Ajan rajallisuuden tajuaminen ja arjen pyörittäminen oli ristiriitaista.

– Samaan aikaan olin sekä kiitollinen yhteisestä ajasta että vihainen äidilleni. Tunteet menivät vuoristorataa, ja jälkeenpäin ärhentelyt ovat tuntuneet pahalta. Elämää ei voi kuitenkaan elää kuin huopatossutehtaalla.

Itsesääli on vahingollinen tie

Puoli seitsemän –ohjelmassa vieraillyt Fry sanoo, että äidin poismenosta avoimesti kertominen on ollut hänen valintansa alusta lähtien.

– Suru pienenee siitä puhumalla.

Fry puhui paljon myös terapiassa, jossa hän sai kaaoksessa olleita ajatuksiaan järjestykseen. Yhdessä vaiheessa surutyötä Fry vajosi syvälle itsesääliin.

– Lopulta tajusin, että hajotan itseni, jos vain toitotan ympäriinsä kärsimystäni. Se on vahingollinen tapa, joka pitää lopettaa.

Aikuistumisen lopullinen askel

Suru läheisen menetyksestä kulkee ailahtelevana. Juhlapyhät ovat sureville usein vaikeita, sillä niihin liittyy erityisen paljon muistoja.

Äitienpäivän kynnyksellä Frylle korostuu se, että hän ei ole enää kenenkään lapsi ja se oli lopullisen aikuistumisen hetki.

– Missään iässä ei ole valmis menettämään vanhempiaan. Itsekin äitinä tiedän, että tekisin mitä tahansa lapsieni vuoksi, ja kun juuri se henkilö poistuu omasta elämästä, on olo todella tyhjä.

Kahvia ja kakkua

Äitienpäivää Fry viettää miehensä ja kahden lapsensa kanssa kotonaan Espoossa. Päivän perinteisiin kuuluu ehdottomasti aamukahvi sängyssä nautittuna.

8- ja 12- vuotiaat lapset ovat vuosien mittaan tehneet äidille askarteluja ja kortteja, jotka ovat Fryllä hyvässä tallessa. Äitienpäivän aamuun kuuluu perinteinen herätys ja kakkukahvit sänkyyn. Lasten toiveesta kakku on usein suklaista.

– Saan kokea tämän ihanuuden joka vuosi. Teeskentelen nukkuvaa ja kuuntelen, kun perhe juoksee portaissa edes takaisin etsiessään puuttuvia tarvikkeita.

Kun katson nukkuvia lapsiani...

Äitiyden parhaita hetkiä Janina Fry kokee päivittäin nukkuvia lapsiaan katsoessaan.

– Silloin toivon, että aika pysähtyisi.

Katso Janina Fryn koko haastattelu Puoli seitsemän -ohjelmassa.

Poliisi ampui karkuteillä olleen koiran Lahdessa Pirttiharjun kaupunginosassa myöhään lauantai-iltana. Ulkopuoliset olivat hälyttäneet paikalle poliisipartion, kun karkuteillä ollut koira oli näykkinyt useaa ohikulkijaa.

Koiran omistaja oli paikalla ja yritti saada arkaa ja pelokasta koiraa kiinni siinä kuitenkaan onnistumatta.

– Poliisi antoi kyllä ihan tarpeeksi aikaa yrittää ottaa koira kiinni, vastaa puhelimitse tavoitettu koiran omistaja.

Hän haluaa pysyä nimettömänä suojellakseen omaa yksityisyyttään. Omistaja korostaa, että hän ei ole vihainen poliisille tai hae tapahtumalle syyllistä.

Tapahtuma on saanut paljon julkisuutta sosiaalisessa mediassa, jossa on kritisoitu poliisin toimintaa.

Poliisin mukaan omistaja ei saanut koiraa hallintaansa

Hämeen poliisi tiedotti asiasta perjantaina. Sen mukaan sekä partio että omistaja yrittivät puolentoista tunnin ajan saada koiraa kiinni.

Poliisin mukaan koira oli purrut kahta sivullista ihmistä. Heistä toinen oli viety sairaalaan saamaan hoitoa puremaan.

Komisario Ari Turunen Hämeen poliisista:

– Tilanne oli kärjistynyt sellaiseen pisteeseen, että koiraa oli useamman henkilön voimin ja pidemmän aikaa yritetty saada kiinni siinä onnistumatta, ja yritetty rauhoittaa tilanne näin. Ja sitten jossakin vaiheessa koira oli hyökännyt poliisia päin ja poliisi oli joutunut turvautumaan aseeseen.

Poliisi oli useaan otteeseen kertonut omistajalle, että koira joudutaan lopettamaan, jos sitä ei saada kiinni.

Poliisit olivat saaneet esimieheltään luvan koiran lopettamiseen, jos koira on vaaraksi.

Poliisi on tehnyt rikosilmoituksen koiranomistajasta. Rikosnimikkeenä on koiran vartiomatta jättäminen. Yleisen järjestyslain mukaan koiranomistajalla on velvoite huolehtia koirasta ja pitää se kytkettynä taajamassa.

Omistaja: koira näykkäisi, ei purrut

Omistajan mukaan koira oli kiltti, mutta kovin arka. Nainen yritti saada paikalle tulleita poliiseja siirtymään kauemmaksi, jotta koira olisi rauhoittunut ja antanut ottaa itsensä kiinni.

Koira oli omistajan mukaan näykkäissyt, ei purrut, karkureissunsa aikana neljää ohikulkijaa.

– Olen jo yhden heistä kanssa keskustellut, ja hänellä ei ole mitään vaateita. Aion mennä henkilökohtaisesti puhumaan kaikkien kanssa, sillä tiedän heidät. Nyt vielä en pysty, koska pelkään romahtavani, kun asiasta puhutaan.

Koiraa oli yritetty houkutella herkkupaloilla useamman ihmisen toimesta, mutta stressaantunut eläin ei ollut rauhoittunut tarpeeksi.

Poliisi päätyi lopettamaan koiran ampumalla. Paikalla ei tuolloin ollut enää sivullisia, vain koiran omistaja.

– En muista siitä hetkestä oikein mitään. Kaikki on sumussa.

Poliisi: ampuminen aina viimeinen keino

Koiransa menettänyt nainen toivoisi poliisilta tietoa, miten välttää vastaavanlaiset tilanteet jatkossa.

– Miten minun olisi pitänyt toimia? Miten jatkossa muut koiranomistajat toimivat, ettei näin enää koskaan tapahtuisi.

Poliisi korostaa, että lemmikin ampuminen on aina viimeinen ja äärimmäinen toimenpide.

– Tämä on aina tapauskohtaista, ja riippuu eläimestä. Aina yritetään ensin lievempiä keinoja. Normaalitilanteessa emme koskaan ammu vapaana juoksentelevia koiria. Toki jos koira aiheuttaa vaaraa tai tilanne on nopea, poliisi käyttää tarvittavia keinoja koiran kiinni saamiseksi tai tilanteen lopettamiseksi.

Juttua päivitetty 10.5.2019 klo 13.41 komisario Ari Turusen kommenteilla.

Klo 15.40 lisätty tieto koiranomistajaa koskevasta rikosilmoituksesta.

Maria Kylmäluoman hymy ulottuu silmiin asti. Hän myös nauraa usein. Tulee olo, että hänen on hyvä olla – vaikka tietää, että takana on monia tuskaisia vuosia. Ja että se vuoden vaikein päivä on taas edessä.

Hersyvän Marian aviopuoliso Mika Kylmäluoma puolestaan on rauhallinen ja sympaattinen. On helppo uskoa, että hän on ollut se tukipylväs, joka on pitänyt heidät pystyssä, kun Maria on ollut tunne- ja hormonimyrskyissään rikki, raivoissaan ja raunioina.

Maria Kylmäluoma kertoo tarinansa, koska aivan liian usein lapsettomuudesta kerrottaessa tarina päättyy siihen, että lapsi on saatu, tavalla tai toisella.

– Se antaa vähän väärän kuvan, kun kaikille ei sitä lasta tule kuitenkaan. Se luo kuvaa siitä – että on jotenkin onnistuttava – että muuta elämää ei ikään kuin ole. Itseäni olisi helpottanut paljon, kun joku saman kokenut olisi sanonut, että elämä voi olla ihan hyvää ilman lasta.

Hän myös toivoo, että arasta asiasta puhuminen lisäisi ymmärrystä kohdata lapseton.

– Kenenkään lapsiasiathan ei varsinaisesti kuulu kenelläkään muulle, oli sitten vapaaehtoisesti lapseton tai olosuhteiden pakosta. Mutta toivoisin, että siitä puhuttaisiin ja nimenomaan niin, että ihmiset ymmärtäisivät kuinka iso asia se on heille, joita se koskettaa.

Lapsettomuus oli tiedossa

Maria Kylmäluomalle selvisi 16-vuotiaana, että hänellä on PCO eli polykystiset munasarjat ja sen vuoksi lasten saaminen saattaa olla vaikeaa. Gynekologi sanoi tuolloin, että palataan asiaan sitten, kun lasten hankkiminen tulee ajankohtaiseksi.

– Siinä mielessä olen ollut onnekkaampi lapseton kuin ehkä moni muu, että monellehan se tulee täytenä yllätyksenä. Minulla se on ollut tavallaan tiedossa jo nuoresta lähtien.

Kun he Mikan kanssa tapasivat, molemmat olivat 25-vuotiaita. Maria sanoo, että hän halusi heti selvittää, miten mies suhtautuu mahdolliseen lapsettomuuteen. Hän kysyi kolmansilla treffeillä, kuinka tärkeää Mikalle on omien lasten saaminen.

– Ajattelin, että jos se on tärkeää, niin emme ehkä pysty alkaa edes olla yhdessä, koska sitä haavetta en ehkä koskaan pysty täyttää. Jos se on toiselle tosi tärkeä asia, silloin on väärin viedä se – ainakin jos sen tietää. Eri asia on, jos ei tiedä.

Mika Kylmäluoma kertoo, että oli luonnollisesti ajatellut, että jossain elämänvaiheessa voisi lapsia tulla. Kun Maria kertoi, ettei se välttämättä ole mahdollista hänen kanssaan, se ei vaikuttanut millään tavoin hänen halukkuuteensa jatkaa suhteessa.

– Ei se ollut kynnyskysymys, ei sitä tarvinnu epäillä hetkeäkään, hän sanoo.

Kaksi kertaa kaksi viivaa

Maria ja Mika Kylmäluoma menivät naimisiin muutaman vuoden seurustelun jälkeen vuonna 2009. Lasta ei ollut kuulunut, joten he päättivät hakeutua lapsettomuustutkimuksiin avioitumisen jälkeen.

– Aika pian siinä todettiin, että ei kannata edes yrittää mitään kevyempiä vaihtoehtoja. Koeputkihedelmöitys oli kohdallani ainoa järkevä vaihtoehto.

Ensimmäisestä kerrasta tuli kohdunulkoinen raskaus ja se jouduttiin keskeyttämään.

– Olin melkein kaikkeen varautunut, mutta en siihen. Se oli tunnetasolla tosi paha tilanne. Kun monen vuoden yrittämisen jälkeen on vihdoin raskaus saatu alulle ja sitten se keskeytetään.

Keskeytystä seurasivat pahat komplikaatiot ja parin kuukauden sairausloma.

Toinen yrityskin näkyi raskaustestissä kahtena viivana, mutta paljastui tuulimunaraskaudeksi.

