Suomessa naisille ja miehille on samat vaatimukset palomieskoulutukseen. Siinä ei ole mitään väärää. Fyysistä voimaa ja riittävää kestävyyttä pitää hakijalla olla, siitä varmaan kaikki ovat samaa mieltä.
Suomen kahteen kouluun Pelastusopistoon sekä Helsingin pelastuslaitoksen omaan pelastuskouluun on tismalleen samat fyysisen voiman vaatimukset.
Se on huomattu, että palomiesten valintaprosessiin muutoksia ehdottava kohtaa raivoisaa vastustusta. Siksi juuri kukaan ei ehdota.
Tammikuussa Helsingin pelastuskoulun rehtori Matti Waitinen yritti. Hän ehdotti, että naisten penkkipunnerrusvaatimuksia voisi helpottaa 10 prosentilla. Nainen pysyköön pois alalta, jos voima ei riitä, oli palautteiden tyly sävy.
Valtion Pelastusopistolla Kuopiossa ollaan oltu ylpeitä siitä, että toisin kuin poliisissa ja puolustusvoimissa, palomiestestejä ei ole helpotettu naisia ajatellen. Myös Kuopiossa Waitinen tyrmättiin.
Suomessa on edelleen alle kymmenen naista palomiehenä. Se on parisen promillea kaikista. Palomies on virkanimike, siksi myös naisia on kutsuttu palomiehiksi.
Vain muutaman penkkipunnerruksen tähden
Palomiehiksi haluavien kaikki testiosiot ovat punttisaleilta tuttuja kuningasliikkeitä, eikä niiden arvoa fyysisen voiman osoittajana Suomessa kovin moni kiistä.
Kaikki osiot ovat myös karsivia. Lähes jokaisen naishakijan ura palomiehenä kariutuu penkkipunnerrukseen.
Käytännössä kaikki palomieskoulutukseen selvinneet miehet nostavat penkistä kertaalleen sata kiloa tai ainakin lähelle sitä. Testissä vaadittu toistopenkkipunnerrus 45 kilolla on aika helppo voimakestävyyskoe hyväkuntoiselle yli 80 kiloiselle miehelle.
Vertailun vuoksi, Suomen ehkä lupaavin seiväshyppääjä Saga Andersson painaa 64 kiloa. Hänellä penkkipunnerruksen maksimitulos on 72,5 kiloa. Ja se on naiselle aika paljon.
Fysiologisista eroista johtuen valtaosalle Anderssonin painoisista kovakuntoisista naisista yksi penkkipunnerrustoisto 45 kilolla on jo lähellä maksimivoimasuoritusta. Suurin osa kaiken kokoisista naisista ei saa 45 kiloon ladattua levytankoa nousemaan penkistä kertaakaan. Moni ei saisi painoa ylös edes kannattimilta. Heille 25 toistoa tuntuu kuin se olisi toisesta avaruudesta.
Mutta kyllä Suomen naisistakin kovia penkkipunnertajia löytyy. Helsingin pelastuskouluun kolme vuotta sitten selvinnyt nainen teki peräti 35 toistoa penkissä. Joillakin se on geeneissä, sillä palomieheksi haluavan on selvittävä myös 12 minuutin Cooperin -juoksutestistä. Vähintään 2 800 metriä Cooperissa ja vähintään 25 penkkitoistoa 45 kilolla osuvat harvalla naisella samaan vartaloon.
Penkkipunnerruksen huono soveltuvuus palomiestestiin käy ilmi, kun vertaa sitä leuanvetoon.
Saga Andersson vetää yhden leuan 37,5 kilon lisäpainolla. Hän vetää siis kertaalleen leukaa ainakin satakiloisen miehen edestä.
Palomiestestiin vaadittavat kuusi leukaa Andersson vetäisisi nauravalla naamalla. Moni kovassa kunnossa oleva satakiloinen mies taas joutuu vetämään kuutta leukaa naama punaisena.
Seiväshyppääjä Andersson ei ole valmentajaisä Björnin tietojen mukaan palomieheksi aikomassa, mutta jos mieli muuttuisikin, niin nykyisillä penkkipunnerrusvaatimuksilla kouluun pääsy voisi jäädä haaveeksi hänelläkin. Niin kova kuin onkin.
