Emmi Aholan koulunkäynti oli ollut aina yhtä tuskaa. Hän oli tarponut läpi peruskoulun pienluokalla ja ollut omien sanojensa mukaan häirikkö.
Myös merkonomiopinnot alkoivat huonoenteisesti. Ahola nukkui tunneilla, liehui koulun käytävillä ja näytti kaikille keskisormeaan.
– Olin koulussa kuin piru, Emmi Ahola sanoo.
Jos opettaja käski Emmiä laittamaan kännykän pois tunnilla, se johti haistatteluun.
– En ymmärrä, miten minä käyttäydyin niin, Ahola kummastelee nyt.
Nyt merkonomiopiskelija näpyttelee tietokonettaan ammattiopisto Omnian kirjastossa Espoossa. On meneillään työssä oppiminen kirjaston digineuvojana.
Siirto uudenlaiseen joustavaan opetukseen vuosi sitten muutti kaiken. Ahola alkoi ensimmäistä kertaa elämässään oppia kunnolla ja nautti siitä.
Mullistus oli niin suuri, että jopa ulkonäkö muuttui.
Nuorisotakuu toi lisää ongelmia ammattioppilaitoksiin
Aholan kouluun ammattiopisto Omniaan Espoossa on tullut viime vuosina yhä enemmän Emmin kaltaisia opiskelijoita. He eivät pysty opiskelemaan suuren ryhmän mukana.
– Nuorisotakuu vaatii oppilaitokset valtavaan muutokseen, sanoo Omnian rehtori Maija Aaltola.
Nuorisotakuu ja kolme vuotta vanha koulutustakuu saivat aikaan sen, että peruskoulunsa päättävät nuoret saavat entistä varmemmin opiskelupaikan. Ammattioppilaitoksiin otetaan ensisijaisesti vain peruskoulun käyneitä nuoria.
Oppilaitokset eivät voi enää valita vain parhaita oppilaita päältä. Koko peruskoulun päättävä ikäluokka on ainakin yritettävä kouluttaa.
Se näkyy nyt oppilaitoksissa. Opiskelijoina on entistä enemmän erilaisista ongelmista kärsiviä nuoria. He tarvitsisivat lisää tukea ja erityisiä opetusmenetelmiä.
Turhautunut lapsi karkasi luokasta
Emmi Ahola piti itseään todella surkeana oppijana jo peruskoulussa. Hän uskoi, ettei hänestä tulisi ikinä mitään. Vanhemmat olivat kyllä menestyneet työelämässä, mutta niin ei kai kävisi hänelle.
Opetuksen seuraaminen ryhmässä ei onnistunut millään.
– Ajattelin, että olen hullu, nuori nainen sanoo.
Nyt häntä naurattaa jo.
Peruskoululainen ei pystynyt kuuntelemaan luokan edessä luennoivaa opettajaa, kun piti opiskella tavallisessa luokassa. Mieli täyttyi muista asioista.
Sama jatkui ammattioppilaitoksessa.
– Minua häiritsi, kun muut menivät edellä ja minä jäin jälkeen. Tuli paniikki, Ahola kuvailee.
Paniikkia ja turhautumista seurasi huono käytös. Opettaja sai kuulla törkeyksiä ja Ahola karkasi luokasta.
– Kävin koputtelemassa muiden luokkien ovilla ja kaikkea lapsellista, opiskelija kertoo.
Aholan isä sanoo, että 45 minuutin tunti oli aina ollut liian pitkä vilkkaalle lapselle.
Koululainen ei sietänyt oikein sitäkään, että opettaja oli antamassa käskyjä tehdä sitä ja kohta tuota. Kuvaamataidosta Ahola oli pitänyt jo peruskoulussa, mutta ahdistui sielläkin opettajan pikkutarkoista tehtävänannoista. Ahola olisi halunnut ilmaista itseään vapaasti piirtämällä ja maalaamalla.
Vahva meikki suojasi
Emmi Ahola näyttää kännykästään kuvaa parin vuoden takaa. Siinä hänellä on vahva meikki. Kasvoissa on lävistyksiä. Päällä ruutukuvioinen huppari.
Sama huppari saattoi olla päällä joskus koko kouluviikon. Huppu oli tietenkin päässä. Päätä peitti myös musta lippis.
– Ulkonäkö oli minulle suojakuori, Ahola ymmärtää nyt.
Hän halusi näyttää kovalta. Se oli osa suojaavaa roolia. Nyt merkonomiopiskelija ei tarvitse sitä.
Joustava opetus pelasti opiskelijan
Kaikki muuttui ammattiopiston toisella luokalla. Emmi Ahola kuuli, että merkonomiopiskelijoille oli perustettu joustavan opetuksen ryhmä. Moni pienemmistäkin ongelmista kärsivistä oli siirtymässä sinne.