– Sen jälkeen olin henkisesti niin raunioina, että halusin tauon hoitoihin. En enää yksinkertaisesti jaksanut sitä.

"Tuntui, ettei mielenterveys kestä"

Maria Kylmäluoma kertoo, että lapsettomuushoitojen aika oli hyvin vaikeaa, sillä hänelle piti antaa isoja annoksia hormoneja.

– Lisäksi kahteen kertaan se kokemus onnen ja toiveen hetkestä täydelliseen luhistumiseen. Se oli niin raskasta.

Mitä enemmän aikaa kului toisen epäonnistuneen koeputkihedelmöityksen jälkeen, sitä vaikeammalta Mariasta tuntui yrittää enää uudelleen.

Kolme vuotta oli aikaa miettiä. Se on aika, mitä alkioita säilytetään.

– Se oli ollut henkisesti niin raskasta, täydellistä vuoristorataa koko ajan. Jotenkin sitten tuntui, ettei se ole sen arvoista. Tuntui, ettei mielenterveys kestä enää.

Mika Kylmäluoma muistelee, että koki itsensä tilanteessa suhteellisen voimattomaksi. Näkee toisen tuskan – mutta ei voi tehdä paljon mitään.

– Ja minun mielestänihän Mika oli liian rauhallinen. Hän ei itkenyt minun kanssani. Koin, että Mikan olisi pitänyt olla paljon epätoivoisempi. En uskonut, että hän oli oikeasti surullinen tilanteesta. Riitelimme silloin ihan hirveästi, koska olin niin poissa tolaltani koko ajan, Maria Kylmäluoma kertoo.

Pitkään Taysissä lapsettomuus- ja hormonipoliklinikalla työskennellyt osaston ylilääkäri Katja Ahinko tuntee parien tuskan.

– Lapsettomuus on erittäin raskas asia ja iso kriisi elämässä, siihen kiteytyy niin moni asia ja odotus. Hoitoprosessi on pariskunnalle aina jollain tasolla vaikea ja rankka.

Ahingon mukaan valtaosa sietää hoidot ihan hyvin. Hän kuitenkin muistuttaa, että ihmiset ja heidän tilanteensa ovat erilaisia. Kokemukseen vaikuttaa myös lopputulos.

– Jos saa sen avulla lapsen, niin ehkä sitä ei pidä niin hankalana, kuin jos se päätyy negatiiviseen tulokseen. Kyllä siihen peilautuu varmasti moni asia. Psyykkisesti se on paljon rankempaa kuin fyysisesti.

Lopullinen päätös

Kun Maria ja Mika Kylmäluoma päättivät, ettei hoitoja jatketa, he keskustelivat myös muut vaihtoehdot läpi. He eivät lähtisi adoptioprosessiin tai hakeutuisi sijaisvanhemmiksi.

Sijaisvanhemmuudessa ajatus siitä, että lapsi saatettaisiinkin ottaa pois, oli Mariasta kestämätön.

– Hukkaanhan se elämä menee jos elää jos-elämää. Halusin pisteen sille kaikelle. Sen takia se adoptioajatuskin lopulta jäi, kun siihenkin olisi voinut mennä vuosia ja taas vuosia, eikä mikään silti olisi ollut varmaa.

Hän sanoo, ettei kestänyt välitilaa, jossa oli elänyt jo niin kauan. Hän halusi elämässä eteenpäin.

– Mika onneksi sanoi silloin, kun pohdittiin hoitojen jatkamista, että minä saan päättää ja hän tukee minua, oli päätös kumpi tahansa. Arvostan sitä todella paljon. Tilanne olisi ollut paljon vaikeampi, jos hän olisi käyttäytynyt kuin minä ja toivonut lasta aivan hysteerisesti.

Haaveiden hautaaminen oli murskaavaa

Kun päätös oli tehty, asia piti käydä läpi itsensä kanssa.

Maria Kylmäluoma sanoo haaveilleensa aina isosta perheestä ja siitä, että yhdessä puuhataan kaikenlaista.

– Haaveeni on ollut lapsesta saakka, että minusta tulee äiti. Sen haaveen hautaamien on ollut todella vaikeaa. Olihan se ihan hirveä paikka.

Maria Kylmäluoma kertoo, että oman tilanteen toivottomuus ja katkeruus kulminoitui jopa vihaksi lapsia, lapsiperheitä ja erityisesti raskaana olevia kohtaan.

– Olen ollut niin katkera ja se on ihan hirveä tunne. Mutta enää en sanoisi itseäni katkeraksi, olen ehkä joskus vain vähän kateellinen. Sille aika on tehnyt hyvää.

Hän tunnustaa olleensa kateellinen jopa niille, jotka ovat menettäneet lapsensa.

– Koska silloin on edes ollut lapsi, on joku jota surra. Minulla ei ollut mitään. Ei ollut kuin ajatus lapsesta.

Maria Kylmäluoma kertoo, että Seinäjoella on hautausmaalla Tyhjän sylin muistokivi, "Lapselle, jota emme koskaan saaneet". Ei hän ole sinne mitään koskaan vienyt, mutta ajatus, että sellainen on, on hänelle tärkeä.

Elämä on nyt hyvää

Maria Kylmäluoma pohtii, että ponnisteli tolpilleen osin ehkä optimistisen luonteensa avulla.

– Ajattelin sen niin, että eihän elämässä muutenkaan saa aina mitä haluaa. Ja kyllähän aika sen terävimmän tuskan vie.

Ajatus äitienpäivästä on silti edelleen aina aika vaikea. Äitienpäivänä näytölle tulvivia Facebook-päivityksiä hän ei pysty katsomaan, sillä niissä konkretisoituu se, mitä hän ei tule koskaan kokemaan.

Kylmäluomia on kannatellut myös hyvä parisuhde.

– Voisihan olla niinkin, että se on niin iso asia toiselle, että jos lasta ei saada, tulee ero. Meillä on kuitenkin toisemme.

Mika Kylmäluoma sanoo harkittuun tyyliinsä, että vaikka lapset olisivat olleet tervetulleita, "hyvin on pärjätty ilmankin".

– Sitä voi arvostaa erilaisia asioita...on aikaa, eikä ole niin sitoutunut välttämättä siihen perhe-elämään. Harrastuksiin voi käyttää hyvällä omallatunnolla enemmän aikaa, tai mihin vaan, hän pohtii.

Marian mielestä elämä on nyt hyvää.

– Se on erilaista, mutta ei se huonoa ole. Emme ole urasuuntautuneita, emmekä edes matkustele, mutta tykkäämme harrastaa kaikenlaista. Meidän ei tarvitse miettiä onko meillä laatuaikaa yhdessä, se on meistä itsestä kiinni.

Hän sanoo, että elämässä on parasta se, että heillä on mukavaa yhdessä. On tulevaisuudensuunnitelmia ja haaveita.

Surullisinta on...

Maria Kylmäluoma kertoo tunteistaan suoraan ja kursailematta. Muisto siitä, miten Mika jahtasi piikkikammoista Mariaa ympäri asuntoa hormonihoitojen aikana, naurattaa nyt.

Kyyneleitä pyyhimme kaksi kertaa haastattelun aikana. Ensimmäisen kerran Marian kertoessa siitä, kuinka palavasti hän halusi äidiksi ja kuinka joutui haaveensa hautaamaan. Toisen kerran, kun hän kertoo, mikä on surullisinta lapsettomuudessa. Silloin tarvittiin nenäliinoja.

En koskaan vedä lasta pulkassa, en koskaan mene vanhempainiltaan, enkä koskaan katsele ylpeänä lastani pesäpallokentän laidalla. En saa opettaa itselleni tärkeitä asioita kenellekään sillä tavalla, miten niitä omille lapsille opetetaan. Maria Kylmäluoma

Maria kertoo, että sukujuhlissa kirpaisee, kun siellä vertaillaan, kuka näyttää keneltäkin. Erityisesti sattuu, ettei hän tule koskaan näkemään sukupolvien jatkumoa omissa lapsissaan.

– Ja ne kaikki kokemukset, mistä jää paitsi. En koskaan vedä lasta pulkassa, en koskaan mene vanhempainiltaan, enkä koskaan katsele ylpeänä lastani pesäpallokentän laidalla. Enkä saa opettaa itselleni tärkeitä asioita kenellekään sillä tavalla, miten niitä omille lapsille opetetaan.

Ulkoiset tukirangat eli eksoskeletonit ovat maallikoille tuttuja lähinnä tieteiselokuvista.

Viime vuosina ihmisen ohjailemista koneista on kehitelty aputeräsmiehiä myös todellisuudessa. Villien visioiden laitteet ovat uuden teollisen ajan metallinhohtoisia sankareita.

Niiden toivotaan vapauttavan ihmiset jalompiin harrastuksiin ja helpottavan arkea monin tavoin. Äyriäisillä ja hyönteisillä tämä ulkoinen kuori on luonnostaan, nyt sitä sovitellaan myös ihmisten ylle.

Teollisuuden nopeassa murroksessa robocopit ovat nykypäivää jo siinä määrin, että ihmiskehon mekaanisille jatkeille pohditaan standardeja.

Kansainvälinen ASTM-komitea on luomassa alalle säännöstöä, sillä erityyppisiä eksoskeletoneja ollaan ottamassa käyttöön kaikkialla sotateollisuudesta lääketieteeseen.

Teknologiaosaaja Suomi ei ole jäänyt syrjään tässä tuotekehityksessä. Turussa testataan, toisiko ulkoinen tukiranka helpotusta esimerkiksi kiinteistöhuollon raskaimpiin töihin. Lue juttu tästä.

Teräsranka ei kompuroi rappusissa

NIST-tutkimuslaitoksen tutkija Bill Billotte maalailee ASTM-komitean verkkosivuilla teknologian mahdollisuuksia.

– Ajattele elämää ilman rappuja. Voit kävellä, juosta, hyppiä, nostaa ja jopa tanssia kaikkien voimin koko elämäsi. Mitkään työt eivät enää riko selkää.

Tukirangoista on hyötyä paitsi teollisuudessa, myös esimerkiksi vaativissa leikkauksissa, joissa kirurgit operoivat potilaita tuntikausia. Niitä käytetään myös avaruudessa astronauttien aluksilla suorittamissa huoltotehtävissä. Yhdysvalloissa tukirankoja on tutkittu parikymmentä vuotta.

Teräksiset tukiraajat lisäävät liikuntarajoitteisten tai vammaisten toimintakykyä. Singaporessa eksoskeletoneja tutkitaan esimerkiksi sitä, miten sairastuneita voidaan kuntouttaa uuden teknologian avulla.

Kaupalliseen käyttöön vuonna 2020?

Toistaiseksi tavallisen ihmisen on kuitenkin useimmiten käytettävä hissiä tai kuljettava portaita. Eksoskeletonien tulo teollisuuden saati yksityisten kansalaisten käyttöön vaatii sekä kehitystyötä että rahaa.

Jo suunnittelu on kallista, varsinkin kun tähtäimessä on jokaiselle käyttäjälle sopiva, kehotyyppiä vastaava haarniska.

Esimerkiksi Sacros Robotics-yhtiössä kehitellään helposti ylle puettavaa, kevyttä tukirankaa. Mallissa tietokoneohjattu laite myötäilee käyttäjänsä liikkeitä ja refleksejä.

