Lapin ja Varsinais-Suomen maastopalot ovat pitäneet pelastushenkilökunnan kiireisenä viime päivinä. Myös Ruotsissa on roihunnut ennätyksellisen paljon metsäpaloja. Hallitsematon metsäpalo on ihmisille vaarallinen, mutta luonto selviytyy tulipaloista hyvin.
Luonnonvarakeskus Luken johtavan tutkijan Taina Pennasen mukaan tulipalo on aina ollut metsän luontainen uusiutumiskeino, joka lisää metsän monimuotoisuutta.
– Metsäpalo tai myrsky kaataa puut ja uusi sukupolvi pääsee kasvamaan. Kun mennään tarpeeksi kauas taaksepäin historiassa, kaikki meidän metsät ovat palaneet jossain vaiheessa.
Useimmat metsäpalot ovat kuitenkin ihmisen aikaansaannosta ja johtuvat huolimattomasta tulen käsittelystä.
Pennasen mukaan metsäpalot ovat silti vähentyneet sadan vuoden takaisesta ajasta, ja nykytekniikalla ne myös saadaan aiempaa helpommin aisoihin.
Täältä näet animaation, joka kertoo, miten metsäpalo syttyy ja miten se sammutetaan.
Tuli rikastaa maaperää
Kun metsä palaa, sen orgaanisesta aineksesta vapautuu ravinteita maahan, jonka pH-arvo nousee, Pennanen sanoo.
– Ensin vaateliaat kasvit pääsevät valtaan. Tulee ruohovartisia heinäkasveja, jotka käyttävät nopeasti ravinteita.
Jos metsä palaa aikaisin keväällä, maanpinta voi alkaa vihertää jo samana kesänä, tai viimeistään seuraavana kesänä.
Luken tutkijan Ilkka Vanha-Majamaan mukaan ensimmäisiä pioneerilajeja ovat maitohorsma, metsälauha ja niiden suojissa kasvavat sammaleet. Usein metsäpalosta toipuvilla alueilla tavataan myös vadelmapensaikkoa.
Rehevien paikkojen ensimmäiset puut ovat tyypillisesti koivuja ja myöhemmin kuusia. Kuiville kankaille kasvaa puolestaan mäntyjä.
Ne myös selviytyvät liekeistä koivua ja kuusta paremmin. Uutta kasvillisuutta nousee kuitenkin nopeammin rehevällä maalla tulipalon jälkeen, sanoo Helsingin yliopiston maa- ja metsätaloustieteen tohtori Antti Uotila, joka toimii myös Hyytiälän metsäaseman johtajana.
– Hyytiälässä oli reilut sata vuotta sitten iso metsäpalo karulla kankaalla. Alkuun sen uudistuminen oli aika hidasta, mutta nyt siellä kasvaa jo seuraava puusukupolvi.
Metsä ei tarvitse ihmistä
Uotilan mukaan muutaman metrin pituinen taimikko voi kasvaa kymmenessä vuodessa, mutta tukkimetsän kasvu kestää noin viisikymmentä vuotta. Istutetut taimet lähtevät nopeampaan kasvuun kuin luonnollisesti itäneet siemenet.
Palanut metsä ei kuitenkaan välttämättä tarvitse ihmisen apua. Luonto hoitaa itse itsensä, kun sille annetaan aikaa. Metsä herää eloon lähimetsistä kulkeutuvien tai palosta selviytyneiden siementen avulla.
– Perusedellytys on, että maaperän mikrobisto on tervettä ja monipuolista. Se mahdollistaa kasvien kasvun. Suomessa maaperä on melko tervettä, vaikka yksipuolistumista onkin tapahtunut, Pennanen sanoo.
Kaskeamisella ja kulotuksella metsäpalon vaikutus
Etelä- ja Keski-Suomen metsät olivat suurilta osin kaskettuja 1700–1800-luvuilla. Kaskeamalla saatiin aikaan sama vaikutus kuin metsäpaloilla eli maaperään vapautui ravinteita.
– Kaskeamisen jälkeen viljeltiin naurista, ruista ja kauraa jonkin aikaa, ja sitten pelto metsittyi taas uudestaan, Uotila sanoo.
Metsät ovat maapallon hiilinieluja. Johtava tutkija Taina Pennanen, Luke
Perinteisesti metsiä on hoidettu myös kulottamalla, jota opiskelijat ovat vastikään harjoitelleet myös Hyytiälän metsäasemalla. Uotilan mukaan kulotus oli yleinen tapa etenkin ennen maanmuokkauskoneiden yleistymistä.
Luken tutkijan Ilkka Vanha-Majamaan mukaan Suomessa ei ole täysin luonnonmukaisia metsiä jäljellä, sillä ihminen on jättänyt niihin jälkensä aikojen saatossa tavalla tai toisella.
– Kaikkia Suomen metsiä on käytetty talousmetsinä. 1300-luvulta lähtien on tehty hakkuita, ja kaskeamista kesti 1900-luvun alkuun. Myös nykyisillä kansallispuistoilla on kaskihistoria.
Hiilinielu tyhjenee – "Ilmastolle se on huono juttu"
Jos metsää ei kaadettaisi tai poltettaisi, se kuolisi ennenpitkää vanhuuttaan. Uotilan mukaan esimerkiksi männyt voivat elää 300–400 vuotta Eteläisessä Suomessa.
– Pikkuhiljaa ne sitten kuolevat. Syynä voivat olla tuholaiset, lumen katkomat oksat, myrskyt tai metsäpalo.
Ilman ihmistä metsäpaloja syttyisi kuitenkin harvemmin. Metsät kasvaisivat vanhemmiksi ja varastoisivat hiilidioksidia pitempään.
– Metsät ovat maapallon hiilinieluja. Metsäpalossa vapautuu valtavasti hiilidioksidia ilmaan. Ilmastolle se on huono juttu, mutta hiilensidonta käynnistyy pian uudestaan, kun metsä taas alkaa kasvamaan, Pennanen sanoo.