Marttilan rintamamiestaloalue Pitäjänmäen kainalossa näyttää juuri sellaiselta paikalta, jossa moni voi vain unelmoida asuvansa. On harjakattoisia puutaloja, lumikuorrutuksen päälleen saaneita viininmarjapensaita ja kesällä on aina joku grillaamassa.
Asumistilastojen mukaan idylli on osin vielä autenttisessa sodanjälkeisessä kunnossa. Tämän huomasi kolmannen polven marttilalainen Tuomas Levoniemi luettuaan toissa viikolla uutisen siitä, että lähes 17 000 helsinkiläistä asuu edelleen puutteellisissa olosuhteissa.
Tammikuun alussa Helsingin kaupungin tietokeskuksen julkaiseman Asuminen alueittain Helsingissä 2015 -katsauksen mukaan viidennes Marttilan asunnoista olisi vailla lämmintä vettä, keskuslämmitystä tai kylpyhuonetta.
– Juttu herätti marttilalaisissa huvittuneisuutta. Olisikohan täällä enää yhtäkään sellaista asuntoa, jossa olisi jutussa mainittuja puutteita? Levoniemi miettii.
Marttilassa asuu tätä nykyä kolmisensataa asukasta. Se on 1940-luvulla sotainvalideille ja heidän perheilleen rakennettu noin sadan talon asuinalue valtaväylien kupeessa. Jonkinlainen piilotettu helmi, sillä moni taksikuskikaan ei löydä kaupunginosaa ilman navigaattoria.
– Ajattelevatkohan ihmiset, että tämä on ihan joku röttelökylä? heittää Levoniemen naapuri Reijo Kallinen.
Syynä tilastovirheeseen ovat alueen alkuperäisasukkaat, sotaveteraanit. Kun he remontoivat talojaan nykyaikaisemmiksi kukin tarpeidensa mukaan, ei siitä ollut tapana ilmoitella minnekään tai pyytää lupaa. Tästä syystä tilastot ovat jääneet jälkeen.
– Ei täällä ole ollut tapana ilmoitella remonteista, eikä kukaan lupien perään kysellytkään, Kallinen jatkaa.
Marttilan paikallishistoriaa harrastava Kallinen muistelee, että viimeinen sisävessa rakennettiin 1962.
Kerrostaloasuja ei voi noin vain aloittaa kylpyhuoneremppaa
Levoniemi asuu perheineen sotainvalidi-isoisänsä vanhassa talossa Mottitiellä. Tilastoissa tämäkin talo on todennäköisesti merkitty asuinoloiltaan puutteelliseksi. Todellisuudessa juokseva vesi tuli taloon 1950-luvun alussa ja viemärit heti muutamaa vuotta myöhemmin. 70-luvulla saatiin sähkölämmitys. Sitä ennen taloa pidettiin lämpimänä öljykamiinalla.
1940-luvun alussa rakennetussa talossa ei alkujaan ollut sisävessaa saati kylpyhuonetta. Tästä syystä Levoniemen isoisä rakensi 50-luvulla ensin vessan siivouskomerosta ja laajensi sittemmin sitä kylpyhuoneeksi lohkaisemalla tilaa olohuoneen puolelta.
– Siihen aikaan kaikilla piti olla kylpyamme, joten sellainen oli pakko saada, Levoniemi sanoo.
Jos joku alkaa rakentaa itselleen kylpyhuonetta kerrostalossa, niin aika pian tämä henkilö jää naapureille aikeistaan kiinni. Jaana Sallmén, lakiasiantuntija, Isännöintiliitto
Rakennusvalvontaviraston vs. yli-insinööri Risto Levannon mukaan on vaikeaa arvioida, kuinka paljon Helsingissä on vastaavanlaisia tapauksia, joissa asuntoja on modernisoitu omin päin.
– Ymmärrän hyvin, että tilastot eivät ole ajan tasalla, Levanto sanoo.
Omakotitaloasujat ovat voineet remontoida asuntojaan parhaaksi katsomallaan tavalla ilman virallisia raportointeja. Sen sijaan kerrostaloasuja on velvoitettu ilmoittamaan aikeistaan taloyhtiöön.
– Jos joku alkaa rakentaa itselleen kylpyhuonetta kerrostalossa, niin aika pian henkilö jää naapureille aikeistaan kiinni, lakiasiantuntija Jaana Sallmén Isännöintiliitosta sanoo.
Sallmén pitää täysin mahdollisena, että Helsingissä on niin sanotusti luvattomia kylpyhuoneita ja sitten sellaisia, jotka on rakennettu lain ja säännösten mukaan, mutta niitä ei ole koskaan jostain syystä merkitty yhtiöjärjestykseen.
