Kalifornialainen Garden of Innocence -järjestö on ottanut tehtäväkseen saatella hautaan osavaltionsa lapset, jotka löytyvät kuolleina ja jäävät tunnistamatta tai jotka hylätään kuolleina sairaalaan.
Yksi tarina poikkeaa muista, sillä järjestö selvitti, kuka nimettömänä löytynyt pikkutyttö oli ollut. Yleensä hautakiveen jää nimi, jonka lapsi saa kuoltuaan Garden of Innocencelta.
Järjestön johtaja Elissa Davey kertoo Ylen haastattelussa, että tapaus on ainutkertainen. Järjestöllä ei yleensä ole varoja DNA-kokeisiin, jotta esimerkiksi roskasäiliöstä löytyneen lapsen henkilöllisyys voitaisiin yrittää selvittää, elleivät viranomaiset tee sitä.
– Me ajattelemme niin, että eilisen asioita ei voi muuttaa, mutta tähän päivään voi vaikuttaa. Kuollut lapsi saatellaan perille rakastaen ja arvostaen, kuten hän ansaitsee, Davey sanoo.
Pikku-uutinen havahdutti Daveyn
Juuri roskasäiliöön hylätty kuollut vauva – hänestä kertonut pieni lehtiuutinen – sai Daveyn perustamaan järjestön ja sen nimen mukaisen ensimmäisen "viattomien puutarhan" parikymmentä vuotta sitten.
Tilastojen mukaan Yhdysvalloissa jää joka vuosi tunnistamatta noin 700 lapsivainajaa. Garden of Innocence hautaa heistä noin 120.
– Viattomien puutarhoja on Kaliforniassa nykyisin 12. Jokaisessa järjestetään noin kymmenet hautajaiset vuodessa. Yritämme parhaillaan käynnistää vastaavaa toimintaa muissa osavaltioissa ja myös ulkomailla, Davey kertoo.
Ilman nimeä joukkohautaan
Nimettömät vainajat ovat viranomaisten vastuulla. Daveyn mukaan he yleensä vierastavat ajatusta, että joku voisi olla valmis hautaamaan lapset ilmaiseksi ja huolehtimaan heidän haudoistaan.
Luottamusta on rakennettu tapaamalla viranomaisia kasvokkain ja kutsumalla heitä katsomaan, mitä järjestö tarkalleen tekee.
– Kun meitä ei vielä ollut, piirikunnat tuhkasivat lapset, joiden hautajaisille ei ollut maksajaa. Tuhkat peiteltiin aikuisten vainajien joukossa 200–400 hengen merkitsemättömiin joukkohautoihin.
Team Mirandasta tuli perhe
Yksi lapsista, jotka Garden of Innocence hautasi viime vuonna, sai hautakiveensä nimen Miranda Eve.
Hänet oli haudattu kertaalleen 1800-luvulla, mutta arkku oli unohtunut Odd Fellowsin hautausmaalle, kun vainajat oli siirretty toisaalle 1930-luvulla. Samalla oli jäänyt unohduksiin lapsen henkilöllisyys.
Rakennustöissä takapihalta löytynyt ilmatiivis metalliarkku oli säilyttänyt tytön ruumiin lähes sellaisena kuin se oli haudattessa ollut.
Kalliista lasi-ikkunaisesta arkusta, valkeasta mekosta, saapikkaista ja hiuksiin pujotelluista laventelinkukista näki, että hän oli ollut varakkaan perheen arvostettu pienokainen. Mutta kuka?
Vapaaehtoiset käyttivät salapoliisityöhönsä yli tuhat työtuntia.
Garden of Innocence ryhtyi poikkeuksellisiin etsintöihin, kun kuusi arkkulöydöstä kuullutta vapaaehtoista otti yhteyttä ja tarjosi apuaan.
– Meillä ei ollut muuta lähtökohtaa kuin arkun paikka alueella, joka oli ollut hautausmaa. Saimme ensimmäisinä viikkoina vinkkejä ja tiedonmurusia kymmeniltä ihmisiltä, mutta kuudesta tuli hellittämätön Team Miranda. Yhdessä me muodostimme tytölle perheen, kertoo Elissa Davey.
Vanha kartta johti jäljille
Vapaaehtoiset käyttivät salapoliisityöhönsä yli tuhat työtuntia. Ratkaisevin vihje saatiin lopulta vanhasta hautausmaakartasta, joka löytyi Kalifornian yliopiston kirjastosta.
Vaihtoehtoja karsimalla ja ristiin tulkitsemalla etsijät tulivat siihen tulokseen, että paikalla oli todennäköisesti sijainnut Horatio Cookin ja Edith Scooffy Cookin perhehauta.
Siitä päätellen pikkutyttö oli äitinsä mukaan nimetty Edith Howard Cook. Se varmistui, kun hänen sisaruksensa lapsenlapsen DNA-näyte vastasi tytön hiuksista saatua näytettä.
Kuolinsyy: marasmus
Edith kuoli syksyllä 1876 kuusi viikkoa ennen kolmivuotispäiväänsä. Isotooppitutkimukset osoittivat, että kuolinsyy oli kuukausia kestänyt ankara aliravitsemus, jonka oli aiheuttanut jokin tauti tai tulehdus.
Aikalaiset niputtivat ne marasmukseksi eli näivetykseksi, sillä potilas kuihtui vähitellen, koska hänen elimistönsä ei saanut tarvitsemaansa proteiinia ja energiaa.
Edithin perhe kuului San Franciscon eliittiin. Ellei Edith olisi kuollut lapsena, hänestä olisi ehkä tullut pikkusisarensa Ethelin kaltainen. Ethel oli aikansa lehtikirjoitusten mukaan kaupungin kaunein nainen, jonka kengästä Venäjän suuriruhtinas Boris joi samppanjaa.
Nimettömille lapsille tulee paljon saattajia
Edithin lyhyeksi jäänyt elämäntarina saa lopullisen pisteen 140 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Hänelle järjestetään kesäkuussa kolmas hautajaisseremonia, tällä kertaa jälleen Edithinä.
Arvostavat hautajaismenot vapaaehtoisten tekemine arkkuineen ja uurnineen ovat osa Garden of Innocencen työtä kuolleiden lasten kunnioittamiseksi, mutta myös avuksi eläville.
– Emme aluksi ajatelleetkaan, miten tervehdyttäviä kokemuksia niistä tulisi. Tarjoamme ihmisille tilaisuuden nimetä vauvoja, ja monet oman lapsensa menettäneet kertovat saaneensa siitä lohtua, Davey sanoo Ylen haastattelussa.
Hautajaisiin tulee joskus jopa satoja ihmisiä. Lapsen menettämistä surevien vanhempien lisäksi saattoväessä on muun muassa poliiseja, jotka ovat ahdistuneet kuolleiden lasten vuoksi.
The Garden of Innocence -järjestön sivulla kerrotaan pitkästi Editihistä ja siitä salapoliisityöstä, joka hänen vuokseen tehtiin.