Hallitus palautti sisärajavalvonnan EU-sisärajoille 19.maaliskuuta. Suomalaiset saivat laajalti käsityksen, että rajat ovat suljettu liikenteeltä. Kun toukokuun alussa selvisi, etteivät rajat olekaan kiinni, julkisuudessa kritisoitiin, että hallituksen viestinnässä suositusten ja määräysten rajat ovat hämärtyneet. Mutta oliko kyse sittenkin kansalaisten tietoisesta harhauttamisesta?
Sisärajavalvonnan operatiivisena nyrkkinä toimiva Rajavartiolaitos selvensi hallituksen viestiä länsirajalla toimimalla niin kuin rajat todella olisivat olleet kiinni. Suomalaisia pysäytettiin rajalla maahan palatessa ja maasta lähtiessä, mikäli heillä ei ollut esittää hallituksen päätöksessä linjattua välttämätöntä syytä ylittää rajaa. Käytännössä rajan yli sai 7. huhtikuuta tehtyjen tiukennusten jälkeen kulkea vain henkilöt, joilla oli esittää työpaikaltaan todistus työn välttämättömyydestä. Myös esimerkiksi lähiomaisen hautajaisiin pääsi.
Hallitus jätti osan olennaista kertomatta. Se viestitti koko ajan, kuinka Suomen kansalaisella on aina oikeus palata kotimaahan, mutta se jäi sanomatta, että myös maasta lähteminen on perustuslain 9. pykälän suoma perusoikeus.
Sisäministeri Maria Ohisalo kertoi oikeuden tulla maahan ja lähteä maasta ensimmäisen kerran samassa yhteydessä vasta Ylen Aamussa 5. toukokuuta. Sisäministerillä oli mahdollisesti silloin jo tieto, että asia nousee julkisuuteen, sillä ihmisoikeusprofessori Martin Scheinin oli kirjoittanut asiasta kriittisen blogikirjoituksen huhtikuun lopussa. Itse olin toimittajana kysellyt asiasta Rajavartiolaitoksen esikunnasta jo noin viikkoa aiemmin.
Hallituksen ohella koko viranomaiskenttä Rajavartiolaitoksesta tulliin ja terveysviranomaisiin viestivät hallituksen tavoin, että rajat ovat kiinni. Perustuslain 9. pykälä unohtui. Rajalla viranomainen vaati rajanylitykseen hallituksen linjaamaa välttämätöntä syytä, eikä kertonut kansalaisille heidän oikeudestaan tulla maahan ja lähteä maasta, vaikka viranomaisella on neuvontavelvollisuus, ja vaikka rajavartijan tulee toiminnassaan ottaa aina huomioon perus- ja ihmisoikeudet sekä toimia niin, että näitä oikeuksia loukataan mahdollisimman vähän.
Hallituksen tahtotila toteutui tehokkaasti, sillä rajaliikenne vilkkaalla länsirajalla laski nopeasti 95 prosenttia verrattuna normaaliin. Esimerkiksi 14. huhtikuuta koko Ruotsin maarajan ylitti ainoastaan 1517 henkilöä. Tavallisesti yksistään Tornio-Haaparannan kohdalta rajan ylittää noin 32 000 henkilöä päivässä.
Tiedotuslinja läpi koko poliittisen koneiston ja virkamieskunnan oli niin yhdenmukainen, ettei rajasulun lainmukaisuutta osattu epäillä. Lisäksi moni oli siinä luulossa, että operaatio tehdään valmiuslakien nojalla.
Suomen länsiraja on luonteeltaan täysin erilainen verrattuna Venäjän rajaan. Lännessä arki on aidosti ylirajaista. Ruotsin rajan kahta puolta asuville suomalaisille rajasulku tarkoitti esimerkiksi sitä, että osa perheestä jäi eri puolelle rajaa. Oli lapsia, jotka eivät nähneet toista vanhempaansa pariin kuukauteen.
