Istuvaa puheenjohtajaa ei haasteta. Tämä vanha politiikan sääntö pätee yhä, sillä ehdolle asettuminen nähdään epäluottamuksen esittämisenä puoluejohdolle.
Erityisen vaikeaa haastaminen on ensimmäiselle vastaehdokkaalle, joka yleensä astuu raskaimmin askelin istuvan puheenjohtajan varpaille.
Tämä nähtiin kokoomuksen puheenjohtajakisassa, jossa tarvittiin kansanedustaja Hjallis Harkimon ja Elina Lepomäen kiriapua ennen kuin ministerikollega Petteri Orpo oli valmis haastamaan istuvan puheenjohtajan Alexander Stubbin.
Mutta kuka SDP:ssä olisi se, joka haastaisi Rinteen ensimmäisenä?
Asiaa voidaan purkaa poissulkemisen taktiikalla. Ensimmäisen kauden kansanedustajan Timo Harakan kommentit puheenjohtajakisasta ovat olleet häilyviä.
Ensin Harakka ei ollut asettumassa puheenjohtajavaaliin Rinnettä vastaan. Sen jälkeen hän on pitänyt puheenjohtajavaaliin osallistumista mahdollisena, jos vaaleissa on Rinteen lisäksi useita ehdokkaita.
Näytelmälle ei enää ole tarvetta. Käsikirjoituksen askelmerkit on kerrottu mediassa jo niin useasti. Hannu Tikkala, Yle politiikka
Toisin sanoen jonkun pitää ensin tehdä likainen työ, ennen kuin Harakka lähtee mukaan puheenjohtajakisaan.
Tämä jättää jäljelle kaksi nimeä: Antti Lindtman ja Tytti Tuppurainen. Demareista kerrotaan, ettei Tuppurainen halua lähteä pelkäksi miinanpolkijaksi.
Jos Tuppurainen lähtee ehdolle, hänellä pitää olla joko todelliset mahdollisuudet päästä puheenjohtajaksi tai hänen on päästävä näyttämään kyntensä SDP:n kenttäväelle.
Jäljelle jääkin eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja Rinteen vahvimmaksi haastajaksi kutsuttu Antti Lindtman.
Lindtmanin rasitteena on varapuheenjohtajan rooli, josta on perinteisesti ollut vaikea lähteä haastamaan istuvaa puheenjohtajaa.
Puolueen varapuheenjohtaja on ollut mukana muodostamassa puolueen linjaa, jonka kritisoiminen uskottavasti olisi Lindtmanille hankalaa. Useat demarit kuitenkin muistuttavat, ettei nyt ole kyse linjavaalista.
Kyse on henkilöistä. Siis siitä, kenen johdolla demarit uskovat menestyvänsä parhaiten tulevissa vaaleissa.
Osa Ylen haastattelemista SDP:n edustajista arvioi, että Lindtman ja hänen taustajoukkonsa odottavat ensimmäisen haastajan ilmoittautumista puheenjohtajakisaan.
Vasta tämän jälkeen varapuheenjohtaja haastaisi istuvan puheenjohtajan.
Toiset puolestaan sanovat, ettei Lindtman enää odota miinanpolkijaa, vaan hän haastaa pian Rinteen ulostulon jälkeen.
Tämän puolesta puhuu se, ettei helmikuun puoluekokoukseen enää ole pitkä aika eikä näytelmälle enää ole tarvetta. Käsikirjoituksen askelmerkit on kerrottu mediassa jo niin useasti.
Politiikan toimittajat ovat nähneet puheenjohtajakamppailuun valmistautumisesta myös ulkoisia esimerkkejä: Lindtman on vastikään liittynyt kirkkoon, käynyt rippikoulua eikä hän ole kaihtanut esiintymistä julkisuudessa.
Jäsenyydestä ja näkyvyydestä ei varmasti olisi haittaa mahdollisessa puheenjohtajakisassa.
Kolmas vaihtoehto tietysti on, että taustalta nousee yllättäjäehdokas ensimmäiseksi vastaehdokkaaksi. Yksi mahdollisista pelinavaajista on Tuula Haatainen, joka on kertonut haastatteluissa pohtivansa ehdokkuuttaan vähintään puoluevaltuuston jälkeisen viikonlopun yli.
Musta pekka näyttää kuitenkin jäävän Lindtmanin käsiin, mikäli hän päättää lähteä kisaan mukaan.
SDP:ssä halutaan puheenjohtajavaaleja. Ylen kyselyssä 64 prosenttia kyselyyn vastanneista puoluevaltuutetuista halusi Rinteelle haastajan ja ennen kaikkea demarit toivoivat vaalia useamman kuin kahden ehdokkaan välillä.
Ennakkosuosikki vaaleissa on istuva puheenjohtaja Rinne. Hieman yli puolet vastanneista valtuutetuista halusi, että nykyinen puheenjohtaja jatkaa puolueen johdossa.
Lindtman ei kuitenkaan jäänyt kauas, kun Yle Uutiset kysyi valtuutetuilta, kenet he halusivat nähdä ehdokkaana. Valtuuston jäsenistä 19 toivoi Rinnettä ja 13 sanoi vastauksekseen Lindtmanin.
Demokraatti-lehden kyselyssä puolestaan suurin osa kahdeksasta vastanneesta piirijohtajasta vastasi, ettei istuvan puheenjohtajan haastamisessa ole mitään ongelmaa.
Tämä tasoittaa tietä Lindtmanin suoralle ehdokkuudelle, vaikka kaikki puolueessa eivät suhtaudu yhtä myötämielisesti istuvan puheenjohtajan haastamiseen.
Ei vaikka Rinne nousi puheenjohtajaksi kolme vuotta sitten, kun hän haastoi silloisen puheenjohtajan Jutta Urpilaisen.