Potilaan elvytyskieltoa ei välttämättä saada heti selvitettyä. Näin sanoo tällä hetkellä ensihoidossa työskentelevä anestesiaan erikoistuva lääkäri Katrina Kokkov Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymästä.
Heillä on ollut tapauksia, joissa on elvytetty, ja myöhemmin on selvinnyt, että potilaalla onkin ollut elvytyskielto eli DNR-päätös (do not resuscitate). Kokkovin mukaan tapauksissa, joissa elvytyskiellosta ei olla varmoja, elvytetään. Ensisijassa halutaan pelastaa ihmishenki.
– Jos DNR ei ole tiedossa, aloitetaan aina elvytys. Epäily DNR-päätöksen olemassa olosta ei riitä. Kyse on minuuteista, kun taustatiedot pitää selvittää.
Valviran lääkintöneuvos Markus Henrikssonin mukaan Valviran tietoon on tullut harvoin päätöksiä, joissa elvyttämättä jättämispäätöstä ei olisi noudatettu tai ne olisi tehty puutteellisin perustein.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei asialla olisi merkitystä DNR-päätöksen tehneen ihmisen kannalta.
Elvytyskiellon tehnyt ihmettelee
Tarkkaa tilastotietoa siitä, kuinka monellle DNR-päätös on Suomessa tehty, ei ole Valviran mukaan olemassa.
Orimattilalainen Kari Mattila teki DNR-päätöksen Orimattilan terveyskeskuksessa. Nyt häntä arveluttaa, kuinka hänen toivettaan elvyttämättä jättämisestä noudatetaan.
– Kun olen kysellyt, miten tämä toimii, olen saanut sairaanhoitajalta tiedon, että elvytystoimenpiteet tehdään rutiininomaisesti. Sitten kun kaikki on tehty katsotaan, että on elvytyskielto.
Ymmärrän, että ihmiset on koulutettu siihen, että yritetään pelastaa viimeiseltä rajalta taaksepäin. Entä jos ei kuitenkaan halua tulla pelastetuksi?
Mattila pelkää, että elvytyskielto huomioidaan vasta elvytystoimenpiteiden jälkeen.
– Ymmärrän, että ihmiset on koulutettu siihen, että yritetään pelastaa viimeiseltä rajalta taaksepäin. Entä jos ei kuitenkaan halua tulla pelastetuksi?
Mattila kokee, että hänen elvytyskieltonsa on säästö yhteiskunnalle ja samalla hänen oma tahtonsa. Hän on sokea, eikä halua jäädä vaillinaiskuntoiseksi.
– Se kuulostaa pahalta joistakin, mutta tämä on vain minun oma tahtoni. Olen tehnyt selväksi myös omaisille, että he eivät ole vaatimuksia esittämässä.
"Välttämättä tietoja ei ole aina kirjattu"
Jos potilaalla on olemassa elvytyskielto ja todetaan elottomuus eli potilas on pulssiton eikä hengitä, niin silloin elvytystä ei anestesiaan erikoistuvan lääkärin Katrina Kokkovin mukaan aloiteta.
Mahdollinen potilaan tekemä elvytyskielto kuitenkin pyritään selvittämään heti, kun tieto elvytyksestä tulee. Sen tekee joko ensihoitajat, hoivahenkilökunta tai joku muu, joka tuntee potilaan.
– Kohteessa yritetään ensi kädessä tarkastaa potilaan tiedot, jos se onnistuu. Välttämättä tietoja ei ole aina kirjattu. Jos tietoa DNR-päätöksestä ei löydy, sitten elvytetään protokollan mukaan.
Ohjelmat eivät keskustele keskenään. Jos yhteen kirjataan jotakin, niin toisessa ei. Jos tätä pystyttäisiin parantamaan, se olisi tosi hyvä.
Jos elvytyskiellon tehnyt asiakas epäilee, onko tietoa kirjattu mihinkään, kehottaa Kokkov ottamaan yhteyttä keskussairaalaan tai hoitavaan lääkäriin.
– Hoivakotihenkilökunnan olisi hyvä tietää, onko potilaalla on DNR- päätös. Ohjelmat eivät keskustele keskenään. Jos yhteen kirjataan jotakin, niin toiseen ei. Jos tätä pystyttäisiin parantamaan, se olisi tosi hyvä.
Esimerkiksi Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirilllä ja terveysasemilla on omat tietokantansa, joihin tiedot elvytyskielloista kirjataan. Olennaista on, että tieto on kirjattu keskussairaalan käyttämään erikoissairaanhoidon Efficaan, koska sitä käyttää myös ensihoito.
