“Sisu on sitä, kun selkäänsä saa eikä itke.”
Vuonna 1942 piti määriteltä paras sisun määritelmä. Uuden Suomen järjestämän kisan voitti 11-vuotias Jouko Jokinen yllä olevalla ehdotelmalla.
Muita palkittuja ehdotuksia olivat:
Sisu on ”tappelua tupella, kun puukko on katkennut”.
Sisu on ”tunne, joka pakottaa yrittämään kolmannen kerran ravintolaan, mistä jo kaksi kertaa on heitetty ulos”.
Sisu on ”kuin auton pienin vaihde: se pakottaa pyörät pyörimään vaikka paikallaan”.
Sisu ja sisukkuus ovat käsitteinä suomalaista kansallisomaisuutta. Monitieteellinen tutkimusryhmä lähti selvittämään, mitä käsite on oikein syönyt.
VTT ja Helsingin yliopisto pureutuivat Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimuksessa sisun olemukseen ja merkitykseen työelämässä pärjäämisen ja työhyvinvoinnin kannalta.
Ja tutkimus on ensimmäinen laatuaan: tiettävästi koskaan ennen sisua ei ole tutkittu yhtä järjestelmällisesti ja monella menetelmällä.
Ensin piti määritellä sisu.
Sinnikkyyttä ja tahdonvoimaa: sisulla on kansainvälinen verrokki
Kielitoimiston sanakirja määrittelee sisun näin.
sisu
- sitkeä, hellittämätön tahdonvoima, sinnikkyys, lannistumattomuus; uskallus, rohkeus. Suomalainen sisu. Voimat loppuivat, mutta sisulla vielä jatkettiin. Hänellä ei ollut sisua kertoa totuutta. Onko sinulla sisua siihen? Sisu petti kesken yrityksen. Sisu meni kaulaan rohkeus petti.
- (kiivas, paha, kova) luonto, luonteenlaatu. Jklla on paha sisu. Komentelu kävi hänen sisulleen. Sisuni kuohahti. Sisuni ei antanut myöten pyytää apua. Purkaa sisuaan työhön.
Sisun tutkiminen kuulostaa suomalaiskansalliselta ja sisäänpäin kääntyvältä.
Helsingin yliopiston tutkija Ilmari Määttänen sanoo, että tarkoitus on kuitenkin tehdä kansainvälistä tutkimusta.
Maailmalla on sisua vastaavia termejä.
Sisun oletettiin myös olevan jotain lahjakkuudesta riippumatonta, ihmisen ominaisuus.
Kansainvälisiä verrokkisanoja olivat henkinen vahvuus, resilienssi, tehokkuus ja toivo sekä grit.
Grit on maailmalle Pennsylvanian yliopiston psykologian professori Angela Duckworthin lanseeraama termi, joka kuvaa sinnikkyyttä ja tavoitteiden määrätietoista, pitkäjänteistä ja intohimoista tavoittelua. Siis jonkinaista sisua. Sitä on maailmalla tutkittu samoin kuin nyt sisua Suomessa.
Tutkimusryhmän sisumäärittelyn perustana oli Emilia Lahden aeimmin tekemä kyselytutkimus, jossa yli tuhannelta suomalaiselta kysymällä määriteltiin, mitä sisu oikein on.
Yllättävää kyllä myös tutkijat löysivät sekä hyvän että pahan sisun.
Hyvä sisu ja paha sisu
Kun tutkijat olivat saaneet Emilia Lahden kyselytutkimuksesta määritelmiä sisulle, he jatkoivat uusilla kyselyillä.
Tutkijat kysyivät tuhannelta ihmiseltä, mitä sisu on ja voiko sitä olla liikaa. Kysymyksiä oli 18 ja niillä selvitettiin, millaista sisua ihmisillä on.
Sisu osoittautui moniulotteiseksi ominaisuudeksi. Parhaimmillaan se saa työntekijän käyttämään piileviä voimiaan ja etenemään sinnikkäästi kohti tavoitteitaan jopa itsensä ylittäen.
Pahimmillaan sisu voi taas johtaa haitallisiin käyttäytymis- ja toimintamalleihin. Se voi saada esimerkiksi ottamaan vastaan liian suuria haasteita, vaatimaan liikaa itseltä ja läheisiltä tai pyrkimään jääräpäisesti väärään suuntaan.
Positiivinen sisu muodostuu tutkijoiden mallin mukaan kolmesta osasta.
Ne olivat piilevä voima, toimintasuuntautuneusuus ja sinnikkyys.
Näistä siis syntyy positiivinen sisu+.
Sisu- taas on huono sisu.
Sen kolme osaa ovat haitta ajattelulle, itselle ja muille.
Ihmisillä voi olla joko haitallista että hyödyllistä sisua. Tai molempia.
Pahimmillaan sisu on haitaksi ajattelulle. Näyttäisi siltä, että väärällä tavalla sisukas ihminen ei kykene priorisoimaan haasteita eikä näe kokonaiskuvaa. Siksi hän ei saa asioita aikaiseksi, vaan kuormittuu, stressaa ja väsyy.
