Pilviverho repeää ja aurinko valaisee keväisen maiseman. Lämpötila on kivunnut plussan puolelle, jalat uppoavat nuoskahankeen lähes polven syvyydeltä. Rune Drockila kahlaa lumen läpi talonsa takapihalle, jossa seisoo 300 omenapuuta. Ne odottavat jokakeväistä leikkaustaan.
– Puiden kannalta tämä on paras aika leikkaukselle. Leikkauskohta umpeutuu nyt hyvin, eikä siitä pääse tauteja sisään, kertoo Pyhtäällä hedelmä- ja marjatarhaa pitävä Drockila.
Leikkaus on tärkeää, jotta omenapuu voi hyvin. Oikein tehty leikkaus auttaa puuta uusiutumaan ja kasvattaa satoa. Puun tulee olla riittävän harva, jotta valo ja ilma pääsevät oksien katveeseen.
– Ilmavaan puuhun taudit eivät iskeydy, ja omenista tulee kauniin värisiä, kun puu saa valoa.
Säännöllisen leikkauksen avulla pystytään tasoittamaan myös monesta kotipuutarhasta tuttua jaksottaissatoisuutta. Sillä tarkoitetaan sitä, kun puu joka toinen vuosi notkuu hedelmistä ja joka toinen vuosi oksat ammottavat tyhjyyttään. Paras apu löytyy kuitenkin raakileharvennuksesta.
– Jos omenapuu tekee jonain vuonna ihan valtavan sadon, se ei jaksa tehdä satoa seuraavana vuonna. Jos viitsii tehdä sen työn, että raakileita poistaa runsaasti, jää puulle voimia tehdä kukka-aiheita seuraavaksi vuodeksi, toteaa Drockila.
Säännöllinen hoito tärkeää
Omenapuut pitäisi leikata vuosittain. Silloin puuta ei tarvitse leikata kerralla kovin paljon. Myös nuori puu pitää leikata.
Drockilan mielestä monella kotipuutarhurilla olisi omenapuidensa hoidossa petrattavaa.
– Ostetaan puu, istutetaan se ja sitten ei muutamaan vuoteen tehdä sille mitään. Sitten kun puu on ison luudan näköinen, aletaan puhua, että mitäs tälle pitäisi tehdä. SIlloin on jo vähän myöhästä.
– Jos omenapuuta ei leikkaa koskaan, siitä tulee tuuhea, siihen tulee kuivia oksia ja oksat alkavat hangata toisiaan vasten. Puuhun tulee tauteja, ja osa oksistosta kuolee. Siitä tulee ränsistyneen näköinen.
Jos omenapuuta ei ole koskaan leikattu, ei sitä Rune Drockilan mukaan kannata kerralla parturoida kovin paljoa. Leikkaaminen kiihdyttää kasvamista, ja kovalla kädellä leikattu puu kasvaa helposti täyteen vesiversoja.
Juuriston ja rungon koon pitäisi olla oikeassa suhteessa toisiinsa. Jos juuristo jää liian suureksi suhteessa muuhun puuhun, siinä on liikaa kasvuvoimaa.
Sitten kun puu on ison luudan näköinen, aletaan puhua että mitäs tälle pitäisi tehdä. Rune Drockila
– On monen vuoden projekti, kun villiintynyttä puuta aletaan leikata. 3–4 vuotta on sellainen aika, jossa ränsistyneestä puusta saadaan jonkin näköinen. Kerralla sitä ei voi tehdä.
Jos puuta kuitenkin leikkaa kerralla paljon, juuristoa voi katkoa lapiolla. Ravinteita ei kannata antaa, koska ne kiihdyttävät kasvua.
Ruiskutus ei auta ''matoihin''
Leikkauksen lisäksi omenapuulle voi tehdä kevätruiskutuksen, joka tukehduttaa esimerkiksi runkoon kiinnittyneet hedelmäpuupunkkien sekä omenakemppien munat. Ruiskutukseen sopivia aineita myydään valmiina kaupoissa, mutta sellaista on helppo tehdä itsekin.
– Kymmeneen litraan vettä voi sekoittaa 3–4 desiä rypsiöljyä ja vähän astianpesuainetta rikkomaan nestejännitystä. Sillä sitten ruiskutetaan puu niin, että se kastuu kokonaan. opastaa Rune Drockila.
Drockilan mukaan monella on kevätruiskutuksen hyödyistä virheellinen käsitys.
– Luullaan, että sillä pystytään torjumaan pihlajanmarjakoita ja niin sanottuja matoja omenissa. Siihen ruiskutus ei auta yhtään. Pihlajanmarjakoit iskeytyvät kesällä, kun raakileet ovat herneen kokoisia. Niihin ei ole muuta apua, kuin torjunta-aineet.
Drockilalla on yhteensä 1 000 omenapuuta. Keväisin niiden leikkaukseen kuluu pari-kolme viikkoa. Säännöllinen hoito näkyy puiden kunnossa, ja oksat ovat täynnä silmuja. Niistä voi jo vähän ennustaa tulevan kesän satoa.
– Kukkasia on tulossa. Siltä osin näyttää hyvältä, hymyilee Drockila.