Manu Eloaho käynnistää 50-vuotiaan venevanhuksen moottorin. Diesel-koneen hyrinä on tasainen.
Eloaho uskoo, että polttomoottorit ovat pikkuhiljaa häviämässä veneistä.
– Ensimmäisiä sähkömoottoreita on alkanut näkyä. Ne ovat ehkä enemmän tulevaisuuden trendejä, mutta sama kehitys, mikä autoissa on jo pidemmällä, tulee ajan kanssa veneisiinkin.
Eloaho on viettänyt kesänsä veneessä Saimaalla lapsuudestaan saakka. Sinä aikana veneilijöiden ympäristötietoisuus on lisääntynyt huimasti.
– Runsaat leväkesät ja Itämeren huono tila ovat herättäneet ihmiset siihen, että halutaan tehdä ne pienet asiat, mitkä itse voi tehdä, toteaa Pidä saaristo siistinä -yhdistyksen projektipäällikkö Hanna Haaksi.
Samaan aikaan veneilyn määrä on kasvanut Suomessa tasaisesti, ja koronakevät sai suosion suorastaan ryöpsähtämään. Heinäkuun alkuun mennessä uusia vesikulkuneuvoja rekisteröitiin jopa neljännes enemmän kuin viime vuonna.
Vesistöt ovat kansallismaisemaamme, ja veneily on monelle suomalaiselle tärkeä linkki luontoon. Vesiliikenteen vaikutuksia ympäristöön ei kuitenkaan täysin tunneta. Esimerkiksi järvien roskaantumista ei seurata lainkaan.
– Meren roskaantumista on seurattu vuodesta 2012, mutta on vaikeaa sanoa, onko se kokonaisuudessaan vähentynyt tai lisääntynyt. Selvää on, että vesistö roskaantuu eniten kaupunkien läheisyydessä, Haaksi sanoo.
Vessajätteitä pääsee edelleen vesistöön
Nykytiedon valossa veneilyn suurimmat ympäristöhaitat ovat rehevöityminen ja kemikalisoituminen. Ne näkyvät pääosin pistemäisesti siellä, missä veneitä liikkuu tai seisoo paljon.
Rehevöityminen johtuu esimerkiksi tiskaamisen tai peseytymisen aiheuttamista harmaista vesistä sekä edelleen ajoittain vesistöön päätyvästä käymäläjätteestä.
Käymäläjätteen laskeminen vesistöön kiellettiin lailla vuonna 2005. Pidä saaristo siistinä -yhdistyksen Hanna Haaksin mukaan kielto on otettu vastaan hienosti, mutta ongelmaa ei ole saatu kitkettyä kokonaan pois.
– Veneilijät itse varmasti noudattaisivat kieltoa nykyistäkin tarkemmin, jos imutyhjennysjärjestelmiä olisi tarpeeksi ja ne olisivat aina kunnossa. Useimmiten käymäläjätteet päästetään luontoon, koska seuraavaan toimivaan tyhjennyspisteeseen on liian pitkä matka.
Kemikalisoituminen sen sijaan on tiettävästi vain merialueiden ongelma. Se johtuu veneen pohjassa käytettävistä antifouling- eli myrkkymaaleista, joiden avulla torjutaan veneen pohjaan kiinnittyvää merirokkoa.
Myrkkymaaleja saa käyttää vain merialueilla. Ne päästävät vesistöön muun muassa kuparia ja sinkkiä. Ongelma on Haaksin mukaan suurin keväällä, kun veneiden pohjat ovat tuoreessa maalissa. Silloin myös meren eliöstö on herkimmillään kemikaalien haittavaikutuksille.
Antifouling-maaleille on pyritty löytämään myös ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja. Venettä voi säilyttää maalla, tai merirokon voi pestä veneen pohjasta mekaanisesti. Haaksin mukaan satamiin on tullut erilaisia pohjapesureita, ja Hangossa voi nykyään pestä isonkin köliveneen pohjan.
– Myrkkymaalien käyttöä tai niiden vaikutusta ympäristöön on vaikea seurata, mutta olisi todella iso askel parempaan suuntaa, jos siirtyisimme niiden käytöstä kokonaan pois.
"Haluan, että Saimaan luonto pysyy tällaisena"
Mikkeliläisen Manu Eloahon mielestä luonnosta huolehtiminen on tehty ainakin Etelä-Saimaalla helpoksi.
– Täällä on hirveän paljon retkisatamia, joissa puitteet ovat todella hyvässä kunnossa. On roskikset, tiskauspisteet ja huussit. On paljon sellaisiakin retkisatamia, joissa ei ole juurikaan kävijöitä, mutta silti siellä roskikset tyhjennetään, Eloaho sanoo.
Hän on tyytyväinen siihen, että veneilijät tekevät ympäristöstä huolehtimisen eteen enemmän kuin ennen. Kaukana ovat ne ajat, kun esimerkiksi veteen lirahtanut polttoaine hävitettiin näkyvistä kaatamalla Fairya päälle.
– Nykyään ymmärretään, että jos polttoainetta pääsee vähän veteen, sille ei kannata tehdä mitään. Se haihtuu automaattisesti pinnasta eikä painu pohjaan kuormittamaan ympäristöä.
Eloaho itse nauttii vesillä eniten juuri siitä, että luonto ympärillä on hiljainen ja puhdas. Nuoruuden aikainen huviajelu ympäri Saimaata on vaihtunut hissukseen puksutteluun ja nautiskeluun saarten rannoilla. Seuraava askel on Eloahon mukaan tiski- ja pesuaineiden vaihto biohajoaviin versioihin.
– Saimaan luonnossa liikkuminen on minulle hirveän tärkeää, ja haluan, että tämä alue myös pysyy tällaisena. Jos meikäläisen pesuaineen vaihtaminen voi vaikuttaa positiivisella tavalla ympäristöön, niin kyllä ne silloin vaihdetaan.
Veneily lisääntyy, mutta päästöt pienenevät
Samalla kun veneily on lisääntynyt, vesiliikenteen aiheuttamat kasvihuonepäästöt ovat pienentyneet. Se johtuu moottorien kehittymisestä taloudellisemmiksi ja vähäpäästöisemmiksi.
Päästö- ja polttoainekäyriä tarkastellessa voi kuitenkin varmistua veneilyharrastuksen suosiosta: huviveneet kuluttivat VTT:n tilastojen mukaan viime vuonna lähes yhtä paljon polttoainetta kuin kotimaan laivaliikenne ja selvästi enemmän kuin kotimaan vesillä liikkuvat kalastusalukset.
Kotimaan laivaliikenteeseen ei lasketa mukaan esimerkiksi ulkomailta Suomeen tulevaa risteily- ja rahtialusten liikennettä.
Koko maan mittakaavassa kotimaan vesiliikenteen päästöt ovat kuitenkin pienet.
Vesiliikenne tuottaa Suomen hiilijalanjäljestä vain yhden prosentin, kun esimerkiksi henkilöautoilun osuus on 11 prosenttia. Huviveneet tuottivat viime vuonna vain 0,2 prosenttia Suomen hiilijalanjäljestä.
Juttua päivitetty klo 9.38: korjattu tieto Suomen vesiliikenteen päästöistä suhteessa Suomen hiilijalanjälkeen.
Lue lisää:
