Suomalaisilla on hallussaan EU-maista neljänneksi eniten maa-alueita EU:n ulkopuolisissa valtioissa, kertoo Euroopan parlamentin tilaama tutkimus. Tutkimus ilmestyi tämän vuoden kesäkuussa, mutta siitä ei ole julkisesti keskusteltu Suomessa.
Tutkimuksen mukaan suomalaiskäsissä on 567 000 hehtaaria EU:n ulkopuolella sijaitsevaa maata. Alue vastaa pinta-alaltaan noin neljän Ahvenanmaan kokoista aluetta tai kahta kolmasosaa Uudenmaan maakunnasta.
Suomalaisia enemmän maita omistavat EU-maista vain Iso-Britannia, Ranska ja Italia. Esimerkiksi Ruotsilla, Tanskalla tai Saksalla on huomattavasti vähemmän omistuksia.
Tutkimus on ensimmäinen vastaava kokonaisesitys EU-maiden toimijoiden kansainvälisistä omistuksista. Sen ovat tehneet hollantilainen tutkimuslaitos International Institute of Social Studies ja kansainvälisen ruokahuollon tutkimus- ja konsulttijärjestö FIAN.
Tutkimus laskee omistukset maakaappauksiksi
Tutkimus käyttää yhtiöiden raporttiin mukaan lasketuista maanomistuksista tulkinnanvaraista termiä "land grabbing" eli maakaappaukset. Tutkimuksen tekijöiden mukaan sillä ei tässä tapauksessa tarkoiteta lainvastaisia anastuksia vaan sitä, että pääomatoimijat hankkivat hallintaansa suhteellisen suuria maa-alueita, joita ne käyttävät vain hyödyntämistarkoituksissa.
Tyypillinen esimerkki on alueen käyttäminen metsäteollisuuden puuviljelmänä tai energiantuotantoalueena. Mahdolliset ongelmat liittyvät siihen, että paikallisyhteisöt jäävät helposti jalkoihin ja joutuvat muuttamaan pois kymmeniä tai jopa satoja vuosia käyttämiltään seuduilta.
FIAN-järjestön Philip Seufertin mukaan yhteenlasketut pinta-alat ovat suuntaa-antavia, koska tietoa on pitänyt kerätä useista lähteistä. Kokonaismääriä ei tarkkaile kukaan.
Tutkimus ei erittele yksittäisten omistusten ongelmia. Britannialla on raportin mukaan hallinnassaan suuria alueita maatalouskäytössä. Suomalaisomistuksessa olevat alueet ovat lähinnä isoja puuplantaaseja, pääasiassa eukalyptusta.
EU-tutkimus listaa mukaan Stora Enson ja UPM:n suoraan tai välillisesti omistamat plantaasit Uruguayssa, joilla kasvatetaan puuta yhtiöiden kahden sellutehtaan raaka-aineeksi. Lisäksi Stora Ensolla on kartonkitehdas ja iso puuplantaasi Kiinassa. Brasilian-tehdas Veracel on yhteisyritys paikallisen Fibria-yhtiön kanssa ja Uruguayn-tehdas yhteisyritys chileläisen Araucon kanssa.
Suomen lukua kasvattaa ja Ruotsin lukua pienentää jonkin verran se, että suomalais-ruotsalainen Stora Enso on laskettu puhtaasti suomalaiseksi yhtiöksi, koska sen pääkonttori sijaitsee Helsingissä. Ruotsin omistukset ovat tutkimuksen mukaan silti muutenkin yli seitsemän kertaa Suomea pienemmät, vain 77 000 hehtaaria.
Finnfundin projekteihin liittyvät maat Sierra Leonessa ja Tansaniassa on myös liitetty eettisesti arveluttaviksi omistuksiksi. Finnfund kertoo olevansa projekteissa vähemmistöosakkaana vuokramailla. Finnfundin mukaan alueisiin ei ole liittynyt väestönsiirtoja eikä näkyviä konflikteja.
Tutkija: "Suomi toimii metsäsektorilla kuin hegemoninen valtio globaalisti"
Helsingin yliopiston kehitysmaatutkijan Markus Krögerin mukaan isojen maaomistusten määrittely maakaappauksiksi ei ole liioittelua. Hän kuvaa Suomen roolia maailmanlaajuisessa metsätaloudessa suuremmaksi kuin meillä osataan kuvitella.
