Huoltoaseman pöydässä istuva Hannele Laurila, 54, pyörittelee smoothie-pakkausta kädessään. Hän on ollut koko työuransa tuotteistamisen ammattilainen.
Keltainen pahvipakkaus kysyy "kaipaatko aurinkoa", vaikka sisältö on aivan perustavaraa marjoineen ja hedelmineen. Laurila pitää smoothieta hyvänä esimerkkinä tuotteistamisesta ja mielikuvien luomisesta asiakkaalle.
– Minäkin tuotteistan asioita. Pitää tehdä asioita sydämellään ja herkkyydellään. Tuntosarvet pystyssä. Se korostuu musiikissa.
Tarinointi liukuu vähän väliä 1990-luvun musiikkimarkkinoille, vaikka Laurila toivoo, ettei tuota aikakautta korosteta liikaa.
Mutta mitä hän tekee nyt? Ensinnäkin Hannele Laurila myy asuntoja Päijät-Hämeessä.
Hän ottaa kännykkänsä esille ja panee pyörimään videon. Klippi starttaa ilmakuvalla. Esittelyssä on järven rannalla sijaitseva hirsitalo. Mukaan on liitetty kevyt taustamusiikki ja lintujen sirkutusta.
– Pyysin kuvaajalta etukäteen tiettyjä kuvakulmia maisemasta, talosta ja pihapiiristä. Hän on ammatti-ihminen. Sitten kerroin, mitä haluan videolle. Saimme näyttävät kuvat ja hyvän rytmityksen.
Asuntojen lisäksi Laurila kauppaa potilastietojärjestelmän tukipalvelua: sähköistä ajanvarausjärjestelmää erikoissairaanhoitoon ja perusterveydenhuoltoon. Järjestelmän käyttäjinä ovat lääkärit ja hoitajat.
Taas tulee eteen sana tuotteistaminen. Onko hän Suomen ainoa ihminen, joka on aidosti innostunut sotesta?
– Tuotteistaminen on ollut aina vahvuuteni jo musiikkimarkkinoilla toimiessani. Nyt varmistan, että sairaala saa ajanvarausjärjestelmään liittyvät tuotekuvaukset, koulutuksen ja helpdesk-palvelun. Sote- ja maakuntauudistus avaavat paljon mahdollisuuksia.
Laurila työskenteli aiemmin Tieto Healthcare & Welfare Oy:ssä projekti- ja tuotepäällikkönä, mutta nyt hän myy ajanvarausjärjestelmää oman firmansa kautta. Palkintoja on napsahdellut useita, kuten presidentin Laatuinnovaatio-palkinto.
– Minulle on tärkeää, että pystyn auttamaan terveydenhuollon ammattilaisia. Tarjoan heille vain sitä, mitä he asiakkaina pyytävät. Asioissa on oltava fokus. Keskityn olennaiseen.
Mutta ennen tätä oli kuitenkin musiikki. Laurilalle menestystä ja vastoinkäymisiä tuottanut musiikki.
Härmäläinen James Dean hihattomassa
Musiikki on ollut Hannele Laurilan matkassa viime vuosiin saakka, vaikka hänet muistetaan parhaiten 1990-luvulta Laura Voutilaisen, Isto Hiltusen ja Janne Hurmeen manageroinnista.
Laurila halusi Voutilaisesta kuin nykyajan Katri Helenan, Hiltusesta Tauno Palon ja Janne Hurmeesta James Deanin. Uusia potentiaalisia artisteja haalittiin talliin lehti-ilmoituksin kuin Idolsissa konsanaan.
Hän on aina fanittanut Katri Helenaa. Voutilaiselle hän osti esiintymisasuja ulkomaita myöten. Monen verkkokalvoille on porautunut nuori Voutilainen tätilookissaan: oli jakkupuku, helminauha ja polkkatukka.
Läpimurtohitti oli Hannele Laurilan aviomiehen Arin tekemä Kerran. Muut kappaleet olivat slaavilaista alkuperää.
– Lauran asuihin hain tyyliä ja glamouria, joka kunnioittaa yleisöä. Janne Hurmeelle sopi hihaton t-paita, jotta hänen tatuointinsa tulivat esiin James Deanin tavoin. Isto Hiltunen oli alun perin pitkätukkainen lökäpöksy, mutta hänestä kuoriutui komea mies. Kuin Tauno Palo.
Laurilalla on äänessä ylpeyttä, kun hän muistelee stailauksiaan. Laulajat saavat kehuja omaperäisistä äänenväreistä.
