PUHELIMEN NÄYTÖLLÄ nuori mies luistelee hurjaa vauhtia Helsingissä rautatieaseman edustalla.
Siinä on 14-vuotiaan Javidin isoveli.
Afganistanilainen Javid itse ei voisi olla kauempana Helsingistä ja sen luistinradoista. Hän istuu puistonpenkillä Ateenan keskustassa yhdessä kolmen kaverinsa kanssa.
He ovat kaikki yksin tulleita alaikäisiä turvapaikanhakijoita.
Videolla isoveli pysyy hämmästyttävän hyvin luistimilla, vaikka hän tuskin on luistellut kotimaassaan Afganistanissa.
Pari vuotta Suomessa on ilmeisesti opettanut paljon.
Javid kaivaa ylpeänä esiin valokuvan puhelimestaan. Siinä isoveli on lavalla koulun juhlasalissa, ilmeisesti itsenäisyyspäiväjuhlassa.
Javidille isoveljen elämä Suomessa vaikuttaa lähes sadulta. Ateenan penkeillä ei nimittäin diplomeita jaeta, siellä tapahtuu jotain ihan muuta.
Tänne juuttuneille on olemassa vain yksi pääpalkinto, menolippu Pohjois-Eurooppaan.
Afganistanilaiselle pääpalkinnon voittaminen laillisesti on epätodennäköistä. Siksi sen eteen ollaan valmiita tekemään lähes mitä tahansa.
Nuoresta iästään huolimatta Javidilla on takanaan pitkä vaellus. 13-vuotiaana hän päätti paeta Afganistanista. Vanhemmat olivat kuolleet, tulevaisuutta tai turvaa kotimaassa ei ollut.
Hän lähti matkaan yksin ja päätyi monien afganilaisten tapaan Iraniin. Siellä puhuttu farsin kieli muistuttaa Afganistanissa puhuttavaa daria.
– Iranissa työskentelin vuoden. Siellä ei ole vapautta, Javid kiteyttää.
On selvää, että aika Iranissa on ollut paperittomalle nuorukaiselle vaikeaa vailla perheen tuomaa turvaverkkoa.
Nykyisin illat kuluvat Ateenan keskustassa muiden turvapaikanhakijoiden joukossa. Pieni Victorian aukio on yksi etenkin afganistanilaisten suosimista kokoontumispaikoista.
Tänne tullaan keräämään tietoa ja solmimaan kontakteja. Toisella puistonpenkillä istuu afganistanilainen perhe, joka on juuri saapunut Ateenaan Samoksen saarelta. Aikuiset peittelevät lapset vilteillä. Yöllä lämpötila painuu pakkasen puolelle.
Yön tullen Ateenan puistojen tunnelma muuttuu. Tässäkin puistossa tapahtuu ikäviä asioita. Kreikkalaiset miehet tulevat ostamaan seksiä turvapaikanhakijoilta.
Yhä useampi ostaa seksiä myös alaikäisiltä pojilta.
– Tiedän, että sitä tapahtuu. Nuoret 14–16-vuotiaat pojat menevät rahan takia vanhojen miesten kanssa. Se on niin ällöttävää, etten voi sitä edes ajatella, sanoo Javid.
Samalla puistonpenkillä istuva afganistanilainen Mohammed on hänkin tuskastuneen näköinen puhuessaan asiasta. Aiheeseen liittyvä häpeä on valtava.
– He saavat 20 euroa siitä, ei enempää, toteaa 14-vuotias Mohammed.
Javid ja Mohammed ovat onnekkaita. Alaikäisille turvapaikanhakijoille tarkoitetusta turvakodista on löytynyt heille tilapäinen koti. Siellä on oltava viimeistään iltayhdeksältä.
Vapaaehtoisten pyörittämä Faros sijaitsee lähellä Victorian aukiota. Ohjelmaa pojille järjestetään pitkin päivää, mutta yöpymään mahtuu vain parikymmentä poikaa.
Parikymmentä sänkyä on pisara meressä. Kreikassa arvioidaan olevan yli kolmetuhatta yksin tullutta alaikäistä turvapaikanhakijaa.
Yksi Faroksen perustajista, tanskalainen Dan Biswas, kertoo olevansa tietoinen prostituutio-ongelmasta. EU:n suljettua rajansa afgaaninuorilla ei ole juurikaan laillisia reittejä pohjoiseen. Seksiä myymällä yritetään kerätä rahaa salakuljetusreittejä varten.
Ilmiön laajuutta Biswas ei kuitenkaan osaa arvioida.
Prostituutio on hänen mielestään vain yksi seuraus epätoivoisesta tilanteesta.
– Nuoret turvapaikanhakijat yrittävät selviytyä epätoivoisessa tilanteessa. Se voi johtaa myös alkoholin väärinkäyttöön, huumeisiin, itsensä viiltelyyn.
