Koulujen sähköisen palautejärjestelmän eli Wilman tuntimerkinnät näyttäisivät kasautuvan tietyille oppilaille.
Keskittyminen näkyy sekä myönteisessä että kielteisessä palautteessa.
Wilmaa on tutkinut luokanopettaja, tohtoriopiskelija Sanna Oinas Helsingin yliopistosta. Hän on perehtynyt sähköiseen palautteeseen Kouvolassa.
Alkuvaiheessa olevassa tutkimuksessaan Oinas on toistaiseksi käsitellyt vain tuntimerkintöjä, ei opettajien Wilmaan muotoilemia omia kirjallisia palautteita.
Merkinnät olivat lukuvuodelta 2014-15. Kouvolassa toimi selvityksen aikana yli kolmekymmentä peruskoulua. Tutkittavina oli perusopetuksesta lähes 8 000 oppilasta ja noin 700 opettajaa. Tuntimerkintöjä kertyi analysoitavaksi yli 200 000.
Tuntui, että Wilmalle on tehtävä jotain. Tohtoriopiskelija Sanna Oinas
Wilma ei ollutkaan opettajien roskis ja oppilaiden rikosrekisteri
Tohtoriopiskelija Sanna Oinas itse hämmästyi siitä, mitä koulujen Wilma -palautejärjestelmä ei näyttäisi olevan.
–Otsikoiden perusteella saattoi muutama vuosi sitten kuvitella, että Wilma on opettajien roskis ja oppilaiden rikosrekisteri. Itsekin luokanopettajana toimiessani ajattelin, että Wilma on tärkeä ja näkyvä työkalu. Tuntui, että Wilmalle on tehtävä jotain.
Tutkimuksensa ensimmäisen vaiheen tuloksissa tohtoriopiskelija yllättyi positiivisen palautteen määrästä. Erikoista oli sekin, että melkoinen joukko oppilaita ei saanut minkäänlaista palautetta Wilman kautta.
–Myönteistä palautetta saaneiden oppilaiden määrä oli selvästi suurin. Positiivisia palautemerkintöjä kertyi 129 000. Niitä sai tutkimuksen kohteena olleista vajaasta kahdeksasta tuhannesta koululaisesta lähes kolme neljäsosaa eli noin 5500 oppilasta.
Kielteisiä palautemerkintöjä oli runsaat 70 000. Niitä sai vajaat kuusi tuhatta oppilasta. Eniten kielteisiä merkintöjä tuli unohduksista, vähiten käytöshäiriöistä, näistä suurin osa poijille.
Mitä pienempiä oppilaita, sitä tärkeämpää on palaute
Palautteiden ja niitä saaneiden oppilaiden määrä kertoo Sanna Oinaan mukaan tuntimerkintöjen kasautumisesta tietylle joukolle. Miksi näin, sitä tutkimuksessa ei vielä selvitetty. Ei myöskään sitä, miksi tai ketkä jäivät kokonaan ilman Wilma-palautetta.
–Mutta jos ja kun useampi kuin joka kymmenes eli tässä selvityksessä 14 prosenttia oppilaista jäi ilman Wilman tuntimerkintää, niin onhan se aika paljon, ihmettelee Oinas.
Tohtoriopiskelija muistuttaa, että Wilma tai sen tuntimerkinnät eivät ole ainoa tapa antaa ja saada palautetta koulussa.
Kun ilman Wilman tuntimerkintää jäi useampi kuin joka kymmenes, niin onhan se aika paljon. Tohtoriopiskelija Sanna Oinas
–Mitä pienempiä oppilaita, sitä tärkeämpää on opettajan kasvokkain antama palaute. Yläkoulun puolella voi korostua välineillä annettava palaute. Toisaalta monet, myös vanhemmat, ovat tottuneet sähköiseen asiointiin ja sosiaaliseen mediaan. Se on voinut myös madaltaa kynnystä koulun ja kodin välisessä yhteydenpidossa.
Oinas myös huomauttaa, että joka tapauksessa opettajilla on velvollisuus kertoa kotiväelle totuudenmukaisesti siitä mitä koulussa tapahtuu.
–Kannattaa puhua avoimesti myös siitä mihin tuntimerkinnöillä pyritään.
Kysymysmerkkejä ja tutkittavaa riittää vielä
Tutkijaa itseäänkin pohdituttaa selvittämänsä tuloksen yleistettävyys.
–Aineistohan on toki laaja. Toisaalta eri kunnissa on käytössä erilaiset tuntimerkinnät, joten siinä mielessä asia mietityttää.
Lisää ajateltavaa tuo myös se, että tutkittavana olleessa kunnassa eli Kouvolassa Wilman tuntimerkinnät ovat uudistuneet tutkitun lukuvuoden 2014-15 jälkeen. Esimerkiksi myönteisen palautteen valikoima on laajentunut.
Opettaja voi antaa Wilmassa oppilaalle tuntimerkinnän muun muassa myönteisestä asenteesta ja ahkerasta työskentelystä tai myöhästymisestä ja luvattomasta poissaolosta.
Wilma -palautteen tutkimuksen ydin Sanna Oinaan mielestä on, miten ja mihin kaikkeen palaute vaikuttaa. Tarkasteltavana on muun muassa oppimisen edistäminen ja itsearvioinnin tukeminen opetussuunnitelman näkökulmasta.
Sanna Oinas ehti ennen opintovapaataan ja tohtoriopintojaan toimia yhdeksän vuotta alakoulun luokanopettajana Kouvolassa ja Lappeenrannassa. Hän aikoo seuraavaksi tarkastella tuntimerkintöjä oppilaiden näkökulmasta ja tutkia vaikutuksia oppimistuloksiin ja oppilaan kokemaan hyvinvointiin.
Kasvatustieteiden tohtorin tutkintoon Sanna Oinas tähtää noin kolmen vuoden kuluessa.