Polkupyöräilijöiden vuosikymmenien odotus on viimein palkittu, sillä Taipalsaaren Sarviniemen ja Kyläniemen välille on lopultakin avattu päivittän kulkeva laivayhteys.
Tuloksena on 154 kilometrin pituinen Saimaan saaristoreitti, joka on heti ensimmäisenä kesänään saavuttanut vakaan suosion.
Reitti kulkee Taipalsaaren, Ruokolahden, Imatran ja Lappeenrannan keskustojen kautta ja tarjoilee pyöräilijöille lukuisia hienoja Järvi-Suomen näkymiä. Salpausselkien kautta kulkeva reitti on merkitty sinisillä opastekylteillä ja -tarroilla, ja siitä on painettu karttaopasteita.
Parin päivän pyrähdys?
Lähdin selvittämään, mitä kaikkea Saimaan saaristoreitin varrelta löytyy, ja onko siitä tavallisen lenkkaripyöräilijän lenkiksi.
Matkaan kului kaksi päivää, eli molemmille päiville kilometrejä kertyi vajaat 80. Arkipyöräilijän korvaan se voi kuulostaa paljolta, mutta maltillisella, 20 kilometrin tuntivauhdilla kyse on teoriassa neljän tunnin päivämatkasta.
Kovin tiiviisti retkeä ei kuitenkaan kannata aikatauluttaa. Jos malttaa pysähtyä, eteen osuu kaikenlaista ihmeteltävää.
Itse ajoin matkan jokseenkin tavallisella, suoratankoisella hybridipolkupyörällä – keskinopeus oli rento ja reipas 21 kilometriä tunnissa. 154 kilometrin matkapituuteen on ilmeisesti laskettu myös laivayhteyden kilometrit, mutta tässä jutussa seuraamme vain pyörän matkamittarin lukemia.
Torstai
Kello 12.45 / 0 km
Lähtö Lappeenrannasta
Tarakkalaukut ovat pingottuneet, sillä uusi makuupussi vie enemmän tilaa kuin kuvittelin. Myös lämmintä vaatetta on mukana varsin reippaasti. Sääennusteet näyttivät tällä kertaa niin selkeiltä, että uskalsin jättää vedenpitävän takin pois.
Liikkeelle ponnistan Lappeenrannan Linnoituksesta ja suuntaan Taipalsaarentien pyörätielle. Ensimmäisellä etapilla olisi määrä päästä Taipalsaaren Kirkonkylän ohi, eli matkaa pitäisi kertyä reilut 20 kilometriä.
Pengerrysten ja saarien kautta kulkeva pyörätie on varsin hyväkuntoinen ja järvinäkymätkin liki taukoamattomat.
Vaikka Taipalsaaren kirkonkylä ja pyörätie jäävät taakse, pysytään kunnan alueella vielä pitkään. Koittaa ensimmäinen, vajaan 10 kilometrin osuus, jolla näkymät ovat perinteistä suomalaista tiemaisemaa – metsää.
Opasteet ovat toisinaan köykäiset, ja karttaakin joudun vilkaisemaan, vaikka suunnan uskonkin olevan oikea.
Kello 14.30 / 23 km
Levänen
Kun metsäisyys on selätetty, saavutaan Taipalsaaren Leväseen, josta avautuva näkymä Saimaalle sykähdyttää. Järvi jää jälleen hetkeksi taa, ja asfalttipäällyste loppuu yllättäen kesken.
Kun koviksi pumppaamani renkaat pöllyttävät peltoja halkovaa hiekkatietä, mietin, mahdanko olla oikealla reitillä ensinkään. Sinne tänne sirotellut siniset opastekyltit kuitenkin valavat uskoa.
Kello 15.30 / 33 km
Sarviniemi
Taipalsaaren kunnan perukoilla sijaitsevasta Sarviniemen venesatamasta alkaa eräs retken kohokohdista: laivakuljetus Saimaan ylitse Kyläniemeen.
M/S Roope-Saimaan kyytiin saa ottaa ainoastaan kymmenen matkustajaa, minkä vuoksi kuljetus on varattava ennakkoon. Aikataulun mukaisia vuoroja on päivän aikana vain yksi kumpaankin suuntaan, joten laivalta ei kannata myöhästyä.
