"Ihan oikeastiko te haette naisnäyttelijöitä, ettekä vain nuoria naisnäyttelijöitä?"
Tällaisia puheluita Kajaanin kaupunginteatterin johtaja Helka-Maria Kinnunen sai, kun teatteriin haettiin viime vuonna uusia näyttelijöitä, eikä toivetta hakijan iästä mainittu sanallakaan.
Kinnusen mukaan kyselyt olivat yksi merkki siitä, että osa näyttelijöistä pelkää syrjintää ja sivuuttamista.
– Se kertoo siitä, että esimerkiksi naisnäyttelijöiden työtilaisuudet perinteisesti vähenevät radikaalisti 40 ikävuoden jälkeen. Se on ihan tyhmää koska silloinhan alkaa olla kokemusta ja taitoa enemmän, Kinnunen ihmettelee.
Aihe on ollut viime vuosina esillä muuallakin kuin Kainuussa. Viime vuonna Elina Knihtilä avautui Helsingin sanomien Kuukausiliitteelle siitä, ettei nelikymppisille naisnäyttelijöille riitä töitä. Lokakuussa suunsa avasi Kati Outinen, joka kertoi Ylelle kokemastaan sukupuolisyrjinnästä.
Viime vuonna julkaistiin laaja yhdysvaltalaistutkimus, jonka tulokset puhuvat karua kieltään. Tutkijat selvittivät käsikirjoitusten perusteella, että amerikkalaisissa elokuvissa miehet saavat repliikkejä huomattavasti enemmän kuin naiset. Mitä enemmän naisnäyttelijälle tulee ikää, sitä suuremmaksi epäsuhta kasvaa.
"Tasapainon täytyy säilyä"
Suomessa työntekijöitä ja -hakijoita suojaa työsyrjintää koskeva laki (Finlex). Se kieltää työnantajaa syrjimästä ihmistä iän, sukupuolen, vamman, kansalaisuuden tai vastaavan ominaisuuden perusteella.
Laki koskee toki myös näyttelijöitä, mutta käytännössä tilanne on kimurantimpi, sillä painava syy voi täyttyä, kun rooliin tai työyhteisöön tarvitaan tietynlainen henkilö. Usein voi olla vaikeaa todentaa, onko syrjimistä tapahtunut vai ei.
Näyttelijöitä haetaankin teattereihin, elokuviin ja tv-sarjoihin usein hyvin seikkaperäisin vaatimuksin. Esimerkiksi uuden Tuntematon sotilas -elokuvan Kainuun kuvauksiin haetaan parhaillaan avustajia (Facebook): alle kaksikymppisiä miehiä, viisikymppisiä miehiä, erikoisia kasvonpiirteitä, taitavia kaatujia ja niin edelleen.
Myös Kajaanin kaupunginteatteriin haettiin tammikuussa vakituiseen työsuhteeseen nuoria nais- ja miesnäyttelijää. Hakuilmoitus oli alalla tavanomainen.
– Meiltä lähtee kaksi nuorta ja tarvetta on juuri nuorille tällä hetkellä. Tasapainon täytyy säilyä. Tällainen on katsottu järkeväksi hauksi tällä kertaa, perustelee Kinnunen.
Toisinaan näyttelijöitä haetaan ilman tarkempaa määrittelyä. Jos kyseessä on vaikkapa musiikkiteatteritehtävä, nousee perusammattitaidon ohella tärkeimmäksi kriteeriksi laulutaito, ja näyttelijältä voidaan vaatia esimerkiksi sopraanon äänialaa.
Teatterinjohtaja toteaa, että näytelmät ovat silti rooleiltaan enimmäkseen varsin sukupuolimääriteltyjä.
"Se nuori ei ole mikään laaja haitari"
Turun yliopiston työoikeuden professori Seppo Koskisen mukaan juuri teatterialan tilanteita onkin käytetty esimerkkinä, jolloin työntekijän valitseminen iän tai sukupuolen perusteella voi olla hyväksyttävää. Menneinä vuosina asia on ollut esillä myös hallituksen esityksissä (Finlex).
Vaikkapa tilanne, jossa työsuhteeseen haetaan nuorta naisnäyttelijää, ei Koskisen mukaan lähtökohtaisesti kuulosta työsyrjinnältä.
