Aikuiset kirkossa kävijät kantavat mukanaan muistoja lapsuudesta, jolloin kirkon penkissä piti istua hipihiljaa ja liikahtamatta koko pitkän jumalanpalveluksen ajan. Viihdykkeenä oli virsikirja ja hetken lohtua toivat äidin taskusta kaivetut rusinat.
Metelöivän lapsen vanhemmat saivat varautua yrmeisiin katseisiin.
– Kyllä sellaista asennetta saattaa vieläkin olla, että lapset ovat häiriöksi, ja onhan se ymmärrettävääkin, kun meidän jäsenet ovat hyvin erilaisia ja odotukset ja tarpeet vaihtelevat suuresti. Jos miettii esimerkiksi vanhempia ihmisiä, joilla voi olla kuulemisen kanssa vaikeutta, niin ylimääräinen hälinä saattaa vaikeuttaa jumalanpalveluksen seuraamista, pohtii Jari Nieminen.
Nieminen on Vaasan seurakuntayhtymän kirkkovaltuuston jäsen ja hänen aloitteestaan on Vaasassa ryhdytty selvittämään, miten kirkkoihin saataisiin järjestettyä lapsille leikkipaikkoja. Nieminen vetää työryhmää joka vastaa lasten paikkojen suunnittelusta. Hänen mukaansa lasten paikat on yksi keino edistää jumalanpalvelusten perhelähtöisyyttä.
– Meidän kirkot täyttyvät sunnuntaisin monenkirjavasta väestä, mutta olen tässä vuosien aikana huomannut, että lapset ja lapsiperheet puuttuvat joukosta.
Ymmärrän sen näkökulman, että hiljaisuus olisi hyväksi, mutta silti tulevaisuutta on ajateltava. Jari Nieminen
Nieminen muistuttaa, että lapset ovat tulevaisuuden veronmaksajia. Siksikin kirkon kannattaa pitää heistä parempaa huolta.
– Ymmärrän sen näkökulman, että hiljaisuus olisi hyväksi, mutta silti tulevaisuutta on ajateltava. On hassua ajatella, että 30 vuoden päästä meidän kirkoissa olisi ihmisiä, jos he eivät nyt koe olevansa tervetulleita.
Clik here to view.
Lapset haluavat liikkua kirkossa
Perhejumalanpalvelukset ja -messut kyllä vetävät, mutta tavalliset jumalanpalvelukset eivät houkuttele lapsiperheitä ja lapsia. Jari Nieminen osaa arvailla, miksi moni vanhempi jättää tulematta lasten kanssa jumalanpalveluksiin.
– Yksi syy on varmaan se, että vanhemmat ja kummit miettivät, miten siellä kirkossa lapsen kanssa pärjää, pitääkö olla hiljaa se tunti vai uskaltaako siellä antaa lapsen elää normaalia lapsen elämää, johon kuuluvat ne äänet ja kiertelykin kirkossa.
Seurakuntien verkkosivuilla annetaankin vanhemmille ohjeita, miten lapsen kanssa ollaan jumalanpalveluksessa. Ohjeet ovat hyvin käytännöllisiä. Vanhempia kehotetaan esimerkiksi kirkkoon tullessa selvittämään, missä on vessa ja muistutetaan, että alttarikaiteen sisäpuolinen alue on vain papin ja avustajan käyttöön eikä alttarikaiteella ole sopivaa kiipeillä.
Jari Nieminen on hoitanut kanttorin sijaisuuksia monissa kirkoissa ja seurakunnissa. Hän sanoo, että lasten äänet kuuluvat kirkkoon, häntä ne eivät häiritse. Häntä ei kauhistuta edes ajatus alttarikaiteella kiipeilevästä lapsesta.
– Saatta olla mahdollista, että näin tapahtuukin, en pidä sitä hirveän pahana asiana. Kyllä lasten pitää saada olla sellaisia kuin ne ovat.
Clik here to view.
Nieminen toteaa, että vanhempien tehtävä on tietenkin opettaa, miten kirkossa ja jumalanpalveluksessa ollaan, mutta että sen voi tehdä muutenkin kuin pakottamalla istumaan hiljaa ja olemaan vaiti.
Omasta lapsuudestaan Jari Nieminen muistaa koulukirkot ja sen, minkälaista tuskaa oli olla hiljaa se 45 minuuttia. Hiljaa olemista ei tehnyt helpommaksi se, että vieressä kaverit ketoivat hauskoja juttuja.
– Hiljaa piti kuitenkin yrittää olla, kun niin oli opetettu!
Säkkituoleja ja muuta kivaa
Monissa seurakunnissa pohditaan, miten lapsiperheiden kynnystä osallistua jumalanpalveluksiin voidaan madaltaa ja monenlaista on jo tehtykin. Kulttuuri on muuttunut ja muuttumassa. Nyt ymmärretään, että lapsen on vaikea pysy aloillaan ja olla hiljaa jumalanpalveluksen ajan.
Oma leikkipaikkakin löytyy lapsille jo useista kirkoista. Esimerkiksi Laihian kirkossa on ollut lasten paikka parin vuoden ajan.
– Ei mitään suureellista, matalat pöydät ja pieniä tuoleja niin että lapset pääsevät piirtelemään ja leikkimään. Paikka on sijoitettu ristikirkossa ristin sakaraan niin, että vanhemmat voivat istua lähellä penkeissä, kertoo Laihian seurakunnan kirkkoherra Marja-Liisa Mäki. Mäen mukaan leikkipaikalle on ollut käyttöä. Lapset ovat viihtyneet hyvin omalla paikallaan.
Siellä voisi olla muutamia säkkituoleja, joihin lapset voisivat mennä köllöttelemään saarnan ajaksi ja katsella vaikka kattokruunuja ja ihastella kirkon arkkitehtuuria. Jari Nieminen
Jari Nieminen sanoo, että leikkipaikan järjestäminen kirkkoon ei ole aivan yksinkertainen asia. Uutta kirkkoa suunniteltaessa se on helpompaa, silloin voidaan leikkipaikka rajata vaikka lasiseinin.
– Me emme suunnittele mitään rakenteellisia muutoksia. Leikkipaikka voidaan sijoittaa esimerkiksi kirkon keksiristin tienoille, jossa lapset olisivat jumalanpalveluksen keskellä. Siellä voisi olla muutamia säkkituoleja, joihin lapset voisivat mennä köllöttelemään saarnan ajaksi ja katsella vaikka kattokruunuja ja ihastella kirkon arkkitehtuuria, visioi Nieminen.
Vaasassa leikkipaikkojen suunnittelussa on tarkoitus kuulla myös lapsia ja heidän vanhempiaan. Nieminen sanookin, että suurin haaste on löytää ratkaisut, joista lapset oikeasti tykkäävät.