Yrityksille aiheutti jatkuvaa päänvaivaa, miten saada tuotteet ja työntekijät yli rajan. Välillä tavaraliikenne yritykseltä yksityiselle sallittiin, ja välillä se kiellettiin Rajavartiolaitoksen ja tullin toimesta.
Ongelmat olivat arkisia. Yksi mietti, romahduttavatko valtavat lumikuormat mökin katon rajan takana, toinen kestävätkö kakkosasunnon vesiputket talven yli. Yhdellä oli vene toisella puolella säilytyksessä, toisella kesärenkaat, eivätkä ihmiset tienneet keinoa, miten saada ne itselleen. He eivät tienneet, että pelkkä Suomen kansalaisuus olisi riittänyt ylitykseen.
Vaikka huhtikuussa liikenne oli jo tyrehtynyt, Ruotsin vakava tautitilanne aiheutti poliittista painetta laittaa raja vielä lujemmin säppiin. Keskusteltiin jopa, voisiko Suomi kieltää hoitohenkilökunnan matkustamisen Ruotsiin. Se herätti suurta huolta Pohjois-Ruotsin terveydenhoidossa, sillä suomalaishoitajia ja -lääkäreitä työskentelee paljon Ruotsin puolella.
Ulkoministeri Pekka Haavisto kävi ruotsalaiskollegansa Ann Linden kanssa neuvotteluja rajaliikenteestä. Lopputulema oli, että Suomi antaa hoitohenkilökunnan matkustaa yli rajan jatkossakin, jonka vastineeksi Ruotsi tarjoaa suomalaisille tehohoitokapasiteettia. Tämä tapahtui siis tilanteessa, jossa Suomella ei ollut alun alkaenkaan laillista mahdollisuutta kieltää suomalaisia hoitajia ja lääkäreitä matkustamasta Ruotsiin ja takaisin.
Kun länsirajalla asuvat suomalaiset alkoivat vapun tienoilla ymmärtää, että he saavat ylittää valtakunnan rajan, kunhan tietävät oikeutensa, Tornion ja Kemin johtavat lääkärit julkaisivat Rajavartiolaitoksen kanssa käymien keskustelujen pohjalta tiedotteen, jonka mukaan länsirajan yli pyritään yhä useammin ilman asiallista syytä erilaisiin perusoikeuksiin vedoten. Lääkärit vetosivat, että asiaton liikenne kitkettäisiin pikimmiten. Vielä silloinkaan viranomainen ei sanonut suoraan, mitä perusoikeudet tarkoittivat.
Perustuslain 9. pykälän sisältö jäi pimentoon myös hallituksen päätöksissä. Valtioneuvoston sisärajavalvonnan palauttamista koskevassa päätöksessä 17. maaliskuuta sisärajoilla oli sallittua vain tavaraliikenne, Suomen kansalaisten ja Suomessa tai muussa EU:n jäsenvaltiossa asuvien paluuliikenne, välttämätön työmatkaliikenne ja muu välttämätön liikenne.
Suomen kansalaisen perustuslaillinen oikeus tulla maahan ja lähteä maasta kerrotaan vasta päätöksen liitteenä olevassa taustamuistiossa, Rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö Markku Hassisen esityksessä.
7. huhtikuuta tehdyssä sisärajavalvonnan jatkamista koskevassa päätöksessä ja sen muistiossa perustuslain 9. pykälää ei mainita lainkaan. On vain pitkä lista, mikä on sallittua rajanylitysliikennettä.
Päätös on ongelmallinen, sillä perustuslain 9. pykälä käytännössä kumoaa hallituksen matkustusrajoitukset Suomen kansalaisten osalta ja tekee niistä vain suosituksia.
On huomionarvoista, että maaliskuun kokouksissa Markku Hassinen esitteli EU:n sisärajavalvonta-asian lisäksi myös ulkorajoja koskevat asiat, jossa päätettiin muutamien rajanylityspaikkojen sulkemisesta Venäjän rajalla.
Tällä kertaa perustuslain 9. pykälä avattiin selväsanaisesti jo itse päätöksissä: Rajanylityspaikkojen sulkemisella ei estettäisi Suomen kansalaisten oikeutta saapua maahan eikä jokaisen oikeutta lähteä maasta.
