Suomessa on ollut tavallista tehdä pitkiä työuria, mutta harva tekee uransa samassa tehtävässä. Varsinkin ravintola-alalla pitkät työurat samoissa tehtävissä ovat harvinaisia
Hannele Hansson on poikkeus:
–Pitää olla sosiaalinen. Terapeutti ja viihdyttäjä, että jaksaa olla. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus, hän kuvailee työtään kokkolalaisessa ravintolassa.
Ravintola-asiakkaista harva tietää, miten raskas ala on sekä fyysisesti että henkisesti. Yli 50-vuotiaita on alalla olevista vielä noin 20 prosenttia työntekijöistä.
–Yli kuusikymppisten osuus on vain neljä prosenttia, sanoo Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry:n toiminnanjohtaja Timo Lappi.
Hannele Hansson kuuluu tuohon neljän prosenttiin. Ja itse asiassa Hansson on oikea harvinaisuus, sillä työvuosia tarjoilijana on takana jo 46. Yhtä vuotta lukuun ottamatta hän on tehnyt koko uransa kokkolaisissa ravintoloissa, vain työnantaja on välillä vaihtunut.
Erikoistutkija Noora Järnefelt Eläketurvakeskuksesta kertoo, että Suomessa tehdään pitkiä uria. Kolmannes jää eläkkeelle yli 40 vuotta kestäneen työelämän jälkeen.
Näin pitkät työurat ovat mahdollisia, kun ura koostuu vaihtelevasti eri tehtävistä.
–On harvinaista, että koko työura tehdään samalla työnantajalla ja samanlaisissa tehtävissä.
Nuoret eivät ole valmiita alan fyysiseen kuormittavuuteen
Nykypäivänä ravintoloihin henkilöstöä palkkaavat ovat tiukan paikan edessä. Koulutettua, alasta innostunutta työvoimaa on vähän tarjolla. Moni joka tulee, lähtee sama tien.
–Muistan tapauksen, että ensimmäisen päivän jälkeen on esiliina laitettu naulaan, kertoo ravintolapäällikkö Tiina Huopana.
Nuoret eivät ole valmiita tekemään niin fyysistä työtä kuin ala vaatii. Fyysinen kuormitus ei kuitenkaan ole mitenkään ylivoimasta.
–Pitää olla vähän hullu. Ne, jotka rakastuvat alan tarjoamaan fiilikseen, jäävät alalle, sanoo Tiina Huopana.
Työvoimapulasta puhuu myös Palvelualojen ammattiliiton puheenjohtaja Annika Rönni-Sällinen.
–Osaavaa ja sitoutunutta työvoimaa, jotka pitävät yllä laadukkaita ravintolapalveluita, on vaikeaa löytää. Työperäisen maahanmuuton lisääminen ei sitä välttämättä edes ratkaise.
Asenteella on myös iso vaikutus.
–Ajattelen niin, että jokainen päivä on uusi mahdollisuus, sanoo tarjoilija Hannele Hansson.
–Ne jotka viihtyvät ovat sosiaalisia ja suhtautuvat positiivisesti tulevaisuuteen, sanoo Annika Rönni-Sällinen.
Tarjoilijan esiintymistyyli vaihtuu tarpeen mukaan
Hannele Hansson ohjaa vanhemman rouvan pöytään ja jää juttelemaan hänen kanssaan hetkeksi. Tulee tunne, että ravintolassa ei ole kiire, vaikka melkein kaikki istuimet on varattu.
–Ihmiset tulevat tänne kuin olohuoneeseen, tuttujen luokse. On hyvä, että paikalla on myös yksi muinaisjäännös, “dinosaurus”, joka ei lähde kulumallakaan pois! Asiakkaan on turvallista jakaa iloja ja vähän raskaampiakin asioita, Hansson kuvailee itseään.
Hannele Hansson on käynyt vuosikymmen sitten vanhusten ja lasten hoitajakoulutuksen.
–Siitä on hyötyä. Osaan paremmin ymmärtää vanhempia asiakkaita ja pystyn palvelemaan paremmin.
Hannele Hansson tekee tarjoilijan työtä kokonaisvaltaisesti. Esiintymistyyli esiliinan takana vaihtuu tarpeen mukaan. Voisi helposti joskus luulla, että Hansson omistaa ravintolan tai että hän on rocktähti, laulaja tai terapeutti. Hän osaa ottaa tilan ja ihmiset haltuun.
–Hannele on aivan erityistapaus. Harvalla on samanlainen kyky innostua. Jokainen ravintola tarvitsee oman Hannelen, mutta kaksi samassa ravintolassa olisi liikaa, sanoo ravintolapäällikköTiina Huopana.
Palvelualojen ammattiliiton puheenjohtajan Annika Rönni-Sällinen mukaan ravintola-alasta on tullut niin sanottu silpputyöpaikka, jossa tehdään työtä lyhyissä pätkissä. Kiinnittyminen työpaikkaan ja työhön on vaikeaa, kun mahdollisuus kokoaikaiseen työhön on niin pieni.
Hannele Hanssonin ikäluokassa tarjoilijoina on vielä niitä, jotka ovat tehneet pitkän uran, mutta uusia ei ole tulossa.
Vuoro- ja yötyöt tekevät alasta raskaan. Kädet ja jalat ovat kovilla. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet piinaavat työntekijöitä, kertoo Annika Rönni-Sällinen
Hannele Hansson on eläkeiässä, mutta työntekoa hän ei ole aio lopettaa.
–Olen tavannut Irwin Goodmanin, Kari Tapion ja Uriah Heepin kosketinsoittajan Ken Hensleyn. Sitä pussasin heti! nauraa Hannele Hansson.