Se oli tavallinen perjantai-ilta. Milla oli sopinut illanvietosta ystävänsä kanssa.
Etkot Helsingissä asuvan siskon luona ja sitten baariin.
Toukokuu oli sinä vuonna ennätyslämmin, mutta illalla oli viileää.
Milla oli juuri täyttänyt 18 vuotta. Lähihoitajakoulussa oli menossa työharjoittelu ja edessä jännittävä kesä, muutto pikkukaupungista omilleen pääkaupunkiin.
Milla on jutussa esiintyvän henkilön oikea etunimi. Yle ei julkaise koko nimeä tapauksen osallisten yksityisyyden suojelemiseksi.
Millalla itsellään ei tosin olisi mitään sitä vastaan. Hän nimittäin haluaa, että raiskauksen uhrien oikeuksista keskusteltaisiin julkisuudessa.
Seuraava kertomus on Millan näkemys tapahtumien kulusta. Oikeudessa esitettiin tapahtumien kulusta myös toisenlainen näkemys.
Yökerho keskustassa ei ollut Millan makuun, mutta tanssimaan hänkin halusi.
Lattialla seuraan lyöttäytyi kaksi poikaa. Toisen kanssa juttu luisti niin hyvin, että Milla ja poika istuivat pöytään jatkamaan.
Poikaa kutsutaan tässä jutussa sepitetyllä nimellä Pekka.
Milla esitteli Pekalle tatuointejaan. Niitä Milla on ottanut merkiksi menneistä elämäntapahtumista.
Yksi on erityinen, samanlainen kuin Lady Gagalla.
Amerikkalaismuusikko on kertonut julkisesti kokeneensa seksuaalista väkivaltaa. Hän on tatuoinut olkapäähänsä kuvion, josta on sen jälkeen tullut saman kokeneiden oma merkki.
Millallakin on taustallaan kokemus, joka on saanut hänet ottamaan tatuoinnin.
Hän näytti kuvion Pekalle. Milla kertoo vaikuttuneensa siitä, kuinka kunnioittavasti tämä suhtautui siihen.
Kun valomerkki ilmoitti yökerhon sulkemisesta, Pekka pyysi Millaa kavereidensa kanssa jatkoille. Milla suostui, mutta sanoi heti ääneen sen, mitä epäili Pekan pohtivan.
Hän ei olisi kiinnostunut seksistä. Jos haluat jotain sellaista, etsi joku toinen tyttö, Milla sanoi.
Matkalla kaveriporukka hajaantui, ja Milla ja Pekka ehtivät Pekan ja tämän kämppäkaverin asunnolle ennen muita.
Millan päivä oli ollut pitkä. Työvuoro harjoittelussa päiväkodissa oli alkanut jo kuudelta.
Oli aamuyö, ja Milla oli valvonut lähes vuorokauden. Pekan huoneessa hän oikaisi sängylle ja nukahti melkein heti.
Jonkin ajan kuluttua Milla havahtui. Hän tiesi varmasti menneensä sängylle täysissä pukeissa. Nyt hän heräsi ilman housuja.
Myös Pekka oli riisuutunut. Hän oli polvillaan Millan jalkovälissä. Ensi hän yritti tunkeutua Millaan peniksellään. Sitten hän työnsi sormet Millan sisään.
Sattui. Milla kohottautui istumaan. Lopeta, hän sanoi.
Pekan katse oli eri kuin aiemmin. Se oli välinpitämätön, aivan kuin Milla ei olisi ollut huoneessa lainkaan. Pekka painoi hänet kaulasta takaisin makuulle.
Milla säikähti ja lamaantui.
Lamaantuminen on raiskauksen uhrille tavallista. Tutkimukset osoittavat, että hyvin harva taistelee voimakeinoin itsensä irti tilanteesta.
Silloinkin, kun pois pääsisi pelkästään nousemalla ja lähtemällä, lamaantuminen estää pakenemisen. Se on mielen ja kehon äärimmäinen keino suojautua uhkaavassa tilanteessa.
Tahdoton reaktio.
Niin kävi myös Millalle. Hän jäi makaamaan ja tuijotti kattoon. Kunnes Pekka yhtäkkiä lopetti.
Milla nousi ja keräsi lattialta löytyneet vaatteensa mitään sanomatta. Pekka katseli häntä sängyltä, kädet rennosti pään takana.
Ulkona aurinko oli noussut.
Ensin Milla ajatteli, ettei voisi ikinä kertoa tapahtuneesta kenellekään. Sitten hän kaivoi puhelimensa ja soitti ystävälleen.
