Espoon kotihoidon ongelmat jatkuvat, vaikka työntekijät ovat nostaneet niitä esiin jo aiemmin.Tilanne on huonontunut useamman vuoden ajan, eivätkä työntekijät koe saavansa tarvitsemaansa apua ja tukea.
Espoon kotihoito on jaettu kaupungin sisällä viiteen suuralueeseen. Ylen saamien tietojen mukaan tiettävästi ainakin kahdella näistä alueista on ongelmia.
Hoitajat kertovat ongelmista muunnetuilla nimillä, koska he pelkäävät työpaikkojensa puolesta. Yle haastatteli seitsemää työntekijää. Yle sai nähtäväksi myös työvuoroja ja kuvia työntekijöiden asiakaslistoista, joista oli peitetty kaikki asiakastiedot, vain kellonajat ja viiden minuutin siirtymäajat näkyivät.
– Epäkohtien esille nostamisesta syyllistetään ja kielletään puhumasta mitään negatiivista, ettei se vaikuttaisi sijaisten saamiseen, noin 15 vuotta alalla ollut Anja sanoo.
Työntekijät ovat huolestuneita omasta ja kollegoidensa jaksamisesta sekä asiakkaidensa saamasta hoidosta ja sen laadusta.
– Kotihoidosta tulee jatkuvasti soittoja jaksamisesta. Meiltä kysellään asiakasmääristä ja hoitajien siirtymäajoista asiakkaalta toiselle, sanoo Espoon kaupungin Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin pääluottamusmies Arja Ilomäki.
Kaupungin johdossa tilanne tiedostetaan, mutta asioita ei ole saatu kuntoon. Johdon mukaan rahaa on, mutta hoitajista ja sijaisista on pula. Rekrytointiin tehdään kovasti töitä, sillä tälläkin hetkellä paikkoja on auki noin 30–40 tointa.
– Kävimme viime vuonna erilaisilla messuilla ja aikaisempaa enemmän oppilaitoksissa esittelemässä työtämme. Meillä on tehty myös oppisopimuskoulutuksia viime vaiheen opiskelijoiden kanssa, sanoo Espoon kotihoidon päällikkö Heli Naukkarinen.
Espoon kaupungin perusturvajohtaja Juha Metson mukaan kaupungille on lisätty vakansseja viime vuosina paljon kotihoitoon. Kaupunki ostaa noin kolmanneksen kotihoidon palveluista ja tuottaa itse kaksi kolmasosan.
Siirtymäajat liian lyhyitä – ei huomioida ruuhka-aikoja ja kilometrejä
Hoitajat kertovat, että arjessa on ongelmia esimerkiksi siinä, että hoitopaikkojen välisiin siirtymiin ei varata riittävästi aikaa. Hoitajat joutuvat luopumaan omista kahvi- ja lounastauoista tai lyhentämään edellisen asiakkaan hoitoaikaa ehtiäkseen seuraavan asiakkaan luokse tai tekemään ylitöitä.
– Kukaan ei jaksa tehdä joka päivä ylitöitä, mutta on hankala ehtiä viidessä minuutissa toisen asiakkaan luokse, kun todellinen aika on 20 minuuttia tai jopa puoli tuntia, Anja kuvailee.
Vaikka vanhukselle tai pitkäaikaissairaalle annettava hoitoaika lyhenee, hoitajien mukaan kaupunki laskuttaa palvelusta sopimuksen mukaisen taksan.
Viidessä minuutissa ehtii siirtyä vain, jos seuraava asiakas on samassa talossa. Aika ei riitä, jos vie roskia, joutuu siirtämään autoa, pysäköimään vähänkään kauemmaksi ja viemään tavaroita seuraavalle asiakkaalle.
Siirtymäajat ovat olleet esillä yhteydenotoissa myös liittoihin.