Entä jos testattaisiinkin voimien soveltuvuutta alalle?
Sisäministeriössä pohdittiin vuosi sitten sisäisesti, mihin suuntaan testausta pitäisi kehittää. Muutostarve tunnustetaan, mutta toistaiseksi muutoksista ei kuitenkaan ole kerrottu.
Ministeriössä tiedetään, että mahdollisen muutoksen viestintään pitää valmistautua huolellisesti. Suomessa on edelleen palomiehiä ja heidän esimiehiään, jotka eivät halua naisia paloautoihin.
Alalle selvinneet naiset ovat yleisesti itsekin sitä mieltä, että testejä ei missään nimessä pidä helpottaa naisten osalta. Kun on tasavertaisesti kouluun päässyt, on tasavertainen myös valmistuttuaan, naiset sanovat.
Suomessa ei ole myöskään kiintiöitä naisille. Tuskin sellaisia kukaan haluaisikaan.
Monissa muissa maissa tilanne on ratkaistu siten, että testit ovat kaikille samat, mutta testit ovat parempia kuin Suomen raudankolistelu. Hyvän testin kehittäminen on vuosien työ, mutta se kannattaa.
Alalle selvinneet naiset ovat useimmiten todella hyviä ja motivoituneita palomiehiä maasta riippumatta. Ja haluttuja työkavereita.
Joissakin maissa kuntotestauksessa testataan samalla myös kykyä käyttää aivoja. Kun on puhki ja stressattu, on vaikeampi tehdä järkeviä asioita. Hyvä yksittäinen testiosio on kuin ampuhiihtoa pelkän hiihdon sijaan.
Unohdetaan penkkipunnerrus ja aletaan punnertaa
Todennäköisesti Suomen palomieskoulutuksen fyysisen voiman testi paranisi jo pelkästään sillä, että penkkipunnerrukset vaihdettaisiin oman kehon painolla tehtäviksi punnerruksiksi.
Etunojapunnerrukset ovat tasa-arvoisia. Niitä käytetään testeissä lähes kaikkialla, muttei Suomessa.
Jo 20-25 punnerrusta tekee monelle tiukkaa, vaikka kuinka olisi penkkipunnerrusta harjoitellut. Toisin kuin penkissä, punnerruksissa myös keskivartalon pienempien lihaksien on oltava kunnossa. Ja kovaa harjoittelevilla naisilla ne yleensä ovat.
Jos muutosten tielle lähdetään, niin leuanvedonkin voisi korvata roikkumisella. Useissa palokouluissa käytössä olevassa versiossa hakija vetää leukansa kertaalleen rekkitangon yläpuolelle ja pitää itsensä ylhäällä 45 sekunnista minuuttiin. Toiston sijaan mitataan pitoa.
Myös vatsalihasten testaamiseksi Suomessa käytössä oleva istumaan nousu on monien mielestä aikansa elänyt testiliike. Liike kertoo lähinnä siitä, että hakija on harjoitellut istumaan nousuja. Harva edes tekee liikettä vatsalihaksilla, vaan lonkan koukistajilla.
Parempi mittari olisi muun muassa kuntopallon heitto. Hakijan pitäisi heittää tietyn painoista palloa vartalon kiertoliikkeellä ja suorin käsin vaikkapa 10 metrin päähän. Moukarinheittomainen liike paljastaa armotta keskivartalon voiman ja hakijan tasapainon.
Kovin edistykselliseksi ei voi myöskään kutsua Suomen testien jalkakyykkyosiota.
Jos jalkakyykky vaihdettaisiin esimerkiksi yhden jalan hyppyihin tangon yli, selviäisi pelkän voiman mittaamisen sijaan myös, miten hyvin liikkeen motoriikka ja tasapaino säilyvät, kun pulssi nousee ja maitohappo puskee lihaksiin. Hyppyjä käytetään monissa maissa.
Jos ei keksi miten, ura jää haaveeksi
Useissa maissa fysiikkaa testataan myös kantamalla ja raahaamalla testinukkea tai muita painavia esineitä. Testin valvojalle se antaa mahdollisuuden havainnoida, miten kömpelösti tai vakaasti hakija suoriutuu. Sen perusteella hakija voi saada lisäpisteitä.
