Mika Palm seisoo laiturilla. Edessä kimmeltää Jäämeri, vastarannalla jossakin kaukana piirtyvät Islannin ja Grönlannin rannikot. Aivan sinne asti ei täältä näy.
Takana on 1 500 kilometrin automatka, ensin Suomen halki ja sitten Enontekiöstä Norjan rajan yli Koutokeinoon. Loppumatkan Palm matkusti lautalla. Nyt ollaan Tufjord Bryggessä, pienessä kalastajakylässä Rolvsøyan saarella.
Meri on täällä tarpeeksi syvä.
– Tämä on hyvä paikka pyytää isoja, punaisia vauvoja. Ne majailevat tosi syvällä, 200 metrissä. Se on aivan hirvittävää kelaamista, Palm kuvailee.
Mies puhuu puna-ahvenista.
Kalastus on huume
Noin vuosi sitten Mika Palm teki jotain, joka vaatii näinä päivinä rohkeutta. Hän irtisanoutui työstään.
– Firma muutti toiseen kaupunkiin. Mietin, hyppäisinkö mukaan vai hyppäisinkö pois. Päätin jäädä kyydistä, Palm sanoo.
Mies keräsi kamppeensa ja lähti Norjaan – kalavesille, joihin hän oli rakastunut jo pari vuotta sitten. Nyt suuntana oli vuokramökki Sandlandissa.
– Hurahdin Jäämereen heti. Kalat ovat isompia ja niitä on enemmän kuin Suomessa. Siihen hommaan tulee himo. Se on minulle addiktio, huume.
Pyöriäisiä oli varmaan parisataa ja siihen tuli myös 20 metriä pitkä valas. Näky oli yksi elämäni hienoimmista. Mika Palm
Sandlandin reissusta tuli ikimuistoinen, kun valtava pyöriäisparvi järjesti näytöksen Palmin venekunnalle.
– Pyöriäisiä oli varmaan parisataa ja siihen tuli myös 20 metriä pitkä valas. Ne hyppivät ja pomppivat aivan vieressä. Fiilistä ei voi edes kuvailla. Näky oli yksi elämäni hienoimmista.
Eikä Palm ole ainoa, jonka pään Jäämeri on sekoittanut. Kavereilla, jotka hän on ottanut reissuille mukaan, homma on lähtenyt yhtä lailla lapasesta.
Jopa 40 kiloa vieheitä
Herätyskello soi rivitalokolmion kokoisessa mökissä Tufjordin rannassa. Kello on seitsemän aamulla. Mika Palm ja hänen kaksi kaveriaan mönkivät ylös sängyistään. Joku lataa kahvinkeittimen.
– Syömme aina todella tukevan aamupalan, koska edessä on koko päivä merellä. On munat, pekonit, puurot, kahvit, teet, leivät.
Miehet käyvät läpi merenpohjan muotoja kartasta. He tutkivat, mistä löytyy kaloille mieleisiä rinteitä ja pohjapakkoja, pohjasta nousevia kumpareita. Kalapaikat etsitään myöhemmin karttaplotteri-kaikuluotain-yhdistelmällä.
Jos siiman päässä on sata kiloa kalaa, se antaa ihan järkyttävät kyydit. Mika Palm
Palm rakentaa matkaeväänsä ja pukee päälleen pelastautumispuvun. Sitten hän pakkaa yhdessä kavereidensa kanssa kalastusvehkeet veneeseen: jokaiselle yhdestä kolmeen kelavapasettiä ja pari kassillista vieheitä. Niissä riittää raahaamista. Kaikki on tuotu kotoa.
– Pienin vieheeni painaa 500 grammaa. Kun niitä on kymmeniä, paino on varmaan 30-40 kiloa. Mutta ne ovat tosi hyviä. Vuokravälineet ovat tusinasettejä, siimoista ja niiden kestävyydestä ei tiedä.
Huijaavat vuoret
Vene suuntaa kohti ulappaa. Joskus tuuli on niin kova, ettei merelle ole asiaa. Maininki saattaa silloin nousta 5-6 metrin korkeuteen. Virtaukset ovat aina arvaamattomia, siksi matkassa on myös ajoankkuri.
– Kerran olen meinannut lentää kalan perässä mereen, kun vene heilahti äkkiä enkä pitänyt mistään kiinni.
Viime vuonna Norjan rannikolla hukkui kaksi saksalaista kalastajaa. Heidän veneensä löytyi ulapalta ylösalaisin.