– Espoon kotihoidossa käytössä oleva Hilkka-toiminnanohjausjärjestelmä ei riittävästi huomioi siirtymäaikoja, ruuhkahuippuja, pysäköintivaikeuksia eikä keliolosuhteita, sanoo Espoon kaupungin terveys- ja sosiaalialan ammattijärjestö Tehyn pääluottamusmies Pekka Rastas.
Espoon kotihoidon päällikkö Heli Naukkarinen myöntää, että käydessään tapaamassa henkilökuntaa alueilla asiakasreitit ja niiden organisointi nousee esille melkein joka kerta.
– Sen eteen on tehty paljon töitä ja tehdään edelleen, että saisimme reiteistä tasaisempia. Haluamme, että reitit ovat mielekkäitä työntekijöille, mutta turvaamme myös asiakkaille palvelut ajankohtina, kun ne on heille sovittu.
Väki uupuu, paljon sairaslomia
Haastateltujen hoitajien mukaan moni kokee työuupumusta. Heidän mukaan sairaspoissaolot ovat lisääntyneet, mikä luonnollisesti kuormittaa lisää työvuoroissa olevia.
– Asiakaslistat saattavat muuttua vielä aamulla ennen kierrokselle lähtöä ja päivällä työvuoron aikana, kuvailee lähes 6,5 vuotta alalla ollut Silja.
Myös ammattiliitto vahvistaa tilanteen. Työntekijöiden suunnitelmien mukaiset hoitokäyntikierrokset eivät toteudu, koska sijaisia ei ole riittävästi ja sairastuneiden vuorot jaetaan kulloinkin töissä olevien kesken. Muutoksia on lähes päivittäin, SuPerista kerrotaan.
– Työterveyteen on hankala päästä, aikoja ei saa tai niihin on viikkojen jonot. Lisäksi meitä pallotellaan työterveyden ja terveysasemien välillä, kertoo lähes 10 vuotta alalla ollut Raila.
Raila koki, ettei hän saanut pyytämäänsä apua edes terveydenhuollosta.
– Omalla kohdallani tilanne helpottui vasta sitten, kun vaihdoin itse työpaikkaa, Raila toteaa.
Kotihoidon päällikkö Naukkarinen ei tunnistanut hoitoon pääsyn ongelmaa haastattelussa, vaikka Ylelle siitä kertoi useampi hoitaja.
Kokeneita hoitajia vaihtaa Railan tavoin toisiin yksiköihin, kuntiin tai kokonaan alaa.
– Eniten pelottaa tällä hetkellä, että hoitajat vaihtavat alaa. Moni kokenut hoitaja on jo tehnyt niin ja loput miettivät sitä, kertoo yli viisi vuotta alalla ollut Tiina.
– Kymmenen vuotta sitten olisin vielä suositellut tätä alaa, mutta en enää. Jos olisin nuorempi, lähtisin välittömästi, sanoo yli 20 vuotta alalla ollut Riitta.
Perusturvajohtaja Juha Metson mukaan henkilöstön jaksamista seurataan kolmen kuukauden välein työhyvinvointimittauksella.
– Siinä kysytään kolmea asiaa: omaa jaksamista, työn sujuvuutta ja pomon tukea. Kysely on hyvin yksinkertainen, mutta vastaukset kertovat tärkeitä asioita. Tulokset ovat olleet kohtalaisen hyviä.
Asiakkaan luona käy kymmeniä eri hoitajia
Espoon kotihoidossa on käytössä Oma hoitaja -järjestelmä, jossa hoitajalle nimetään muutama asiakas. Hoitaja käy heidän luonaan säännöllisesti eli hoitaa heidän asioitaan ja seuraa heidän vointiaan.
Tärkeimmät asiat ovat arjen perustarpeet, asiakkaiden lääkitys, ravitsemus ja hygienia.
Työntekijöiden mukaan omahoitajuus ei kuitenkaan toimi. Yhden vanhuksen luona saattaa käydä kymmeniä eri hoitajia kuukauden aikana.
