Aleksi Delikouras, 29, oli botti.* (Bongasitko slangisanan? Sanasto löytyy jutun lopusta.) Tähtäin ei tarrannut päähän, sulavan liikkumisenkin kanssa oli niin ja näin.
CS sai jäädä kauan sitten.
– Olin yksinkertaisesti liian huono siinä, Delikouras sanoo.
Kiinnostus ja jonkinlainen rakkaus lajiin säilyi. Eniten kiehtoi Counter-Striken sisäänrakennettu kilpailullisuus. Herkkä pelimekaniikka pitää huolen siitä, että taitotasoon vaikuttaa lahjakkuuden lisäksi treenin määrä.
– Viihteellisissä peleissä kokemusta manipuloidaan niin, että nyyppäkin jaksaa palata pelin pariin.
Delikouras ottaa sohvallaan paremman asennon ja kääntää katseensa läppärin näytölle. Siinä pyörii lähetys Counter-Striken miljoonan dollarin major-turnauksesta Puolan Katowicessa.
Pitkästä aikaa mukana on suomalaisjoukkue. Encen mahdollinen menestys löisi turbovaihteen kilpapelaamisen buumille.
Vara-ammatilla leipä pöytään?
Delikouras tunnetaan Nörtti-kirjoista ja erityisesti niiden pohjalta Yle Areenaan tehdyn sarjan käsikirjoittajana ja ohjaajana.
Vuonna 2017 julkaistu ensimmäinen jakso on käynnistetty Areenassa yli 450 000 kertaa. Kolmas ja viimeinen tuotantokausi julkaistiin tämän vuoden tammikuussa. Urakan jälkeen Delikourasin on aika palata sukupolvensa keskimääräiseksi edustajaksi.
Jäljellä on hämmentävä tyhjyys, monelle tuttu kaveri.
– En tiedä, olenko vielä millään tavalla onnistunut elämässäni. Tällä hetkellä on taas hiljaisempaa, työstän vähitellen uutta. Pakko sanoa, että tämä epävarmuus on hirveän stressaavaa ja ahdistavaa.
Elokuvaohjaajan opintonsa Aalto-yliopistossa Delikouras yrittää saada valmiiksi ensi syksynä. Valmistuminen ei takaa töitä, mikä on 2020-luvun korvalla suomalaista arkipäivää monella alalla. Nuoret sukupolvet seuraavat aitiopaikalta, kun työelämä muuttaa muotoaan.
Delikourasin mielessä on pyörinyt vara-ammatin hankkiminen. Päiväduunilla saisi leivän pöytään, illalla olisi aikaa keskittyä oman alan töiden järjestelemiseen.
– Pakko myöntää, että tässä on pieni kriisi päällä.
Ja niin on monella muullakin. Mieltä saattaa painaa elämää järjestelmällisesti hankaloittava byrokratia tai ilmastonmuutos. Arkisempia ovat esimerkiksi maksamattomat laskut. Ahdistuksen aiheita riittää.
Moni tekee irtioton pelaamalla.
– Kun avaan aamulla Wordin, en tiedä, onnistuuko kirjoittaminen sillä kertaa. Play Stationin käynnistämällä on varmaa, mitä sieltä tulee, Delikouras vertaa.
Tietyt illat Delikouras on varannut jääkiekolle. Kaksi mailaa nojaa olohuoneen kaappia vasten.
– Pipolätkä tuo rutiinia elämääni.
Randomit ovat väkivaltaista ja vihaista jengiä
Kilpapelaamisessa kiehtoo näennäisen häilyvä raja ammattilaisten ja harrastajien taitotason välillä. Hyvä pelaaja näkee huippujoukkueiden välisissä matseissa tilanteita, joista olisi itse saattanut selvitä paremmin. Sellaiset kaksinkamppailut, joihin omat taidot eivät riittäisi, on helppo ohittaa olankohautuksella.
Hyvin harvasta on ammattipelaajaksi, mutta intoa se ei hälvennä. Kukapa ei nauttisi kilpailemisesta kavereiden kanssa tai heitä vastaan.
– Onhan se hauskaa! Pelaaminen ei täysin vastaa sitä, että näkisi ihmisiä kasvotusten, mutta se on lähellä. Pelimaailmassa jengi heittää läppää ja juttu lentää, vaikka työpaikalla olisi jäässä.
– Esimerkiksi CS kehittää parhaimmillaan yhteistyö- ja keskittymiskykyä. Minua se on auttanut ohjaajan työssä: ohjeet annetaan ymmärrettävästi ja ytimekkäästi ilman turhaa jauhamista.
Nörtti-sarjan vetovoima perustuu siihen, ettei se kaunistele peliyhteisöissä syntyviä sosiaalisia tilanteita. Kielenkäyttö on autenttisen roisia ja päähenkilö Dragonslayer666:kin itsekäs kusipää, kuten monet pelaajista.
Totuus pelikulttuurista ei tule ilmi juhlapuheissa tai uutisjutuissa.
– Randomien kanssa pelatessa huomaa, että siellä on yllättävän väkivaltaista ja vihaista jengiä. Jos et pärjää, tiimikaverit ovat armottomia.
Tilanteen tunnistaa jokainen pelaaja. Olet heikoin lenkki, ja paine kasvaa kierros kierrokselta. Suorittaminen on palautevyöryn keskellä entistä vaikeampaa.
– En ole koskaan kuullut, että joku asettuisi puolustamaan, että lopettakaa, tämä on liikaa. Valittajan näkökulmasta kysymys saattaa olla puolittain läpästä, mutta kun tilanne osuu omalle kohdalle, niin pahalta se tuntuu.
Pelissä jokaisen on pärjättävä omillaan.
– Ollaan sitä mieltä, että jokainen huolehtikoon omista asioistaan.
"Pommin purkaminen pelissä on sentään jotain"
Pelkästään CS-yhteisössä riittää kiusaamista, hävytöntä kielenkäyttöä, rasismia ja naisvihaa. Trollailu, rajojen kokeilu ja silkka typeryys sekoittuvat keskenään.
Ajatus voi hirvittää, sillä samalla palvelimella pelaavat nelikymppiset ja varhaisteinit. Toisaalta suurin osa peleistä sujuu hyvässä hengessä tasosta riippumatta.
– Itse vaihdan tarvittaessa porukkaa. Huonosti käyttäytyvät voi myös jättää omaan arvoonsa, Delikouras sanoo.
Ongelmista huolimatta juuri sosiaaliset piirit ovat ratkaiseva osa pelikulttuurin ja pelaamisen koukuttavuutta. Kehitystä ovat pönkittäneet striimaajat, joiden kanavilla käydään keskustelua peleistä ja elämästä.
Delikouras on sitä mieltä, että kysymys on pohjimmiltaan olemisen tarkoituksesta. Peleissä on järjestystä, jota oikea elämä ei tarjoa. Sama pätee pelimaailman sosiaalisiin piireihin.
– Pelimaailmassa on selkeä hierarkia. Siellä näkee suoraan leveleistä, kuka on kovin tyyppi. Nykymaailmassa hierarkia on epäselvä ja se merkitsee jokaiselle eri asioita.
Peleissä suoritettavat tehtävät ovat sinällään mitättömiä. Ketä kiinnostaa, räjähtääkö ykkösistä ja nollista koodatulla juna-asemalla?
Delikouras näkee näennäisen tyhjänpäiväisyyden taakse.
– Pommin purkaminen Counter-Strikessa on sentään jotain, kun maailma ympärillä on kaaosta.
Ytimessä on tunne olemisen epäselvästä merkityksestä.
– Harvoin polku on sellainen, että käyt koulut ja menet töihin. Moni on sen takia vähän eksyksissä. Pelimaailma tarjoaa sen, mitä emme saa tästä oikeasta maailmasta.
Mukaan pääsee pelikoneella ja internetyhteydellä. Peliyhteisöt ovat läpileikkauksia nuorista sukupolvista.
– Pelimaailma toimii niin kuin se on suunniteltu. Se on hirveän vapauttavaa.
Digitaalinen Villi länsi
Ence voittaa ensimmäisen ottelunsa turnauksessa. Aleksi "allu" Jalli, Aleksi "Aleksib" Virolainen, Sami "xseveN" Laasanen, Jani "Aerial" Jusila ja Jere "sergej" Salo elävät monen kilpapeliharrastajan unelmaa.
Joukkueet kättelevät toisensa ruudulla, kun Delikouras hörppää lasistaan Sprite Zeroa. Kilpapelaaminen on valtava bisnes ja kasvaa yhä. Pelaajilta odotetaan edustuskykyä yhtä lailla kuin vaikkapa jääkiekkoilijoilta.
– Katso nyt, ne voittivat, mutta ovat ihan tyynenä. Ammattipelaajat näyttävät harvoin tunteitaan, ja se oli ongelma Nörtti-sarjaa tehdessä. Sarjassa päädyttiin siihen, että tunteita näytetään pelatessa. Niin kotona tehdään. Huutoa tulee, Delikouras nauraa.
Pelaaminen on yhdelle harrastus, toiselle elämäntapa. Lieveilmiöistään huolimatta se on nuorten sukupolvien arkea. Peliharrastuksen kilpailullinen puoli on digitaalinen Villi länsi, jonka ristiriitaisuus vetää puoleensa – myös fiktion tekijöitä.
– Tiimissä pelaaminen on ihmiskemiaa. Kun on pakko olla tekemisissä toisten kanssa, syntyy aikaa hyvää draamaa.
Perjantaina Ence selvitti tiensä alkusarjasta jatkopeleihin. Major-turnauksen pelit jatkuvat tulevan viikon keskiviikkona.