Sama ystävä todisti oikeudessa, ettei ollut koskaan kuullut Millaa sellaisena, hysteerisenä ja poissa tolaltaan.
Milla ajoi taksilla siskonsa asunnolle. Sitten mentiin sairaalaan ja sieltä vasta-avattuun, seksuaaliväkivaltaa kokeneiden Seri-tukikeskukseen.
Kyllä tämä täyttää raiskauksen tunnusmerkistön, keskukseen kutsuttu poliisi totesi kuultuaan Millaa samana aamuna.
Myöhemmin päivällä Milla teki rikosilmoituksen.
Raiskaus on niin sanottu virallisen syyteen alainen rikos, jonka poliisi tutkii huolimatta siitä, vaatiiko uhri tekijälle rangaistusta.
Poliisi voi lopettaa tutkinnan, jos rikoksesta ei löydy näyttöä.
Loppuunviedyt esitutkinnat toimitetaan syyttäjälle, joka päättää, ratkaistaanko asia oikeudessa.
Milla sai puhelun puolitoista vuotta tapahtuneen jälkeen. Syyte oli päätetty nostaa.
Pekalle vaadittiin ehdotonta vankeusrangaistusta raiskauksesta.
Milla oli helpottunut. Hän oli ehtinyt lukea juttuja raiskaustuomioista. Niiden valossa syyte tuntui voitolta.
Hyvin harva raiskaustapaus nimittäin päätyy oikeussaliin saakka.
Yle keräsi poliisille tehtyjen rikosilmoitusten, esitutkintojen, nostettujen syytteiden ja käräjäoikeuksien tuomioiden määrät vuosilta 2017–2018. Viime vuoden lukujen tilastointi on vielä paikoin kesken.
Poliisille ilmoitettiin keskimäärin 1 465 raiskausrikosta vuodessa. Niistä noin 349 ratkaistiin oikeudessa.
Tuomion käräjäoikeudessa sai keskimäärin 221 raiskaajaa.
Se on kuudennes poliisille ilmoitetuista tapauksista.
Luvut on muutettu keskiarvoiksi yksittäisten vuosien tarkastelun sijaan, sillä yksi tapaus voidaan ilmoittaa poliisille yhtenä vuonna syyte nostaa ja oikeutta käydä seuraavana.
Koskettamalla alla olevaa kuviota saat luvut näkyviin.
Käräjäoikeudessa Millan ja Pekan välissä oli näköesteenä sermi, mutta siinä oli rako. Se osui kohtaan, jossa Pekka istui.
Milla erotti hiustupsun ja tutut skeittilenkkarit.
Oikeussali on raiskauksen uhrille kova paikka. Salissa pitää pystyä kertomaan yksityiskohtaisesti siitä, mihin reikään on tunkeuduttu ja missä asennossa, tuntemattomien ihmisten kuunnellessa.
Kun syyttäjä aloitti oikeudenkäynnin lukemalla vaatimuksensa vankeusrangaistuksesta, Milla alkoi itkeä niin, että luuli oksentavansa.
Vieressä istui tukihenkilö, seksuaaliväkivaltatyöntekijä. Sama henkilö, jonka kanssa Helsingin Tyttöjen Talon tapaamisissa Milla oli käsitellyt tapahtunutta koko kuluneen vuoden.
Hän oli tuonut mukanaan värityskirjan. Sen avulla Milla sai hengityksen kulkemaan ja sanat ulos suusta.
Kun tuli Pekan vuoro, Milla rauhoitti itseään värittämällä siilin kuvaa.
Tuomari muistutti ensin, ettei Pekan tarvitse kertoa totuutta. Se on fraasi, joka syytetylle luetaan oikeudessa.
Millan taas täytyi puhua totta, mitään lisäämättä.
Periaate on oikeusvaltion ytimessä: syytetty on syytön, kunnes toisin todistetaan. Mutta itseään vastaan sitä ei tarvitse tehdä.
Syytetty voi siis valehdella oikeussalissa, jos haluaa.
Sermin takaa Milla kuulikin tarinan, joka poikkesi hänen omastaan.
Pekan mukaan Milla ei kieltänyt, vastustellut tai yrittänyt nousta makuulta, vaan huokaili ja laittoi käden hänen hiuksiinsa, näytti nauttivan.
Uskomatonta satua, Milla ajatteli ja naurahti sermin takana ääneen.
Todistajana toiminut kämppäkaveri taas puhui niin epäselvästi, että lausunto pyydettiin jättämään huomiotta.
Oikeuskäsittelyn jälkeen Milla ja tukihenkilö olivat varmoja, että Pekka saa tuomion. Myös Millan asianajaja sanoi, että juttu näyttää heille “hyvin positiiviselta”.