Haarniska syö akkua

Istuvuuden ja käyttömukavuuden lisäksi haasteita on tukirankojen sähkönkulutuksessa. Laitteet kuluttavat akkuja tyhjiin nopeasti. Ensimmäiset Sarcosin mallit vaativat toimiakseen 6800 wattia.

Uudemmissa versioissa 600 wattia sähköä riittää päiväksi 70 kilon taakan kuljetukseen vajaan viiden kilometrin tuntivauhdilla.

Kahdeksannen sukupolven malli ei kehitystiimin mukaan tarvitse enää akkuja eikä softaa.

Tuotteiden kiinnostavuudesta kertoo se, että Sarcosiin ovat sijoittaneet muun muassa Microsoft, metsä- ja maatalouskonevalmistaja John Deere, autojätit Toyota ja BMV ja ilmailualan teollisuusyritys Boeing. Mukana on myös yhdysvaltalainen teollisuuden monialayritys Caterpillar.

Miljardibisnes lähivuosina?

Sijoittajat ja valmistajat uskovat eksoskeletonien läpimurtoon jo lähivuosina.

Kymmenessä vuodessa niiden ennustetaan tuovan valmistajille vajaan kuuden miljardin dollarin tulot. Kun tukirankoja saadaan massatuotantoon, toiminnan uskotaan tulevan kannattavaksi jo seuraavien kolmen vuoden aikana.

Moottoripyöräjengi Outlaws MC on ulottanut lonkeronsa nyt myös Suomeen. Outlaws MC on kansainvälinen rikollinen moottoripyöräjengi, jolla tiedetään olevan noin 290 alaosastoa maailmanlaajuisesti.

Lappeenrannassa toimivan Fifteen MC South Karelia -kerhon jäseniä on hiljattain nähty Lappeenrannan linnoituksessa täydet Outlaws MC:n jengitunnukset ja -liivit yllään, mikä viittaa siihen, että jengi on saanut järjestössä virallisen aseman. Poliisi ei halua vielä kommentoida asiaa.

Kerholla on Lappeenrannassa kymmenkunta jäsentä, jotka ovat nyt nähdyn perusteella saaneet oikeuden käyttää kansainvälisen klubin liivejä.

Poliisi epäillyt pitkään

Poliisi kertoi Outlaws MC:n yhteyksistä Lappeenrantaan jo seitsemän vuotta sitten. Vuonna 2016 poliisi oli havainnut Fifteen MC South Karelian jäsenillä "Support your local Outlaws" -merkkejä, mikä viittasi kerhon haluun liittyä kansainväliseen Outlaws MC -järjestöön. Poliisilla oli myös tiedossa, että jäsenet olivat olleet yhteydessä sekä Venäjällä että muissa Pohjoismaissa oleviin Outlaws MC -jengien jäseniin.

Nyt näyttää siltä, että Fifteen MC South Karelian tavoite liittyä Outlaws MC:n jäseneksi on toteutunut. Kaakkois-Suomen poliisi on tietoinen Outlaws MC:n pyrkimyksistä toimia Suomessa, mutta ei vielä tässä vaiheessa halua vahvistaa järjestön asemaa Suomessa.

Fifteen MC South Karelian jäsenet ovat yleensä pitäneet matalaa profiilia, eikä jengiläisillä ole tapana esiintyä liivit päällä julkisesti. Muista Suomessa toimivista isommista moottoripyöräjengeistä Helvetin enkeleillä on vakiintunut asema Lappeenrannan alueella.

Muualla Suomessa Outlaws MC:llä ei tiedetä olevan toimintaa. Keskusrikospoliisi on luokitellut Outlaws MC:n kansainvälisesti rikolliseksi moottoripyöräjengiksi.

Kansainvälinen rikollisuus lisääntyy

Poliisi on huolissaan kansainvälisen rikollisuuden leviämisestä Suomessa. Viime maaliskuussa poliisi arvioi, että vakava järjestäytynyt rikollisuus lisääntyy Suomessa jatkuvasti.

Keskusrikospoliisin arvion mukaan Suomessa on nykyään seitsemän vakiintunutta rikollisorganisaatiota, joilla on jopa 75 osastoa ja 800 jäsentä. Määrä on poliisin mukaan vuosikymmenessä yli kaksinkertaistunut, eikä se näytä laantumisen merkkejä.

Maaseudun tulevaisuus kertoi, että poliisi uumoilee rikollisten moottoripyöräjengien levittäytymisen jatkuvan edelleen. Nyt jengiläiset käyttävät hyväkseen autioituvaa maaseutua ja pikkukaupunkeja, joissa poliisien määrää on tuntuvasti vähennetty.

Poliisin mukaan Suomessa toimivat moottoripyöräjengit Hells Angels, Cannonball ja Bandidos sekä tunnuksellinen liivijengi United Brotherhood. Viimeisimpänä Suomeen on tullut Outlaws MC, joka nyt on kotiutunut Lappeenrantaan.

Keskusrikospoliisin rikosylikomisario Christer Ahlgren mukaan rikollisjärjestöt ovat aktiivisesti mukana esimerkiksi rakennus-, turvallisuus- ja ravintola-alalla, erityisesti yöelämässä. Rahaa käytetään muun muassa huumeisiin, aseisiin ja autoihin.

Lue lisää:

Hovioikeus muutti Helvetin enkeleiden kerhotilaa ampuneiden tuomioita – päätekijä ehdottomaan vankeuteen, avunantaja vapautettiin

Sohvalla röhnöttää teini-ikäisiä telkkaria tuijotellen kuin missä tahansa kodissa. Olohuoneen seinää koristaa suuri violetti taulu äidistä ja lapsesta. Talon äiti rojahtaa sohvannurkkaan teinien sekaan.

– Tuu kainaloon, Sari Itäpelto sanoo teini-ikäiselle tytölle.

Lihakastikkeen tuoksu tilavassa keittiössä kielii siitä, että kohta on ruoka-aika. Ruokasalin nurkkaa koristaa valkoinen kakluuni. Salin isoon ruokapöytään mahtuu helposti 12 henkeä syömään.

Yli satavuotiaassa puutalossa toimii ryhmäkoti huostaanotetuille lapsille. Sari Itäpelto on toiminut 19 vuotta heille äitinä ja isänä.

– Olen saanut suuren lahjan. Saan kulkea äitinä ja vanhempana toisten ihmisten lasten kanssa. Se on fantastista, sanoo ryhmäkodin toimitusjohtaja Itäpelto.

Vuosien varrella nainen on saattanut maailmalle noin 80 lasta ja nuorta. Tarina ei ole aivan tavallinen.

Yksinhuoltaja perusti ryhmäkodin

Sari Itäpelto pakkasi vuonna 2000 tavaransa Lahdesta ja muutti kolmen lapsen yksinhuoltajana Lappeenrantaan. Lahdessa fysioterapeuttina työskennellyt nainen halusi vaihtaa alaa, ja alkoi opiskella sosionomiksi.

– Halusin työskennellä enemmän tunteiden kanssa, perustelee Itäpelto alanvaihdosta.

Fysioterapeutiksi nainen oli päätynyt vanhan urheiluharrastuksen kautta, mutta lastenkotimaailmakaan ei ollut hänelle aivan vieras. Hän oli ollut nuorena harjoittelussa lastenkodissa ja tykästynyt työhön. Lisäksi hän oli leikkinyt lapsena lastenkotilasten kanssa.

Itäpelto alkoi etsiä taloa perhekodin perustamiseen. Sopiva talo löytyi Lappeenrannasta. Itäpelto päätyi ostamaan vuonna 1906 rakennetun, keltaisen puutalon. Siitä tuli Pallon ryhmäkoti.

– Tässä torpassa on nyt istuttu 19 vuotta. Kun tulin tähän, täällä oli kolme omaa ja kolme sijoitettua lasta.

Vähitellen määrä lisääntyi. Kahden vuoden kuluttua lapsia oli jo kymmenen, kolme omaa ja seitsemän huostaanotettua.

Nyt Pallon ryhmäkodissa on liki kolmekymmentä huostaanotettua lasta ja nuorta, joiden ikähaarukka on 6–21 vuotta. Työntekijöitä on lähes yhtä monta kuin nuoriakin.

Äiti vai toimitusjohtaja?

Itäpelto työskenteli ensimmäiset kuusi vuotta huostaanotettujen lasten kanssa ympäri vuorokauden.

– Se aika oli valvottuja öitä murrosikäisten kanssa. Lisäksi alussa oli jatkuva huoli, sitoutuvatko nuoret meihin. Samaan aikaan omat lapseni olivat pieniä.

Hän muistuttaa, ettei ole tehnyt työtä yksin vaan taustalla on aina ollut myös henkilökuntaa. Taloon tuli jo ensimmäisenä kesänä ensimmäinen työntekijä, joka on edelleen töissä ryhmäkodissa.

– Silloin, kun hän tuli, pääsin nukkumaan.

Seuraavat kuusi vuotta työntekijöitä oli jo enemmän. Silloin Itäpelto itse toimi joidenkin nuorten omakasvattajana. Jokaisella nuorella on talossa omakasvattaja, joka toimii nuoren lähiaikuisena.

Viime vuodet Itäpelto on toiminut talon toimitusjohtajana. Hän kokee olevansa nuorille eniten mummo. Yritys on kasvanut sen verran isoksi, ettei hän enää ehdi tehdä niin läheistä tunnetyötä nuorten kanssa. Silti hän tuntee jokaisen talossa olevan lapsen ja nuoren.

– Minun roolini ryhmäkodissa on mahdollistajan rooli, joka pitää sisällään äitiyden, isyyden, rajat ja rakkauden. Kaiken sen.

Lähes 18 000 lasta sijoitettuna kodin ulkopuolelle

Vuonna 2017 kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna kaikkiaan 17 956 lasta ja nuorta. Perhehoidossa oman kodin ulkopuolella on noin 7500 lasta, ammatillisessa perhekotihoidossa noin 2000 lasta, laitoshuollon piirissä vajaa 1700 lasta ja muihin paikkoihin sijoitettuna kaikkiaan reilu 1600 lasta.

Tällä hetkellä Suomessa ei ole kansallista rekisteriä sijaishuoltopaikoista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on tehnyt esiselvityksen avoimen rekisterin saamiseksi ympärivuorokautista hoitoa antavista yksiköistä.

Kansallinen rekisteri olisi tärkeä, jotta lapsille löydettäisiin parhaiten heidän tarpeitaan vastaava sijoituspaikka, kertoo THL:n esiselvitys.

THL:n mukaan suurin osa laitosyksiköistä ja ammatillisista perhekodeista on yksityisten ylläpitämiä. Yksityisten tuottajien lastensuojeluyksikköjä on noin 670, joista yritystenomistamia yli 90 pronsenttia ja yleishyödyllisten yhdistysten omistamia on alle 10 prosenttia. Julkisen sektorin ylläpitämiä yksikköjä on THL:n arvion mukaan noin 100.

"Kiva ja napakka"

Talon avarassa keittiössä häärää Itäpellon poika, Nikke Airas. Myös hän työskentelee ryhmäkodissa. Omien sanojensa mukaan hän tekee "kaikkea". Ammatiltaan hän on kokki.

Nuoret ovat tulleet koulusta kotiin. He availevat jääkaapin ovea ja istahtavat keittiön tasoille seuraamaan "äitinsä" haastattelua.

– Mukava ja hyvä tyyppi. Napakka. Kiva, kuvailevat nuoret Itäpeltoa.