Oma lukunsa oli Johanna Siekkinen (nykyisin Guillou), joka esitti muun muassa plagiaattisyytöksiä saaneita kappaleita. Milloin oli jäljitelty Madonnan La Isla Bonitaa ja milloin Vaya Con Diosin Neh na naa. Hannele Laurila oli näissä asioissa omien sanojensa mukaan lähinnä sivustaseuraaja, sillä levy-yhtiön musiikkilinjasta vastasi jugoslavialaistaustainen hovisäveltäjä Michael Goodman.
Säveltäjä toi muassaan jugoslavialaisia kansansävelmiä, jotka tehtiin kuin liukuhihnalta tarjoillen Suomen kansalle – hyvällä menestyksellä radioissa ja levymyynnissä.
Plagiaattisyytökset olivat Hannele Laurilan tallille kiusallisia. Myös laulaja Johanna Guillou kertoo saaneensa kohusta osansa.
– Valitettavasti homma henkilöityi voimakkaasti minuun. Levy oli laulajaa vaille valmis, kun tulin mukaan. En kokemattomana nuorena tyttönä ymmärtänyt koko juttua.
Guillou tekee nykyisin tyystin erilaista musiikkia kuin iskelmä on – hän laulaa elektronista tanssimusiikkia. Yli kaksikymmentä vuotta sitten tehdystä yhteistyöstä Guillolle on jäänyt Laurilan persoonasta mieleen kova työnteko.
– Hänellä oli aina monta rautaa tulessa.
Poppipojat rätkättivät humpalle
Vanhat yhteistyökumppanit muistavat Laurilan voimakastahtoisena persoonana. Taivassataman solisti Jani Mahkonen pitää Hannele Laurilan heikkoutena huonoa kuuntelutaitoa. Manageri ei aina jaksanut kuunnella artistien ajatuksia – halu muokata ihmisiä oli suuri.
Hannele Laurila ei tunnista heikon kuuntelijan luonnehdintaa itsestään.
– Mielestäni olen aina osannut kuunnella ihmisiä. Mutta ehkä minulle on tullut vanhemmiten lisää nöyryyttä ja kunnioitusta toisia kohtaan.
Kun Johanna Siekkinen, Laura Voutilainen ja Isto Hiltunen esittivät uransa alussa iskelmää, Taivassatama oli toista maata. Yhden albumin tehnyt viiden hengen bändi tuli tunnetuksi pop-kappaleesta Kaktuspiikki.
– Taivassatamaa ei kyllä pakotettu mihinkään muottiin pukeutumisen suhteen. Hovisäveltäjä Michael Goodman yritti tarjota meille esitettäväksi jugoslavialaista humppaa. Nauraa rätkätimme asialle, emmekä suostuneet, paljastaa Mahkonen.
Taivassatama joutui lopullisesti telakalle 1995, kun solisti Jani Mahkonen kyllästyi olemaan tien päällä. Musiikki vaihtui graafikon uraan.
Mahkosen on helppo löytää Laurilasta positiivisia luonnehdintoja. Näitä ovat pontevuus, heittäytyvyys, hurmaavuus ja sydämellisyys.
Laura mainosti Finluxia ja Taivassatama Benefonia
Taivassatama-yhtyeen solisti Jani Mahkonen sanoo, että Lauriloiden levybisnes oli "epäpyhä allianssi". Tällä hän tarkoittaa Suomessa harvinaista perheyritystä musiikkimarkkinoilla. Mahkosen mielestä Hannele Laurila oli artistien tuotteistamisessa edelläkävijä Suomessa.
– Laura Voutilainen mainosti Finluxin televisioita. Taivassatama puolestaan oli Benefonin tv-mainoksissa, joissa kannettiin huolta nuorisotyöttömyydestä. Jokaisesta puhelimesta meni rahaa työttömyydentorjuntakampanjaan.
Kohumanageri teki Mahkosen mukaan paljon työtä artistien eteen. Voimakastahtoinen nainen sai Mahkosen mielestä kokea musiikkimarkkinoilla vähättelyä ja tytöttelyä, mutta hän ei siihen taipunut.
– Hannele joutui maksamaan mallimaineestaan. Häntä pidettiin kenties hymyilevänä tyhjäpäänä, vaikka hän oli tuotteistamisen pioneeri.
Taivassatama ei halunnut riitoihin levytyssopimuksissa. Kiistelyn välttämisessä auttoivat Mahkosen mukaan jo aiempi kokemus musiikinteosta ja jäsenyys Teostossa.
