Vuosina 1957 ja 1959 ylöjärveläiseen kirjailijaperheeseen syntyi kaksi poikaa: ensin Mikko eli "Pantse", sitten pikkuveli Martti.
Vanhemmat, kirjailija-kustannustoimittaja Jaakko Syrjä ja lastenkirjailija Kirsi Kunnas, antoivat poikien toteuttaa vapaasti musiikillisia intohimojaan kodin pihapiiriin kuuluneessa sivurakennuksessa, niin kutsutussa alamökissä.
Mökissä tehtiin historiaa: siellä syntyi Eppu Normaali -yhtye, joka on keikkaillut ja julkaissut levyjä jo 40 vuoden ajan. Yleisöä riittää: tämän vuoden elokuussa bändi muun muassa esiintyi loppuunmyydyllä Tampereen Ratinan stadionilla yhdessä Tampere Filharmonian kanssa. Puhumattakaan siitä, että Eput soivat päivittäin suomalaisilla radiokanavilla, koulujen musiikkiluokissa ja karaokebaareissa.
Eppujen keulakuva on ollut aina laulaja-sanoittaja Martti eikä moni välttämättä edes tiedä, että yhtyeen musiikillinen johtaja on itse asiassa isoveli, kitaristi Pantse. Vaikka Pantse on säveltänyt ja tuottanut suurimman osan Eppu Normaalin kappaleista, hän on viihtynyt taka-alalla ja antanut pikkuveljen hoitaa haastattelut ja muun julkisuuden.
Perjantaina ensi-iltaan tuleva Eput-dokumentti nostaa kuitenkin Pantsen valokeilaan.
– Minulle oli yllätys, että Pantse bändin ehdoton nokkamies, dokumentin ohjannut Saku Pollari kertoi Ylelle elokuvan lehdistönäytöksessä Helsingin Tennispalatsissa.
Veli piti viedä vieroitukseen
Dokumentista käy ilmi, ettei veljen kanssa samassa bändissä soittaminen ole aina helppoa. Tiivistahtisessa levynteossa, keikoilla ja kiertueilla veljesten väliset ristiriidat korostuivat.
Yhtyeen alkuaikoina riidat johtivat muun muassa siihen, että Martti erotettiin väliaikaisesti bändistä. Hän oli Pantsen mielestä ottanut kappaleiden teossa ja keikoilla liian suuren roolin eikä enää kuunnellut muiden bändin jäsenten mielipiteitä. Pikkuveli pyydettiin kuitenkin pian takaisin, sillä yhtye tarvitsi "tarpeeksi hullun keulakuvan".
1980-luvulla Eppu Normaali oli Dingon ohella Suomen suosituin yhtye ja pitkillä kiertueilla jokaiselle bändin jäsenelle muodostui jonkinasteinen alkoholiongelma. Erityisesti Martin alkoholinkäyttö riistäytyi käsistä ja muuttui yhä vakavammaksi.
"Lopulta minun oli pakko valita, lopetanko juomisen vai kuolenko", Martti Syrjä kertoo dokumentissa.
Vuosituhannen vaihteessa Pantse vei veljensä katkaisuhoitoon ja vuonna 2004 Martti jätti alkoholin lopullisesti.
Martin alkoholismin lisäksi veljesten välejä ja kaikkien Eppu Normaalin jäsenten kärsivällisyyttä on koetellut Pantsen äärimmäisyyksiin venyvä perfektionismi. Bändi jäi 1990-luvulla tauolle peräti 11 vuodeksi, kun Pantse koki luomisen tuskaa. Hän ei esimerkiksi ollut äänittämiinsä kitarasoundeihin tyytytyväinen vielä kuukausienkaan hiomisen jälkeen.
Vaikeuksista ja tauoista huolimatta Eppu Normaali ei ole koskaan vakavasti harkinnut lopettamista.
– Sellaset tarpeet on hoidettu pitämällä taukoa, keskustelemalla ja odottamalla. Kun on tuntunut taas siltä, että halutaan jatkaa, ollaan jatkettu, Martti Syrjä kertoi Ylelle dokumentin lehdistönäytöksessä.
Haaveissa vielä ainakin yksi levy
Syrjän veljekset ovat tunteneet toisensa pian 60 vuotta ja soittaneet tuosta ajasta suurimman osan samassa bändissä. Kun lähimmän työkaverinsa tuntee läpikotaisin, yhteistyöstä tulee saumatonta eikä eläkkeelle jääminen houkuttele.
– Meillä on Pantsen kanssa haave, että tehdään vielä yksi levy. Mutta vain yksi. Se on sitten viimeinen, Martti sanoo.
Pantsella ei ole yhtä ehdotonta mielipidettä tulevien levyjen määrästä:
– Mennään nyt asia kerrallaan. Niinhän me ollaan aina tehty. Siinä vaiheessa kun päästään vuoren huipulle, näkyy seuraavan vuoren huippu.
Eput-dokumentin ensi-ilta pe 2.12. Lue Ylen Kulttuuricocktail-ohjelman arvio elokuvasta täältä.