500 lausuntoa, joista jokaisessa on noin 40 sivua arvioita siitä, onko sote sitä mitä pitäisi olla. Tällaisen 20 000 sivun lukupaketin sosiaali- ja terveysministeriö saa keskiviikkona.
Lausua saavat kunnat, sairaanhoitopiirit ja kuka muu tahansa. Tässä vaiheessa mininisteriö on pyytänyt lausunnon sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisuudistuksesta ja maakuntauudistuksesta. Kun lait valinnanvapaudesta ja rahoituksesta valmistuvat, nekin lähetetään kierrokselle.
Keskeinen ajatus on, että sosiaali- ja terveyspalvelut siirretään kunnilta 18 maakunnan järjestettäväksi.
Luimme viiden yliopistosairaalakaupungin – Helsingin, Turun, Tampereen, Kuopion ja Oulun – lausunnot. Kaupungit pitävät suuntaa oikeana, mutta lakiesitykset jättävät avoimia kysymyksiä.
1. Pysyvätkö kustannukset kurissa?
Kaupungit sanovat, että lakiesityksen perusteella on mahdotonta arvioida, mitä kustannuksille tapahtuu. Pääsyy siihen on, että suomalaisille on tulossa vapaus valita, kenen tuottamia palveluita he käyttävät. Valinnanvapauden sisällöstä ei vielä ole tietoa, koska lain laatiminen on kesken.
Ministeriön tavoite on, että sote-uudistus taittaisi menojen kasvun kolmeen prosenttiin. Jos mitään ei tehdä, ensi vuosikymmenellä sosiaali- ja terveysmenojen arvellaan kasvavan 4,4 prosenttia.
2. Tuleeko hoito- ja palveluketjusta yhtenäinen?
Jos uudistus onnistuu, sosiaali- ja terveyspalvelut loksahtavat yhteen. Samoin poistuu raja-aita perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon väliltä. Tieto kulkee sujuvasti palvelun tuottajalta toiselle, ihminen ei juutu jonoihin eikä putoa palveluntarjoajien väliin.
Suurten kaupunkien mielestä lakiluonnoksen perusteella on vaikea sanoa, kuinka hyvin integraatio toteutuu. Vaikka toimet ovat oikean suuntaisia, suuri kysymys on, riittääkö uudistus.
3. Ovatko maakunnat liian pieniä sote-alueiksi?
Sotea on koko ajan yritetty saada niin sanotusti leveämmille hartioille. Hallituksen mallissa palveluiden järjestämisestä vastaisivat 18 maakuntaa, nykyisten noin 190 palvelun järjestäjän – kuntien ja sairaanhoitopiirien – sijaan. Suurten kaupunkien mielestä 18 järjestäjää on liikaa.
Tampere laskee olevansa yksinään isompi kuin 12 pienintä maakuntaa. Helsinki sanoo, että Uusimaa on yhtä iso kuin kolme seuraavaksi isointa maakuntaa yhteensä. Isojen kaupunkien mielestä palveluita voitaisiin järjestää tehokkaammin isommilla alueilla.
4. Paraneeko hoidon yhdenvertaisuus?
Suuret kaupungit eivät lakiluonnoksen perusteella osaa arvioida, olisivatko suomalaiset yhdenvertaisempia, jos sote-uudistus toteutuu. Yksi syy siihen on, että lakiesitystä valinnanvapaudesta ei vielä ole tehty.
Yhdenvertaisuutta voi heikentää myös säästötavoite – edullisia palveluita saadaan tuotettua keskittämällä, jolloin hoito on joidenkin saatavilla helpommin kuin toisten.
5. Saako valtio puuttua kunnan veropäätöksiin?
Kun maakunta- ja sote-uudistusten kahden vuoden päästä pitäisi olla totta, valtio aikoo puuttua kuntien tuloihin. Se vie kunnan veroäyreistä 12,3 ja antaa ne maakunnan käyttöön. Kunnat eivät saisi uudistuksen jälkeisinä vuosina nostaa veroprosenttiaan kuin erikoistilanteessa.
Kaupungit eivät suostu siihen, että valtio määräisi, mikä niiden veroprosentti on.
6. Mitkä tehtävät maakunta vie kunnalta?
Maakunta vie kunnilta sosiaali- ja terveydenhoidon, siihen tarvittavan henkilöstön ja suuren osan kunnan verotuloista. Velat se kuitenkin jättää kuntien maksettavaksi.
Suuret kaupungit ovat huolissaan siitä, että maakunta on viemässä niiltä päätösvaltaa myös kaavoittamisesta ja mahdollisesti elinkeinotoiminnasta. Ne pelkäävät, että ne eivät enää pysty olemaan alueidensa vetureita.