Sisulla selviää elämästä
Sisu selittää hyvinvointia: hyvä sisu tuo sekä tyytyväisyyttä elämään että parempaa terveyttä. Huono sisu taas merkitsee hyvinvoinnin laskua.
Sisua tutkittiin kyselyiden, laboratoriokoeasetelmien ja fysiologisten mittausten kautta. Sisua tutkittaessa on mitattu esimerkiksi yksilöiden stressireaktioita ja suoriutumista sisua vaativissa tehtävistä.
Esimerkiksi VTT:n erikoistutkija Johanna Närväinen teki tutkimusryhmänsä kanssa monimutkaisia ihmiskokeita, joissa koehenkilöille annettiin tehtäviä, kuten mahdottomia sanallisia pulmia. Yhdessä osassa koetta ihmisen käskettiin pitää kättään jäävedessä niin kauan kuin tämä pystyi. Heti sen jälkeen hänen piti suorittaa hankalia laskutoimituksia.
Kokeiden aikana mitattiin stressiä ja kuormitusta.
Sen jälkeen selvitettiin, miten kyselytutkimuksella mitattu sisu vaikutti siihen, miten tehtävien aiheuttama ärsytys koettiin.
Sisusta oli koehenkilöille hyötyä, mutta aika monimutkaisella tavalla. Ne jotka oli aiemmassa kyselyssä osoittautuneet sisukkaiksi, olivat tyytyväisiä suoritukseensa. Myös pahan sisun koehenkilöt hyötyivät ominaisuudestaan. He kokivat olevansa vahvoja sekä hallitsevansa tilanteen. Hyvän sisun koehenkilöt kokivat olevansa kuormituksesta huolimatta rauhallisia.
Ensin pitää mitata sisua, vasta sitten siihen voi vaikuttaa
Sisun selvittämisen ja tutkimisen seuraava vaihe on selvittää, voiko sisuun vaikuttaa, hyvää lisätä ja pahaa poistaa.
Arjessa sisu vaikuttaa elimistön kuormitukseen ja palautumiskykyyn. Myös suorituskyky paineen alla vaihtelee sisupiirteiden mukaan. Sisukkuus vaikuttaa myös stressiin ja mielialaan, kertoo VTT:n tutkija Anita Honka.
Sisun määrä voi vaihdella tilanteen mukaan.
Tutkijat haluaisivat seuraavaksi selvittää, voidaanko joillain keinoin sisua vahvistaa. Tämä auttaisi arjen kuormittavissa tilanteissa.
Sisu ei ole mitään huuhaata – vai onko?
Suomalainen sisu on sillä tavalla myyttinen käsite, että hyvällä syyllä voi kysyä, onko sitä oikeasti edes olemassa.
Toimittaja Oskari Onninen kirjoitti Imagessa 2017, että suomalainen sisu on suuri vedätys.
Sisu joutaa mennä. Paras satavuotislahja Suomelle olisi päästä yli sisusta, hän kirjoitti.
Sisun ainoa erityislaatu on, että se on sisua. Topeliaanis-runebergiläinen kansallisaarre, jonka vain suomalaiset ymmärtävät. Osa pyhää kolminaisuutta, saunaa, sisua ja Sibeliusta, kuten huumoriyhtye Kivikasvot 1970-luvulla lauloi, ilman, että siinä enää muistetaan olleen mukana huumoria.
Sisusta on tullut banaalia nationalismia, kansallinen itsestäänselvyys, lepattava siniristilippu viraston pihassa, mutta yhtälailla myös kornia nationalismia, jonka nimissä hekumoidaan kyydityksillä ja fiilistellään puhdistuksia.
Sinnikkyys, periksiantamattomuus ja pitkäjänteisyys ovat hyviä ominaisuuksia. Mutta tarvitaanko niitä kuvaamaan sanaa sisu? Olisiko tutkimuksen olisi voinut tehdä ilman sisu-sanaa?
Esimerkiksi Ruotsissa ruotsinsuomalaista ohjelmaa lähettäneen sisuradion nimi muuttui.
Uusi nimi on Sveriges Radio Finska. Muutos on osa laajempaa kanavauudistusta, ja perustuu muun muassa kuuntelijakyselyn tuloksiin.
Sana sisu koettiin kyselyn mukaan Ruotsissa usein vanhanaikaisena ja Suomeen liittyvänä sanana.
Ehkä sisu silti tekee tämän tutkimuksen kautta kansainvälisen läpimurron. Tai sitten tutkimus jää suomalaiseksi erikoisuudeksi.
Sisu-tutkimusta laajennetaan parhaillaan Australiaan ja Saksaan. Joka tapauksessa tutkimus tuottaa uutta tietoa sisun olemuksesta.
Aiheesta voi keskustella tiistaihin kello 23.00:een asti.