– Tällaiset tapaukset tulevat ilmi viimeistään kun taloyhtiössä aloitetaan putkiremonttia ja selvitetään, mitkä ovat taloyhtiön rahoilla uusittavia kylpyhuoneita ja mitkä asukkaiden itsensä rakentamia, joiden kustannuksista heidän tulee vastata myös itse, Sallmén kertoo.
Kylpyhuoneremonttiin ei voi alkaa ilman asunto-osakeyhtiön lupaa, sillä laki velvoittaa osakkaan ilmoittavan taloyhtiölle aina kirjallisesti remonteista, jotka voivat vaikuttaa taloyhtiön kunnossapitovastuulla oleviin talon rakenteisiin sekä eristeisiin. Aina on olemassa myös se mahdollisuus, että remontista aiheutuu haittaa muihin asuntoihin.
– Koska riskinä on aiheuttaa taloyhtiön omistamalla rakennukselle vahinkoa, osakkaan velvollisuutena on ilmoittaa ihan taloyhtiölle peruskylpyhuoneremontistakin, Sallmén kertoo.
Vielä muutama vuosi sitten kylpyhuoneen rakentaminen kuivatilan paikalle vaati Helsingissä luvat rakennusvalvontavirastolta. Nykyään viranomaislupa tarvitaan Helsingin kaupungin päätöksen mukaan ainoastaan, jos rakennus on sisätiloiltaan suojeltu, kantavia rakenteita muutetaan merkittävästi tai jos tilassa on merkittävä terveyshaitta.
– Uusiutuneen lain myötä totesimme, että meidän tuoma lisäarvo asialle ei ole enää kovin iso, koska emme kuitenkaan tarkasta remonttien teknistä toimivuutta. Katsomme enemmänkin että siellä on mukana asiantuntijoita. Uskomme, että kiinteistön omistaja kyllä valvoo omaa etuaan, Levanto sanoo.
Jos asunto on halpa, suihkuttomuus ei haittaa
Jos Marttilan idyllissä tilastot puutteellisista asuinolosuhteista eivät pidä paikkaansa, toisin on monessa kantakaupungin vanhassa talossa. Helsingissä on edelleen runsaasti pikkuyksiöitä, joiden varusteluun ei pesutila kuulu. Yksi sellainen olisi nyt tarjolla vuokralle Kruununhaassa Kirjatyöntekijänkadulla.
Kiinteistövälittäjä Markku Enström avaa oven ja odottaa, että jokainen näyttöön saapuneista on päässyt sisään yhdeksänneliöiseen pikkukämppään. Halpa 330 euron vuokra on houkutellut paikalle yli kymmenkunta kiinnostunutta.
– Toivottavasti kaikki ovat tietoisia siitä, ettei tässä asunnossa ole suihkua. Asukkaalla on käyttöoikeus taloyhtiön saunan pesutiloihin, Enström muistuttaa.
Uskoisin, että sitten viimeistään taloyhtiön ison saneerauksen yhteydessä pieneenkin tillaan tullaan rakentamaan jonkinlainen suihkutila. Risto Levanto, vs. yli-insinööri, Rakennusvalvontavirasto
Nuorista ihmisistä koostuva joukko nyökyttelee.
Pitkään asuntoja välittänyt Enström kertoo esitelleensä vastaavanlaisen suihkuttoman yksiön viimeksi syksyllä.
– Sekin meni heti. Halpa hinta ja sijainti kantakaupungissa riittävät nuorille vuokralaisille. Moni on valmis tinkimään ihan perustavanlaatuisista asumismukavuuksista, jos siten säästää satasia vuokrassa, Enström kertoo.
Näin tuumaa myös näyttöön toiveikkain mielin saapunut 16-vuotias Helmi Niemi, joka käy naapurissa sijaitsevaa Sibelius-lukiota.
– Voisin mennä kellariin suihkuun. Todellakin! Ei siinä ole mitään ongelmaa, Niemi vakuuttaa.
Rakennusvalvontaviraston vs. yli-insinööri Risto Levanto uskoo, että parin vuosikymmenen kuluttua kantakaupungissa ei enää juuri ole pesutilattomia pikkuyksiöitä. Rakennuskanta, josta suihkut puuttuvat, on viimeistään silloin tullut peruskorjausikään.
– Uskoisin, että sitten viimeistään taloyhtiön ison saneerauksen yhteydessä pieneenkin tilaan tullaan rakentamaan jonkinlainen suihkutila. Toivottavasti asunnon omistajat ymmärtävät oman etunsa ja toteuttavat asiallisen suihkutilaan, Levanto sanoo.
Oman suihkun puute saattaa nimittäin houkutella peseytymään toistuvasti käsisuihkulla vessanpöntön päällä. Siitä ei välttämättä ole pitkä matka kalliiksi koituvaan vesivahinkoon.