Koska aluksen työntekijät nostelevat pyörät yksitellen laidan yli alukseen, ei esimerkiksi moottoripyörällä ole asiaa kyytiin.
Vaikka olosuhteet siihen houkuttaisivatkin, Sarviniemessä ei saa yöpyä. Venesatamaa lähestyttäessä sivutaan nimittäin Puolustusvoimien ampuma-aluetta.
Kello 16.30 / 33 km
Kyläniemi
En liioittele hirveästi, jos sanon, että M/S Roope-Saimaan rantautuessa Taipalsaaren Kyläniemeen olo on vähän kuin olisi saapunut toiseen maahan. Noin puolen tunnin matkan aikana suuresta Saimaasta näkee puolen, jota ei maalta käsin uskoisi olevan olemassakaan. Suur-Saimaa avautuu edessä kuin meri.
Laiva liikennöi nyt ensimmäistä kesää, ja Saimaan saaristokuljetus oy:n yrittäjän Timo Ekholmin mukaan lähes kaikille vuoroille on riittänyt tulijoita. Kapasiteettia täytyneekin ensi kesänä kasvattaa.
Kello 18.15 / 44 km
Lossi
Vaikka M/S Roope-Saimaa onkin Saimaan saaristoreitin eniten mainostettuja asioita, ei se ole retken ainoa vesistönylitys. Jo 11 kilometriä myöhemmin vuorossa on Kyläniemen lossi, joka on ainoa tieyhteys Kyläniemestä mantereelle.
Tie lossille on varsin hyväkuntoista asfalttitietä, jolla pyöräily on sujuvaa pienistä mäistä huolimatta. Myös järvi pomppaa esiin puiden takaa vähän väliä.
Lossi liikennöi tarvittaessa, ja pyörällä kyytiin mahtuu yleensä hyvin. Lossimatkan aikana myös Taipalsaari jää lopultakin taakse, ja saavun Ruokolahden puolelle, minkä tosin huomasin vasta jälkeenpäin.
Kello 19.00 / 51 km
Huuhanranta
Huuhanranta on yksi Saimaan pisimmistä hiekkarannoista. Olen kuullut siitä ylistäviä mainintoja, ja tällä retkellä tarkoitus olisi käydä katsomassa, onko niissä mitään perää.
Kun tienviitta opastaa kääntymään karkeasoraiselle pikkutielle, alan epäröidä. Mahtaako tämä olla hyvä syy ottaa riski kumien puhkeamisesta?
Käännyn kuitenkin, ja onneksi niin. Noin kilometrin matkan jälkeen saavun pienelle parkkipaikalle, jonne on pysäköity muutama matkailuauto. Jätän pyörän sinne ja epäluuloisesti pälyillen köpöttelen mäen alas rannan länsipäätyyn. Edessä avautuva järvimaisema ei edes tunnu järvimaisemalta.
Kun vaellan rannan päästä päähän, ohitan ehkä sata rannan tuntumaan telttansa ja riippumattonsa pystyttänyttä lomailijaa. Tunnelma lämpimässä ilta-auringossa on raukea, mutta päätän jatkaa vielä matkaa, sillä eväät alkavat olla vähissä. Enkä sitä paitsi ole vielä edes puolimatkassa.
Kello 19.45 / 56 km
Utulan kyläkauppa
Alueen kesäasukkaiden ilonpito Ruokolahden Utulan kyläkaupan “saluunasta” raikaa riemastuttavana jo kauas. Kaupan pihassa on autoja, polkupyöriä sekä kyltti, jossa lukee: avoinna 10–18. Kello on liki kahdeksan illalla, mutta väkeä vain lappaa sisään ja ulos.
Täytän pyörälaukkuni kevyellä iltapalalla ja hyppään vielä kerran tänään pyörän satulaan.
Kello 22.00 / 67 km
Nukkumaan
Kaupassa paikalliset pudistelivat päätään Utulantien kunnolle, jota ei ole kuulemma kunnostettu vuosiin. Tiellä tehdään kuitenkin pieniä tietöitä tänä kesänä, ja asfaltti on muutamissa kohden revitty kymmenien metrien matkalta auki. Muuten tie on kyllä ihan siedettävässä kunnossa ainakin polkupyörän alle.