Pallon ryhmäkotiin saapuu lapsia ja nuoria ympäri Suomen. Heillä on usein taustallaan jo monia eri sijoituspaikkoja.

– Melkein kaikki tulevat muista sijoituspaikoista. Nuoret ovat heittäneet jo muutaman kierroksen pitkin Suomea. Ja lopulta päätyvät tänne Lappeenrantaan meidän aikuisten hellittäviksi, kertoo Itäpelto.

Sosiaalitoimisto etsii jokaiselle huostaanotetulle yksilöllisesti sopivan paikan. Miksi lopullinen paikka löytyy usealle nuorelle Lappeenrannan ryhmäkodista?

– Luulen, että meillä on sellainen maine, että täällä ei heti luovuteta nuorten kanssa. Meillä pyritään siihen, että tämä olisi paikka, josta lapset ponnistavat maailmalle.

– Alaikäisten hatkailu eli karkailu on meillä tosi vähäistä. Sosiaalitoimistokin välillä ihmettelee, miten sen teemme.

Itäpelto pitää oleellisena myös ryhmäkodin sijaintia lähes keskustassa.

– Me voimme integroida lapsia ihan oikeanlaiseen maailmaan kun emme ole missään korvessa, jossa ei ole ammattikoulua tai harjoittelupaikkoja.

Taustalta kuuluu iloista naurua. Paikalle on tullut kolmekymppinen Guled Abdi. Hän saapui ryhmäkotiin 13-vuotiaana. Ennen Pallon ryhmäkotia hän oli nähnyt jo useita eri sijoituspaikkoja. Pallon ryhmäkodissa hän viimein rauhoittui villin lapsuuden jälkeen.

Abdi muistelee saapumistaan ryhmäkotiin 17 vuotta sitten. Hän muistaa, kuinka jakoi makuuhuoneen Itäpellon pojan, Niken, kanssa. Sijoituksen jälkeen Abdi aloitti oppisopimuksella lähihoitajan opinnot tutussa ryhmäkodissa. Nyt Abdi työskentelee ryhmäkodissa ja on kiinteä osa Sari Itäpellon perhettä.

– Jos puhun velipuolesta, kaikki kaverit tietävät, että puhun Nikestä. Perhejuhlissakin olen aina heidän kanssaan, kertoo Abdi.

"Täällä me ylistämme meidän keskeneräisyyttämme"

Pallo-kodissa pisimpään olleet lapset ovat asuneet talossa yli kymmenen vuotta. Lyhyin sijoitus on ollut viisi viikkoa.

– Täällä vietetty aika riippuu paljolti siitä, minkä ikäisenä nuori meille tulee. Mutta sijoitukset ovat pitkiä, kertoo toimitusjohtaja Itäpelto.

Rankoista taustoista tulevien lasten kanssa työskentely on vaativaa. Itäpelto ammentaa voimaa menneisyydestään ja omasta mummostaan, pohjoiskarjalaisesta Siviästa. Siviä jäi leskeksi ja kasvatti kymmenen lastaan yksin.

– Olen oppinut häneltä, että itketään silloin kun itkettää ja suututaan silloin kun suututtaa. Täällä on läsnä sellainen inhimillisyys, ettei tarvitse ottaa ammatillista roolia sosiaalikasvattajana tai yhteisöpedagogina.

Itäpelto muistuttaa, että keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden ääneen sanominen helpottaa kaikkien oloa.

Lapsen kaipuu vanhempaan

Kysymys siitä, saako lasten kammareihin katsoa, aiheuttaa nuorissa pienen paniikin. Siivouspäivä on vasta parin päivän päästä.

Eräs nuorista huikkaa kuitenkin, että tänne voi tulla. Vanhan talon katot viistävät joka suuntaan huoneessa. Huone on kuin kenen tahansa teinin, mutta odotettua siistimpi. Peilissä on kiinni sisarusten sekä äidin ja isän kuva.

– Mulla ei oo ollut isää kymmeneen vuoteen, sanoo nuori.

Pystyvätkö ryhmäkodissa olevat työntekijät paikkaamaan lapsen kaipuuta äitiin ja isään?

– Jos biologiset vanhemmat antavat luvan siihen. Silloin, kun vanhempi antaa meille luvan rakastaa lapsia ja ymmärtää, ettei se ole heiltä pois. Välillä tuntuu, että tärkeintä työntekijöille on pukea samanväriset pelipaidat vanhempien kanssa. He ovat omien lastensa parhaita asiantuntijoita, Itäpelto kuvailee.

Ryhmäkodin johtaja etsii myös tarvittaessa kadonneen suhteen lapsen ja vanhemman välille.

– Ei minusta lapsille oikeaa äitiä tule, mutta yritän mahdollistaa biologisille äideille ja isille, että he löytävät kadonneet suhteet lapsiinsa.

Bussilastillinen vieraita äitienpäivänä?

Juhlat kuuluvat ryhmäkodin elämään vahvasti. Äitienpäivänä osa lapsista lähtee juhlimaan biologiseen kotiin omia äitejään ja mummejaan. Osa lapsista jää ryhmäkotiin.

– Juhlat ovat meille tosi tärkeitä. Täällä juhlat katkaisevat arjen. Me haluamme antaa hyvän mallin siihen, miten juhlia vietetään eli hyvän ruoan, sosiaalisen puheen ja tarinoiden merkeissä.

Sari Itäpellon käsien kautta maailmalle on ponnahtanut pari bussilastillista nuoria.Yhden bussilastillisen kanssa nainen on työskennellyt tiiviimmin. Näistä aktiivisesti vielä yhteyttä pitää parisenkymmentä nuorta.

Äitienpäivänä Saria muistetaan monelta suunnalta, mutta bussilastillista vieraita ei ole odotettavissa keltaiseen puutaloon.

– Ei tule bussilastillista vieraita. Onneksi heillä on jo omat elämät, naurahtaa Sari Itäpelto.

Rankkaa ja antoisaa

Kaipaamiaan tunteita Itäpelto on perhekodin äitinä todellakin saanut. Rankinta työssä on loputon toivottomuus, jota toisinaan kohtaa.

– Se, ettei nuori jaksa vielä kohdata omia kipujaan. Sen tajuaminen, etten voi panna nuorta takaisin kohtuun tai pakottaa huumehoitoon tai en voi kävellä lapsen puolesta kouluun. Tai se, että en voi pakottaa heidän vanhempiaan ottamaan lapsia viikonlopuksi. Ne ovat vaikeimpia hetkiä.

Antoisinta työssä on puolestaan se, että kun nuoret luottavat aikuiseen.

– Antoisat hetket ovat pieniä arjen hetkiä. Esimerkiksi, kun joku nuorista käpertyy kainaloon ja sanoo, ettei koskaan ole ollut näin turvassa.

Mari Hegvik seisoo peilin edessä ja kohdistaa katseensa siihen ainoaan kohtaan, jonka hän tunnistaa. Silmiin. Kaikki muu on tuntematonta. Murskana.

Ääni joka ei unohdu

Kesäkuu 2015.

– Tule nyt jo, Hanne! Mari Hegvik vaatii isosiskoaan lisäämään vauhtia.

Lumipeitteiset vuorenhuiput ja alas laaksoon johtava soratie avautuvat Hegvikin perheen edessä Etelä-Norjassa sijaitsevassa Jotunheimenin kansallispuistossa.

Glittertind-vuoren rinne on jyrkkä, mutta se ei hurjapäiseksi tunnettua Maria pelota. Hän haluaa kiitää pyörällä alas pysäköintialueelle, jossa perheen auto odottaa.

Koko perheen – vanhempien, 19-vuotiaan isosisko Hannen ja 15-vuotiaan pikkuveli Øysteinin – on määrä jatkaa matkaa lentokentälle ja lomamatkalle kohti Kreetaa. Käynti luonnonpuistossa on vain lyhyt pysähdys ennen lentomatkaa.

Isä on jo pyöräillyt rinteen alas. Äidin ja pikkuveljen Mari on karistanut kannoiltaan, ja nyt isosiskokin alkaa jäädä jälkeen. Mari kiitää alas ilman pyöräilykypärää.

Hän ei enää jaksa odottaa Hannea, vaan polkaisee pyörän täyteen vauhtiin. Renkaat pyörivät yhä nopeammin ja kauniina edessä siintävä laakso lähestyy vauhdilla.

Yhtäkkiä renkaat irtoavat polun sorapinnalta.

Mari on menettänyt pyöränsä hallinnan ja hän syöksyy pää edellä kohti väylän vartta kiemurtelevaa pientä jokea.

– Ei tämä nyt niin vaarallista ole. Tästä tulee korkeintaan muutama mustelma, Mari ehtii ajatella ilmalentonsa aikana.

Hän on väärässä.

Rantakiveen murskautuvista kasvoista lähtee ääni, jonka Mari muistaa yhä kirkkaasti, neljä vuotta onnettomuuden jälkeen.

Silmät siirtyivät paikoiltaan

Kun Mari nousee joesta, tuntee hän ensin kipua vain toisessa olkapäässään. Koskettaessaan kasvojaan käsillään hän kuitenkin huomaa nopeasti, että asiat ovat todella huonosti.

Kasvot tuntuvat ehjiltä, mutta ne roikkuvat irrallaan kuin tyhjä ravunkuori. Korvista valuu verta.

Marin on vaikea nähdä eteensä. Myöhemmin hänelle selviää, että syynä tähän ovat törmäyksen voimasta vaurioituneet silmäkuopat ja paikoiltaan siirtyneet silmät.

Yhtäkkiä Marin mieleen tulevat hampaat. Kahdeksan vuoden oikomishoito on saatu vastikään päätökseen.

Kokeillessaan hampaitaan kielellään Mari tajuaa niiden olevan poissa.

Auttajat saapuvat helikopterilla

Ensimmäisenä Marin onnettomuuden havaitsee isosisko Hanne, joka lähtee juoksemaan takaisin tulosuuntaan kohti äitiään ja pikkuveljeään. Kännykällä ei pysty hälyttämään apua, mutta ylempänä rinteessä on mökki ja satelliittipuhelin, joita kohti Øystein polkee pyörällään.

Apuun hälytetty pelastushelikopteri lennättää Marin sairaalaan Trondheimiin. Sairaalan henkilökuntaa odottaa näky, jollaista he tuskin koskaan aiemmin ovat nähneet. Päältä katsoen kasvot ovat vain turvoksissa ja ainoastaan nenässä on haava. Ihon alla piilevät kuitenkin rajut vauriot.

Tietokonekerroskuvaus näyttää kasvojen luiden olevan murskana, ja Mari päätetään lennättää hoitoon Osloon. Vaikeisiin ja monimutkaisiin vammoihin työssään tottunut kasvokirurgi Pål Galteland hälytetään sairaalaan hoitamaan Maria. Vaikka Galteland tiimeineen on tottunut suuriin leikkauksiin, vie Marin tapaus heidät osaamisensa äärirajoille.

– Tilanne oli ainutlaatuinen. Kasvojen keskiosa oli täysin murskana ja jäljellä oli vain pieniä irrallisia luunpalasia, Galteland kuvailee alkutilannetta myöhemmin NRK:n haastattelussa.

– Marin tapauksesta muodostui erityinen, sillä hän oli niin nuori. Hän oli 17 ja hänellä oli elämä edessään.