Isto Hiltunen ja Laura Voutilainen sen sijaan riitelivät kumpikin erikseen Hannele Laurilan kanssa oikeudessa managerisopimuksista. Voutilaisen kanssa päädyttiin eräänlaiseen kompromissiin, mutta Hiltunen hävisi. Käräjöinnit olivat näyttävästi julkisuudessa esillä.
Syntyi termi kohumanageri.
Laura Voutilainen on kertonut useasti lehdille, että mennyt on mennyttä. Hän on tehnyt sovinnon Laurilan kanssa – samaa sanoo Laurila itsekin. Toisin on Isto Hiltusen laita. Hiltunen vastaa puheluun ystävällisesti, mutta kun kuulee että teossa on henkilökuva Hannele Laurilasta, ääni kiristyy. Puhelu loppuu lyhyeen toteamukseen: "En ole kiinnostunut haastattelusta".
Hannele Laurilan mukaan välit Hiltuseen ovat kuitenkin hyvät.
Laurila ei halua omien sanojensa mukaan syyttää ketään eikä hän koe olevansa riidoista katkerakaan. Aika on parantanut haavat. Hän kokee, että ei saanut riittävästi korvausta työstään managerina. Oikeuskäsittelyt murensivat aikanaan uskottavuutta.
– Menetin toki silloin paljon. Jouduin kärsimään monet vuodet. Jos näin ei olisi käynyt, olisin ehkä vieläkin musiikkimarkkinoilla. Oli pakko miettiä nopeasti, miten saan leivän pöytään.
Leipä on toki tullut pöytään myöhemminkin pienimuotoisesti musiikista, vaikka Laurila myy nykyisin päätyönään asuntoja sekä kauppaa tietojärjestelmää terveydenhuoltoon.
Näyttävä manageri varasti huomion
Mallitaustainen Hannele Laurila tottui ysärillä olemaan parrasvaloissa. Näyttävä ja sanavalmis alle kolmikymppinen manageri haluttiin lehtiin ja tv-ohjelmiin. Hän kiersi ahkerasti artistiensa kanssa Suomen radioasemilla promoamassa.
Laurila on manageroinut 2000-luvulla esimerkiksi Maria Lundia ja ruotsalaista lapsitähti Josefine Garlinea.
– Mietin jokus, että oliko laulajilta pois, kun olin niin näkyvillä aikoinaan. Minusta taisi tulla liian kiinnostava.
Kun vuodet vierivät, Laurila oli vain tyytyväinen saadessaan manageroida Maria Lundia.
– Marialla on jo valmiiksi karismaa. Minun ei tarvinnut olla itse esillä julkisuudessa. Hänhän viihtyy myös teatterilavalla.
Hannele Laurila on ollut useimmiten julkisuudessa yksin. Hänellä on kuitenkin vankka yhteistyökumppani niin yksityiselämässä kuin työssäkin: puoliso Ari Laurila. Mies on ollut mukana niin musiikkibisneksessä kuin ajanvarausjärjestelmän myynnissä.
Hannele Laurila on tyytyväinen nykyiseen tilanteeseensa.
– Olen jo ehtinyt nähdä, että musiikkibisnes on raadollista. Jos annat sydämesi ja sielusi, et ikinä voi olla varma, ovatko toiset ihmiset luottamuksesi arvoisia.
Hannele Laurila kokee, että uudet aluevaltaukset ovat antaneet hänelle luvan olla muutakin kuin kohumanageri.
– Manageriurani jälkeen saatoin harmistua kaupassa, kun ihmiset puhuttelivat minua yhä managerina. Jos myyn nyt asuntoa, olen vain Hannele. Haluan olla vapaa.
Saatan käydä lähikaupassakin ilman ehostusta. Hannele Laurila
Jutun valokuvaukseen Hannele Laurila valmistautuu huolellisesti itseään tuotteistaen. Hänellä on Mercedes Benzin takaosassa erilaisia kenkiä: kesäiset varvassandaalit, mustat korkokengät ja hopeanhohtoiset ballerinat. Hän kysyy mielipidettä, mikä jalkineista sopisi parhaiten kuviin.
Mikä sitten on Laurilalle niin pyhää, ettei sitä sovi tuotteistaa?
– Kotimme Asikkalassa. Se ei ole tuote. Kotona pitää viihtyä rennosti.
Kotioloissa hän nauttii uimisesta, saunomisesta, hiihtämisestä ja norjanharmaanhirvikoiran ulkoiluttamisesta. Luonnon lähellä on tilaa hengittää.
– Olen verkkareissa. En meikkaa. Saatan käydä lähikaupassakin ilman ehostusta.