Suomessa lisäpisteitä saa, kun punnertaa penkissä enemmän kuin 25 toistoa. Hakijan liikkuvuudesta se ei kerro mitään.
Olla vahva ja käyttää voimaansa järkevästi, ovat kaksi eri asiaa. Tämän vuoksi monissa maissa käytetään nerokkaita kikkoja.
Saksassa hakijaa voidaan esimerkiksi pyytää nostamaan paino ”kaivosta” käyttämällä vain yhtä kättä. Liike on tehty sellaiseksi, että painopisteen menettävä nostaja on vaarassa itse pudota koloon.
Palokuntakouluissa nähdään jatkuvasti, kuinka voimailulajeissa kilpailleet miehet eivät kovassa stressissä millään keksi, miten painon saa ylös. Monet naiset taas keksivät heti, että kaivon päälle pitää käydä mahalleen ja toista jalkaa apuna käyttäen pitää kyljen kautta rullata selälleen.
Kun voimaa on vähemmän, ei edes yritä Rambo-suorituksia.
Keski-Euroopassa suositaan myös Kasten-Bumerang -tyylistä ratatestausta, jossa tehdään kuperkeikkoja, spurtataan ja ryömitään sekä hypitään ja kiivetään esteiden yli.
Osalla hakijoista pää menee pyörimisestä niin sekaisin, että voimista ei ole hyötyä. Jokaiselle hakijalle tehdään selväksi, että tositilanteessa paineilmalaitteen kasvo-osaan oksentavalta lähtisi henki. Alalle soveltumattomat karsiutuvat tässä osiossa varmasti pois.
Monet palomieskoulut pistävät myös turvavaljailla varustetut hakijat kiipeämään tikasyksikköä pitkin 30 metrin korkeuteen. Joillakin tappiin nouseva syke vie täysin voimat ja hakijaa alkaa pelottaa. Ura kariutuu siihen.
Vahvinkin voidaan hylätä Cooperin-testissä viiden metrin takia
Suomessa ei kiivetä, vaan voimatestien lisäksi palomieshakuun kuuluu myös 12 minuutin juoksutesti sekä 200 metrin uintitesti. Cooperin juoksutestin minimivaatimus on 2 800 metriä. Ja se on monilla muutamista metreistä kiinni.
Useissa muissa maissa juoksutestejä voi olla kaksi tai useampi. Esimerkiksi Saksassa on tyypillistä, että hakijan on juostava sekä 400 metriä alle 1,25 minuutin että 3 000 metriä alle 15 minuutin.
Kun osioita on useampia ja vaatimukset hiukan Suomea kevyemmät, hakijoiden monimuotoisuus lisääntyy. Kouluun voivat päästä niin isot ja lihaksikkaat kuin pienet ja vikkelät. Pelastusala on joukkuepeliä, jossa kaikenkokoisia tarvitaan. Joku jaksaa kantaa painavan potilaan, kun taas toinen mahtuu tuuletusikkunasta sisään.
Suomessa hakijan täytyy osata uida 200 metriä ajassa neljä minuuttia 45 sekuntia. Selällään ei saa uida. Muualla taas uintitestissä pitää osata uida sekä vapaa-, rinta- että selkäuintia. Kaiken lisäksi hakijan pitää usein vielä tehdä esimerkiksi 15 metrin sukellus ilman uimalaseja.
Näihin verrattuna Suomessa testiosioita on vähän, eivätkä testien vaatimukset linkity kunnolla palomiehen työhön. Sisäministeriössäkin tiedetään hyvin, ettei lähes kaikki naishakijat karsiva penkkipunnerrus voi mitenkään olla palomiehen mitta.
Jos pelastusalalle halutaan Suomessakin lisää naisia, on fyysistä valintaa uudistettava paremmin todellista työtä vastaavaksi. Edelleen vaatimukset olisivat tietenkin kaikille samat.
Nykyisten penkkipunnerrusvaatimuksen vuoksi moni nainen kasvattaa kuukausikaupalla lihasmassaa selvitäkseen fyysisen voiman testistä.
Onnistuneen penkkipunneruksen jälkeen nainen saattaa laihduttaa isot lihaksensa pois, jotta voisi puoli vuotta myöhemmin selvitä valintakokeen Cooperin-testistä.
On varmasti parempiakin tapoja saada soveltuvimmat alalle.