– Asiakkaani kertoi minulle, että olin hänen 163. hoitajansa muistaakseni puolen vuoden sisällä. Hän on jo vaihtanut yksityisen puolen hoitoon, kolmisen vuotta alalla ollut Lotta kertoo.
– Olen töissä, mutta en näe omia asiakkaita moneen viikkoon, vaan sen sijaan paikalla käy monta eri sijaista ja itse joudun olemaan muualla, Anja selventää.
Tilanne ei ole uusi, sillä Ylen A-studio kertoi noin pari vuotta sitten Katri Merikannosta, jonka laskujen mukaan hänen isänsä luona oli käynyt 61 eri hoitajaa kolmen kuukauden aikana.
Sijaiset eivät tunne asiakkaita, joten he eivät näe kaikkia tarpeita. Hoitamattomat asiat kuormittavat vakituisia hoitajia lisää.
Espoon kotihoidossa on noin 400 työntekijää ja yli miljoona kotikäyntiä vuodessa. Palvelua annetaan kaikkina päivinä ympäri vuorokauden, joten myös sijaistarve on suuri. Kaupungin omat työntekijät hoitavat pääosin aamu- ja iltavuorot, mutta yövuorot hoidetaan ostopalveluina.
Kaupungin tekemien viimeisimpien tutkimusten mukaan asiakkaiden tyytyväisyys kaupungin järjestämään kotihoitoon on kuitenkin varsin korkea. Kysely tehdään kaksi kertaa vuodessa, syksyllä ja keväällä, kaikille kaupungin tilapäisen ja säännöllisen kotihoidon asiakkaille.
– Viime syksyn kotihoidon asiakastyytyväisyystutkimuksessa 76 prosenttia asiakkaista piti kotihoitoa kiitettävänä tai hyvänä, sanoo perusturvajohtaja Metso.
Viime syksynä paperiseen kyselyyn vastasi 631 vastaajaa eli yli puolet, 53 % kyselyn saaneista.
Kotihoitoa halutaan ja lisätään – kotona yhä huonokuntoisempia potilaita
Ikääntyneiden määrä kasvaa koko maassa. Espoossa yli 75-vuotiaiden määrä nousee noin 1 500:lla vuosittain.
Kotona asuu yhä huonokuntoisempia ikäihmisiä. Työntekijöiden ja liittojen mukaan tilanne on pahentunut 10–15 vuodessa. Sairaaloista kotiutetaan nopeasti ja monet asiakkaat tarvitsevat kahden hoitajan apua samanaikaisesti.
– Kotihoitoon otetaan kaikki asiakkaat, koska ei ole muuta vaihtoehtoa. Kukaan ei kysy, pystytäänkö heitä hoitamaan, toteaa SuPerin pääluottamusmies Arja Ilomäki.
Hoitajien päivittäisellä kierroksella voi olla jopa kolme asiakasta, jotka tarvitsevat kahta hoitajaa.
– Hoitajille on melko stressaavaa saada yhteiskäynnit onnistumaan kesken työpäivän tiettyyn aikaan, kun heillä on samanaikaisesti myös muita asiakkaita, joiden luona he käyvät yksin, Ilomäki sanoo.
Tehyn pääluottamusmies Pekka Rastaan mukaan asiakkaiden kunto tulee esille myös yhteydenotoissa. Työntekijät kantavat huolta ja tuntevat riittämättömyyttä, kun asiakaskierroksilla on kiire ja kuitenkin paljon hoitoaikaa vieviä potilaita.
Huonokuntoisemmat potilaat tarvitsevat pidempiä kotikäyntejä ja useampia käyntikertoja vuorokaudessa.
Perusturvajohtaja Metson mukaan vanhusten palvelut ja kotihoito ovat Espoon tärkeimpiä kehittämisalueita, koska ihmiset haluavat asua kotona mahdollisimman pitkään.