– Toki turvallisuus tulee aina ensimmäisenä. Jos tuulee liikaa, jäämme mökkiin virittelemään välineitä tai kalastamme tyynemmillä vesillä.
Reilun tunnin venematkan päässä on ensimmäinen kalapaikka. Kun tästä katsoo taaksepäin, näyttää kuin ranta olisi aivan vieressä. Vuorten koko hämää.
Ruijanpallas tähtäimessä
Tavoitteena on – jälleen kerran – jättiläiskala. Ennätys.
– 30 kiloa painava turska on aina tavoitteena. Nykyinen ennätykseni on noin 18 kiloa. Punaisista vauvoista isoin on 6,5-kiloinen.
Haen syömäkalat kaupasta. Mika Palm
Ruijanpallas on tietenkin se, jota Palm jahtaa. Sitä uistellaan 24 senttiä pitkällä vaappu-uistimella noin kymmenen metrin syvyydestä. Suurin tähän mennessä koukkuun käynyt on ollut 13-kiloinen. Oikeastaan se on pieni, sillä ruijanpallas voi painaa jopa 300 kiloa. Palmin tavoite on realistisempi – hän tähyää vain satakiloisia.
– Jos siiman päässä on sata kiloa kalaa, se antaa ihan järkyttävät kyydit. Veneessä on sitä varten pallaslasso ja useita nostokoukkuja. Hinatakin voi.
Vaikka Palm joskus satakiloisen paltaansa saisikin, se tuskin lähtisi mukaan Suomeen. Esteenä ovat jo Norjan tiukat vientirajoitukset. Kalaa saa viedä kerralla verottomasti rajan yli 15 kiloa – yksittäisen isomman kalan tosin voi tuoda kokonaisena. Satakiloisessa olisi kaikin puolin liikaa työtä.
– Kun sen perkaa, se on pelkkää lihasta. Moni menee veteen paltaan kanssa ja otattaa kuvan, minkä jälkeen päästää kalan menemään.
Ei Palmkaan varsinaisesti ruokaa kalasta. Usein hän nostaa kalan ylös kuvaa varten ja laskee sitten vapaaksi.
– Haen syömäkalat kaupasta. Saaliista saa vain niin mahtavat kiksit, siksi täällä käydään. Kaveriporukassa oleilu on toki myös tärkeää. Nämä ovat miesten reissuja.
Kissakala näyttää möröltä, mutta sen liha maistuu älyttömän hyvältä. Mika Palm
Jos on tarkoitus kokata, se tehdään Suomessa. Silloin kalat perataan päivän päätteeksi mökillä ja laitetaan pakastimeen. Kotiin ne kuljetetaan jäisinä kylmälaukuissa. Kissakala on yksi Palmin suosikeista.
– Se näyttää möröltä, mutta sen liha maistuu älyttömän hyvältä.
Kalatta täällä ei voi jäädä, jos yhtään tietää, mitä tekee.
– Joskus kalaa tulee riesaksi asti. Kun turska tulee maaliskuussa kudulle, koukku ei ehdi lähellekään pohjaa kun kala on jo kiinni.
Ikkunasta näkyy väärä meri
Jäämeren retket kestävät viikon kerrallaan. Seuraavaksi mies suuntaa paratiisiinsa viimeistään kesällä. Jonakin päivänä ehkä lopullisesti.
– Vuosia, vuosia olen miettinyt, että pakkaan kimpsut ja kampsut ja muutan Norjaan.
Toistaiseksi miehen pitää Suomessa perhe. Kun oma poika lähtee siivilleen, niin ehkä sitten. Realistikin pitää olla: työttömänä säästöt hupenevat. Yksi Jäämeren reissu maksaa kaikkine kuluineen noin 800 euroa. Mutta ei Palm ole työelämää kokonaan hylännyt.
– Luotan siihen, että saan halutessani töitä. On minulle soiteltukin viime aikoina muutamaan otteeseen ja kyselty, kiinnostaisiko tulla töihin. Asia on pohdinnassa.
Kun lähden sieltä pois, minulla on heti hirveä hinku päästä takaisin. Mika Palm
Palmin koti on Haminan Pappilansaaressa. Sielläkin ikkunasta näkyy meri, mutta aivan erilainen, vähän kuin korvike. Mies vaihtaisi mieluusti ikkunaansa näkymän Jäämerelle.
– Jäämeren vesi on joissakin paikoissa yhtä turkoosia kuin Välimerellä. Auringonlasku tyyneen mereen näyttää mielettömän upealta. Kun lähden sieltä pois, minulla on heti hirveä hinku päästä takaisin.