– Se on juuri sellainen esimerkki, joka on esitetty painavaksi hyväksyttäväksi syyksi valita tietyntyyppinen henkilö.
– Mutta ei sitäkään saa liioitella. Esimerkiksi kolmekymppisen mielestäni kuuluisi olla vielä kategoriassa nuori, lisää Koskinen.
Se on ihan tyhmää koska silloinhan alkaa olla kokemusta ja taitoa enemmän. Helka-Maria Kinnunen
Jos kyseessä on vakituinen työsuhde, on perusteiden oltava vielä painavammat.
– Työnantajalla on silloin hankalampi näyttää sitä, että on jatkuva tarve nuorille näyttelijöille.
Myös Koskinen on seurannut keskustelua näyttelijöiden tasavertaisesta kohtelusta.
– Naisnäyttelijät ovat julkisuudessa tuoneet esiin sen, että he kokevat ikäsyrjintää, kun etsitään juuri nuorta ja se ei ole mikään laaja haitari. Jo yli viisikymppiset naisnäyttelijät ovat ilmoittaneet kokeneensa syrjintää.
Koskinen muistuttaa, että ikäsyrjintä ja sen pelko on ongelma monilla aloilla.
– Eniten ikääntyneiden kohdalla ja valitettavan laajalla ikähaitarilla. Tyypillinen ongelma oikeudenkäynneissä on se, että milloin voidaan näyttää painava ja hyväksyttävä syy muutoin syrjivälle valinnalle.
Teatteri ei ole erillinen saareke
Helka-Maria Kinnunen aloitti Kajaanin kaupunginteatteri johtajana vuoden 2016 alussa. Teatteritaiteen tohtori on näytellyt kaupunginteattereissa sekä työskennellyt vapaana taiteilijana ja pedagogina. Vuosien varrella Kinnunen on tavannut teatterikentän johtajia ja ohjaajia, joiden kommentit omien teatterien iäkkäämmistä näyttelijöistä ovat jääneet mieleen.
– "Ne on hukkaan heitettyjä, kun ei ne pysty enää tekemään mitään kun niillä on niitä kremppoja." Se kuulosti tosi pahalta, Kinnunen sanoo.
Juuri siksi vasta viime vuosikymmenen aikana virinnyt keskustelu onkin Kinnusen mielestä erittäin tervetullutta. Aihe on ollut kauan vaiettu ja varottu, sillä kukaan ei halua hankalan mainetta.
– Ei teatteri ole saareke, jossa asiat eivät muutu, kun ne muualla yhteiskunnassa muuttuvat. Tämä koskee myös näytelmäkirjallisuutta: Ovatko ne mahtavimmat roolit aina vanhemmille miehille, ja miksi nainen ei voisi olla yhtälailla merkittävä?
Asiasta on keskusteltu myös Kinnusen nykyisessä työpaikassa Kajaanin kaupunginteatterissa. Ikä-asia mietityttää monia.
– Sehän on selvää, ettei kukaan pysy nuorena ja kauniina. Eihän elämää pelkästään sellaisena pitäisi ehkä nähdäkään ainakaan teatterissa.
Kinnunen sanoo suoraan, että erityisesti näyttelijöiden freelancer-markkinat ovat nuorille ja kauniille.
– Elokuvat ja tv-sarjat valitettavasti tosi paljon pyörivät sillä, että on uusia kasvoja ja nuoria ihmisiä. Jonkinlainen oletus on, että yleisöä kiinnostavat nuoret naiskasvot ja vähän vanhemmat miehet, ei muut – sehän on omituinen ajatus.
Esimerkiksi kolmekymppisen mielestäni kuuluisi olla vielä kategoriassa nuori. Seppo Koskinen
Samalla Kinnusella on kuitenkin kova luotto suomalaiseen korkeatasoiseen teatteriin. Hän uskoo, että rohkeus, kollegojen välinen solidaarisuus, koulutus ja ammattiliittojen toiminta edistävät kaikki sitä, että luutuneitakin asetelmia uskalletaan vihdoin kyseenalaistaa.
– Perinteisestä "aina on ollut näin ja aina tulee olemaan näin" -ajattelusta ollaan kovaa vauhtia siirtymässä pois.