Fiskars toi 50 vuotta sitten myyntiin maailman ensimmäiset muovikahvaiset sakset. Niistä tuli jättimenestys, joka ohjasi koko yhtiötä uuteen suuntaan.
Yle vieraili Fiskarsin Billnäsin-tehtaalla selvittämässä, mitä 50-vuotisjuhliaan viettävien saksien menestyksen takaa löytyy. Kuvatarinassa saksien tuotanto etenee alusta loppuun.
Avaruusajan muovisakset
Mallina olivat vanhat kokometalliset räätälinsakset, kun Fiskarsin muotoilija Olof Bäckström suunnitteli uutta mallia 1960-luvun alussa. Bäckström korosti kahvojen ergonomiaa ja valitsi materiaaliksi muovin, joka teki vasta tuloaan kotitalouksiin.
Saksista piti tulla mustat, punaiset tai vihreät. Valmistusvaiheessa koneenkäyttäjä päätti kuitenkin käyttää loppuun muovikoneessa olleen oranssin värin, jota käytettiin jo yhtiön valmistamassa mehulingossa.
Sattumaväri tuntuikin yllättäen vetävältä, ja oranssin ja mustan välillä pidettiin äänestys. Kuusitoistahenkisen raadin äänet kääntyivät täpärästi 9–7 oranssin kannalle.
Tuhannen kappaleen koe-erä valmistettiin vuonna 1967 ja myytiin nopeasti Tukholman Askossa. Seuraavana vuonna valmistettiin 30 000 paria ja sitä seuraavana 300 000 paria, muistelee Fiskarsin entinen suunnittelija Veikko Mäkipelto. Fiskars oli iskenyt menestystuotteeseen.
Varjeltu miljardituote
Oranssien saksien kaikkien aikojen myynti ylitti miljardin kappaleen rajan vuoden 2010 tienoiilla.
Fiskars ei kerro oranssien tai muidenkaan saksiensa tämän hetken tarkkoja myyntilukuja. Yhtiö kertoo olevansa saksissa markkinajohtaja niin globaalisti kuin esimerkiksi Yhdysvalloissakin.
Myöskään Billnäsin-tehtaan tarkkaa kapasiteettia ei kerrota. Tehtaalla valmistuu kuitenkin tuhansia saksia päivässä ja miljoonissa laskettava määrä saksia vuodessa. Päämarkkinat ovat ulkomailla.
Ehkä kopioiduin suomalaistuote
Angry Birdsiin on voinut viime vuosina törmätä kaikkialla maailmassa. Vihaisia lintuja on myyty laillisina ja laittomina tuotteina niin iranilaisissa basaareissa kuin turkkilaisilla toreillakin.
Myös Fiskarsin oransseja saksia on kopioitu ja väärennetty runsain mitoin. Yhtiö ei kommentoi asiaa, mutta muotoiluasiantuntijoiden mukaan kopioita on kaupattu maailmalla yllin kyllin.
– Tuote on erittäin kopioitu. En tiedä tarkkoja lukuja, mutta minulla on käsitys että oikeuskeissejä on lukemattomia. Markkinat ovat isot Aasiassa ja Kiinassa, ja siellä lainsäädäntö on hyvin erilainen, sanoo Aalto-yliopiston teollisen muotoilun professori Timo Salli.
Samalla linjalla on Designmuseon yli-intendentti Merja Vilhunen. Hänen mukaansa sakset lienevät kopioiduin suomalainen muotoilutuote.
Amerikkalaiskoulut suosittelevat Fiskarseja
Fiskars on tehnyt saksillaan suomalaisyrityksille harvinaisen tempun: onnistunut läpimurrossa Yhdysvalloissa.
Fiskars sai jalansijan markkinoille 1970-luvulla, ja oma saksitehdas aloitti tuotantonsa Wisconsinissa vuonna 1978. Tuotantoa ei enää ole Yhdysvalloissa, mutta sakset valloittivat erityisesti koulumarkkinat. Sanaa Fiskars alettiin käyttää paikoin jopa synonyyminä saksille.
Kolme vuotta sitten Fiskars pääsi vieläpä amerikkalaiskoulujen listoille, joiden perusteella lapset ostavat koulutarvikkeensa. Tuotesijoittelusta hätkähtämättömät amerikkalaiset ostavat lapsilleen nyt usein Fiskarsin sakset, Crayolan väriliidut, Elmer'sin liimaa ja Ziplocin eväslaukut.
