Kun Finnjet vuonna 1997 viimeisen kerran irtaantui Travemünden satamasta, olivat sadat saksalaiset vilkuttamassa hyvästejä yli 200-metriselle suomalaisalukselle.
Paikallinen torvisoittokunta puhalsi laivalle viimeisen tervehdyksen. Saksalaisten vilkutuksia oli Finnjetin ikkunasta seuraamassa myös Anne Koskela, joka teki Finnjetillä poikkeuksellisen pitkän työuran.
Anne Koskela oli jo nuorena naisena lähtenyt töihin Saksan Hampuriin. 1970-luvun puolessa välissä hänen korviinsa kantautuivat uutiset, että Suomessa rakennetaan maailman nopeinta ja suurinta risteilyalusta Helsingin ja Saksan Travemünden väliseen liikenteeseen.
– Olin hyvä puhumaan saksaa ja halunnut päästä käyttämään kielitaitoani. Hain Finnjetille töihin, ja kuinka ollakaan, sain sen paikan, kertoo Anne Koskela.
Siitä alkoi Koskelan eläkeikään saakka kestänyt ura laivalla. Finnjetillä hän oli laivan viimeiseen Suomen matkaan saakka – yhteensä 27 vuotta.
Anne Koskela kaivaa salkustaan esiin Finnjetin ensimmäisen eli neitsytmatkan 13.5.1977 miehistölistan - kirjoituskoneella kirjoitetut kaksi A4-paperia. Listassa on 158 nimeä. Lähes koko henkilökunta oli suomalaisia.
– Henkilökunnassa oli tosi vähän vaihtuvuutta ja siksi meillä oli niin hyvä henki.
Purseri ja turistien palvelija
Anne Koskela aloitti Finnjetillä ensin purserin apulaisena ja sen jälkeen purserina. Hänen työpisteensä oli infotiski, josta matkustajat kävivät kyselemässä kaikkea - ihan kaikkea.
– Siellä sai kuulla matkustajien hyvät ja huonot tunnelmat. Kymmenen vuoden jälkeen jätin informaatiopisteen ja olin myymälöissä töissä.
Työpäivät Finnjetillä olivat pitkiä. Ne kestivät 10,5 tuntia.
– Eivätkä ne alkuvaiheessa siihen jääneet. Monesti tehtiin 16-tuntisia työpäiviä.
Pitkien työpäivien vastapainona olivat kuitenkin pitkät vapaat.
– Ihaninta oli se työrytmi. Kaksi viikkoa laivalla ja sitten kaksi viikkoa vapaata.
Saavuttamatonta glamouria
Finnjet oli kaikkien huulilla, kun se toukokuussa 1977 aloitti liikennöintinsä Helsingin ja Saksan Travemünden välillä. Itämeren ylityksen kesto vaihteli: se kesti joko yhden tai kaksi yötä.
Syyskuun 1977 loppuun mennessä Finnjetillä oli matkustanut 100 000 ihmistä. 10.8.1979 laivaan astui jo 500 000. matkustaja.
Finnjet oli kuitenkin monelle suomalaiselle saavuttamaton, koska sillä matkustaminen oli tavalliselle perheelle varsin arvokasta. Siksi Finnjetiä kohtaan tunnettiin Suomessa myös erityistä glamouria.
– Suomalaiset sanoivat, että onhan se kallis. Mutta sitten kun laskettiin automatka Ruotsin ja Tanskan kautta, niin ei se niin kallis enää ollutkaan, muistelee Anne Koskela.
Koskelan kertookin, että matkustajat pitivät erityisesti matkasta Saksasta Suomeen.
– Suomalaiset sanoivat laivaan tullessaan Travemündessä, että ihan kuin olisi jo kotona. Saksalaiset sanoivat, että he olivat jo Suomessa, vaikka laiva oli vielä Saksan satamassa.
Laivalla käytettiinkin koko ajan Suomen aikaa.
Kuuluisuus Saksassa
Vaikka Finnjet oli hyvin tunnettu Suomessa, niin Saksassa se vasta kuuluisa olikin.
– Suomalaisilla on aina ollut Ruotsin-laivat, mutta saksalaisilla ei ollut sellaista mahdollisuutta laivamatkoihin, pohtii Anne Koskela.
Finnjet oli Travemünden satamassa aina suuri nähtävyys, jota tultiin joukolla ihailemaan.
Kun Anne Koskela kertoo Finnjetistä, hän ei käytä nimeä Finnjet vaan Jetti. Lisäksi puheessa vilahtelevat alituiseen adjektiivit mahtava, loistava, unohtumaton, aivan ihana.