Leikkauspöydällä odottaa "palapeli"

Ensimmäisenä tehtävänä on kasvojen vakauttaminen ja verenvuodon tyrehdyttäminen sekä infektioiden torjuminen. Estetiikka tulee tärkeysjärjestyksessä vasta tämän jälkeen. Kun kirurgi tiimeineen ryhtyy kokoamaan kasvoja, odottaa heitä leikkauspöydällä palapeli.

Marin vammat ovat vakavimmat kasvojen keskiosassa. Hampaat ovat irronneet ja työntyneet kohti nenää, ja kivi on murskannut ala- ja yläleuan niin pahasti, ettei kasvojen alkuperäisestä muodosta ole enää mitään jäljellä.

Leikkaussalissa Marin kasvoja kootaan aluksi ilman varsinaista kokoamisohjetta. Avuksi tulevat kuitenkin vanhat hammasraudat. Niiden valmistamista varten tytön leuoista on kahdeksan vuotta aiemmin tehty kipsikopio, jota kirurgit nyt pystyvät käyttämään mallina rakentaessaan leukaa uudelleen. Apuna on myös röntgenkuvia ja valokuvia.

– Kun tiesimme miltä leuat alunperin näyttivät, saimme pohjan, jolle rakentaa, Galteland myöhemmin muistelee.

Päästäkseen käsiksi kalloon, kirurgit viiltävät päänahan auki korvasta korvaan ja rullaavat sitten nahan varovasti syrjään. Kirurgit yhdistelevät paloiksi murtuneet kasvojen luut pienten titaanilevyjen ja ruuvien avulla. Pienimmät luunmurut he keräävät pois.

Murtuneiden silmäkuoppien tueksi kirurgit asentavat titaanilevyjä. Osa vaurioituneesta leuasta irrotetaan, kootaan uudelleen pöydällä ja asetetaan sitten paikoilleen.

– Lopputulos on aina hieman epävarma ja harvoin samanlainen kuin aiemmat kasvot, sanoo Galteland.

Vain silmät näyttävät tutuilta

Viikko ensimmäisen leikkauksen jälkeen Mari rohkenee katsoa uusia kasvojaan peilistä. Ensin hän uskaltaa katsoa vain silmiään, sillä ne ovat ainoa tuttu asia muuten täysin uusilta näyttävissä kasvoissa.

– Näytin todella kamalalta, Mari muistelee.

Tuhoutuneista kasvoista ja irronneista hampaista huolimatta Mari päättää jo varhain jatkaa hymyilemistä.

Nyt onnettomuudesta on kulunut neljä vuotta ja Marin kasvot on leikattu jo seitsemän kertaa. Uusia leikkauksia on vielä tulossa. Kirurgien taidot ovat tehneet Mariin syvän vaikutuksen.

Nyt hänellä on jo uudet hampaat.

– Olen todella tyytyväinen, 20-vuotias Mari sanoo ja hymyilee leveästi kauniilla uusilla valkoisilla hampaillaan.

Juttu on julkaistu Norjan yleisradioyhtiön NRK:n sivuilla 30. maaliskuuta. Voit lukea alkuperäisen norjankielisen jutun täältä.

Alkuperäinen teksti: Frida J Krüger, NRK, suomennos ja muokkaus: Jussi Nurminen, Yle Uutiset

Vihreiden Elina Moisio ilmoittaa jättäytyvänsä pois hallitusneuvotteluryhmästä. Taustalla on tänään vellonut kohu neuvottelupöydässä olevista puolueiden edustajista, joita on väitetty etujärjestöjen lobbareiksi.

Moision riippumattomuutta hallitusneuvotteluissa on epäilty, sillä hän on viestintätoimisto Milttonin osakas ja johtava asiantuntija.

– Koen, että rooliini hallitusneuvotteluissa ja ammatilliseen asemaani ei liity intressiristiriitaa. Asiasta nousseen keskustelun myötä olen kuitenkin tullut siihen johtopäätökseen, että selvyyden vuoksi on parempi etten jatka Vihreiden neuvotteluryhmässä, Moisio sanoo tiedotteessaan.

– Hallitusneuvottelut ovat yhteiskunnallisesti herkkä tilanne ja on tärkeää varmistaa että Vihreällä neuvotteluryhmällä on täysi työrauha, Moisio jatkaa.

Moisio toimi Vihreiden asiantuntijajäsenenä Luottamuksen ja tasa-arvoisten työmarkkinoiden Suomi -ryhmässä.

Moisio ei tällä haavaa suostunut kommentoimaan asiaa enempää.

Hallitusneuvottelija Rinne kiistää lobbaamisen

Hallitusneuvottelupöytien kokoonpanot julkistettiin eilen, ja joukossa on useita etujärjestöjen edustajia.

Työelämän kehittämistä pohtivassa ryhmässä ovat mukana muun muassa JHL:n johtoon kuuluva, vasemmistoliittoa edustava Teija Asara-Laaksonen ja SAK:n lakimies, SDP:tä edustava Anu-Tuija Lehto. Ryhmän sihteerinä toimiva Jussi-Pekka Rode on Sivistystyönantajien asiantuntija ja RKP:tä edustava Mats Nyman akavalaisen Yksityisalojen Esimiehet ja Asiantuntijat YTY:n toiminnanjohtaja.

Hallitusneuvotteluita vetävä Antti Rinne (sd.) on tänään tiukasti kiistänyt, että hallitusneuvotteluissa olisi mukana lobbareita. Hänen mukaansa jokainen neuvottelija on mukana puolueen edustajana, ei etujärjestön äänitorvena.

– Lobbarikeskustelu on mennyt yli äyräiden, Rinne summasi päivän tapahtumia.

Lue lisää:

Hallitusneuvotteluiden ensimmäinen viikko on takana – Rinne: "Ensi viikolla alkaa vaikein vaihe, kun hintalappuja aletaan laskea yhteen"

Laitteita ja palveluita suunnitellaan usein vain miesten kokemusten pohjalta, sillä uutta tekniikkaa on kehittämässä paljon nuoria miehiä.

Naisille tästä voi aiheutua hankaluuksia. Tämä juttu kertoo esimerkkejä suunnittelun kukkasista.

– Uusia asioita tuotetaan ajattelematta, kuka niitä tulee itse asiassa käyttämään. Ja tämä on yritysten vika, sanoo ruotsalaisen Luulajan teknisen yliopiston professori Maria Udén, joka on perehtynyt sekä sukupuolen että tekniikan tutkimukseen.

1. Puheentunnistus

Puheentunnistusohjelmat, joita Amazon Echon kaltaiset digitaaliset apurit käyttävät, toimivat paremmin mies- kuin naiskäyttäjillä.

Tutkimusten mukaan esimerkiksi Googlen puheentunnistus ymmärtää miestä 70 prosenttia suuremmalla todennäköisyydellä kuin naista. Tämä johtuu siitä, että valtaosa tuotetta testanneista kehittäjistä on miehiä.

2. Kasvojentunnistus

Naisen kasvot, varsinkin valkoihoista tummemmat, ovat kasvoja tunnistavalle tietokoneohjelmalle selvästi vaikeampi kohde kuin miehen kasvot.

Tämäkin johtuu siitä, että tekoälyä on opetettu aineistolla, jossa on korostetun paljon miehiä, ja vieläpä vaaleahipiäisiä.

3. Työkalut

Työkalujen mittasuhteet soveltuvat usein nimenomaan isokätisille nikkareille.

– Tietenkään kaikki miehet eivät ole suuria ja naiset pieniä. Mutta työkalujen koon vuoksi naisista vain osa pystyy niitä käyttämään, ja tämä johtaa esimerkiksi työtapaturmiin, professori Maria Udén sanoo.

4. Lääketiede

Naisen sydänkohtaus diagnosoidaan herkemmin väärin kuin miehellä, britti feministi Caroline Criado-Perez sanoo kirjassaan Invisible Women: Data Bias in a World Designed for Men.

Criado-Perez kirjoittaa ongelman johtuvan siitä, että lääketieteellinen tietämys nojaa miespotilaista kerättyyn dataan. Hän sanoo, että sukupuolisidonnaisia eroja on sydämen lisäksi myös muissa sisäelimissä kuten keuhkoissa.

5. Työasut

Avaruuspuku tai tavallinen työhaalari – vaatteen koko on helposti suunniteltu naiselle liian suureksi.

Kansainvälisellä avaruusasemalla, ISS:llä piti maaliskuussa koittaa historiallinen hetki: kaksi naispuolista astronauttia yhtäaikaa avaruuskävelyllä. NASA joutui kuitenkin perumaan suunnitelman, koska vain yhdelle naiselle löytyi sopivan kokoinen avaruuspuku.

Niinpä toinen naisista jäi aseman sisälle ja hänet korvasi avaruudessa mies.

6. Työympäristö miesten ehdoilla

Toimistotilojen ovet ovat naisille raskaita avata. Sisälämpötila säädetään helposti miesten ehdoilla, vaikka naisille ja miehille sopiva lämpötila eroaa toisistaan jopa kolme astetta. Lasiportaat voivat olla kiusallisia hametta käyttäville naisille. Näin työtilojen syrjivyyksiälistaa Caroline Criado-Perez kirjassaan.

7. Epämukavat kuljettajankopit

Osa kuorma-autojen ohjaamoista on suunniteltu henkilölle, jonka pituus on vähintään 175 senttimetriä. Kuljettajankopin mittasuhteet syrjivät näin enemmän naisia kuin miehiä.

Ja lyhyelle kuljettajalle koituva hankala ajoasento heikentää liikenneturvallisuutta, professori Maria Udén Luulajasta sanoo.

8. Henkilöautojen turvallisuus

Naisia syytetään toisinaan väärästä ajoasennosta, liian edessä istumisesta. Luulajan yliopiston tutkijoiden mukaan selitys on yksinkertainen: polkimille on liian pitkä matka.

Volvo Carsin turvallisuusasiantuntija Lotta Jakobsson sanookin, että autojen turvallisuutta pitäisi kehittää heikompien ehdoilla, ja muistuttaa, että naisten kehot ovat tutkitusti miehiä hauraampia.

Tutkijat pitävät turvallisuusriskinä myös sitä, että kolaritestinukke esittää "tyypillistä miestä" mittoineen ja painoineen: 177 senttimetriä ja 76 kiloa. Professori Maria Udénin mielestä nukkejen tulisi edustaa autossa istuvia laajasti.

Autojen varustelukin kaipaa tasavertaisuutta ja naisten huomioimista: raskaana oleva naismatkustaja olisi tutkijoiden mukaan paremmassa turvassa nykymallista poikkeavan turvavyön kanssa.

Lue lisää:

Jutun pitkä alkuperäisversio 9 exempel på teknik och design som skapas av män för män – och varför det är problematiskt (Svenska Yle)

This is how AI bias really happens—and why it’s so hard to fix (MIT Technology Review)

Facial recognition errors are bad for business: Most of us aren't white men (CNET)

Linda Liukkaan kolumni: Tulevaisuus on teinityttöjen

Teknologiayritys pyytää anteeksi rekrytointimainostaan: Nuoret naiset pitivät syrjivänä

Naisia rohkaistaan, kannustetaan ja houkutellaan koodaamaan – "Vielä voi vaikuttaa tulevaisuuteen"

Älykaiuttimet valloittavat maailmaa, mutta Suomessa ei puheohjauksella saa taksia, leffalippuja tai paljon muutakaan

Vulnerability of Female Drivers Involved in Motor Vehicle Crashes (PubMed)

Venezuelan oppositiojohtaja, parlamentin puhemies Juan Guaido on jälleen kehottanut kannattajiaan protestoimaan kaduilla ympäri maata. Presidentti Nicolas Maduron turvallisuuspalvelu pidätti taannoin parlamentin varapuhemiehen Edgar Zambranon ja ainakin kymmentä opposition kansanedustajaa vastaan on nostettu syytteet kapinoinnista.