Milla, ystävä ja sisko menivät yhdessä syömään. Äitikin oli mukana.
Voitonjuhlat, Milla sanoo.
Oikeudessa tuomarin tehtävä on päättää, täyttääkö tapahtunut laissa määritellyt rikoksen tunnusmerkit.
Raiskauksen tunnusmerkit täyttyvät, jos tekijä on pakottanut uhrin sukupuoliyhteyteen väkivallalla tai sillä uhkaamalla. Ne täyttyvät myös, jos tekijä on käyttänyt hyväkseen uhrin avutonta tilaa.
Laissa ei sen sijaan ole mainintaa suostumuksesta. Se tarkoittaa, ettei suostumuksen puuttuminen yksin täytä rikoksen tunnusmerkkejä.
Raiskauslainsäädäntöä on arvosteltu riittämättömäksi. Lakia uudistetaankin parhaillaan muun muassa siltä pohjalta, että sukupuoliyhteys ilman toisen suostumusta olisi aina rikos.
Toistaiseksi raiskausoikeudenkäynneissä päädytään tavallisesti vääntämään siitä, oliko uhri avuttomassa tilassa vaikkapa unen tai päihtymyksen takia.
Niin kävi Millallekin. Nukkuiko hän varmasti, kun Pekka aloitti? Kuinka paljon hän oli juonut?
Millan tapaus on tyypillisin mahdollinen. Tilastot osoittavat, että raiskaus tapahtuu lähes aina yksityisasunnossa ja viikonloppuyönä.
Väkivaltaiset puskaraiskaukset ovat harvinaisia.
Millaankaan ei jäänyt haavan haavaa eikä mustelman mustelmaa. Kukaan ulkopuolinen ei nähnyt, mitä tapahtui.
Silloin uhrin ja syytetyn kertomukset korostuvat oikeudessa. Tuomarin tehtäväksi jää arvioida niiden uskottavuutta.
Kun käräjäoikeuden päätös saapui, Milla istui ulkona kotinsa sisäpihalla odottamassa. Poikaystävä oli kotona, ja hän halusi olla yksin, kun asianajaja soittaisi.
Nyt on valitettavasti käynyt niin, että syyte on hylätty, tämä sanoi. Pekkaa ei tuomittu raiskauksesta.
Yle on nähnyt päätöksen. On jäänyt varteenotettava mahdollisuus siitä, että Pekka on luullut toimivansa yhteisymmärryksessä Millan kanssa, päätöksessä todetaan.
Toisaalta on jäänyt varteenotettava epäilys, että hän olisi käyttänyt hyväkseen Millan unitilaa tai päihtymystä.
Siitä, että Pekka olisi painanut Millan kaulasta takaisin sängylle, ei ole jäänyt jälkiä, päätöksessä korostetaan.
Oikeus vetoaa tahallisuuteen. Tuomitseminen rikoksesta edellyttää, että tekijä on tietoinen rikoksen tunnusmerkistöön kuuluvista seikoista.
Pekka ei siis oikeuden tulkinnan mukaan ymmärtänyt, ettei Milla halua seksiä.
On parempi päästää sata syyllistä vapaaksi kuin vangita yksi syytön. Lausahduksen saattaa kuulla oikeusoppineen suusta.
Vapaudenriisto eli vankeustuomio on äärimmäinen tapa puuttua yksilön elämään. Siksi mitään varteenotettavaa epäilyä syyllisyydestä ei saa jäädä.
Raiskausrikoksissa sellainen jää usein.
Kun ihmisoikeusjärjestö Amnesty tutki raiskauksen uhrien oikeuksien toteutumista, järjestö kuvaili sitä arpapeliksi.
Tutkimusta varten analysoitiin yli 300 poliisin ja syyttäjän ratkaisua sekä käräjäoikeuden päätöstä raiskausrikoksesta.
Niistä kävi ilmi, että tuomareiden ratkaisuihin oikeudessa vaikuttavat niin sanotut raiskausmyytit.
Myytit ovat virheellisiä käsityksiä siitä, miten ihminen raiskatuksi tullessaan, ennen sitä tai sen jälkeen käyttäytyy.
Tutkimuksen mukaan myytit ovat ohjanneet oikeuden päätöstä vaikkapa siten, että tekijän vieressä nukkumisen on katsottu todistavan uhrin suostumisesta seksiin.
Joissain päätöksissä syitä lamaantumisreaktioon ei ole ymmärretty. Tuomio on kaatunut siihen, ettei uhri ole vastustellut tekoa fyysisesti.