Kuikuilen metsiin sopivaa riippumattopaikkaa etsien. Useita sellaisia löytyykin, sillä kuivaa kangasmetsää jatkuisi välillä pitkällekin tien laidasta. Päätän jatkaa matkaa kuitenkin vielä sen verran, että seuraavan päivän etappi olisi suunnilleen yhtä pitkä kuin ensimmäisen.
Päivä päättyy kevyen uinnin jälkeen riippumattoon ja makuupussiin Kantatie 62:n läheisyydessä.
Perjantai
Kello 8.00 / 67 km
Herätys
Elämäni kolmas yö riippumatossa oli myös elämäni paras yö riippumatossa, vaikka täydellisyyteen on vielä matkaa. Riippumaton valitsin kuitenkin juuri siitä syystä, että voin pystyttää sen lähes minne vain eikä se toisaalta vie liikaa tilaa matkatavaroissa.
Kello 9.45 / 77 km
Aamukahvi Virmutjoella
Kantatie 62 on Saimaan saaristoreitin raskaimmin liikennöityjä teitä, muttei silti mikään ylivoimaisen vilkas.Tätä tietä Saimaan saaristoreitti jatkuu kohti Ruokolahtea, Imatraa ja Lappeenrantaa.
Muita pyöräilijöitä ei ole tähän mennessä juuri näkynyt laivayhteyden harvan liikennöintivälin vuoksi, mutta nyt heitä alkaa tulla vastaan varsin runsaasti. Pyörätietä tosin ei ole ennen Ruokolahden Virmutjokea, jossa pysähdyn aamukahville vajaan tunnin pyöräilyn jälkeen.
Kello 11.00 / 91 km
Patotie
Yllättävän pian reitti kääntyy Ruokolahden keskustaan, kunhan muistaa seurailla reittiopasteita. Poljen Ruokolahden Salosaaren kautta Patotielle, jossa Stora Enson Kaukopään-tehdas hallitsee näkymää.
Kello 12.00 / 105 km
Imatrankoski
Kun kurvaan Imatran Vuoksenniskan kaupunginosaan, on saaristoreitin loppuosa melko vähäsaaristoinen. Opasteet ovat jälleen hieman puutteelliset, enkä jaksa taas kaivaa karttaa esille. Suuntaan Vuoksen rantaa kohti Imatran keskustaa, vaikka olisikin niin, ettei se viralliseen reittiin kuuluisi.
Imatran kuohuvan kosken ylitettyäni huomaan olleeni sittenkin oikealla reitillä. Varsinaisia koskinäytöksiä ei tänä kesänä järjestetä, mutta vettä on juoksutettu padon läpi säännöstelyn vuoksi.
Kello 14.00 / 149 km
Saapuminen Lappeenrantaan
Imatralta Lappeenrantaan on rakennettu kymmenisen vuotta sitten hyväkuntoinen, Kuutostietä seuraileva pyörätie, mutta Saimaan saaristoreitti kulkee pääosin muita väyliä.
Imatran jälkeen reitti on merkitty halkomaan Lappeenrannan Aholan rauhallisia maalaismaisemia ja sivuamaan Metsä Fibren Joutsenon sellutehdasta. Joutsenon keskustan kautta reittiä ei ole piirretty kulkemaan.
Kun Saimaan kanava on ylitetty, edessä on vielä yksi sellutehdas Lappeenrannan Kaukaalla ja sitten Lappeenrannan parhaat puolet esittelevä, aivan Saimaan rantaa myötäilevä rantabulevardi.
Kun lopuksi jarrutan Lappeenrannan satamatorille, on pyörän matkamittarin lukema aika lailla se, mitä pitikin: 149 kilometriä.
Vinhaa vauhtia polkevan maantiepyöräilijän unelma tämä 154 kilometrin lenkki ei ehkä ole, sillä reittiin kuuluu muutamia eritasoisia hiekkatieosuuksia, ja useita pysähtymisen arvoisia paikkoja.
Kuten todettua, Saimaan saaristoreitti on tänä vuonna käytössä ensimmäistä kesää. Koska reitti vaikuttaa jo löytäneen hyvin käyttäjiä, olisi opasteiden lisääminen tulevaisuudessa tervetullutta.
Reitin linjaukseen liittyviä ihmettelyn paikkoja oli nyt hieman liian monta, mutta jahka opastusta kehitetään, myös muita luonto- ja kulttuurikohteita voisi nostaa matkalta laajemmin esiin.