Tallinn Music Weekillä esiintyi viime viikonloppuna 70 virolaista bändiä ja artistia, ja määrä edustaa vain murto-osaa virolaisesta musiikillisesta aktiivisuudesta. Mutta vaikka bändejä riittää, kovin moni niistä ei ole Virosta maailmankartalle ponkaissut.
Tilanteen parantamiseksi Viroon perustettiin vuonna 2014 Music Estonia -organisaatio, jonka tehtävänä on luotsata virolaista musiikkiteollisuutta kansainvälisempään suuntaan. Ja työtä tällä saralla riittää.
– Musiikillista lahjakkuutta Virosta kylläkin löytyy – sitä tuntuu olevan kaikkialla. Mutta lahjakkuuden ympärille ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi musiikkiteollisuuden rakenteita ja infrastruktuuria, kuten managereja, agentteja, levy-yhtiöitä tai julkaisutoimintaa. Tämä taas tarkoittaa sitä, että vaikka artisti rakentaisi kuinka aktiivisesti kansainvälistä uraansa, siihen ympärille on vaikeaa saada alan ammattilaisia, Music Estonian johtaja Virgo Sillamaa kiteyttää tilanteen.
Ja kun ei ole kansainvälisiä artisteja, ei ole heitä tukevaa koneistoa tai osaamistakaan – kyseessä on siis jonkinasteinen noidankehä.
– Pienillä markkina-alueilla kuten Virossa monet artistit tekevät kaiken itsenäisesti. He eivät tarvitse keikkabuukkaajaa tai manageria, koska voivat itse soitella puhelimella. Paikallisesti tällainen toiminta on mahdollista, mutta kansainvälisen uran luomiseksi tarvitaan erityistaitoja, laajoja verkostoja, riskinottoa sekä pitkäaikaista sitoutumista, itsekin muusikkona toiminut Sillamaa jatkaa.
Viron musiikkiteollisuuden kehittymättömyyteen on jälkijättöisesti vaikuttanut myös maan lähihistoria suljettuna neuvostotasavaltana.
– Rautaesiripun takana Neuvostoliitossa elettiin täysin omaa ja eristäytynyttä elämää, ja olemme vasta viime vuosikymmeninä aloittaneet integraation kansainvälisen musiikkibisneksen kanssa.
Musiikkibisnekseen halutaan muutosta ja Virossa on nyt ryhdytty tositoimiin. Ammattilaisia ja ammattimaisuutta kaivataan kipeästi lisää.
– Toivoakseni loppuvuodesta käynnistyy musiikkibisneksen opintokokonaisuus Tallinnan Georg Ots -musiikkikoulussa. Tämä on ensimmäien lajiaan virolaisessa musiikkikoulutuksessa, Virgo Sillamaa kertoo.
Omaperäisestä Kerlistä vielä omaperäisempään Tommy Cashiin
Kansainvälisesti menestyneimpiin virolaisartisteihin kuuluu edelleen Kerli Kõiv eli Kerli, joka löi itsensä läpi Love Is Dead -albumillaan vuosikymmen sitten. Goottivaikutteinen imago ja synkkäsävyinen, omaperäinen tanssipop tekivät Kerlistä nopeasti ilmiön, ja myös Amerikan valloitus onnistui.
– Kerli otti tietoisen riskin ja matkasi suoraan Yhdysvaltoihin, jossa musiikkiteollisuuden rakenteet olivat valmiina toisin kuin Virossa, joka ei tuolloin pystynyt hänelle sellaista tukea tarjoamaan. Kerlin kohdalla kannattaa huomata, että hänellä on uniikki persoonallisuus, jota fanit musiikin lisäksi seuraavat, Virgo Sillamaa sanoo.