– Listalle pääsy oli meille tosi kova juttu, sanoo Fiskarsin tuotekehitysjohtaja Petteri Masalin.
Lisäksi maan suurin vähittäiskauppaketju Wal-Mart on ottanut Fiskarsin tuotteet valikoimiinsa.
Fiskarsin oranssi, Fazerin sininen
Oranssi väri olisi voinut jäädä aikansa lapseksi, kuten 70-luvun sinapinkeltainen. Sen sijaan siitä on tullut koko Fiskars-konsernin brändiväri.
Kun Fiskarsin edustajat soittivat Nasdaq-pörssin seremoniallista päätöskelloa viime uutenavuotena New Yorkissa, yhtiön edustajille oli oranssit kravatit ja yhdellä isot oranssit leikkisakset.
Väri on suojattu väritavaramerkillä. Fiskarsin lisäksi Fazer on värisuojannut suklaalevynsinisensä.
Koko yhtiön muovaaja
Oranssien saksien syntymän aikaan Fiskars tuotti muun muassa liikennevaloja, nauloja ja ratakiskoja. Vuoden 1968 vuosikertomuksessa mainitaan jo sakset kuvan kera, mutta kannessa on Fiskarsin tuottama vene, ja näkyvästi mainitaan pitkäaikaisten myyntivalttien eli aurojen hyvä menekki sekä parkettilattiamateriaaliksi myydyn muovipuun menekki.
Sakset muovasivat koko yhtiötä uuteen suuntaan ja tekivät ergonomiasta suomalaisen muotoilun käsitteen, sanoo professori Salli. Monialayhtiöstä alkoi vähitellen muovautua kodintuoteyhtiö.
– Siinä avattiin ovi uuteen maailmaan. Pystyttiin myymään kalliimpia tuotteita paremmilla voitoilla, Salli sanoo.
Vuoden 2017 Fiskars on aivan eri yhtiö. Siitä on aivan viime vuosina tullut Amerin ohella Suomen ainoa "brändien talo". Konsernin hallussa on tunnettuja tuotemerkkejä kuten Waterford-kristallit, Wedgwoodin ja Royal Copenhagenin astiat sekä suomalaisten Hackmanin ja Iiittalan design.
Yhtiö on karsinyt rönsyjä ja irtisanonut väkeä ajoittain kovalla kädellä. Suomen merkitys sekä myynnissä että työntekijämäärässä on pienentynyt, vaikka yhtiö onkin yhä leimallisesti suomalainen.
Miksi sakset löivät läpi?
Oranssit sakset oli poikkeuksellisen fiksu tuote, sanoo professori Salli. Se kelpasi ja oli kohtuuhintainen sekä valmistajalle että kuluttajalle.
– Kalliin saksimateriaalin eli terän erikoisteräksen käyttö minimoitiin, ja käsiosaan otettiin avuksi muovi. Näin säästettiin kustannuksia, mutta saatiin kuitenkin näyttävä tuote. Kun siihen laitettiin vielä oranssi väri, niin hitti oli syntynyt, Salli arvioi.
Tuote ei ollut luksusta vaan arkea. Siksi sitä myytiin jo alkuvuosista lähtien miljoonittain.
– Hyvä käytettävyys teki niistä suositut, ja ne herättivät suurta kiinnostusta erikoisen muotonsa ja värin vuoksi, sanoo Designmuseon yli-intendentti Merja Vilhunen. Hän vertaa saksien merkitystä Eero Aarnion Pallotuoliin.
Maailmanmenestyksen takana taas nähdään esimerkiksi oikea päätös pyrkiä Yhdysvaltain-markkinoille. Sieltä yhtiö sai kokemusta ja itseluottamusta.
Sakset taisivat myös olla oikea tuote. Esimerkiksi lapioita, joita Fiskars myös valmistaa, on maailmassa kymmeniä erilaisia malleja. Billnäsin pohjalainen tehtaanjohtaja Markku Salama muistaa, että Jurvassa käytettiin sotien jälkeen erilaisia lapioita kuin Teuvalla.
Sakset sen sijaan menivät samanlaisina läpi ympäri maailman.