Onerva Roivaisen hoito on hyvää. Henkilökunta on ammattitaitoista ja vanhaa ihmistä kunnioittavaa. Sen sijaan hoitomaksut ympärivuorokautisessa hoidossa ovat Suomessa oikea viidakko, sanoo äitinsä asioita hoitava tytär, sosiaalityön professori Irene Roivainen.
– Viran puolesta tunnen tietysti palvelujärjestelmän. Maksuviidakko on silti niin monimutkainen, että ei siinä tutkinnot auta. Toistuvasti pitää soittaa ja kysyä. Lisäksi jokaisen pitää tehdä oma viidakkomatkansa, sillä opasteita ja valmiita reittejä ei ole, Irene Roivainen sanoo.
Samaa sanoo Veli-Pekka Moisalo äitinsä hoidosta. Veli-Pekka on valtiotieteen maisteri ja tehnyt työtä organisaatioiden kehittäjänä. Hänkään ei saanut elokuussa kuolleen äitinsä hoitomaksuista tolkkua.
– Yliopistokoulutukseni ei auta suomalaisen maksulainsäädännön kiemuroiden ymmärtämiseen. Minäkin sain äitini asiakasmaksuista aluksi ihan väärän käsityksen, Moisalo kertoo.
Tervetuloa villiin länteen
Ympärivuorokautisen hoidon maksut ovat Suomessa yhtä sekamelskaa, joka muistuttaa villiä länttä. Eri asumis- ja palvelumuotojen kustannuksista pitäisi ehdottomasti olla tarjolla helppotajuista ja vertailtavaa tietoa. Ei ole.
– Sekä iäkkäiden että omaisten on vaikea seurata tai vertailla maksuja. Erikseen hinnoiteltuja palveluja on paljon ja kokonaisuutta on vaikea hahmottaa. Lisäksi maksut vaihtelevat asiakkaan palvelutarpeen muuttuessa, sanoo tehostetun asumisen maksuja tutkinut Katja Ilmarinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
Päällekkäin on lisäksi monta järjestelmää, jolla on eri pelisäännöt. Kunnat voivat päättää tehostetun palveluasumisen maksuista mielensä mukaan. Sen sijaan pitkäaikaisen laitoshoidon maksuista on säädetty laissa. Pitkäaikaista laitoshoitoa ovat esimerkiksi vanhainkodit.
– Luulin itsekin aluksi että äidin hoivakoti on vanhainkoti ja tuloista jää 15% äidille. Ei jäänyt. Sitäpaitsi kunnasta ei tahdo löytyä ihmistä, joka osaisi tai haluaisi vastata kysymyksiin, Veli-Pekka Moisalo sanoo.
Vanhainkodeissa asiakkaan nettotuloista otetaan lain mukaan 85%. Lääkkeistä, ruuasta tai asumisesta ei tarvitse maksaa erikseen, vaan maksu kattaa nekin. Lisäksi lain mukaan omaan käyttöön on jäätävä vähintään 108 euroa kuukaudessa.
Vanhainkoteja on kunnissa kuitenkin enää harvakseltaan. Sinne pääseminen onkin ainakin pienituloiselle lottovoitto maksujen kannalta. Vanhainkotien maksukäytännöt kelpaisivat myös äitinsä asioita hoitavalle Irene Roivaiselle.
– Nyt laskut tulevat monesta eri osoitteesta: esimerkiksi apteekista, fysioterapeutilta, sairaalalta ja kunnalta. Kokonaisuuden hallinta on vaikeaa. Lisäksi verottajalle pitää vuosittain tehdä selvitys veronmaksukyvyn alentumisesta. Sinne asiat on aina selvitettävä alusta alkaen, ikään kuin äiti olisi vuosien välissä kokenut ihmeparantumisen, Irene Roivainen sanoo.
Hän miettii, kuinka paljon vanhoilta ihmisiltä jää erilaisia etuja tai palveluita saamatta, jos ei ole läheistä, joka jaksaa perehtyä hänen asioihinsa ja soitella eri viranomaisille.