Hänen oli päästävä mukaan! Sen verran hän itsekin ymmärsi, mikä oma tilanne oli.
Liiketalouden opettaja Tanja Oikarinen oli saanut kokeilla Omniassa oppilaalle räätälöitävää opetusta. Kokeilun jälkeen ryhmiä oli perustettu yksi merkonomeille ja pari muille linjoille.
Opetus oli tarkoitettu esimerkiksi Emmi Aholan kaltaisille opiskelijoille. Heitähän oli tullut kouluun yhä enemmän.
Ahola oppii kirjastossa asiakaspalvelua
– Täällä sitä kannetaan vastuuta nuorisotakuun toteuttamisesta, lehtori Tanja Oikarinen sanoo.
Ryhmällä on valoisat työskentelytilat Omnian Leppävaarassa Espoossa. Oikarisen lisäksi opiskelijoita ohjaavat laaja-alainen erityisopettaja Marja-Leena Lakkala ja liiketalouden lehtori Niina Ristimäki.
Kukin noin kymmenestä opiskelijasta tekee omia tehtäviään. Yksi opiskelee englantia, toinen markkinointia, kolmas yritystaloutta, neljäs fysiikkaa.
Opiskelija ja opettajat ovat suunnitelleet kullekin opiskelijalle parhaan tavan edetä opinnoissa. Emmi Ahola esimerkiksi ei enää tee tehtäviä koululuokassa, vaan oppii kirjastossa työtä tehdessään.
– Seuraavaksi teen markkinointisuunnitelman liiketalouden oppikirjoista, Ahola kertoo.
Aholan tarkoitus on tehdä muille opiskelijoille esitys siitä, millaisia kirjoja merkonomiopiskelija tarvitsee ja mistä hän ne löytää.
Ryhmään on siirtynyt yhteensä 80 merkonomiopiskelijaa 400:sta. Opiskelutilassa on kerrallaan korkeintaan 20 opiskelijaa. Muut ovat Emmi Aholan tavoin opiskelemassa eri työpaikoissa.
Opiskelutilassa on rauhallista. Kukin puurtaa omien asioidensa parissa. Opettajat kiertävät taukoamatta yhden opiskelijan luota toisen luokse.
Osa joustavan opiskelun oppilaista käy osan viikosta töissä. Jotkut taas urheilevat niin vakavissaan, että ehtivät opiskella ehkä vain muutaman tunnin päivässä. He tarvitsevat joustavaa opetusta elämäntilanteensa takia.
Osa opiskelijoista on tullut joustavaan opetukseen siksi, että haluaa suorittaa tutkintonsa normaalia nopeammassa tahdissa.
Häirikkö onkin hyvä opiskelija!
Uusi opiskelutapa paljasti pian, että Emmi Ahola olikin hyvä oppimaan asioita. Tavallinen luokkaopetus oli vain ollut väärä tapa vilkasluonteiselle lapselle.
– Siellä se opettaja selittää just sulle ja vastaa just sun kysymyksiin, Ahola kuvailee joustavaa opetusta.
Enää ei tarvinnut turhautua, kun opettaja selitti luokan edessä jotain käsittämätöntä. Enää ei tarvinnut hätääntyä, kun muut tekivät tehtäviä nopeampaa tahtia kuin itse.
– Sitten minä vaan otin spurtin. Sanoin opettajalle, että anna minulle kaikki rästitehtävät, Ahola kertoo.
Rästitehtäviä oli parinkymmenen sentin nippu kirjoineen. Ainakin fysiikkaa ja kemiaa.
Hän aloitti helpoimmista ja mieluisimmista tehtävistä. Joululomaan oli kolme viikkoa aikaa. Opiskelija halusi tehdä kaiken pois nopeasti, jotta pääsisi lomalle pian.
Tehtävät alkoivat sujua, vaikeimmatkin. Entinen häirikkö alkoi kuulla, että hän onkin hyvä koulussa.
– Kun oli halu saada tehtävät pois alta ja halusin itselleni hyvän onnistumisen tunteen, sitä vaan jaksoi yrittää ja yrittää enemmän, Ahola kertoo.
"Normiopetuksessa olisin jo keskeyttänyt"
Emmi Ahola, tuolloin 17, tunsi ensimmäisen kerran onnistuneensa kunnolla. Oli löytynyt sopiva tapa oppia.
– Joustavassa opetuksessa sain ällin päähäni. Tajusin, että oli kysymys minun tulevaisuudestani, Ahola puhuu oppilaitoksen kirjastossa.
Saman tien entisestä häiriköstä tuli tutor. Hän alkoi auttaa muita opiskelijoita tutustumaan toisiinsa ja ottamaan vastuuta omasta opiskelustaan.
– Ilman joustavaa opetusta olisin jo keskeyttänyt, Emmi Ahola sanoo varmana.