– Tänä lauantaina lähdemme kaduille puolustamaan parlamenttiamme ja rohkeita kansanedustajiamme, jotka ovat tehneet kaikkensa sen kansankunnan eteen, joka pysyy liikkeessä voittaakseen vapautensa. Guaido kirjoitti Twitterissä.

Viime viikon tiistaina Venezuelan oppositio yritti syrjäyttää Maduron rauhanomaiseksi kutsumassaan kapinassa. Yritys kuitenkin epäonnistui, sillä Guaido ei onnistunut saamaan maan armeijaa taakseen.

Tapahtuneen jälkeen Venezuelassa nähtiin väkivaltaisia yhteenottoja opposition kannattajien ja hallituksen joukkojen välillä. Satoja loukkaantui ja ainakin neljän kerrotaan kuolleen.

Ongelmia maassa jo kuukausia

Levottomuudet maassa ovat jatkuneet jo kuukausia. Yli 50 maata on tunnustanut Guaidon Venezualan väliaikaiseksi presidentiksi. Maat pitävät Maduron uudelleenvalintaa viime vuonna lainvastaisena.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on jättänyt kaikki vaihtoehdot avoimiksi, myös mahdollisen sotilaallisen puuttumisen maan tilanteeseen. Trumpin hallinto laajensi Venezuelaan kohdostuvia pakkotteita perjantaina.

Presidentti Maduro on syyttänyt Yhdysvaltojen ja Venezuelan opposition yrittävän vallankaappausta maan valtavien öljyvarojen hyödyntämiseksi.

Perjantaina Venezuela avasi jälleen maarajansa Brasilian kanssa. Raja suljettiin helmikuussa, mikä vaikeutti Guaidon pyrkimyksiä tuoda humanitaarista apua pääosin Yhdysvalloista maahan. Sen sijaan esimerkiksi Kolumbian raja on edelleen suljettuna.

Venezuela on rämpinyt syvässä lamassa jo viisi vuotta. YK:n mukaan maasta on paennut köyhyyttä ja epävakaisia oloja jo yli 2,7 miljoonaa ihmistä. Maan 30 miljoonasta asukkaasta liki neljännes tarvitsisi maailmanjärjestön mukaan välitöntä humanitaarista apua.

Lue myös:

Turvallisuutensa puolesta pelkäävät Venezuelan oppositiopoliitikot hakeutuvat turvaan suurlähetystöihin

Guaidó: Venezuelan opposition kakkosmies pidätettiin

Varapresidentti Pence: Yhdysvallat langettaa sanktioita Venezuelan korkeimman oikeuden tuomareille

Reuters: Yhdysvallat tarjoamassa Venezuelan armeijalle porkkanaa ja tuomareille keppiä

Politiikan jättävä ulkoministeri Timo Soini (sin.) on kertonut viimein, mitä hän alkaa tehdä tulevaisuudessa. Soini kertoo blogissaan, että hän kirjoittaa kirjan populismista.

Soinin mukaan kirjan on tarkoitus kertoa kansantajuisesti populismista ja populisteista. Kirjan on määrä olla valmis jo tänä vuonna.

– Mikä heitä ohjaa tai riivaa? Ilmiö ei ole ohimenevä. Populismi on tullut jäädäkseen poliittiseen elämään, Soini kirjoittaa.

Lisäksi Soini kertoo vastanneensa myöntävästi muutamaan puhujapyyntöön "sekä maallisista että taivaallisista asioista".

Soini on julkaissut aiemmin kaksi kirjaa, Maisterisjätkä vuonna 2008 ja Peruspomo vuonna 2014. Lisäksi Soini on tehnyt yliopiston pro gradu -työnsä populismista.

Soini ilmoitti huhtikuussa päättävänsä poliittisen uransa. Hän kertoi hoitavansa ulkoministeripestinsä loppuun ja olevansa sen jälkeen vapaa suomalainen mies.

Soini toimii toimitusministeristön ulkoministerinä siihen saakka, kunnes uusi hallitus on saatu muodostettua.

Lue myös:

Timo Soini ei lähde ehdolle eurovaaleihin – "Minä lähden politiikasta, hyväntuulisena, hyvillä mielin"

Timo Soini ei lähde ehdolle eduskuntavaaleihin – "Minulla alkaa uusi matka"

Laulajasta tuntui, että hän kuolee. Jännitti. Hän oli kauhusta jäykkä.

– Voi hyvä luoja. Ajattelin, että tämä on kuoleman paikka. Ennen esiintymistä otetussa valokuvassa olen kuin pystyyn nostettu muumio.

Tasan kolmekymmentä vuotta sitten Anneli Saaristo edusti Suomea Lausannessa Sveitsissä järjestetyissä Eurovision laulukilpailuissa. Kappale oli La dolce vita.

Avukseen hän sai kampaajatuttavansa Turusta, joka matkusti kilpailukaupunkiin omalla kustannuksellaan. Laulajasta on hyvä, että nykyään artisteihin satsataan, eikä lähetetä yksin suden suuhun.

Kun esitys oli ohitse, helpotti. Valokuvassa Saaristo on sveitsiläisen kisaemännän hellässä syleilyssä ja hän näyttää omien sanojensa mukaan kuin "olisi kahdeksanvuotias koulutyttö, joka on onnistunut laulamaan kauniisti ja äiti kehuu".

Kappaleen säveltäjä Matti Puurtinen kuittasi esityksen jälkeen, että Saaristo lauloi yhden sanan väärin.

– Sanoin, että juu, olisit itse vaan tullut vetämään, niin olisi nähty, kuinka sinun käy.

Hyvin kävi. Turkka Malin sanoittama kappale tuli kilpailussa seitsemänneksi.

– Se oli minulle jackpot.

Esiintyjästä La dolce vita on edelleen suurenmoinen biisi, jossa on kaikki kohdallaan.

Menestys avasi ovia. Koko seuraava vuosi oli yhtä euroviisuhuumaa. Keikkoja ja kysyntää riitti. La dolce vita -albumi myi kultaa.

Laulaja muistelee euroviisuja hyvällä. Hänestä ei ole koskaan kirjoitettu lehdissä yhtä paljon kuin silloin. Jos kisa olisi mennyt huonosti, olisi ura mahdollisesti tyssännyt siihen.

– Viisut oli minulle kohtalon kysymys.

Osa-aikadiiva käy maitokaupassa meikittä

Anneli Saaristo ei halua olla diiva, ainoastaan osa-aikadiiva.

Hän on hyvin tarkka ulkonäöstään, mutta siitäkin vain, jos kyseessä on yleisölle esiintyminen. Silloin hän valitsee huolellisesti korunsa, asunsa ja kenkänsä kuten tämänkin jutun valokuviin.

Meikkaajalle hän kertoo, kuinka alahuuli on tapana rajata ja miten pitkä on silmäluomia kehystävän kynän viiva.

– Tupeeraa hiukset ylemmäksi kuin Marilynillä, hän neuvoo.

Huolellinen laittautuminen on osa ammattiylpeyttä, mutta siten hän haluaa myös kunnioittaa kuulijoitaan.

Kun Saaristo esiintyi sotaveteraaneille ja Lotille, hän valitsi ylleen tarkoituksella sinivalkoisen asun.

Tuntui hyvältä huomata, että myös kuulijat arvostivat häntä: he olivat pukeutuneet parhaimpiinsa ja rinnassa komeili rivi kunniamerkkejä.

Mieltymys kauneuteen ja näyttäviin asuihin johtuu myös niukasta lapsuudesta. Jokioisissa työläisperheen lapselle ei ollut varaa hankkia montaa vaatekertaa.

Hän muistuttaa, ettei ole kuitenkaan koskaan halunnut tähteyttä lavan ulkopuolella. Hän elää tavallista arkea Tampereen kodissaan.

– Joskus menen tukka likaisena kaupungille. Kaupassa käyn ilman meikkiä. Kuka hullu haluaa laittaa meikkiä, kun lähtee maitokauppaan? Ehkä joku, mutta minä en kuulu niihin ihmisiin.

Häntä ärsyttää, miten vääristynyt kuva joillakin voi olla artistin elämästä.

Yhtenä päivänä soitti ventovieras henkilö, joka tarjoutui henkilökohtaiseksi kuntovalmentajaksi. Laulaja kertoi olevansa kiireinen, koska meneillään oli "verokuittishow". Soittaja ihmetteli, eikö hänellä ole omaa kirjanpitäjää.

– Räjähdin nauruun. Ei tämä ole niin suureellista tämä minun toimintani.

Ihmisillä on hänen mielestään harha siitä, että kun joku on tunnettu ja esillä julkisuudessa, hän on automaattisesti myös rikas ja elämä on ihanaa.

Ei se niin ole.

"Elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista, se on myös samppanjaa ja suklaata." Anneli Saaristo

– Kenen elämä olisi aina dolce vitaa? Elämä on sellaista, ettei se ole pelkkää ruusuilla tanssimista.

Kulahtaneet kalsarit ja tarina evakoista

– Minulla on konsertteihini aina uusia hulluja juttuja, joilla ilahdutan. Nytkin olisi yksi niin hauska alushousujuttu kulahtaneista kalsareista. En siitä kyllä voi vielä tässä tämän enempää kertoa, Saaristo sanoo ja nauraa jutulle pitkään.

Anneli Saaristo täytti helmikuussa seitsemänkymmentä vuotta. Ura estradeilla on kestänyt jo viisi vuosikymmentä.

Ensi viikon juhlakonsertti Savoy-teatterissa Helsingissä on muiden kevään konserttien tavoin loppuunmyyty.

Artistille konsertit ovat olleet rankkoja monen tunnin settejä, koska itselle rakkaita kappaleita on paljon, eikä mitään raaski jättää esittämättä. Myös yleisö haluaa kuulla Kuutamon pojan (Hijo de la luna), Appelsiinipuita aavikkoon ja Evakon laulun.

Niitä laulaessaan hänestä tulee tarinan kertoja. Se on hänen mielestään taiteilijan merkki, että elää laulunsa.

Evakon laulun Saaristohaluaa kuitenkin esittääkoruttomasti, "tursuamatta liikaa tunnetta".

Häntä kiinnostaa herkkyyden ja voiman dynamiikka.

– Minua ei pelota antautua täydellisesti lauluun ja koskettaa ihmisiä. Kosketan heitä sillä, että olen niin avoin.

Vahva ja itsenäinen omien polkujen kulkija muistuttaa, ettei hän ole mikään "Suomen vahvin nainen", mutta lässynlässyn-ihmisiä hän ei voi sietää. Ihmisissä on oltava temperamenttiä.

Ilkeä ei saa olla, mutta asioista pitää puhua suoraan.

Se voi tuntua julmalta. Kaikki eivät kestä suorasukaisuutta, vaikka Saariston mielestä sillä vältettäisiin turha venkoilu.

– Ihmissuhdepelit ovat ala-arvoista kamaa, en kestä niitä.