Elina Moisalon maksuja maksoivat lapset
Elina Moisalo ehti asua porilaisessa tehostetun palveluasumisen yksikössä reilut kahdeksan kuukautta. Hän kuoli 89-vuotiaana elokuussa.
Elina Moisalon eläkkeestä ja hoitotuesta saadut tulot olivat yhteensä 2406 euroa.
Kunnan tehostetussa palveluasumisessa perimä maksu määräytyi hänen tulojensa perusteella. Siirtymävaiheen jälkeen Moisalolta perittiin 2210 euroa.
Omaan käyttöön Elina Moisalolle jäi näin ollen 196 euroa.
Palveluasumisessa vanha ihminen maksaa vuokran ja palvelumaksun lisäksi esimerkiksi lääkkeet, lääkärissä käynnit ja tutkimukset, hammashoidon ja kuljetukset.
Elina Moisalon pojan, Veli-Pekka Moisalon mukaan, he maksoivat pakollisia kuluja: esimerkiksi lääkäri- ja sairaalakäyntejä, lääkkeitä sekä taksi- ja puhelinmaksuja keskimäärin reilut 250 euroa kuukaudessa.
Lisäksi äiti tarvitsi myös esimerkiksi alusvaatteita, lehtiä ja kuulokojeen paristoja, jotka maksettiin myös itse.
Elina-äidin menot ylittivät siis tulot. Poikien oli käytettävä joko äidin pankkitilillä olevia säästöjä tai omia rahojaan laskujen maksamiseen. Pojat maksoivat laskut itse.
Mikäli Moisalon äiti olisi asunut vanhainkodissa tuloista olisi otettu 85% ja Elina Moisalolle olisi jäänyt noin 150 euroa enemmän kuussa.
Veli-Pekka Moisalo valitti Porin kaupungille siitä, että äidille jäävä raha suhteessa menoihin on liian pieni. Kaupungilta vastattiin, että koska Elina-äidin käteen jäävä tulo ylitti 120 euroa, jonka summan Porin perusturvalautakunta on päättänyt tehostetun palveluasumisen vähimmäiskäyttörahaksi, Porin kaupungin ei ole syytä tehdä uusia päätöksiä.
Veli-Pekka Moisalon mielestä on erittäin epäoikeudenmukaista, että asumispaikan muoto määrää sen kuinka paljon pakollisten menojen jälkeen jää rahaa omaan käyttöön.
Kaupungilta vastattiin myös, että olisihan Elina Moisalo voinut käyttää pankkitilillä olleita omia rahojaan lääke ynnä muihin kustannuksiin.
Vanhemmistaan huolehtivien lasten on käytettävä omia tai perikunnan rahoja
Vanha ihminen voi hankkia pitkäaikaisasumista myös palvelusetelillä, mikäli kunta on ottanut ne käyttöön.
Nyt 82-vuotias Onerva Roivainen on asunut Kajaanin Arvola-koti ry:n ylläpitämässä tehostetun palveluasumisen yksikössä helmikuusta 2015.
– Äidin Parkinsonin tauti huononi niin paljon, että hän tarvitsi jatkuvaa apua. Pitkäaikaishoitopaikan saaminen oli välttämätöntä, tytär sanoo.
Onerva Roivainen toivoi pääsevänsä nimenomaan Kajaanin keskustassa olevaan asumisyksikköön.
Lapset ajattelivat, että tärkeintä oli toteuttaa äidin asumistoive. Siinäkin tapauksessa, että hänen tulonsa eivät riittäisi menoihin ja laskujen maksamiseen. Lapset olivat valmiita käyttämään äidin ja perikunnan rahoja.
Palveluseteliä käyttävän onkin lähtökohtaisesti varauduttava siihen, että seteli ei välttämättä kata hoidosta aiheutuvia maksuja.
Kainuun sote-kuntayhtymä halusi Roivaisten kohdalla palvelusetelihakemuksessa varmistua, ettei toimeentulotukea tarvita. Virkaatekevä vanhuspalvelujohtaja Jaana Mäklin sanoo, että kysymys on asiakkaan edusta.
– Me haluamme varmistua siitä, että jos ympärivuorokautista hoitoa ostetaan palvelusetelillä, se ei vaaranna asiakkaan toimeentuloa, Jaana Mäklin sanoo.
