PARIISI Ei tullut poliittista paluuta vaan tuli nolo pannukakku. Nicolas Sarkozy, 61, ei saanut omiensa tukea ja putosi keskustaoikeiston esivaalin toiselta kierrokselta.
Yllättävää tulosta selittää osaltaan esivaalin avoimuus: Äänestäjien joukossa oli myös vasemmiston kannattajia, jotka äänestivät nimenomaan Sarkozya vastaan. Oikeiston peruskannattajat puolestaan laskeskelivat, että Sarkozy voi olla liian riskialtis valinta. Hänen voittoaan esimerkiksi Kansallisen rintaman Marine Le Peniä vastaan pidettiin epävarmana.
Riesana vaalirahasotkut
Sarkozyn riesana ovat olleet myös yhä uudestaan esiin pomppaavat vaalirahasotkut. Uusin niistä tuli julkisuuteen vain viikko sitten, kun ranskalainen uutissivusto Mediapart kertoi Sarkozyn saaneen vaalirahaa edelliseen presidentinvaalikampanjaansa Libyan yksinvaltaisen johtajan Muammar Gaddafin lähipiiriltä.
Sivuston haastattelema ranskalais-libanolilainen liikemies kertoi tuoneensa Sarkozylle Tripolista viisi miljoonaa euroa. Sarkozyn mukaan väitteet olivat perättömiä, mutta ne jäivät kummittelemaan vaalikampanjan loppukirivaiheen taustalle.
Sarkozy on liitetty myös useisiin muihin korruptioskandaaleihin. Häntä on syytetty muun muassa vaalikampanjaansa liittyvistä kirjanpitorikoksista ja tuomareihin vaikuttamisesta.
Värikäs yksityiselämä
Vaalitappion selvittyä Sarkozy sai instagram-viestin vaimoltaan Carla Bruni-Sarkozylta. "Joskus parhaat häviävät. Hienoa rakkaani, olen ylpeä sinusta", Bruni-Sarkozy kirjoitti ja sai nopeasti noin kuusituhatta tykkäystä.
Nicolas Sarkozy ja muusikko-malli Carla Bruni ovat olleet ranskalaisen politiikan tähtipari ja juorulehtien vakioaineistoa vuodesta 2008. Tuolloin Sarkozy solmi Brunin kanssa kolmannen avioliittonsa, jonka komeita kulisseja ranskalaiset ovat saaneet siitä asti ihailla. Välillä ökyily on tosin mennyt överiksi ja tuonut Sarkolle liikanimen bling-bling-presidentti.
Sarkozyn poliittinen ura ei ole aina ollut hänen vaimonsa mieleen. Sarkozyn hävittyä presidentinvaalit vuonna 2012 Bruni toivoi, että poistuminen politiikasta olisi lopullista. Toive ei toteutunut, vaan Sarkozy teki paluun ensin puolueensa puheenjohtajaksi ja sitten tänä syksynä presidenttiehdokkaaksi. Saa nähdä, kuinka lopullinen tämänkertainen takavasemmalle siirtyminen on.
Kuri ja järjestys
Sarkozy muistetaan kovista puheistaan jo sisäministeriaikanaan 2000-luvun alussa. Tuolloin hän puolusti poliisin kovia otteita mielenosoittajia vastaan ja vaati tiukempia toimia laittoman siirtolaisuuden kitkemiseksi Euroopasta.
Tämänkertaisessa vaalikampanjassaan Sarkozy vaati radikaali-islamistien karkottamista Ranskasta ja kaikkien radikalisoituneiksi epäiltyjen henkilöiden ympärivuorokautista seurantaa. Vaalikirjassaan _Tout pour la France (Kaikki Ranskan vuoksi) _Sarkozy julisti taistelun monikulttuurisuutta vastaan ja flirttaili avoimesti äärioikeiston suuntaan.
Mikään poliittinen kultakaivos Sarkozyn liputtama ranskalainen identiteetti ei sitten lopulta ollut, vaan oikeiston äänestäjät kaipasivat ennen kaikkea vakaata ja varmaa talouden uudistajaa.
Eurooppalaisen yhteistyön veturi Merkozy
Nicolas Sarkozyn ansiot liittyvät etenkin hänen aktiiviseen johtajuuteensa ulkopolitiikassa. Sarkozy näytti kyntensä EU-yhteistyön edistäjänä ja Saksan vakaan liittokanslerin Angela Merkelin epätodennäköisenä aisaparina. Sarkozyn ja Merkelin yhteistyö sujui itse asiassa niin hyvin, että kaksikkoa ryhdyttiin kutsumaan lempinimellä Merkozy. Jotain kertoo sekin, että sosialistipresidentti François Hollanden kaudella Saksan ja Ranskan väliset suhteet ovat viilenneet.
Sarkozyn kansainväliset onnistumiset ovat kuitenkin jääneet ärsyttävänä pidetyn persoonan varjoon. Siinä missä jäyhällä Merkelillä näyttää olevan hyvät mahdollisuudet jatkaa Saksan liittokanslerina, joutuu vauhdikas Sarkozy lopulta väistymään.
Karisma
Suorapuheinen Sarkozy nousi aikanaan valtaan energisenä vaihtoehtona, jonka piti uudistaa koko pönöttämään jämähtänyt Ranska. Lupaukset jäivät osin lunastamatta, mutta ainakaan se ei ollut innokkuuden tai itsevarmuuden puutteesta kiinni.
Sarkozylla on karismaa. Asia tuli todistettua myös sunnuntai-illan tunteikkaassa ja sopivan mahtipontisessa jäähyväispuheessa, jota Sarkozy ei olisi malttanut millään lopettaa. Sarkozy on sietämättömän itseriittoinen mutta samalla kiistattoman taitava esiintyjä. Hänessä on kaikkea liikaa, kun esimerkiksi nykypresidentti François Hollandessa tuntuu olevan kaikkea liian vähän.