Vitamiineja ja vitaminoituja tuotteita on markkinoilla vaikka millä mitalla. Ne mielletään yleensä terveelliseen elämään ja hyvinvointiin, mutta missä menee terveellisen raja?
Ravitsemussuositusten kanta asiaan on selvä – lähes kaikki paitsi D-vitamiini on turhaa terveelle aikuiselle. THL:n erityisasiantuntija Heli Kuusipalo sanoo, että vitamiineja voi saada liikaa.
– Ihan jo juomalla näitä vitaminoituja mehujakin voi saada liikaa vitamiineja. Eli on paljon mahdollisuuksia tähän liikasaantiin. Näissä ravitsemussuosituksissa on upper limit, se suurin saantitaso, mikä mainitaan. Se tarkoittaa sitä, että sitä ei saisi ylittää, Kuusipalo sanoo.
Kuusipalo kertoo, että vitamiinivalmisteisiin tulisi suhtautua kaiken kaikkiaan varauksella.
– Meillähän on ihan selkeä ravitsemussuositusten kanta, että ainoastaan D-vitamiinia suositellaan. Ja sitäkin lapsilla vain 18-vuotiaaksi saakka päivittäin. Sitten myös D-vitamiinilisää raskauden aikana ja yli 75-vuotiaana. Muuten ei aikuisille välttämättä sitäkään.
Kuusipalo sanoo, että D-vitamiinin lisäksi ainoat suositeltavat ravintolisät ovat tarvittaessa otettava rautalisä, kalsiumlisä ja raskautta suunnitteleville foolihappo. Ravintoaineiden tulisi muuten tulla suoraan ruokavaliosta.
– Suomessa ei oikeastaan terveille aikuisille suositella yhtään mitään, Kuusipalo tiivistää.
Haitalliset vaikutukset mahdollisia
Ravintoaineiden tarve on osittain myös yksilöllistä. Esimerkiksi iäkkäille ihmisille ja sairauksista kärsiville ravintolisät ovat tärkeitä. Ravitsemussuositusten mukaan tarvittavat vitamiinit pitäisi kuitenkin saada monipuolisesta ravinnosta.
THL:n erityisasiantuntija Heli Kuusipalo sanoo, että turhia ravintolisiä ei suositella siksi, että niillä voi olla haitallisia vaikutuksia. Etenkin monien eri valmisteiden käyttäminen yhtä aikaa voi olla haitalllista.
– Monet kivennäisaineet muun muassa haittaavat toisten aineiden imeytymistä. Sitten on ravintoaineita, joiden liikasaannilla on myrkyllinen, muuten haitallinen vaikutus tai terveyttä heikentävä vaikutus, kertoo Kuusipalo.
Jos syö ravintolisää, jossa D-vitamiinia on 100 mikrogrammaa, vitamiinia ei saisi saada enää kalasta, maidosta tai jugurtista – mistä ikinä sitä normaalisti saakaan. Anna Mizrahi
Esimerkiksi D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka voi aiheuttaa liikaa nautittuna ongelmia. Yle kertoikin viime vuonna tytöstä, joka oli saanut myrkytysoireita liiallisen D-vitamiinin saannin takia. Kuusipalo sanoo, että ravintolisäpuristeet ja -pillerit voivat olla haitallisia myös munuaisille.
– Kolmanneksi, aina kaikki pillerit ja puristeet ovat munuaisille aina myöskin rasitus. Munuaisethan joutuvat poistamaan kaikki ylimääräiset ravintoaineet, jotka eivät imeydy. Tällaiset mega-annokset voivat johtaa myös munuaisvaurioihin, joita ei voi korjata.
– Se ei tosiaankaan ole mitään hupia, tämä pillereiden ja puristeiden megasaanti, Kuusipalo jatkaa.
Suomalaiset vitamiinit vahvempia kuin muissa Pohjoismaissa
Eviran valvontayksikön ylitarkastaja Anna Mizrahi sanoo, että Suomessa vitamiinivalmisteet ovat vahvoja muihin Pohjoismaihin verrattuna. Suomessa ei ole määritelty enimmäisrajoja siitä, kuinka paljon vitamiineja saa olla ravintolisässä. EU-lainsäädännössäkin on määritelty ainoastaan se, mitä vitamiineja tai niiden lähteitä ravintolisät saavat sisältää.
– Meillä olisi pitänyt olla jo vuodesta 2009 asti olemassa EU:n yhteiset maksimimäärät siitä, kuinka paljon vitamiineja ja kivennäisaineita ravintolisässä saa olla, mutta niitä ei ole annettu vieläkään. Jotkut jäsenmaat ovat säätäneet näistä maksimimäärät kansallisesti, mutta meillä Suomessa ei maksimimääriä ole.
– Tanskassa ja Norjassa on maksimimäärät annettu vitamiineille ja kivennäisaineille ravintolisissä. Niissä on ainakin pienemmät pitoisuudet kuin meillä. Joillekin vitamiineille ja kivennäisaineille on Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA määritellyt turvallisen saannin rajan, eli UL-arvon, Mizrahi kertoo.
