1940-luvulla rakennetuissa Salpalinjan korsuissa käytetty betoni on koostumukseltaan lujempaa kuin nykyajan kerrostaloissa. Tämä kävi ilmi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkin opiskelijoiden tänä keväänä tekemistä selvityksistä.
– Sementtiä on käytetty tuplamäärä verrattuna siihen, mitä nykyrakentamisessa käytetään. 40-luvulla ei ole käytetty lisäaineita samalla tavalla kuin nykypäivänä, sanoo rakennusinsinööriopiskelija Mirka Marttinen.
Nykyisin betonissa käytettävät lisäaineet muun muassa nopeuttavat betonin kovenemista ja lisäävät pakkasenkestävyyttä.
Betonin koostumusta selvittäneet tutkimukset olivat osa rakennustekniikan insinööriopiskelijoiden betonirakentamisen opintoja. Rakenteiden lujuutta testattiin yhdessä tutkijoiden kanssa Xamkin rakennustekniikan laboratoriossa Kotkassa.
Korsuissa karkearakeisempi sementti
Mittauksia tehtiin yhdelle Salpalinjan korsulle, jonka seiniin ja kattoon tehtiin yhteensä kahdeksan porausta näytteenottoa varten.
Lujuutta testattiin veto- ja puristuslujuuskokeilla. VTT teki vastaavia testejä Salpalinjan korsubetonille jo yli 20 vuotta sitten. Jo tuolloin korsubetoni osoittautui hyvin lujaksi.
Korsujen betonista lujuutta selittää käytetyn sementin karkeampi rakeisuus. Rakeisemman sementin lujittuminen kestää pidempään kuin nykykerrostalossa käytettävän hienorakeisemman sementin. Pitkä lujitusaika tekee betonista kovan.
Xamkin rakennustekniikan lehtori Juha Karvonen kertoo, että korsujen ja kerrostalojen rakenteita ei tule vertailla liikaa, koska niiden käyttötarkoitukset ovat erilaiset.
– Korsut rakennettiin karkearakeisemmasta sementistä, koska niiden päätarkoitus oli antaa suojaa sotaoloissa. Kerrostalorakentamisessa käytetään hienorakeisempaa sementtiä, joka on suunniteltu kestämään rakennuksen omapaino, Karvonen sanoo.
Nykyisin betonissa käytettävä hienorakeinen sementti kovettuu nopeammin. Tämä vauhdittaa seuraavan rakennusvaiheen aloittamista kerrostalorakentamisessa.
Rakennustekniikan lehtori Juha Karvonen korostaa, että kerrostalorakentamisessa käytetty hienorakeisempi sementti on luotettava ja yleinen rakennusmateriaali.
Kuin ydinvoimala
Karvonen huomauttaa, että kaikkien Salpalinjan teräsbetonikorsujen laatua ei ole tutkittu. Hänen mukaansa kuitenkin kaikki 40-luvulla valmistuneet korsut on rakennettu hyvin.
– Kaikissa korsuissa on käytetty osittain samaa rakennustekniikkaa, Karvonen sanoo.
Kaiken kaikkiaan Salpalinjan rakennekokonaisuus sisältää yli 700 teräsbetonikorsua.
Xamkin insinööriopiskelijat tekivät Miehikkälän korsusta otetuille näytteille lujuustestien lisäksikosteusmittauksia. Lisäksi testattiin, kuinka tiivistä betonin rakenne on.
Nykyään karkearakeisempaa sementtiä käytetään massiivisissa rakennushankkeissa.
– Tällaisia betonia näissä lujuusluokissa voisi verrata nykypäivinä ydinvoimaloiden betonirakenteisiin, insinööriopiskelija Jemina Turkia sanoo.
Maansiirtotyöt raskaimpia
Opiskelijat tutkivat myös Salpalinjan rakennustapojen historiaselvityksiä.
Tutkittua majoituskorsua alettiin valmistaa maaliskuun alussa vuonna 1941. Pohjan kaivamistöiden jälkeen louhittiin kalliota kahden viikon ajan. Salpalinjamuseon tutkija Armi Oinonen kertoo, pohjatyöt olivat raskain rakennusvaihe.
– Maansiirtotyöt tehtiin suurimmaksi osaksi miesvoimin. Raskasta louhintamaata siirrettiin pois kottikärryin ja hevosvaunuin. Useimmiten korsut olivat kuorma-autojen ulottumattomissa, Oinonen sanoo.
Pohjatöiden jälkeen tehtiin raudoitus- ja valutyöt. Kaikkiaan korsun valmistus vei aikaa noin seitsemän viikkoa. Korsujen rakennusajat olivat riippuvaisia hyvin paljon siihen minkälaiseen maastoon korsu tehtiin.
– Ensimmäisen järeysluokan korsun rakentaminen vei tiiviimmilläänkin aikaa viikkoja, Oinonen sanoo.
Xamkin rakennustekniikan lehtori Juha Karvonen arvioi, että nykyisillä rakennustekniikoilla majoituskorsun rakentaminen veisi noin neljä viikkoa.
Salpalinjamuseon tutkijan Armi Oinosen mukaan korsu, josta näytteet otettiin, rakennettiin kestämään tuhannen kilon lentopommin täysosuma.
– Miehistö oli suojassa korsussa, vaikka meteli sisällä on ollut varmaan aikamoinen.
Salpalinja on suurin itsenäisyyden aikana Suomessa toteutettu rakennushanke. Rakentajia oli mukana jopa 35 000 ja lottia muonittamassa noin 2000.
Nykyään tuhottavissa
Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori everstiluutnantti Janne Mäkitalo kertoo, että sotateknisesti tarkasteltuna aika on ajanut Salpalinjan rakenteiden ohitse.
Mäkitalon mukaan mikä tahansa linnoite on jo pitkään kyetty tuhoamaan, jos se vaan on saatu paikannettua.
– Todennäköistä on etteivät Salpalinjan linnoitteet, kuten esimerkiksi majoituskorsu, toisi suojaa miehistölle, jos turvaudutaan laajamittaisiin ilmapommituksiin järeimmin pommein.
Mäkitalon mukaan viimeisten Salpalinjan kohteiden käyttökunnossa pito lopettiin 1970-luvulla.