Sisäministeri Maria Ohisalo ohitti kysymyksen siitä, oliko tiedotuslinja akuutissa kriisitilanteessa harkittu. Hänen mukaansa hallitus on halunnut suojella suomalaisten henkeä ja elämää.
Ohisalo viittaa perustuslain 7. pykälään, jonka mukaan jokaisella on oikeus elämään. Pykälä on ollut suosittu argumentti poliitikkojen ja viranomaisten keskuudessa.
Esimerkiksi perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, juristitaustainen lappilaiskansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä (sd.) nosti Ylen A-studiossa saman perustuslaillisen oikeuden henkeen ja terveyteen, kun keskustelu kääntyi rajakysymykseen ja tiedotusongelmiin.
Länsirajalla koronakamppailu on pakottanut kansalaisten perusoikeudet ikään kuin taistelemaan keskenään, mikä on oikeusvaltion näkökulmasta hyvin ongelmallista.
Käytännössä perustuslain 7. pykälän oikeus elämään jyräsi kahta puolta valtionrajaa asuvien suomalaisten 9. pykälän mukaisen oikeuden lähteä maasta ja palata maahan ja 2. pykälään kirjatun vaatimuksen, että julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin.
Rajavartiolaitos katsoo toimineensa laillisesti, joskin myöntää, että virheitäkin on saattanut tapahtua. Virallisia käännytyspäätöksiä ei ole suomalaisille tehty, mutta kaikki Ylen haastattelemat suomalaiset, joiden matka päättyi rajalle, kokevat että heidän rajan ylittämisensä estettiin.
Sisärajavalvonta oikeuttaa tarkastamaan rajanylittäjien matkustusasiakirjat. Kun Suomen kansalainen tulee rajalle ja henkilöllisyys todennetaan, normaalitilanteessa rajavartijan toimivaltuus ei riitä enempään. Ei kyselemään matkan päämääriä saati sen tarkoitusta, eikä tarkastamaan autojen tavaratiloja tai matkatavaroita.
Maalis- huhtikuussa autojen tarkastus oli yleistä ja jokainen Suomeen tuleva täytti oirekysely- ja karanteenisitoumuslomakkeen, jossa kysyttiin muun muassa henkilötunnus, auton rekisterinumero ja tarkka määränpää.
Julkisen keskustelun myötä toiminta rajalla on muuttunut. Useita kanteluita poikinut oirekyselylomake poistettiin käytöstä 14. toukokuuta.
Professori Martin Scheininin arvion mukaan myöskään ruotsalaisten maahantulon estämiseen ei näytä olevan kunnollista lakia, sillä nyt käytetyt ulkomaalaislain pykälät eivät sovellu kansalaisuuteen perustuvaan käännyttämiseen. Maahantulon voi estää vain yksilöstä nousevasta syystä, esimerkiksi koronaoireiden takia. Ruotsalaisten matkustusta on kuitenkin rajoitettu koko ajan.
Osa ruotsalaisista pääsee rajan yli, osa ei. Esimerkiksi kaverin luona käyminen ei ole ollut riittävä syy ylittää rajaa, sählymailan lavan ostaminen taas on ollut. Rajavartiolaitos on kertonut, että päätös rajan ylityksestä tehdään aina rajatarkastustilanteessa. Kuten suomalaiset aiemmin myös ruotsalaiset ovat hämmentyneitä siitä, että naapurimaahan lähtiessä ei koskaan tiedä pääseekö rajan yli vai ei.
Demokratiassa poliittisen päätöksenteon ja viranomaistoiminnan tulee olla läpinäkyvää ja perustua aina lakiin. Silloin kun nämä ehdot täyttyvät sisärajavalvonnassa, vain harvan suomalaisen ja EU-kansalaisen matka voidaan estää. Siksi voikin kysyä, kuinka tehokas viruksen vastainen ase sisärajavalvonta oikeastaan on.
Keskustele aiheesta sunnuntaihin kello 23 asti.
Lue myös: