Ei enää ole erikseen mitään tyttöjen ja poikien ammatteja! Näin vakuuttavat porilaisnuoret Sofia Eklund, Olivia Niinikoski, Kaisa-Liisa Salomaa ja Jere Välimäki. Kaisa-Liisa esimerkiksi kertoo tuntevansa vaikka kuinka monta tyttöä, jotka haaveilevat auto-alasta tai poliisin ammatista.
Näinhän sen kuuluisikin olla. Jokainen nuori löytäisi unelma-ammattinsa riippumatta sukupuolesta. Valitettavasti tämä on vielä toiveajattelua, toteaa työelämää pitkään tutkinut Sirpa Syvänen Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksesta. Suuri osa tytöistä hakee tänään päättyvässä yhteishaussa kouluttautumaan naisvaltaisille ja pojat miesvaltaisille aloille.
Miksi nuoret sanovat toista ja tekevät toista? Tutkija Syvänen ei tiedä vastausta, mutta kannustaa aikuisia katsomaan peiliin.
– Jotain tapahtuu silloin, kun täytetään yhteishakulomakkeita. Sitä ennen nuori on ajatellut voivansa hakea mille alalle vain, riippumatta siitä onko poika vai tyttö. Mutta sitten jostain tulee painetta tehdä perinteisiä valintoja.
Länsi-Porin yläkoululla toimiva oppilaanohjaaja Antti Jokinen-Aimee on yhtä ymmällään. Ysiluokkalaisille on toitotettu koko heidän lapsuutensa ajan, että heistä voi tulla ihan mitä vain.
– Nykynuorilla on todella vähän ennakkoluuloja eri aloja kohtaan, mutta silti heidän koulutusvalintansa kulkevat varsin perinteisiä latuja. Miksi näin käy, on erittäin hyvä ja vakavan pohdinnan arvoinen kysymys, Jokinen-Aimee toteaa.
Sähäkäksi ensihoitajaksi?
Sydänkirurgi tai hammaslääkäri. Kaisa-Liisa Salomaa, 14, haluaa hyväpalkkaisen työn. Myös ensihoitajan ammatti kiinnostaa kovasti.
– Olisi hienoa päästä pelastamaan ihmisiä ja ambulanssilla on varmasti hienoa ajella öisin.
Kaisa-Liisa Salomaa uskoo, että hän sopisi ensihoitajaksi sosiaalisen luonteensa vuoksi. Tyttö nauraa ja puhuu paljon.
Lähes parikymmentä vuotta ensihoitajana työskennellyt Sanna Kauppinen tunnistaa teinin ammattihaaveista alaan liitettyjä stereotypioita.
– Ambulansseilla ei mennä koko ajan kahdella pyörällä ajaen ja pillit huutaen. Suurin osa työstä on kiireetöntä hoitotyötä. Työ on sosiaalista, mutta myös hyvää fyysistä kuntoa vaativaa. Asiakkaita nostetaan ja kannetaan paljon.
Ensihoitoalan liiton hallituksen jäsen Kauppinen muistuttaa, että nykyisin alalla vaaditaan pitkää pinnaa. Suuri osa asiakkaista on päihtyneitä, ja moni heistä ei ilahdu auttamisesta. Haasteet ovat kuitenkin vain osa työtä. Kauppinen kokee työnsä erittäin antoisana ja palkitsevana.
Rämäpäiseksi motocross-kuskiksi?
Motocross-ajaja ei ole se kaikkein perinteisin toiveammatti, mutta Jere Välimäki, 15, saa perheeltään haaveelleen täyden tuen. Mitään muuta ammattia poika ei pysty edes keksimään.
– Ammatikseen motocrossia ajavan pitää olla valmis treenaamaan todella paljon. Taitoakin pitää toki löytyä.
Kaksipyöräisistä intoilevaa Jere Välimäkeä harmittaa, että moni mieltää motocrossin ajamisen vaaralliseksi ammatiksi. Ei joka viikko ole joku luu poikki, tai taju kankaalla kolareista.
Kurt Ljungqvist on yksi harvoista suomalaisista, joka on saanut ajaa ammatikseen motocrossia. Suomen Moottoriliiton toimitusjohtaja ihailee porilaispojan intoa.
– Asenne on oikea! Maailman huipulle pääseminen vaatii todella paljon harjoittelua. Sekä kroppa että pää pitää olla kunnossa. Rämäpäisyydellä ei tässä lajissa päästä pitkälle, vaan harkitsevalla älykkyydellä.
Kovapalkkaiseksi lääkäriksi?
Sofia Eklundin, 13, suvussa on paljon lääkäreitä ja samasta urasta seitsemättä luokkaa käyvä tyttökin haaveilee. Hän on valmis tekemään koulussa paljon töitä päästäkseen aikanaan lääkäriksi. Yhdeksän keskiarvo ei riitä. Kemiaa, matematiikkaa ja kieliä pitää vielä petrata.
– Arvostan suuresti lääkäreiden ammattitaitoa. Rikoin eilen sormeni ja kävin sen hoidattamassa kuntoon ensiavussa. Ilman lääkäreitä minulla olisi loppunut kuin seinään moni harrastus. Minäkin haluan joskus auttaa samalla tavalla.
Lääkäriksi hakee nykyisin enemmän naisia kuin miehiä. Lääkäriliiton varapuheenjohtaja Noora Ritamäki aloitti lääkärin ammatista haaveilun lukiossa. Televisiossa tuolloin pyörinyt suosittu tv-sarja Teho-osasto loi kuvaa ammatista, jossa jatkuvasti pelastettiin ihmisiä hädän keskeltä. Arki on paljastanut television luomat stereotypiat ja ammatin monipuolisuuden.
Porilaistytön mietteet kuulostavat Ritamäelle tutuilta. Moni koulussa hyvin pärjäävä nuori haaveilee lääkärin ammatista ja erehtyy luulemaan, että keskiarvon pitää huidella lähellä täydellisyyttä läpi peruskoulun ja lukion.
– Tärkeintä on kuitenkin olla aidosti kiinnostunut ihmisestä. Pitää myös olla valmis päivittämään osaamistaan koko ajan. Lääkiksessä saatu oppi vanhenee nopeasti.
Talkoohenkiseksi hevostenhoitajaksi?
Koko viime kesä kului hevostallilla. Olivia Niinikoski, 14, siivosi karsinoita, kantoi vettä, hoiti varsoja ja varmistui hevostenhoitajan ammatin sopivuudesta juuri hänelle.
– Tallilla koen suuria onnistumisen tunteita. Parhaita hetkiä ovat ne, kun itsellä on ollut huono päivä ja sitten löytää hevosen kanssa yhteisen sävelen. Se innostaa ja motivoi oppimaan koko ajan lisää.
Hevostenhoitajana ei pääse rikastumaan, tietää Olivia Niinikoski. Mutta se ei haittaa. Riittäisi, jos palkalla elättäisi itsensä ja hevosensa.
Pyyteetön rakkaus hevosiin on naisvaltaisen alan siunaus ja kirous, toteaa hevosalan ammattiosaston puheenjohtaja Laura Reponen. Rakkaudesta lajiin tehdään ihan mitä vaan, jotta saadaan olla hevosten kanssa.
– Työtä tehdään jopa ilman korvauksia, tai minimipalkoilla. Ratsastustunteja vastaan ollaan valmiita tekemään lukemattomia tunteja tallihommia. On suuri työ saada ihmiset ymmärtämään, että tälläkin alalla pitäisi noudattaa työehtosopimusta.
Reponen ei kuitenkaan yhtään vähättele porilaistytön paloa alalle. Sitä tarvitaan ja erityisen hyvältä kuulostaa kyky lukea hevosia. Se kantaa alalla pitkälle. Pelkkä eläinrakkaus kun ei riitä.
Koulutukset voivat pönkittää stereotypioita
Miksi tytöt eivät saisi hakea naisvaltaisille aloille? Pojat haaveilla rakennusalasta?
Saavat toki, tutkija Sirpa Syvänen toteaa. Tärkeää on pohtia tekeekö nuori koulutusvalinnat ilman stereotypioiden ja yhteiskunnan langettamia paineita.
– Soveltuvuus alalle tulee perustua nuoren omiin vahvuuksiin, mielenkiinnon kohteisiin, osaamiseen ja lahjakkuuksiin - ei sukupuoleen.
Tutkimusten mukaan naiset ja miehet arvostavat työssään erilaisia asioita. Naisvaltaisilla aloilla työn motivaattoriksi nimetään usein kutsumus, auttamisen halu ja ihmisrakkaus. Miehiä puolestaan motivoi eteneminen uralla, hyvä palkka ja arvostus.
Oppilaanohjaaja Antti Jokinen-Ameen mukaan tämä voi selittää osaltaan nuortenkin koulutusvalintoja.
– Naisvaltaisten alojen huonosta palkkauksesta puhutaan paljon. Siinä voi olla yksi syy, että edelleen niin harva poika hakeutuu vaikkapa sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksiin.
Myös osa koulutuksista pönkittää ammatteihin liitettyjä stereotypioita, muistuttaa työelämän tutkija Sirpa Syvänen. Esimerkiksi hoiva-alalle haetaan nuoria, joita yhdistää liiallinen samankaltaisuuden odotus ja joilla on feminiinisiksi miellettyjä persoonallisuuden piirteitä. Tämä johtaa siihen, että alalle valikoituu liian samankaltaisia ihmisiä.
Syvänen käyttää esimerkkinä tutkimustaan, jossa selvitettiin vanhusten palvelukodin ammattilaisten työkäyttäytymisen profiilit. Lähes koko henkilöstö, johtajasta lähtien, olivat tunnollisia, turvallisuushakuisia, rutiineita rakastavia ja virheitä pelkääviä. Samankaltaisuudella on monenlaisia vaikutuksia työn tekemiseen, ilmapiiriin ja johtamiseen.
– Työelämä tarvitsee parhaat osaajat, ei parhaita tyyppejä. Työyhteisöt olisivat rikkaampia, jos alalle valikoituisi hyvin erilaisia ihmisiä kaikista sukupuolista.