Dan Biswas päätti perustaa Faroksen nähdessään, kuinka lukuisat alaikäiset oleskelivat Ateenan keskustassa.
Biswaksen mukaan noin puolet yksin tulleista alaikäisistä on löytänyt paikan heille tarkoitetuista keskuksista. Loput elävät yleisillä pakolaisleireillä tai kaduilla. Osa on suljetuissa säilöönottoyksiköissä.
– Nuoret, jotka eivät ole heille tarkoitetuissa paikoissa, altistuvat riskeille, kuten väkivallalle, hyväksikäytölle, lapsityölle. Ongelma on myös se, että osa asuu vankilan kaltaisissa olosuhteissa säilöönottokeskuksissa. Niitä ei ole tarkoitettu alaikäisille, sanoo Biswas.
Teksti jatkuu valokuvien jälkeen.
Ateenan vanhan lentokentän kyltit repsottavat edelleen paikoillaan. Lähtevien lentojen terminaali on täynnä telttoja. Pihalla lapset leikkivät rikkinäisillä leluilla.
Yli 60 000 turvapaikanhakijaa juuttui Kreikkaan kun rajat suljettiin maaliskuussa. Suurin osa heistä elää tällaisissa pakolaiskeskuksissa.
Ateenan vanhan lentokentän uumenissa turvapaikanhakijoita on useampi tuhat. Lapsiperheitä, vanhuksia, yksin tulleita.
Ongelma on, että tästäkin tilapäisestä hätämajoituksesta on tulossa pysyvä koti monille. Turvapaikanhakijat ovat juuttuneet eräänlaiseen välitilaan.
Lisäksi EU:n politiikka on sysännyt kansalaisuudet eriarvoiseen asemaan.
Syyrialaisten ja eräiden irakilaisten lähtökohdat ovat parhaat. Heillä on mahdollisuus päästä EU:n sisäisten siirtojen avulla toisiin EU-maihin.
Afganistanilaisia ei käytännössä kelpuuteta siirrettäväksi, koska on epätodennäköistä että he saisivat turvapaikan kohdemaasta.
Afganistanilaiset ovat siis jumissa Kreikassa.
Victorian puiston penkillä istuvat pojat eivät kuitenkaan ole luopuneet toivosta. He aikovat puskea eteenpäin sukulaistensa luo keinoilla millä hyvänsä.
Javidin isoveli on Suomessa, Mohammedilla sen sijaan ei sukulaisia Euroopassa ole. Hän haluaisi jäädä Kreikkaan.
Javid toivoo pääsevänsä laillisesti Suomeen, mutta kymmenen kuukautta Ateenassa on opettanut realistiksi.
– Aion päästä Suomeen jotenkin. Jos ei muuten, niin menen salaa, hän toteaa.
Kellon lähestyessä yhdeksää pojat tekevät lähtöään turvakotiin. Javid osoittaa kaveriaan Rezaata, jolla ei ole yösijaa.
Afganistanilainen Rezaa käy päivisin turvakodissa syömässä, mutta sängyt on kaikki varattu.
– En tiedä missä yövyn. Ajattelin kävellä ympäriinsä kunnes aurinko nousee. Sen jälkeen nukun ehkä täällä Victorian puistossa, sanoo 16-vuotias Rezaa.
Kommentti: Miksi afganistanilaiset juuttuivat Kreikkaan?
EU:n pakolaispolitiikan suuntaviivat paalutettiin kaoottisessa tilanteessa miljoonan ihmisen suunnatessa kumiveneillä Turkista Kreikkaan, ja sieltä Länsi-Balkanin maiden halki Pohjois-Eurooppaan
Tilanteen hillitsemiseksi EU painosti Balkanin maita sulkemaan rajansa, ja maaliskuussa Kreikan ja Makedonian rajapuomi laskettiin pakolaisten nenän edestä. Yli 60 000 turvapaikanhakijaa jämähti Kreikkaan.
EU:n toinen ratkaisu tilanteen hallitsemiseksi oli lupaus siirtää 160 000 turvapaikanhakijaa Kreikasta ja Italiasta muihin EU-maihin.
Reilun vuoden aikana vain 8 000 on siirretty niin kutsuttujen sisäisten siirtojen puitteissa. Lisäksi sisäiset siirrot koskevat vain ryhmiä, joilla on hyvät mahdollisuudet saada turvapaikka kohdemaasta.
Tämä tarkoittaa sitä, että afgaanipakolaisilla ei juurikaan ole toivoa päästä sisäisten siirtojen kyydissä Pohjois-Eurooppaan, koska heidän on hyvin vaikea saada turvapaikka.
Käytännössä vain syyrialaiset ja eräät irakilaiset pääsevät Kreikasta muihin EU-maihin sisäisillä siirroilla. Italiasta esimerkiksi eritrealaisia on siirretty Suomeen, koska todennäköisyys, että he saavat turvapaikan on suuri.
