Suomi – tuo ikuisen kesän maa, jossa elää vain normaalipainoisia alle keski-ikäisiä ihmisiä lapsineen. Näin ainakin, jos arkkitehtien havainnekuviin on uskominen.
– Kyllä tästä ammattilaisetkin puhuvat, että aina paistaa aurinko, on kesäkeli ja jäätelöä syödään. Monesti havainnekuvat ovat kiiltokuvamaisia, ja sillä tavoin vääristävät totuutta, sanoo Tampereen yliopiston arkkitehtuurin yksikön johtaja ja rakennusopin professori Markku Karjalainen.
Monen hankkeen yhteydessä on kuultu, että eihän se kuvissa näyttänyt tuolta. Ei näyttänyt, koska havainnekuvien perustarkoituksiin kuuluu markkinointi.
– Jos ajatellaan, että joku tuottaa vaikka mainostekstiä tai tuotekuvausta, niin siinä pyritään antamaan kuva, jossa parhaat puolet tulevat esiin. Tuskin sillä kiiltokuvalla ketään huijataan, kuvasta vain halutaan rakentaa kaunis, sanoo arkkitehti Tero Wéman Arkkitehtipalvelut Oy:sta.
Arkkitehtuurin opintoihin kuuluu myös havainnekuvien tekeminen suunnitelluista kohteista. Kuvien tarkoitus on havainnollistaa sitä, millaiselta valmis rakennus näyttäisi.
– Asemakaavoituksessa havainnekuvia tarvitaan, jotta voidaan arvioida vaikutuksia. Kuvista voi nähdä mittakaavoja ja sen, millaisia tiloja syntyy, sanoo Jyväskylän kaupungin asemakaava-arkkitehti Reijo Teivaistenaho.
Teivaistenaho perää mahdollisimman realistisia havainnekuvia.
– Huonojenkin puolien pitäisi näkyä, miten me muuten teemme luotettavaa vaikutusten arviointia? Jos vaikutusten arviointi on tehty kattavasti, siitä on hyötyä mahdollisessa valitustilanteessa hallinto-oikeudessa, hän sanoo.
Havainnekuvia tehdään, koska ne ovat nykyisellään käytännössä pakollisia. Tero Wéman nauraa ajatukselle arkkitehdista, joka ei tekisi havainnekuvia.
– Eiköhän siinä työt loppuisi aika lyhyeen. Havainnekuvilla on merkittävä sija kokonaisuudessa, vaikka ne arkkitehdin työstä ovatkin vain hyvin pieni osa.
Wéman pitää havainnekuvia ja hankkeiden havainnollistamista etukäteen myös osana demokratiaa. Ilman visualisointeja rakentamisen päätäntävalta olisi niiden käsissä, jotka osaavat lukea piirustuksia.
– En kaipaa vanhoihin aikoihin, jolloin päätöksenteossa nähtävänä oli kaavakartta. Harva kansalainen pystyy pelkästä kaavakartasta saamaan minkäänlaista käsitystä siitä, millainen kohteesta on tulossa, hän sanoo.
Havainnekuvat noudattelevat ajan tyylejä ja muoteja siinä missä arkkitehtuuri itsekin. Harjaantumatonkin silmä pystyy poimimaan kaupunkikuvasta eri vuosikymmenien rakennustyylit, samalla tavalla ammattilainen tunnistaa eri aikakausien havainnekuvat.
Markku Karjalainen kertoo, että muualta Suomeen arkkitehtuuria opiskelemaan tulleet eivät suomalaisia tyylejä ja käytäntöjä noudata. Yliopiston eri puolilta maailmaa tulleilla opiskelijoilla oli pakollisena harjoitustyönä kahdeksankerroksisen puisen kerrostalon suunnittelu Vaasaan.
– Heidän ehdotustensa havainnekuvissa oli syksyisiä kuvia, satoi räntää ja lunta. He olivat ottaneet valokuvan todellisesta säästä, ja istuttaneet rakennukset siihen.
Tuoreimmissa suomalaisissa havainnekuvissa vaikuttaisi esiintyvän entistä enemmän muun muassa öisiä ja syksyisiä näkymiä.
Estetiikka on osa arkkitehtuuria, ja se on osa arkkitehtuurin havainnekuvia. Havainnekuvat edustavatkin kenties toiveiden todellisuutta, joka on reaalimaailmaa kauniimpi.
– Havainnekuvat tehdään siinä vaiheessa, kun meillä on vasta visio siitä, mitä haluaisimme lähteä tekemään. Kuvilla havainnollistetaan kohdetta ennen kuin sitä on olemassa, sanoo Tero Wéman.
Ja joskus, tiukassa tilanteessa, kuva voi ratkaista mitä rakennetaan.
– Jos vaikkapa kilpailevat ehdotukset ovat muuten hyvin tasapäisiä, pitää tietenkin valita kauniimpi, sanoo Teivaistenaho.