UL-arvo kertoo, paljonko jotakin vitamiinia tai kivennäisainetta voi saada koko ruokavaliosta vuorokaudessa yhtäjaksoisesti pidemmän ajan kuluessa ilman turvallisuushaittoja. Esimerkiksi D-vitamiinin UL-arvo on 100 mikrogrammaa. Suomessa kuitenkin myydään myös valmisteita, joissa vitamiinia on jo koko päivän turvallisen saannin verran.
Käytännössä Suomessa myrkytystapauksia on äärimmäisen harvoin. Martti Kiuru
– Jos syö ravintolisää, jossa D-vitamiinia on 100 mikrogrammaa, vitamiinia ei saisi saada enää kalasta, maidosta tai jugurtista – mistä ikinä sitä normaalisti saakaan. Nykyään on D-vitaminoitua leipääkin. Jos siis käyttää vitaminoitujen tuotteiden ja ravinnon luontaisen D-vitamiinin lisäksi vahvaa vitamiinivalmistetta, kyllä siinä voi saanti ylittyä aika paljon. Jos sitä jatkaa pitkään, voi tulla jo terveysriskejä, Mizrahi sanoo.
Mizrahi lisää, että ylipäätään kuluttajien tulisi pohtia, tarvitsevatko he ylimääräisiä vitamiinivalmisteita monipuolisen ravinnon lisäksi. Ravintolisien käytöstä tai niiden tarpeesta tulisikin aina keskustella oman lääkärin tai muun terveydenhuollon henkilökunnan kanssa.
Esimerkiksi D-vitamiinia suositellaan ravintolisänä aikuiselle Ravitsemusneuvottelukunnan ravintosuosituksessa nautittavaksi 10 mikrogrammaa vuorokaudessa tarvittaessa. D-vitamiinin lisäksi suositukseen on kirjattu myös muita vitamiineja, joiden päivittäiset enimmäissaantisuositukset on merkitty.
Tuotteen turvallisuus valmistajan vastuulla
Suomessa myymisperuste on se, että tuote on turvallinen kuluttajalle käyttöohjeen mukaisesti nautittuna. Purkin kyljessä lukeva käyttöohje ja saantiohje ovat tuotteen valmistajan vastuulla, ja valmistaja on vastuussa käyttäjien turvallisuudesta.
Kajaanin Cityterveyden lääkäri ja lääketieteen tohtori Martti Kiuru sanoo, että vaikka Suomessa myytävät vitamiinit ovat pitoisuuksiltaan vahvoja, ei niillä varsinaista vahinkoa saa tehtyä, jos niitä käyttää ohjeen mukaan. Kiuru sanoo, että normaalilla ravinnon ja vitamiinien käytöllä ei pitäisi ylittää vaarallisia pitoisuuksia.
Se ei tosiaankaan ole mitään hupia, tämä pillereiden ja puristeiden megasaanti. Heli Kuusipalo
– Käytännössä Suomessa myrkytystapauksia on äärimmäisen harvoin. Kehon toleranssi on iso. Muistaakseni D-vitamiinipitoisuuden suositus veriarvossa on 70–80 mikrogrammaa. Jos otetaan 100 ihmistä kadulta, arviolta puolella arvo on ali suosituksen, Kiuru sanoo.
Nyrkkisääntönä Kiuru sanoo, että vesiliukoisista vitamiineista myrkytystä ei voi saada, mutta periaatteessa rasvaliukoisia voi nauttia liikaa. Rasvaliukoisia vitamiineja ovat muun muassa A-, D-, E- ja K-vitamiinit. Myrkytyksen saaminen vaatisi Kiurun mukaan kuitenkin vitamiinien todella suurien määrien kuluttamista.
Kiurun sanoo, että vitamiinien nauttiminen on aika turhaa, jos D-vitamiini jätetään laskuista.
– Terve ihminen ei sellaisesta hyödy. Näihin liittyy paljon trendejä, kuka nyt sitten uskoo mihinkin. Mutta eivät vitamiinit vaarallisia ole, ei niitä pidä pelätä. Ei voida osoittaa, että väestötasolla niistä olisi myöskään haittaa, vaikka rahan voisi toki käyttää paremminkin, Kiuru sanoo.
Kiuru kertoo, että ravintolisien käyttämistä pitää miettiä siinä kohtaa, jos ravinto on hyvin yksipuolista. Huonolla ruokavaliolla voi saada aikaiseksi esimerkiksi C-vitamiinin puutostilan.
– Toinen asia ovat vitamiinien puutostilat, jotka liittyvät ravintoon ja sairauksiin. Ne ovat todellisia sairauksia. Tyypillinenhän on vanhemmalla iällä pernisiöösianemia, jolloin suolistossa ja mahalaukussa tapahtuu muutosta, jotka aiheuttavat sen, että B12-vitamiini ei imeydy. Myös runsas alkoholinkäyttö kuluttaa B-vitamiineja, Kiuru sanoo.
Hän myös lisää, että äärimmäisen tiukat ruokavaliot aiheuttavat puutostiloja. Silloin vitamiineja kannattaa käyttää tukemassa terveellistä ruokavaliota.