– Ongelma on siinä, että meillä on erilaiset tietokannat käytössä. Jos yhteen kirjattu tieto menisi muihin tietokantoihin aina automaattisesti, niin se olisi tosi hyvä.
Lisäksi potilaalla olisi hyvä olla mukanaan paperit elvytyskieltopäätöksestä eli DNR-päätöksestä.
"Hankalaa pikatilanteessa päättää asiasta"
Valvira on laatinut ohjeen DNR-päätökseen ja hoitosuunnitelmaan.
Valviran lääkintöneuvos Markus Henrikssonin mukaan elvytystilanteessa olisi kaikin mahdollisin keinoin selvitettävä, onko henkilöllä elvytyskieltoa. Esimerkiksi hoivakodissa henkilöstön velvollisuus on kertoa asia ensihoidolle ja näyttää dokumentti asiasta.
– Onneksi ensihoito pääsee yhä enemmän katsomaan myös perusterveydenhuollon potilasasiakirjoja, joihin asia on kirjattu, Henriksson sanoo.
Keskeistä on, että DNR-asiasta neuvoteltaisiin hyvin vaikeasti sairaiden potilaiden kanssa jo hyvissä ajoin. Silloin he pystyvät ilmaisemaan tahtonsa.
Hänen mukaansa kotona olisi hyvä säilyttää hoitotahto-tyyppisiä asiakirjoja paikassa, jonka omaiset tietävät. Siten läheiset voivat näyttää dokumenttia esimerkiksi ensihoidolle.
– Keskeistä on, että DNR-asiasta neuvoteltaisiin hyvin vaikeasti sairaiden potilaiden kanssa jo hyvissä ajoin. Silloin he pystyvät ilmaisemaan tahtonsa.
Elvyttämättä jättämispäätös ei tarkoita tarpeellisen hoidon lopettamista, vaan ainoastaan elvytystilanteita.
– Hyvin tärkeää on myös tarkistaa DNR-päätöksen perusteita, kun potilaan vointi tai hoitopaikka muuttuu.
Ensihoidon täytyy Henrikssonin mukaan erehtyä mieluummin elämään päin kuin kuolemaan päin.
– Jos ensihoidolla ei ole mitään tietoa elvyttämättä jättämisen päätöksestä tai muista esitiedoista, sen on hankalaa pikatilanteessa päättää asiasta. Tämän vuoksi DNR-päätökset pitää kunnolla hyvissä ajoin kirjata potilasasiakirjoihin sekä hoito- tai palvelusuunnitelmaan, niin hoivakodin hoitajat osaavat informoida ensihoitoa.
Jos esimerkiksi hoivakotiin pyydetään elvyttämään, henkilökunnan olisi hyvä selvittää ennalta, onko potilaille tehty DNR-päätöstä.
– Sitä, onko potilailla elvytyskieltoa, ei aina tiedetä. Potilaasta ei tiedetä välttämättä mitään, sanoo anestesiaan erikoistuva lääkäri Katrina Kokkov.
Tiedän, että tällaisia tapauksia on ja ei mitenkään kauhean harvoin. Siitä kyllä puhutaan, että DNR-päätöstä ei ole tiedossa siinä vaiheessa, kun mennään elvyttämään. Se on ongelma.
Hänen tietoonsa on tullut tapauksia, joissa elvytyskielto ei ole ollut tiedossa.
– Tiedän, että tällaisia tapauksia on ja ei mitenkään kauhean harvoin. Siitä kyllä puhutaan, että DNR-päätöstä ei ole tiedossa siinä vaiheessa, kun mennään elvyttämään. Se on ongelma.
Omaisia ei ole joskus informoitu
Jos hoidettava potilas on tajuton tai esimerkiksi muistisairauden vuoksi kykenemätön kertomaan tahtoaan itse, pitää lääkärin keskustella potilaan läheisen kanssa siitä, mitä hoitoa potilas olisi halunnut.
Joskus omaisia ei Valviran lääkintöneuvos Markus Henrikssonin mukaan ole informoitu, vaikka olisi pitänyt. Välillä taas tietoa on annettu, mutta läheinen on ollut henkisessä kriisissä, eikä ole ymmärtänyt keskustelua.
– Joskus omaisilla on keskenään hyvin ristiriitaiset näkemykset asiasta ja joku omaisista kantelee kuolleen potilaan hoidosta ja sen linjauksista, vaikka muut omaiset ja potilaskin olisivat eläessään olleet tyytyväisiä.