Yhä useampi lapsi kasvaa perheessä ilman useita sisaruksia.
Suomalaisen naisen oletetaan tällä hetkellä synnyttävän keskimäärin 1,35 lasta. Silti Suomessa on viime vuoden tietojen mukaan kaikista EU-maista eniten perheitä, joissa on vähintään neljä lasta. Viime vuonna myös lapsettomien perheiden määrä kasvoi.
– Tähän asti joka toinen suomalainen on kasvanut perheessä, jossa on ollut monta sisarusta. Nyt se näyttäisi vähentyvän. Kolmelapsisten perheiden määrä vähenee, ja yksilapsisten määrä lisääntyy hieman, sanoo Väestöntutkimuslaitoksen johtaja Anna Rotkirch.
Tässä jutussa puhuvat kahden erilaisen perheen nuoret; Aale Puranen, jolla on kuusi sisarusta ja Iida Rasimus, joka on perheensä ainut lapsi. Miten he kokevat erikokoiset perheet, ja onko perhekoko vaikuttanut siihen, millaisia he ovat nyt?
Muhun panostetaan rahallisesti. Monet on kateellisia, että oon ainut lapsi, ja joskus luullaan, että olen lellitty. Musta on kuitenkin tullut pihi. En osta vaatteita, koska ne on kalliita. Iida Rasimus, 15, ainut lapsi
Ainut lapsi pärjää, mutta joukossa tuki kertaantuu
Perheeseen ensimmäiseksi syntyvällä lapselle on monia etuja, jotka korostuvat, jos esikoinen jää ainoaksi, sanoo Väestöntutkimuslaitoksen Anna Rotkirch.
Mä saan ääneni kuuluviin, ja varmaan saan asioitakin helpommin, koska mua kuunnellaan. Mä voin vaikuttaa perheen asioihin; mihin mennään syömään tai lomamatkalle. Mä olin tosi tottelevainen lapsi. Olisin varmasti erilainen, jos mulla olisi sisaruksia. Iida Rasimus
Ainut lapsi pärjää hyvin suurilta osin siksi, että hän saa vanhempien jakamattoman huomion ja ajan. Varsinkin Aasian maissa on tutkittu, että ainoat lapset menestyvät hyvin esimerkiksi koulutuksen ja tulokehityksen vertailussa, kertoo Rotkirch.
– Jos perheessä on kaksi lasta, se ei juurikaan muuta asiaa. Jos lapsia on kolme tai enemmän, resurssit jakautuvat.
Ainoan lapsen pärjäämiseen voi vaikuttaa myös se, että sisarusten välille syntyy erityisesti lapsuudessa paljon kilpailua. Aikuisuudessa taas kitkaa saattaa aiheuttaa esimerkiksi perinnönjako, sanoo Rotkirch.
Sisarukset koetaan kuitenkin monilapsisissa perheissä tärkeiksi, ja ne tuovat voimavaroja.
Mulla on viisi siskoa. Musta tuntuu, että sillä on ollut vaikutusta siihen, että nyt suurin osa mun kavereista on tyttöjä. Mä uskon, että isossa perheessä voi saada tasaisesti huomiota. Aale Puranen, 6 sisarusta
– On näyttöä, että sisarukset lisäävät sosiaalisia taitoja ja esimerkiksi kielellisessä kehityksessä isommista sisaruksista voi olla hyötyä – he ovat aikaa ja huomiota antava lisätaho.
Aikuisiällä sisaruksista saattaa tulla yhä tärkeämpiä. Silloin pahin kilpailu on takana, ja sisaruksilta saa tukea elämän suuriinkin kriiseihin, sanoo Rotkirch.
– Avioero, työttömyys tai vakava sairaus saattavat olla tilanteita, jossa tarvitsee paljon tukea. Hyvin usein sitä saa vanhemmilta tai sisaruksilta. Ainokaisilla ystävät nousevat usein siihen tilalle.
On ollut hyödyllistä, että on joutunut kaikesta keskustelemaan perheessä ja perustelemaankin asioita. En jaksa riidellä enää nykyään, vaan välttelen niitä tilanteita. Tiedän kyllä, miten toisen saa suuttumaan. Aale Puranen
Kun sisaruksia on vähemmän, palveluita tarvitaan enemmän
Vuodesta 2010 lähtien niin sanottu hedelmällisyysluku on laskenut aina tämän vuoden lukuihin saakka. Syntyvyyden laskuun on etsitty ja spekuloitu syitä. Niistä voit lukea lisää vaikka täältä.
Väestöntutkimuslaitoksesta arvioidaan, että tarvitsemme tulevaisuudessa yhä enemmän palveluita paikkaamaan yhteisöllisyyttä, joka ennen on saatu sukulaisten kautta.
