Urheilun lajiliitot ovat hakeneet valtiolta vuosittaisia toiminta- ja erityisavustuksia puutteellisin ja yleisluontoisin asiakirjoin. Rahan todellista käyttötarkoitusta ja käyttökohdetta on liki mahdotonta nähdä. Yle Urheilu kävi läpi vuodesta 2012 saakka tehtyjä hakemuksia ja selvityksiä.
– On totta, että osassa hakemuksista asioista on kerrottu sangen pintapuolisesti. Enemmänkin erityisavustushakemukset saattavat olla sangen kevyitä, opetus- ja kulttuuriministeriön ylitarkastaja Hannu Tolonen.
Esimerkiksi Hiihtoliitto ei ollut eritellyt toiminnan eri osa-alueiden kokonaismenoja ja hyväksyttäviä menoja, vaikka avustuksia maksetaan juuri hyväksyttävien menojen perusteella. Hiihtoliiton avustushakemuksien ja päätöksien esittelijänä oli toiminut ylitarkastaja Tolonen.
– Olemme pystyneet Hiihtoliitosta saadun informaation perusteella katsomaan, kuinka avustukset lajiryhmien kohdalla kohdentuu, ja millä tavoin kokonaisuus muodostuu. Tiedän, että liitossa on tehty paljon töitä sen eteen, että talouden seuranta olisi paremmalla tolalla, kertoo Tolonen, joka on esitellyt liikuntajärjestöjen avustuksia ministeriölle 2000-luvun alusta saakka.
– Me lähdemme siitä, että tänä päivänä kysyttävät tiedot ovat aiempaa tarkempia. Myös siltä osalta on seurattavissa paremmin, miten toiminta kohdentuu.
Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää vuosittain liitoille ja järjestöille kahdenlaista avustusta, yleisavustusta sekä erityisavustusta. Liittojen avustusta arvioidaan suhteessa toiminnan määrään ja laatuun. Arvioinnin kohteena ovat myös esimerkiksi yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja tasa-arvo. Rahan pitää jakautua niin huippu-urheiluun, harrasteliikuntaan kuin järjestö- ja seuratoimintaan.
Käytännössä valtion avustusjärjestelmä on kannustanut liittoja kulujen kasvattamiseen. Omaa tulonhankintaa on oltava, mutta kustannussäästöjä ei ole kannattanut tavoitella seuraavan vuoden avustuksen pienentymisen pelossa. Esimerkiksi Sulkapalloliitto linjasi vuoden 2012-2016 strategiassaan tavoittelevansa ministeriön tuen lisäämistä.
“Talouden kasvua tavoittelemme entistä laadukkaammalla ja laajemmalla toiminnalla, joka mahdollistaa Opetus- ja kulttuuriministeriön tuen kasvun.” (Sulkapalloliiton strategia 2012-2016)
Tolonen näkee, että tilanne on parantunut.
– Nyt tähän on yritetty kiinnittää enemmän huomiota ja pyritään tarkastelemaan kulujen ja avustusten suhdetta. Pyrkimyksenä on ollut, että järjestöjen omarahoitusta lisätään ja toivotaan, että sitä kautta järjestön autonomiaa pystytään lisäämään entistä enemmän.
Lajiliitoissa on tänä syksynä kohistu odotetun valtionavustusjärjestelmän muutoksesta ja ministeriön viime syksynä uudistetun tarkastustoimen liittoihin lähettämistä selvityspyynnöistä. Palloliitto tarkastettiin kesällä, Urheiluliitto on lähettänyt ministeriön tarkastustoimeen aiempien vuosien tilinpäätöksiä, Voimisteluliitto palautti ministeriölle yli miljoonan ja Jääkiekkoliitto 12 000 euroa.
Aiempina vuosina lajiliitoilta ei ole juurikaan kysytty lisätietoja.
– Kyllä siellä on vaihtelevuutta. Me teemme tarkastustoimessa lisäselvityspyyntöjä, jotta pystytään varmentumaan niiden kulujen tarpeellisuudesta ja kohtuullisuudesta. Me menemme syvälle siihen, mihin raha on käytetty. Selvitysten osalta joudutaan tekemään paljon lisätietopyyntöjä. Hakemuksista katsomme mikä on hankkeen tavoite, kertoo ministeriön tarkastuspäällikkö Viivi Lajunen.
– Osa liitoista on ollut myös meihin yhteydessä. He ovat kysyneet kuinka avustuksista pitää raportoida, jotta ei tule epäselvyyksiä.
Tarkastuspäällikkö Lajunen totesikin Yle Urheilulle, että mikäli lajiliitto ei joudu tarkastukseen tänä vuonna, niin hyvin todennäköisesti se on edessä ensi vuonna.