Lahtelaisen seniorilääkärin Antti Holopaisen yli tuhannen kilometrin kävelymatka alkoi viime kesäkuussa. Ensimmäistä kertaa järjestettyyn Kalevala-kävelyn haastettiin suomalaisia mukaan kävelemään Elias Lönnrotin jalanjäljissä kansallisrunoilijan syntymäkodista Sammatista Kalevalan laulumaille asti, Vienan Karjalaan, Uhtualle.
Holopaisen kävelykyky parani kävelyretken aikana, lisäksi lihasvoima vahvistui ja paino putosi.
– Kävely sopii nuoremmillekin ihmisille. Siihen kun lisätään vielä Suomen luonnon ihaileminen ja kulttuurimatkaileminen. Näitä asioita halusimme kävelyllämme edistää.
Matka jaettiin noin 20 kilometrin päiväetappeihin. Matkan varrella lyhyempiin kävelyosuuksiin osallistui satakunta kävelijää – koko tuhannen kilometrin matkan käveli vain kolme Holopaisen lisäksi.
.
Aikaa kului reilut kaksi kuukautta. Sen tavoitteena oli nostaa esille Kalevalaa ja sen merkitystä
– En kuvittele itseäni nykyajan Elias Lönnrotiksi. Hän teki elämäntyönsä nuorena miehenä. Minä kuulun seniorikävelijöiden joukkoon. Minua kiinnostaa oma terveys ja ikäihmisten kansanterveyden edistäminen.
Kokemuksista syntyi kirja
Holopaisen ja muiden Kalevala-kävelijöiden reitti kulki kesällä Sammatista Lahden, Mikkeli, Kuopion, Nurmeksen ja Kajaanin kautta itärajan toiselle puolelle. Kävelyä seurattiin kesällä Ylen Suomen Radiossa.
Holopainen on eläkkeelle jäänyt päihdelääkäri ja lahtelainen kaupunginvaltuutettu. Lisäksi mies toimii puheenjohtajana Osuuskunta Lahden Seudun Kulttuuri- ja elämysmatkailu Elmassa. Osuuskunta vastasi Kalevala-kävelyn käytännön järjestelyistä.
Kesän kokemuksista kirjoitettu kirja ei ole pelkkä matkakertomus. Holopaisen tuore teos on myös arvio suomalaisen maaseudun nykytilasta ja matkailupalveluiden kehittämistarpeista, jotta matkailijavirta Suomeen kasvaisi.
– Haluan välittää kirjan avulla kokemuksia, mitä reitin varrella kertyi. Pidän myös kirjaa manifestina suomalaisen luonto- ja kulttuurimatkailun puolesta. Meillä Suomessa on perinteitä markkinoida kansainvälisesti arktisia maisemiamme Lönnrotin tarinoiden kautta.
Luonto- ja kulttuurimatkailu on globaali trendi
Suomessa on kansallispuistojen ja erämaiden lisäksi runsaasti hyödyntämätöntä luontoa, jotka halutaan valjastaa turistien vetovoimatekijöiksi.
– Havaintoni kertovat, että vielä emme tarpeeksi osaa, mutta olen asian suhteen optimisti. Erilaisia hankkeita on käynnissä ympäri maata runsaasti. Kadoksissa olleita kaivetaan esiin.
Antti Holopainen havaitsi myös kävelyn aikana, kuinka Suomessa pakerretaan matkailuelinkeinon eteen. Hän kaipaa enemmän.
– Meillä on erilaisia toimijoita, jotka omalla pienellä panoksella ahertavat, mutta tekevät sen yksin. Verkostoituminen ja yhteistoiminnan kehittäminen on tähän ehdoton tulevaisuuden ratkaisu.
Tuhansien järvien ja neljän vuoden ajan maa ottaa ilon irti vain osan ajasta, kun pitäisi nähdä kokonaisuus.
–Tulee ajatella, että Suomi on kiinnostava kaikkina vuodenaikoina, ei pelkästään vain kesällä. Suomessa pitää kehittää ympärivuotista kulttuuri- ja luontomatkailubrändiä. Elias Lönnrotkin käveli kaikkina vuodenaikoina.
Oivalluksia kävellen
Ensimmäisen Kalevala-kävelyn idea syntyi yhteistyössä rajan takana asuvien kanssa. Vienan Karjalassa kalevalaisen kulttuuriperinteen säilyttämiseksi on ponnisteltu jo kauemmin. Tapahtuma on mukana Suomi100 -hankkeessa ja se saa jatkoa.
– Ensi kesänä ideaa alueellistetaan Kalevala-kuntopiiriksi. Siinä vahvistetaan kansanterveyttä, monipuolistetaan liikkumista ja järjestään alueellisia kävelytapahtumia ympäri Suomen. Ensi kesän päätapahtuma on parin viikon mittainen kävely Kainuussa.
Talvisin hiihtelevä Holopainen kaipaa Päijät-Hämeeseen Salpausselän kisojen ja Finlandia-hiihdon oheen lisää tapahtumia.
– Talviluonto on upea kokemus. Täällä Päijät-Hämeessä pitäisi olla enemmän kunnollisia laturetkimahdollisuuksia. Niitä pitää markkinoida osana luonto- ja kulttuurimatkailua. Tulevaisuudessa voisi olla vaikka hiihtoa, soutua ja vaikka hevosretkiä. Hevosella se Lönnrotkin liikkui, muistuttaa Holopainen.