Eräässä oikeuden ratkaisussa taas kiistettiin raiskaus sillä perusteella, että uhri oli tehnyt rikosilmoituksen vasta pari päivää tapahtuneen jälkeen.
Tuomareiden pitäisi myös nojata ratkaisuissaan korkeimman oikeuden päätöksiin.
Korkein oikeus on ennakkopäätöstuomioistuin. Se ratkaisee asioita, joihin laki ei anna selvää vastausta.
Korkein oikeus onkin tehnyt päätöksen, joka muistuttaa hyvin paljon Millan tapausta.
Siinä tekijä tuomittiin raiskauksesta.
Päätöksessä todetaan, ettei pelkästään lähentelyä ja yhdyntää koskevien kieltojen jälkeen tapahtuvasta fyysisen tai edes sanallisen vastustelun päättymisestä voida päätellä suostumusta yhdyntään.
Tahallisuutta ei poista eikä rikoksentekijää vapauta vastuusta vain se, että hän olettaa toisen muuttaneen mielensä ilman, että tahdon muuttumista on sanallisesti tai muutoin selkeästi ilmaistu, päätös linjaa.
Myös Milla kielsi Pekkaa ensimmäisen kerran jo yökerhossa. Hänkin lopetti vastustelun, kun Pekka jatkoi kielloista huolimatta.
Pekkaa ei kuitenkaan tuomittu.
Amnestyn mukaan on toisinaan epäselvää, tuntevatko tuomarit ennakkopäätöksiä.
Ylellä ei ole tiedossa, oliko Millan tapauksessa näin.
Millaa asian käsittely oikeussalissa on jäänyt vaivaamaan. Kun Pekka väitti hänen nauttineen, kukaan ei kysynyt, mistä tämä tiesi sen.
Kukaan ei myöskään ihmetellyt sitä, miksi Pekka ei kysynyt, onko peloissaan ja hiljaa makaavalla Millalla kaikki hyvin. Tai miksi Milla pakeni mitään sanomatta paikalta.
Erityisen kipeinä Millan mieleen ovat jääneet Pekkaa puolustaneen asianajajan viimeiset sanat.
Ei tässä maailmassa voida toimia niin, että kaikkeen pitää pyytää lupa, tämä totesi loppupuheenvuorossaan.
“Some people get lost in the fire. Some people are built from it.”
Amerikkalaislaulaja Michelle K:lta lainatut sanat on hiljattain tatuoitu Millan pohkeeseen, samalle puolelle kuin Lady Gagan merkki.
Jotkut ihmiset hukkuvat tuleen, mutta jotkut on tehty siitä.
Milla ei hukkunut. Hän elää tavallista arkea ja on parisuhteessa kuin kuka tahansa 19-vuotias nuori nainen.
Milla olisi halunnut valittaa käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen, mutta syyttäjä oli toista mieltä. Tämä arvioi, ettei näyttö ehkä riittäisi sielläkään.
Ilman syyttäjää oikeudenkäynti on taloudellinen riski. Oikeudenkäyntikulut tulevat asianomistajan maksettavaksi, jos juttu hävitään. Siihen Millalla ei olisi ollut varaa.
Oikeuden päätös on palauttanut raskaan taakan Millan harteille. Sen hän oli jo kertaalleen saanut kevenemään tapaamisissa seksuaaliväkivaltaan erikoistuneen terapeutin kanssa.
Miksi oikeudessa etsittiin vain asioita, jotka oikeuttaisivat Pekan teon eikä toisinpäin, hän on jäänyt pohtimaan. Eikö laki olekaan uhrin puolella?
Milla miettii myös, millainen viesti oikeuden päätös on Pekalle, nuorelle parikymppiselle pojalle.
Kokeeko joku toinen tyttö vielä saman hänen kanssaan?
Juttua varten on haastateltu seksuaaliväkivaltatyöntekijää Jonna Saxbergia Loisto Setlementin Tyttöjen Talolta, rikosoikeuden tutkijaa Otava Pihaa ihmisoikeusjärjestö Amnestysta sekä erikoissyyttäjä Pia Mäenpäätä Itä-Suomen syyttäjäalueelta.
Muokattu 21.2. klo 14.55: Lisätty juttuun selvyyden vuoksi lause: "Seuraava kertomus on Millan näkemys tapahtumien kulusta. Oikeudessa esitettiin tapahtumien kulusta myös toisenlainen näkemys."
Lue lisää:
Suomessa suunnitellaan raiskauslakien muutoksia – Miten rikoslain muutos Ruotsissa vaikutti?