– Ystävien merkitys on suuri nuoremmalla iällä, sen jälkeen vahvistuu sukulaisten merkitys. Me tarvitsemme paljon palveluita, jotka kompensoivat sitä, että ihmisillä on vähemmän lapsia, sisaruksia ja serkkuja, sanoo Väestöntutkimuslaitoksen Rotkirch.
Isossa perheessä ei jää yksin – siinä on hyvät ja huonot puolensa. Mä en saa tehtyä läksyjä kotona, kun ei ole hiljaista. Oon joutunut jakamaan huoneen toisen kanssa ja tekemään kompromisseja esimerkiksi nukkumaanmenoajoista. Aale Puranen, 18.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton johtava asiantuntija Liisa Partio toivoo syntyvyyskeskusteluun malttia. Nuorten aikuisten kannalta keskustelu ei aina tunnu kovin kohtuulliselta, hän sanoo.
– Minä symppaan kauheasti nuoria. Heille tulevaisuus, esimerkiksi työ ja toimeentulo, näyttää paljon epävarmemmalta kuin nykyisille keski-ikäisille aikanaan.
Nuoret seuraavat keskustelua ja tietävät, millaisia haasteita tulevaisuudessa on vastassa. Syntyvyyden laskun taittaminen on vain yksi niistä murheista, joita nuoret joutuvat ratkaisemaan.
– On surullista, että osa nuorista on jo asennoitunut niin, että eläkettä ei ole tulossa.
Mä olen hyvin luova löytämään rahaa kaikialta, kun sitä ei ole saanut kovin paljon. On pitänyt keksiä bisneksiä, mistä saa rahaa. Mulla on ollut oma yritys, olen myynyt puun taimia ja legoja. Aale Puranen
Tulevaisuus huolettaa
Syntyvyyden pienenemisessä on muutama seikka, jotka vaikuttavat erityisesti lasten ja nuorten elämään, sanoo Liisa Partio Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.
– Jos on pieni ikäluokka, saattaa lapsi olla kylän ainoa lapsi tulevaisuudessa. Se ei välttämättä ole tuleville lapsille ja nuorille mukavaa, jos ei ole oman ikäisiä kavereita. Toisaalta harvat lapset voivat saada aikuisilta enemmän huomiota.
Varsinkin lapsena mulla on ollut yksinäinen olo. Oon aina ollut tosi paljon yksin kotona. Pienempänä äänet meidän talossa pelotti. Pari vuotta sitten sain Onni-kissan. Nyt jos kuuluu ääniä, voin ajatella, että Onni se siellä vaan liikkuu. Iida Rasimus
Tilastokeskuksen tuoreen ennusteen mukaan alle 15-vuotiaiden määrä laskee selvästi. Arvion mukaan alle 15-vuotiaita olisi vuonna 2040 olisi 688 000, mikä on 178 000 vähemmän kuin 2015 ennusteessa.
Partion mukaan on myös olemassa uhka siitä, ettei yhteiskunnassa käsitellä näiden pienten ikäluokkien – siis tämän hetkisten nuorten – asioita yhtä paljon kuin esimerkiksi työikäisten ja ikäihmisten asioita, sillä heitä on määrällisesti enemmän. Toisaalta saattaa olla myös niin, että pienen ikäluokan myötä nuorten asioihin kiinnitetään enemmän huomiota.
Pienempänä toivoin sisaruksia, lähinnä leikkikavereita. Nyt olen tyytyväinen, että oon ainut lapsi. Mä nautin yksinolosta. Oon aina ollut paljon mun vanhempien kanssa, päässyt mukaan juttuihin ja mulle on kerrottu paljon juttuja. Iida Rasimus
Syntyvyys on laskenut myös muualla Euroopassa ja Pohjoismaissa, mutta ei yhtä jyrkästi kuin meillä Suomessa.
Syitä on Partion mukaan paljon. Ensihätään lääkkeeksi nuorille pitäisi pystyä lupaamaan ainakin jonkinlainen varmuus tulevaisuudesta, hän sanoo.
– Tärkeintä olisi, että näille nuorille voitaisiin edes jollakin tavalla luvata yhteiskunnan puolesta, että ketään ei jätetä yksin selviämään. Siihen pitäisi minun mielestäni panostaa.
Meidän perheessä on luettu paljon. Isosiskot luki Harry Pottereita ja mulle tuli tyhmä olo, kun en tajunnut. Mullekin laitettiin 7-vuotiaana eka Harry Potter käteen ja lukasin ne kaikki. Se on vaikuttanut siihen, että mulla on tosi laaja sanavarasto. Aale Puranen
Jutussa haastateltu Iida Rasimus oli tet-jaksolla Ylellä Lahden toimituksessa.