Fanejaan kuunlapsiksi kutsuva ja nykyisin virolaisella mytologialla ja ladygagamaisella imagolla leikittevä Kerli muutti muutama vuosi sitten Yhdysvalloista takaisin Viroon, josta käsin hän on sittemmin tehnyt musiikkia ja taiteellisesti kunnianhimoisia musiikkivideoita. Uran huippuvuosiin verrattuna fanipohja on kaventunut, mutta pysynyt edelleen lukemissa, joista esimerkiksi usea suomalaismuusikko voi vain haaveilla.
Virolaisen musiikin kansainväliseksi supertähdeksi on myös nopeassa tahdissa noussut räppäri Tommy Cash, jota voisi kutsua kokonaisvaltaiseksi taideprojektiksi. Alun perin tanssijana tunnetusta Cashista on vaikea sanoa, kuinka tosissaan hän on hätkähdyttäviä visuaalisia ideoita sisältävien videoidensa ja slaavilaisuutta parodioivan imagonsa kanssa. Cashiä on joissakin yhteyksissä kutsuttu rap-maailman Salvador Daliksi, eikä suotta. Joidenkin mielestä Cashistä on kasvanut jopa yhtä ikoninen virolaisnimi kuin säveltäjä Arvo Pärtistä.
– Viimeaikaisten virolaisten menestystarinoiden ydin on ollut melko samanlainen, oli kyse sitten Tommy Cashistä, Ewert and The Two Dragonsista tai Trad.Attack!-yhtyeestä. Heillä kaikilla on uniikkia taiteellista asennetta ja lahjakkuutta, jota on pedatttu kovalla työllä ja valtavalla omistautumisen määrällä, Virgo Sillamaa analysoi.
Keikalle kaikkiin maailman maihin
Vielä viisi vuotta sitten folkia ja energistä poppia yhdistelevä Trad.Attack! oli yksi bändi muiden virolaisten bändien joukossa, mutta sitten alkoi tapahtua.
– Kohtasimme Tallinn Music Weekillä saksalaisen agentin. Hän ryhtyi markkinoimaan meitä ulkomaille, ja hänellä oli myös paljon kontakteja. Agenttimme on ollut avainhenkilö siinä, että kansainvälinen uramme lähti liitoon, Trad.Attack!in Jalmar Vabarna toteaa.
Tällä hetkellä Trad.Attack!illa on vankka fanipohja niin Puolassa, Suomessa, Kanadassa kuin Australiassakin.
– Australia on ollut meille oikein hyvä maa ja meillä oli siellä äskettäin kolmen viikon aikana neljäntoista konsertin kiertue. Olimme myös kiertueella Japanissa, jossa vastaanotto oli erinomainen. Saksa on meille edelleen vaikea pala, vaikka edellinen levy-yhtiömme oli saksalainen, Vabarna luettelee.
Vabarnan mukaan Trad.Attack!in kohdalla kansainvälisen näkyvyyden saavuttaminen oli jo alusta lähtien itsestäänselvyys.
– Lähdimme liikkeelle siitä, että olemme täällä jotakin suurempaa varten. Silloin syntyi myös suunnitelma, että haluamme soittaa maailman jokaisessa maassa.
Tähän mennessä maita on kertynyt 37 kappaletta. Trad.Attack!in kansainvälisestä fanipohjasta kertoo sekin, että yhtyeen web-sivuilta löytyy tietoa peräti seitsemällä eri kielellä. Kansainvälisesti menestyvänä mutta viroksi laulavana yhtye on kuitenkin poikkeus. Samaan on aiemmin pystynyt ainoastaan folk-metalliyhtye Metsatöll.
– Metsatöll on ollut meille merkittävä esikuva, koska se on osoittanut, että on mahdollista päästä kansainvälisille markkinoille viroksi laulamalla. Toisaalta taas Trad.Attack!in musiikki perustuu pikemminkin hokemiin ja loitsuihin, ja esimerkiksi Chilessä ihmiset hoilottivat hyvin mukana, vaikkeivät ymmärtäneet sanoista yhtään mitään, Jalmar Vabarna hymyilee.