Suoruus säästää aikaa. Laulaja pohtii, kuinka maailmassa on yltä kyllin ja loputtomasti kaikkea muuta paitsi aikaa.

– Aika on kallista, koska se menee ohi.

Siksi hän sanoo tämänkin venkoilematta: hän ei halunnut lapsia eikä hän kadu päätöstään.

Kaoottinen laulaja, joka ei halunnut äidiksi

Anneli Saaristolta ura on vaatinut suuria valintoja. 30-vuotiaana kun olisi ollut lasten aika, hän halusi laulaa. Perhe jäi perustamatta, koska joko ura tai lapset olisivat joutuneet kärsimään.

Laulaja sanoo, että on itse säilynyt lapsekkaana, koska hänellä ei ole lapsia, joista olisi täytynyt kantaa läpi elämän jatkuvaa vastuuta.

Hän muistelee, kuinka oma pappa neuvoi ja jakoi ohjeita pojalleen. Isä oli silloin jo 50-vuotias sodan käynyt työmies.

Omaa päätöstään lapsettomuudesta hän on joutunut selittämään useita kertoja.

– Riittää, kun otan vastuun itsestäni edes jollakin tavalla. Sekään ei aina mene niinkuin pitäis.

Eikä hän ole rahtuakaan käytännöllinen ihminen.

– Olen suorastaan kaoottinen. Nostan hattua heille, jotka pystyvät yhdistämään perheen ja laulamisen, mutta minä en kuulu siihen porukkaan.

"Jos yrittää hallita elämää, se näyttää meille kyntensä." Anneli Saaristo

Äitiyden tietoinen siirtäminen itselle sopivampaan ajankohtaan esimerkiksi omia munasoluja pakastamalla ihmetyttää. Saaristosta se on yritystä hallita elämää.

– Jokainen toimii kuten parhaaksi näkee, mutta jos yrittää hallita elämää, se näyttää meille kyntensä vähän ajan kuluttua.

Rakkauden kanssa on vähän sama juttu.

Nössössä miehessä ei ole laulajalle vastusta

Anneli Saaristo toivoo elämäänsä rakkautta.

– Olen aina haaveillut siitä, että tulisi mies, joka rakastaisi minua ja antaisi olla vapaa.

Mutta miehet pelkäävät vahvoja naisia ja se raivostuttaa häntä.

Miehet haluavat suojella naista, mutta mitä suojelemista on naisessa, joka suojelee itse itseään, hän kysyy itseltään.

Hänestä ajatuskin toisen siivellä elämisestä tuntuu omituiselta, koska pohjoismaiset naiset on kasvatettu itsenäisyyteen. On oma karriääri, tulot, velat ja pankkitili.

– Minä en halua nössöä miestä. Miehessä on oltava vastusta. Miksi se ei toimi molempiin suuntiin?

Saaristo muistuttaa, että vielä vanhainkodissakin ihmiset rakastuvat. Rakkauden tarve ei mene koskaan pois. Se on perustarve.

– Vaikka kuinka yrittäisi, niin se on aina siellä.

"Kun en jaksa enää loistaa, lopetan laulamisen." Anneli Saaristo

Naisartistina ei ole aina ollut helppoa. Alalla kilpailu on ollut ja on kovaa. Keikkoja ei ole ollut niin paljon kuin Saaristo olisi halunnut.

Hän itse listaa syitä.

Jääräpäisyys ja halu tehdä asioita oman pään mukaan. Hän on mennyt musiikki ja tekstit edellä, mikä on sulkenut ovia. Hän ei kuulu valtavirtaan, mikä ei sovi levy-yhtiöille. Myös vasemmistolaistausta on saattanut sulkea ovia.

Hän sairastaa diabetestä ja astmaa. Ehkä ihmiset eivät ole tienneet, onko hän kunnossa.

– Ja sitten aina pyydetään esiintymään ne samat. Tämä on julmaa hommaa.

Laulaja on pohtinut hoitotestamentin tekemistä.

Kun aika on, hän haluaa lähteä suorilta jaloilta eikä jäädä kitkuttelemaan koneiden varassa. Vaikka hän on tätäkin miettinyt, se ei tarkoita, että laulut olisi laulettu.

– Jokainen sekunti on lahja. Vasta kun en jaksa enää loistaa, lopetan laulamisen.

Pisteet viisuesiintyjille ja samppanjaa päälle

Anneli Saaristo on ollut euroviisufani siitä lähtien kun hän katsoi Suomea edustaneen Laila Kinnusen esiintymistä television rakeisesta mustavalkokuvasta vuonna 1961.

– Laulukilpailut ovat nykyisin kärsineet inflaation, koska niitä on niin hemmetin paljon. Kaiken maailman idolsit ovat vieneet lumoa pois, mutta Eurovision laulukilpailulla on edelleen sijansa. Se ei ole turha.

Erityisen vaikutuksen on tehnyt muutama esitys.

"Jätkä käveli stagelle liian iso puku päällä, lauloi hienon rakkauslaulun ja voitti." Anneli Saaristo

Hänestä Itävaltaa vuonna 2014 edustaneen Gonchita Wurstin voittokappale oli loppuun asti hiottu kokonaisuus. Vuonna 2017 kilpailun voittanut portugalilainen Salvador Sobral oli helmi pelkistetyn esityksensä ansiosta.

– Jätkä käveli stagelle liian iso puku päällä, lauloi hienon portugalilaisen rakkauslaulun ja voitti.

– Ihmiset olivat kyllästyneet typeriin showjuttuihin ja ulkomusiikillisuuteen.

Kun Eurovision laulukilpailu alkaa ensi viikolla, pienessä helsinkiläiskaksiossa ystäväporukka katsoo kisaa televisioista, antaa pisteitä esiintyjille, syö pitkän kaavan mukaan ja juo paljon samppanjaa.

Anneli Saaristo on näiden juhlien loistava tähti.

Ohut teräsvaijeri väreilee ilmassa, ja nuori nainen tasapainoilee keskittyneesti sen päällä. Kädessä hänellä on ilmanvastusta antava viuhka.

– Vie jalka hitaasti toisen taakse. Keskity mikroskooppisen pieniin liikkeisiin, ohjeistaa ranskalainen opettaja Isabelle Brisset.

Suomalainen Anniina Peltovako, 22, kuuntelee ja etenee rytmikkään konemusiikin tahdissa. Vaijeria pitkin kävely näyttää helpolta, vaikka on tietenkin kaikkea muuta.

Peltovako on toisen vuoden opiskelija l’Académie Fratellini -sirkuskoulussa. Pariisin pohjoispuolella Saint-Denis’n esikaupungissa sijaitseva koulu on Ranskan kuuluisin sirkusalan oppilaitos.

Ranskaan Peltovako lähti, sillä hän halusi sirkusammattilaiseksi. Tähtäimessä on pitkä ura esiintyvänä taitelijana. Suomessakin olisi voinut opiskella, mutta Ranskassa on tarjolla sirkusalan yliopistotasoista koulutusta.

Myös sirkusalan työmarkkinat ovat Keski-Euroopassa Suomea isommat.

– Sirkuksessa kaikki rajat rikkoutuvat! Minusta tuntuu usein, että voin tehdä ihan mitä vaan – mikään ei ole väärin tai mahdotonta, Peltovako sanoo.

Sirkusoppia hakee muualta Euroopasta vuosittain parikymmentä suomalaista. Heidän lisäkseen tasaisesti kasvava joukko muita opiskelijoita lähtee Suomesta suorittamaan kokonaista tutkintoa ulkomaille.

Suomen ulkopuolella Euroopassa, etupäässä EU-maissa, opiskeli lukuvuonna 2017–2018 jo lähes 8 500 suomalaista tutkinto-opiskelijaa. Se on yli kaksi kertaa enemmän kuin vielä kymmenen vuotta sitten.

Suomalaisia kiinnostavat varsinkin lääketiede, kaupallinen ala sekä humanistiset ja taideaineet, kertoo Opetushallituksen korkeakoulujen kansainvälistymisestä vastaava asiantuntija Irma Garam.

– Etenkin lääketiede ja eläinlääketiede ovat kasvattaneet viime vuosina suosiotaan, Garam sanoo.

Lääketiedettä lähdetään tyypillisesti opiskelemaan sen takia, että haluttua opiskelupaikkaa ei ole irronnut Suomesta. Yhteiskuntatieteet, humanistiset alat ja kauppatieteet taas vetävät usein niitä, jotka haluavat esimerkiksi rakentaa kansainvälistä uraa.

Kohdemaista selvästi suosituimpia ovat Ruotsi ja EU:sta parhaillaan eroa tekevä Britannia. Ranska kiinnostaa sekin, joskin selvästi vähemmän. Hidasteena on kieli: ranskalaisissa yliopistoissa opiskelevilta edellytetään yleensä hyvää ranskan kielen suullista ja kirjallista taitoa.

Kokonaisen tutkinnon opiskelun lisäksi myös Eramus-vaihdon suosio on noussut tasaisesti koko 2000-luvun – joskin lukuvuonna 2017–2018 vaihto-opiskelijoiden lukumäärä hieman laski. Suomesta Erasmus+-opiskelijavaihtoon lähti tuolloin runsaat 4 500 opiskelijaa.

Euroopan komissio on ehdottanut, että Erasmus-ohjelman rahoitus tuplataan ensi budjettikaudella 30 miljardiin euroon.

Anniina Peltovako kuuli ranskalaisesta Fratellini-sirkuskoulusta opettajaltaan Tampereella.

– Hän vinkkasi, että koulu oli tunnettu hyvästä opetuksestaan etenkin nuorallatanssissa eli omassa lajissani, Peltovako kertoo.

Hakemiseen Peltovakoa rohkaisi se, että yksi hänen ystävistään oli jo käynyt saman koulun.

Peltovako ei ole sirkusperheestä, kuten sirkusammattilaiset tyypillisesti vielä joitain vuosikymmeniä sitten, vaan lumoutui lajista sen monipuolisuuden takia. Hän aloitti harrastuksen kuusivuotiaana Sorin sirkuksessa. Ensin treenejä oli kerran viikossa, mutta tekeminen ammattimaistui nopeasti.

Nuorallatanssi valikoitui lajiksi, kun Peltovako oli 12. Neljänä viimeisenä vuotenaan Sorin sirkuksessa Peltovako oli esiintyvässä ryhmässä, ja sirkus vei kaiken lukio-opinnoilta jääneen ajan.

Ulkomaille tutkinto-opiskelijaksi hakeminen vaati lukiolaiselta melkoista paperisotaa, Peltovako muistelee. Kaikki todistukset piti esimerkiksi käännättää ranskan kielelle.

Peltovako kokosi lukuisat todistuskopiot ja teki pyydetyt videoliitteet. Vaivannäkö kannatti, sillä hänet kutsuttiin pääsykokeisiin ja valittiin niiden jälkeen l’Académie Fratellinin valmistavalle luokalle. Vuoden opintojen jälkeen Peltovako jatkoi pääsykokeiden kautta koulun ensimmäiselle varsinaiselle luokalle.

Harjoitussalin katosta roikkuu trapetseja, ja seiniä reunustavat temppuilulaitteet. Tunnelma on hikinen, kun opiskelijat treenaavat yhtä aikaa omia sirkuslajejaan.

