Reilu viikko sitten uutiset kertoivat Intialle kuuluvan syrjäisen Pohjois-Sentinelin saaren eristyksissä elävän alkuperäiskansan tappaneen luokseen pyrkineen yhdysvaltalaisen 26-vuotiaan seikkailija-lähetyssaarnaajan John Allen Chaun nuolilla.
Vuonna 1987 vastaavan kohtalon kokivat Ecuadorissa roomalaiskatoliset piispa Alejandro Lavaca ja nunna Ines Arango, kun he olivat käännyttämässä sademetsässä asuvaa Waoranin heimoa.
Aamu-tv:ssä vieraillut Helsingin yliopiston alkuperäiskansatutkimuksen apulaisprofessori Pirjo Virtanen ymmärtää Sentinelin asukkaita sekä Intian viranomaisia, jotka painavat tapahtuneen villaisella. Saarelaiset puolustivat itseään ja perheitään, omaa elinyhteisöään.
– Sentinelin-saaren alkuperäiskansa on elänyt hyvin kauan vapaaehtoisessa erityksessä muusta maailmasta. Heillä ei ole immuniteettisuojaa ulkomaailman tauteja vastaan, apulaisprofessori Pirjo Virtanen sanoo.
– Uusi bakteerikanta tai virus voi olla tappava. Useiden satojen jäsenten yhteisö olisi voinut pyyhkiytyä saarelta kokonaan, jos ulkopuolinen ihminen olisi päässyt joukkoon.
Uhkana tehotalous ja ekstremeturismi
Pohjois-Sentinelin heimo kuuluu maailman kolmeen suurimpaan eristyksessä elävään alkuperäiskansaan. Muut suuret alkuperäiskansat asuvat Amazonian alueella Etelä-Amerikassa sekä Australian pohjoispuolella Papua Uudessa-Guineassa.
Vapaaehtoisen eristyksen valinneiden kansojen suurimmat uhat liittyvät apulaisprofessori Pirjo Virtasen mukaan ympäristön tehokäyttöön, kuten metsien kaatamiseen, öljyn tuotantoon ja kullankaivuuseen. Nämä ovat pienentäneet kansojen elinpiirin paikoin jopa puoleen entisestä. Näin on käynyt muun muassa Amazonien sademetsissä.
Toinen suuri uhkatekijä alkuperäiskansoille ovat yksittäiset ihmiset kuten salakuljettajat, lähetystyöntekijät ja ekstremeseikkailijat, jotka ovat valmiita maksamaan suuria summia päästäkseen paikkoihin, joissa ei kukaan ennen heitä ole ollut.