– Suomea voidaan metsätaloudessa pitää jopa pienimuotoisena imperiumina. Vaikka Suomi on pieni maa, se toimii tällä sektorilla kuin jokin hegemoninen valtio globaalisti.
Kröger on vuodesta 2004 tutkinut suomalaisyhtiöiden maanhankintaa Etelä-Amerikassa. Hänen mukaansa perusongelma on juuri paikallisyhteisöjen jääminen jalkoihin.
– Suurin ongelma on se, että valtio antaa pois maita, joita paikallisyhteisöt ovat käyttäneet iät ja ajat, Kröger sanoo.
Pörssiyritysten tulee ilmoittaa omistuksensa vuosittain. Krögerin mukaan omistussuhteet ovat kuitenkin niin monimutkaisia, että kaikki omistukset eivät tule ilmi.
– Tässä EU-tutkimuksessa mainitut luvut voivat olla vain jäävuoren huippu.
Etelä-Amerikan murheenkryyni on Krögerin mukaan Brasilia. Siellä kilpailu maasta on veristä ja maattomia maaseudun asukkaita paljon. Stora Enso hallitsee Veracelin kautta osaa lähes 300 000 hehtaarin alueista Brasiliassa, mutta niitä ei ole laskettu mukaan Euroopan parlamentin tilaamaan tutkimukseen.
Krögerin mukaan puuplantaaseilla on edelleen meneillään isoja maakonflikteja maattomien, alkuperäiskansojen ja yhtiöiden välillä, ja ongelmat jatkuvat myös Veracelin tapauksessa.
Tutkija Kröger heittää ilmaan kysymyksen, mitä mieltä vastaavasta maakontrollista oltaisiin Suomessa.
– Voi miettiä minkälainen vastaanotto meillä olisi, jos satojatuhansia hehtaareja siirtyisi uruguaylaiselle tai brasilialaiselle firmalle, eivätkä suomalaiset voisi itse vaikuttaa siihen mitä sillä maalla tehdään ja mitä sinne istutetaan. Näissä tapauksissahan maat aidataan, eikä sinne voi mennä sisään.
Stora Enso kommentoi kirjallisesti, UPM:n mukaan kaappauksista puhuminen on "pöyristyttävää"
Yle pyysi kommentteja suurimmilta metsäyhtiöiltä eli Stora Ensolta ja UPM:ltä.
Stora Enso kommentoi asiaa kirjallisesti. Yhtiön viestinnästä kerrotaan, ettei ketään löydy muutaman päivän aikataululla kommentoimaan aihetta puhelimitse tai kameran edessä. Viestintä vakuuttaa kuitenkin, että yhtiöllä on puhtaat jauhot pussissa.
Stora Enso vakuuttaa toimivansa vastuullisesti. Yhtiö sanoo tietävänsä, että maa-alueet ovat tärkeitä paikallisyhteisöille, ja kertoo sitoutuneensa vastuulliseen maankäyttöön joka hyödyttää myös paikallisyhteisöjä. Yhtiö sanoo käyvänsä dialogia kansalaisjärjestöjen ja alkuperäiskansojen kanssa suoraan ja erilaisten keskusteluforumien kautta sekä toteuttavansa ihmisoikeuksista tehtyjä toimintasuunnitelmia.
UPM taas kiistää tiukasti, että yhtiön omistuksissa olisi kyse maakaappauksista.
– Land grabbing sinällään on olemassaoleva ilmiö ja tuomittava asia. Mutta on hämmentävää, että tutkimus yhdistää land grabbingin myös sellaisiin omistuksiin joita meillä on Uruguayssa, sidosryhmäsuhteiden johtaja Marko Janhunen sanoo.
Janhunen on tietoinen siitä, että Kiinassa ja Brasiliassa on ollut isojakin maakiistoja paikallisten asukkaiden, valtioiden ja yhtiöiden välillä.
– Lupaan, ettei yhdessäkään Uruguyan maakaupoista ole kyse kaappauksista. Siellä maanomistus on aivan toista eli läpinäkyvää, käytännössä samanlaista kuin maanomistus Suomessa.
UPM muistuttaa myös metsäteollisuuden positiivisista vaikutuksista. Janhusen mukaan UPM:n selluntuotanto vastaa noin 1,4:ää prosenttia Uruguayn koko bruttokansantuotteesta ja tarjoaa 7 000 työpaikkaa. Janhusen mukaan metsäteollisuus on tuonut maaseudulle vaihtoehtoja ja kehittänyt infrastruktuuria.