Mielikuvia Björkistä
Eräs tämän hetken jännittävimmistä virolaisista muusikoista on ehdottomasti klassisen musiikkikoulutuksen saanut laulaja-viulisti Maarja Nuut. Hän aloitti kansanmusiikin parissa, mutta on vienyt ilmaisuaan jatkuvasti kokeellisempaan suuntaan.
Toissa vuonna Nuut ryhtyi tekemään yhteistyötä Ruumin eli elektromuusikko Hendrik Kaljujärvin kanssa. Kaksikon puoli vuotta sitten julkaistua Muunduja-albumia on ihastellut muun muassa The Quietus -julkaisu, joka listasi sen vuoden merkittävimpien levyjen joukkoon. Muundujaa on verrattu muun muassa Björkin viimeaikaisiin tuotoksiin.
– En tiedä, minä liitän itseäni moniin asioihin, kuten luontoon, hiljaisuuteen, kaupunkiin ja ystäviini, mutta vaikka kuuntelen paljon musiikkia, ei ole erityisiä artisteja, joita seuraan aktiivisesti. Teen omaa juttuani ja muu tekevät omaansa, Maarja Nuut toteaa.
Nuut on siinä mielessä onnellisessa asemassa, että hänellä on täysi taiteellinen vapaus tehdä mitä haluaa.
– Työskentelen tietynlaisten ja tiettyjen ihmisten kanssa. Toisinaan on hyvä saada neuvoja tai näkökulmia eri puolilta, mutta teen itse kaiken musiikkini ja valitsen myös tavan, miten ja missä sitä haluan esittää.
Viime aikoina Maarja Nuutilla on ollut kysyntää nimenomaan ulkomailla.
– Luullakseni musiikkini kiinnostaa ulkomailla, koska siinä on oma soundinsa. Oikeastaan suurin osa aktiviteeteistani tapahtuu Viron ulkopuolella. Soitan täällä pari kertaa vuodessa ja muutoin esiinnyn muualla.
Kun kaikki tuntevat kaikki
Kerlin, Tommy Cashin, Ewert and The Two Dragonsin lisäksi Virosta löytyy useita artisteja, joilla on runsaasti potentiaalia astella kansainvälisille areenoille.
Tallinn Music Weekillä kohistiin Anna Kaneelinasta, jonka tyylikäs, PJ Harveyhin kallistuva vaihtoehtorock voitti puolelleen lukuisia uusia kuuntelijoita. Myös housea ja trapia sekoittelevan Yasmynin keikan eturivissä oli tungosta. Entä sitten hyvin cool Mart Avi? Kyseessä voisi laulutyylin perusteella olla Viron David Bowie.
Sekä englanniksi että Viroksi laulava 18-vuotias Maian taas on tähän mennessä saavuttanut jo paljon: toissa vuonna hän osallistui Viron euroviisukarsintoihin ja hänet kiinnitettiiin saman tien Universal Music Balticin talliin. Singlet Say It First ja Palava Pudru ovat olleet Virossa kohtalaisia menestyksiä.
– Haluan vain, että ihmiset pitävät musiikistani riippumatta siitä, ovatko he Virosta tai ulkomailta. Varmaan kaikki artistit ajattelevat kansainvälistä menestystä uransa jossakin vaiheessa, mutta tällä hetkellä minun tavoitteenani ei ole kansainvälinen supertähteys, Maian pohtii.
Syykin tähän on varsin selvä: Billie Eilishistä pitävä nuori laulaja pitää tärkeämpänä viedä ensin koulun päätökseen. Sen jälkeen maailman ovet ovat avoinna.
– Viron musiikkimarkkinat ovat todella pienet, ja saattaahan se olla tulevaisuudessa jonkinlainen ongelma. Toisaalta taas on kivaa, että kaikki tuntevat toisensa – kaikista pidetään huolta ja kaikkia kannustetaan. Negatiivisia puolia sieltä ei juuri löydy, Maian summaa.