Pitkä nuori mies kävelee eteenpäin terästikkailla, tasapainottelee ja tekee nopeita hyppyjä. Kiharatukkainen nainen roikkuu renkaasta ja harjoittelee keksimäänsä uutta temppua, johon kuuluu näyttävä voltti.

Anniina Peltovaolla on seuraavaksi musiikkitunti. Sitä varten hänen pitää valmistella esitelmä kokeellista musiikkia tekevän brittisäveltäjän David Toopin tuotannosta. Tarkoitus on yhdistää musiikin teoriaa sirkuksen liikekieleen ja tehdä oma sävellys sekä lyhyt koreografia.

– Varsinkin opintojen alussa tämän kaltaiset tehtävät tuntuivat todella vaikeilta, mutta ovathan ne myös tosi kiinnostavia. Suomessa sirkuskoulussa ei tehty mitään vastaavaa, Peltovako sanoo.

Koulupäivät ranskalaisessa sirkuskoulussa kestävät aamuyhdeksästä iltakuuteen. Opetusohjelma on laaja. Peltovaon lukujärjestyksestä löytyy muun muassa akrobatiaa, tanssia, teatteria, dramaturgian opintoja ja anatomian kursseja.

Puitteet ovat hienot: koululla on useita suuria harjoitussaleja sekä 2 000-paikkainen sirkussali, jossa esityksiä järjestetään. Kyseessä on valtava pyöreä areena eli maneesi, jota ympäröivät nousevat katsomot. Esitysiltoina sali on aina viimeistä paikkaa myöten täysi.

Suurin osa opiskelusta tapahtuu koulun tiloissa, mutta luentoja pidetään myös läheisessä Paris 8 -yliopistossa. Valmistuvat saavat yliopistotutkinnon, joka vastaa taidealan kandidaattia.

Suomessa tarjolla on toisen asteen koulutusta ja ammattikorkeakoulussa lisäksi sirkuspedagogiikan opetusta. Suomalaisia vetääkin muun Euroopan sirkuskouluihin nimenomaan halu saada sellaista opetusta, jota Suomessa ei saa.

– Suomalainen sirkuskoulutus on teknisesti valtavan korkeatasoista, mutta opetus ei anna dramaturgisia työkaluja. Opiskelijat lähtevät hakemaan taiteellista oppia muualta Euroopasta, sanoo Uuden sirkuksen keskus Cirkon toiminnanjohtaja Riku Lievonen.

Peltovaon mielestä opetus Pariisissa on erinomaista. Opettajat ovat alansa huippuja ja paneutuvat huolella oppilaidensa taiteellisen ilmaisun kehittämiseen. Sekin auttaa, että koulu on arvostettu ja sen verkostot laajat.

– Me oppilaat voimme esimerkiksi pyytää yhteistyötä jonkun tietyn koreografin kanssa, ja koulu järjestää hänet sitten paikalle. En voisi toivoa mitään parempaa, Peltovako sanoo.

Opetus on myös varsin yksilöllistä, sillä Peltovaon vuosikurssilla on vain kahdeksan opiskelijaa. Koulutus kestää kolme vuotta – tai neljä, jos mukaan laskee valmentavan luokan, jonka Peltovakokin kävi.

Kaikki Fratellini-akatemian sirkusoppilaat opiskelevat oppisopimuksella, mikä takaa heille pienen kuukausipalkan. Suomessa tällaista mahdollisuutta ei olisi ollut.

– Kieltämättä olen välillä haaveillut, että vitsi, jos tällainen koulu olisi ollut Suomessa! Toisaalta Ranskassa opiskelu on opettanut paljon. En enää valita täällä olosta, Peltovako nauraa.

Pariisi ei nimittäin ole helpoin kaupunki asua: kliseet kalliista ja kylmistä vuokrahuoneista, usein myöhästyvistä junista ja toistuvista lakoista pitävät paikkansa. Samalla Pariisi on kuitenkin inspiroiva ja vireä kulttuuri- ja sirkuskaupunki.

Musiikkitunti on päättynyt, ja oppilaat kokoontuvat salin reunalle. Päivän puheenaihe on seuraavalle päivälle suunniteltu opiskelijamielenosoitus, johon osallistumista sirkuskoululaiset harkitsevat.

Mielenosoittajat vastustavat Ranskan hallituksen aikeita nostaa Euroopan ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuja.

Peltovakoa suunnitelmat ärsyttävät, koska ne merkitsisivät monelle opiskelukaverille taloudellista katastrofia.

– Meidänkin vuosikurssillamme on opiskelijoita Ranskasta, Italiasta, Argentiinasta, Israelista ja [Ranskalle kuuluvasta] Uudesta-Kaledoniasta. Tuntuu epäreilulta, että osan koulumaksut voisivat nousta yhtäkkiä valtaviin summiin, Peltovako sanoo.

Suomalaisella opiskelijalla ei ole tästä huolta, sillä EU-kansalaisilla on oikeus hakeutua koulutukseen muihin jäsenmaihin samoilla ehdoilla kuin niiden kansalaiset. Britannian tilanne tosin on epäselvä, sillä vireillä oleva EU-ero voi vaikuttaa ulkomaalaisten opiskelijoiden lukukausimaksuihin.

Anniina Peltovako puhuu myös poliitiikkaa sujuvasti ranskaksi. Nasaali- ja suhuäänteet soljuvat niin oikeaoppisesti, että on vaikea uskoa, ettei Peltovako kolme vuotta sitten osannut sanaakaan ranskaa.

Ranska oli kuitenkin Academie Fratellinin opetuskieli, eikä moni opettajista ja kurssikavereista edes ymmärtänyt englantia.

Kielen opettelu onkin ollut ulkomailla opiskelun ehdottomasti vaikein asia, Peltovako sanoo.

– Opiskelin aluksi itse, mikä ei ehkä ollut tehokkain vaihtoehto. Toisaalta kaikki ympärilläni puhuivat koko ajan ranskaa, ja kyllähän siinä väkisinkin oppi, hän muistelee.

– Olin koko ensimmäisen vuoden todella väsynyt, kun pääsin iltaisin koulusta kotiin.

Ranskassa sirkuksella ja myös sirkuskouluilla on pitkät perinteet. L’Académie Fratellini -koulu perustettiin yli 40 vuotta sitten. Sen tarkoituksena oli jakaa sirkusosaamista myös perinteisten sirkussukujen ulkopuolisille lahjakkuuksille.

Koulun opettajat ovat kaikki pitkän linjan ammattilaisia. Nuorallatanssista vastaava Isabelle Brisset on sirkusperheen kasvatti, joka on todistanut sirkustaiteen kehittymistä ja ammattimaistumista.

– Sirkusammattilaisuus on mahdollista yhä useammalle nuorelle, toisin kuin joskus uskallettiin haaveillakaan. Kun itse aloitin työt sirkuksessa, meihin suhtauduttiin kuin rosvojoukkoon, Brisset sanoo.

Sirkuskoulutus myös kansainvälistyy, sillä Ranskan sirkuskouluihin hakeutuu koko ajan enemmän opiskelijoita ulkomailta.

Sirkuksen huippumaassa arvostetaan suomalaista sirkusosaamista, jota pidetään omaleimaisena. Suomalaiset sirkuslahjakkuudet saavat kehuja sinnikkyydestään.

– Suomalaiset ovat valmiita tekemään työtä. He ovat todella sisukkaita ja aikamoisia perfektionisteja, Brisset naurahtaa.

Hän uskoo, että nuorten kykyjen lähteminen maailmalle on suomalaiselle sirkukselle hyvä asia: Anniina Peltovaon tapaiset kyvyt vievät sirkusosaamista eteenpäin.

Peltovako itse haaveilee siitä, että löytäisi Fratellini-koulusta valmistuttuaan kiinnostavia projekteja Suomesta.

– Unelmoin siitä, että voisin palata Suomeen. Haluaisin luoda jotain niillä työkaluilla, joita olen Ranskasta saanut, Peltovako sanoo.

Millaisia kokemuksia sinulla tai läheisilläsi on muissa EU-maissa opiskelusta? Tule mukaan keskustelemaan! Kommenttien jättäminen on mahdollista klo 18 asti.

Lue Ylen tärkeimmät eurovaalijutut täältä. Ehdokkaasi voit etsiä Ylen vaalikoneella.

Tilaa Ylen Eurooppa-kirje – Ylen Eurooppa-toimittajien henkilökohtaiset vinkit ja tunnelmat unionin ytimestä.

Lue myös:

Katriina Talaslahti teki jo 13-vuotiaana urasiirron, joka voi viedä hänet nyt Euroopan huipulle: "Kun kaikki meidän jengissä ovat maailman parhaita pelaajia, se tuo kilpailuhenkeä"

Arasta suomalaistytöstä sirkustähdeksi – Camilla Bäckman voisi opettaa viulunsoittoa, mutta valitsi kiertue-elämän maailman tunnetuimmassa sirkuksessa

Brexit tuo epävarmuutta ensi vuonna aloittaville suomalaisopiskelijoille – Erasmus ehkä uhattuna jo keväällä? Asiantuntijat vastasivat kysymyksiin

Suuri asteroidi "hipoo" Maata – Käväisee lähempänä kuin kaukaisimmat satelliitit

Maailmanlopun ennustajat saavat mietittävää taas kymmenen vuoden kuluttua, kun kookas Apophis-asteroidi lähestyy Maata. Tieteilijät puolestaan näkevät ohilennossa suuria mahdollisuuksia.

Anniina Peltovako, 22, hioo nuorallatanssijan taitojaan sirkuskoulussa Pariisissa – Yhä useampi suomalainen opiskelee tutkinnon muualla Euroopassa

Vitsi, jos tällainen koulu olisi ollut Suomessa, sanoo Tampereelta lähtenyt Peltovako. Hän on yksi niistä yli 8 000 suomalaisesta, jotka lähtevät joka vuosi muualle Eurooppaan opiskelemaan kokonaista tutkintoa. Lähtijöiden määrä kasvaa koko ajan, ja suosituimmat kohdemaat ovat Ruotsi ja Britannia.

Suomi olisi isoimpia kärsijöitä jos USA:n ja Kiinan kauppakiista etenee välirauhasta jatkosotaan – 10 kysymystä ja vastausta talousjättien kinasta

Yhdysvaltain ja Kiinan tulliriita uhkaa edetä poteroiden kaivamisesta todelliseen kauppasotaan. Tässä kymmenen kysymystä kauppariidasta.

"Ihmisten hätä on vain kasvanut" – Jopa 150 000 suomalaislasta elää köyhyydessä, ja tämä espoolaisäiti tietää, mitä vähävaraisuus todella on

Lapsiperheiden köyhyys on tilastojen mukaan selvässä kasvussa. Espoolainen Tanja Matthews tekee vapaaehtoistyötä Hyvä Arki -yhdistyksessä. Hän tietää omasta kokemuksesta, mitä työttömän arki on.

Yli sata naista avautui karmeista synnytyskokemuksista – #metoo-tyylinen kampanja leviää kuin kulovalkea, sairaaloissa pelätään vaikutuksia

32-vuotiaan Heidi Niemen painajainen alkoi esikoisen synnytyksestä. Hän kokee, että hänet painostettiin suostumaan synnytyksen käynnistämiseen, vaikka hän ei olisi sitä halunnut. Naiset haluavat nostaa esiin synnytyksessä kokemaansa huonoa kohtelua. Sosiaalisessa mediassa leviävä #minämyössynnyttäjänä-kampanja sai alkunsa #metoosta.