Tutkija: Myös Uruguayssa on ongelmia
Tutkijat eivät ole samaa mieltä siitä, että omistukset Uruguayssa olisivat ongelmattomia.
Svenska Handelshögskolanin (Hanken) tutkija Maria Ehrnström-Fuentes on juuri tehnyt väitöskirjan metsäinvestointien hyväksyttävyydestä Latinalaisessa Amerikassa. Hänen mukaansa paljon tiloja Uruguayssa on myyty pakkoraossa, eikä omistusten laillisuus muuta elämisen mahdollisuuksien kaventumista.
– Jos ympärille tulee metsäplantaasi, omakin tila on melkein pakko myydä. Luonto muuttuu, vedestä tulee kallista, kylätoiminta hiljenee kun muutkin myyvät tilojaan eikä ole enää työntekijöitä jotka auttaisivat tilan töissä. Valtavat plantaasit muuttavat koko paikallista rakennetta, hän listaa.
UPM ei allekirjoita Ehrnström-Fuentesin tutkimustuloksia. Tutkijankaan mukaan kysymys kokonaisuudessaan ei ole helppo. Uruguayssa ei ole ollut maiden käyttöoikeuksista riippuvaisia maattomia samoin kuin vaikkapa Brasiliassa, ja maan myynti ulkomaiseen omistukseen on ollut laillista jo 30 vuoden ajan. Isoja vastarintaliikkeitä ei ole syntynyt, vaan ulkomaisten metsäyhtiöiden tulo maahan on lähinnä tarkoittanut kaupungistumisen vauhdittumista ja maaseudun muuttumista, ja myös tuonut maahan investointirahaa.
– Näillä bisnesmalleilla yhtiöt eivät voi tehdä paljoakaan toisin. Ne ovat riippuvaisia isosta maanomistuksesta, jotta sellutehtaat pyörivät. Jos ne tekisivät toisin, siellä ei olisi noin isoja sellutehtaita. Kyse on siitä, onko sellutehtaiden jatkuva kasvu tavoittelemisen arvoista vai ei, Ehrnström-Fuentes sanoo.
Ehrnström-Fuentes sanoo, että kysymys investoinneista on ennen kaikkea poliittinen, mutta poliittista keskustelua ei yleensä käydä. Myöskään UPM:n Janhunen ei kiistä, etteikö globaalien yhtiöiden ja paikallisyhteisöjen oikeuksien välille voisi jossain päin maailmaa tulla ristiriitoja.
– Kun tuot kehittyviin talouksiin muutosta ja uutta teknologiaa, sillä on kaikkialla seurauksia ja siihen suhtaudutaan eri tavoin. En voi olla fundamentaalisti eri mieltä siitä, etteivätkö pieni ihminen ja globaalitalous voisi joskus olla ristiriidassa. Ratkaisevaa on, miten vastuullisesti yritys toimii.
Suomalaisyhtiöt käärivät sellulla isoja voittoja
Suomalaisille metsäyhtiöille Latinalainen Amerikka on ollut viime vuosina taloudellinen jättipotti. Sellunkeitossa pyörivät jälleen isot voitot: hurjasti kasvanut verkkokauppa tarvitsee pahvipakkauksia ja vaurastunut Kiina pehmopaperia.
Yksi avain tässä menestyksessä ovat juuri Uruguayn ja Brasilian suuret sellutehtaat. Plantaasien eukalyptuspuut kasvavat hakkuukuntoon alle kymmenessä vuodessa, ja vaikka maan hinta nousee koko ajan, suomalaisyhtiöt ovat olleet ajoissa liikkeellä.
– Esimerkiksi Uruguayssa yhtiöt toimivat vapaakauppa-alueilla, ja sopimukset ovat niille todella edullisia. Eikä moni suomalainen tiedä, että Suomen valtio on ollut keskeisesti mukana solmimassa yhtiöille edullisia sopimuksia, tutkija Markus Kröger sanoo.
UPM ilmoitti heinäkuussa, että se neuvottelee Uruguayn hallituksen kanssa mahdollisesta uudesta sellutehtaasta. Asia on yhä kesken.
– Meillä ei ole tällä hetkellä asiasta enempää kerrottavaa, Janhunen sanoo.