– Talous edellä kotihoitoa ei ole kehitetty, mutta totta kai talous on aina myös yksi muuttuja, josta meidän on pidettävä huolta.
Kielitaidon puute vaikeuttaa työtä, aiheuttaa myös virheitä
Hoitajat nostavat esille voimakkaasti myös kielitaidon. Sijaisiksi tulevilla kollegoilla ei ole ollut riittävää kielitaitoa kommunikoida työkavereiden tai asiakkaiden kanssa.
– Osa vaatii ohjeet englanniksi, joten miten he pärjäävät kentällä pelkkää suomea puhuvien vanhusten kanssa, kysyy Lotta.
– Vieraskielisten osuus kasvaa pääkaupunkiseudulla ja Espoossa voimakkaasti, joten meillä on paljon vieraskielistä työvoimaa kotihoidossakin. Siinä on iso hajonta, miten hyvin osataan suomea tai ruotsia, perusturvajohtaja Metso sanoo.
Kotihoidon päällikön mukaan sijaisia ja tilapäistyövoimaa tarjoavan Seuren kanssa neuvotellaan ja on myös sovittu tiettyjä pelisääntöjä.
– Olemme nostaneet kielivaatimustamme ja annamme myös palautetta. Työntekijän tulee pystyä puhumaan esimerkiksi suomea suomenkieliselle asiakkaalle, Naukkarinen sanoo.
Hoitajien mukaan puutteellinen kielitaito on aiheuttanut myös ongelmia. Esimerkiksi lääkkeitä on jaettu väärin ja hoitoja on jätetty tekemättä.
Hoitajat kertovat, ettei haittatapahtumia jakseta enää kirjata, koska niillä ei ole mitään merkitystä. Lähiesimies kuittaa kaikki ”vähäinen haitta” -merkinnällä haitan laadusta piittaamatta.
Kritiikkiä työkavereille – räikeitä laiminlyöntejä
Hoitajat antavat kritiikkiä myös kollegoista. Osa kollegoista antaa lähinnä lääkkeet, mutta muut työt kuten vaipan ja lakanoiden vaihto, ruoan lämmitys tai roskapussien vieminen jäävät tekemättä.
Lisäksi osa työntekijöistä saattaa kuitata käynnin puhelulla, vaikka hänen tulisi mennä paikan päälle ja valvoa esimerkiksi lääkkeiden ottamista.
Asiakkaiden palaute tulee lähinnä vakituisille hoitajille. He eivät itse ilmoita eteenpäin, ellei heidän läheisensä sitä tee. Lisäksi osa vanhuksista on muistisairaita tai muuten huonokuntoisia, joten he eivät edes pystyisi ilmoittamaan laiminlyönneistä.
– Osalla hoitajista on asenneongelma, sellaista hällä väliä -asennetta. Osa taas on niin väsyneitä, he eivät pysty tekemään enempää, sanoo vanhempiensa kotihoitoa lähes päivittäin seuraava Tuukka.
Hän pyysi haastattelua nimettömänä, etteivät hänen vanhempansa joudu kärsimään lisää.
Tuukan mukaan hoito ei ole ilmaista, vanhemmat maksavat yhdessä lähes 2 000 euroa kuukaudessa. Tuukan vanhemmat sanoisivat sopimuksen kokonaan irti, mutta he eivät itse jaksa enää tehdä päivittäisiä asioita.
Vaikeimmassa tilanteessa ovat iäkkäät asiakkaat, joilla ei ole läheisiä tai he eivät pidä yhteyttä.
– Jos kotihoito ei huolehdi, heistä ei huolehdi kukaan, vajaa 10 vuotta alalla ollut Miia tiivistää kaikkien yhteisen pelon.
Lue myös:
Espoo harkitsee palveluseteleitä ikääntyneiden lyhytaikaiseen hoitoon