Onerva-äidin eläke yhdessä hoito- ja asumistuen kanssa tekee 1643 euroa. Hoitomaksun maksamiseen kunta antoi 2340 euron palvelusetelin. Yhteensä tulot ovat siis 3983 euroa.
Näistä Roivainen maksaa erikseen hoitomaksun, vuokran, aterian, siivouksen, pyykit ja lääkkeet. Yhteensä meno kuukaudessa ovat 4130 euroa. Siitä pelkkä hoitomaksu haukkaa 2820 euroa, josta palveluseteli kattaa merkittävän osa.
Onerva Roivainen tarvitsee Parkinsonin tautinsa vuoksi myös hierontaa ja fysioterapiaa. Niihin menee noin 100 euroa kuukaudessa. Menot ylittävät siis tulot.
Aiempina vuosina käyttörahaa muihin menoihin on jäänyt vielä vähemmän, joten pakollisiin menoihin on käytetty säästöjä.
Lokakuun alusta kunta nosti palvelusetelin arvoa niin, että nyt Roivaiselta jää joitakin kymppejä käyttörahaa ennen fysioterapiaa.
Uusi asiakasmaksulaki parantaa tilannetta
Maksujen sekasotkuun on luvassa parannusta. Uusi asiakasmaksulaki on ollut lausunnolla ja sosiaali-ja terveysministeriössä muokataan paraikaa lakitekstiä. Tarkoitus on saada laki hyväksyttyä vielä tällä hallituskaudella.
Tehostetun palveluasumisen kohdalla uusi käytäntö muistuttaa pitkälti nykyistä vanhainkotikäytäntöä niin, että vanha ihminen maksaisi asiakasmaksua enintään 85% nettokuukausituloistaan. Omaan käyttöön jäisi 15% tuloista, kuitenkin vähintään 160 euroa.
Kohtuulliset asumismenot ja merkittävä osa lääkemenoja otettaisiin huomioon, kun palvelumaksua määrätään. Asiakas ei myöskään maksaisi erikseen terveyspalveluista.
Omien varojen käytön tarve tehostetussa palveluasumisessa olisi siis pienempää, mutta edelleen vanhan ihmisen maksettavaksi voisi jäädä kuluja, jotka täytyy maksaa itse.
Tulevaisuudessa katse on suunnattava kotihoitoon
Virallinen politiikan tavoite on jo vuosia ollut, että vanhat ihmiset asuisivat kotonaan. Tämä asettaa suuret vaatimukset erityisesti kotihoidon maksuille.
Jos eduskunta ehtii säätää asiakasmaksulain, se tulee tasaamaan myös kotihoidon asiakasmaksuja, jotka nekin vaihtelevat kuntien välillä.
Tämä ei kuitenkaan koske kotona asumisen tukipalveluja: esimerkiksi ateria-, päiväkeskus-, kauppa- ja turvapalveluja. Tällaiset maksut jäävät edelleen kuntien tai mahdollisten maakuntien päätettäväksi.
– Kotona asuvien maksut voivat kohota suuriksi, jos tukipalvelujen asiakasmaksut jäävät tarkemman sääntelyn ulkopuolella, erikoistutkija Katja Ilmarinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo.
Ne ovat kuitenkin palveluja, joita erittäin monet tarvitsevat. Maksut voivat yhteensä tulla tosi suuriksi, mistä helposti seuraa se, että ihminen tinkii niistä. Sillä seurauksella, että syöminen on huonoa ja ihminen pelkää.
– Esimerkiksi ateria- ja turvapalvelut ovat ensiarvoisen tärkeitä, jotta vanhan ihminen voi pärjätä kotona, erikoistutkija Katja Ilmarinen sanoo.
Kuinkas sitten käykään?
Asiakasmaksuja on uudistettu toistakymmentä vuotta. Uudistusta tarvittaisiin kipeästi, mutta työruuhka eduskunnassa on valtava. Hallituspuolueiden on pakko nopeasti päätää, mitkä lait ne ensisijaisesti haluaisivat lävitse.