– Suomalaiset olivat aivan loistavia matkustajia. Ihmiset käyttäytyivät hyvin, vaikka poikkeuksiakin toki oli.
Myös saksalaiset osasivat juhlia. Finnjetillä oli paljon isoja saksalaisryhmiä.
– Saksalainen osaa pitää hauskasti kivaa, sanoo Anne Koskela.
Pakkaset ja tuuli pakottivat hakut käteen
Finnjetin mainosesitteissä paistaa aurinko ja meri on tyyni. Näin ei tietenkään aina ollut. Erityisesti talvina 1978 ja 1987 olivat kovat pakkaset ja 25–30 metriä sekunnissa puhaltava vastatuuli.
– Vuonna 1987 tammikuun 15. päivä me lähdimme illalla Travemündestä tulemaan Suomea kohti. Seuraavana aamuna olimme Etelä-Ruotsin Kristianstadin kohdalla lahdelmassa, josta emme enää päässeet jatkamaan matkaa. Kaikki vesi, joka pärskähti Finnjetin keulan alta, oli muuttunut jääksi lentäessään laivaan.
Laivan paino alkoi nousta. Vaarana oli, että laiva alkaa kallistua, jos jäätä tulee laivaan liikaa. Finnjetin kapteeni teki päätöksen palata takaisin Travemündeen.
Satamassa laiva oli kuin uiva jäävuori. Kaikkialla oli paksua jäätä. Kapteenin komentosillan ikkunassa olevan tuulilasinpyyhin oli muuttunut kesäkurpitsan kokoiseksi möhkäleeksi.
Ennen kuin laiva voisi lähteä matkaan uudelleen, komennettiin koko henkilökunta murtamaan jäätä pois laivan seinistä, ikkunoista ja ulkokäytäviltä.
– Siellä kannella oli loppuun saakka nähtävissä sellaisia 20 senttimetriä leveitä jälkiä, kun kannesta oli leveillä terillä hakattu jäätä pois.
Finnjetiä koettelivat myös syysmyrskyt ja tyrskyt. Anne Koskelalla oli oma tapansa lohduttaa asiakkaita kovan merenkäynnin aikana.
– Laitoin virkapuvun päälle ja lähdin kiertelemään matkustajien parissa. Minusta tuntui, että kun he näkivät henkilökuntaa, niin heille tuli tunne, ettei tässä ole mitään pelättävää.
Loppu häämöttää
Finnjetiä ei enää ole se. Se romutettiin Intian rannikolla syksyllä 2008.
Anne Koskelan muistoista Finnjet ei katoa. Valillä hän tunnustaa purskahtavansi itkuun, kun muistelee Finnjetiä. Koskelan voisikin edelleen kuvitella olevan kertomassa suomalaisturisteille, mihin suuntaan Travemündestä lähtee moottoritie tai mistä voi ostaa lippuja Finnjetin elokuvateatterin seuraavan näytökseen.
Koskela ei voi ymmärtää, miksi Finnjet ei lopulta kelvannut kenellekään.
– Se oli suomalaisen laivanrakentamisen taidonnäyte. Finnjet oli A1-luokan jäänsärkijä. Talvisin muut paatit odottivat, että pääsevät meidän vanavedessä pois jäistä.
Anne Koskela kertoo, että viimeinen lähtö Helsingistä Tallinnan kautta Rostokiin ja takaisin alkoi 24.4.2004. Sen jälkeen Anne Koskelan tehtäväksi jäi viedä irtaimistoa ulos.
– Kannettiin kaikki tavarat laivasta pois. Henkilökunnan hytitkin tyhjennettiin.
Finnjetiä remontoitiin ja sen miehistö vaihtui ulkomaalaiseksi. Vähän aikaa Finnjet yritti risteillä Pietarin–Tallinna–Rostok-reitillä, mutta se päättyi muutaman viikon jälkeen.
Finnjetiltä Koskela siirtyi töihin Silja Europalle ja jäi sieltä eläkkeelle vuonna 2009. Yli 30 vuotta laivalla ja Turussa asunut Koskela muutti eläkepäivikseen Lappeenrantaan.
Finnjet katoaa – muistot jäävät
Anne Koskela avaa paksun kirjekuoren, joka on täynnä lehtileikkeitä Finnjetistä. Hänen katseensa pysähtyy Helsingin Sanomien lokakuun 2008 leikkeeseen. Isoissa kuvissa Finnjet makaa kuolevana hiekalla.
– Sinne Intian Alangin hietikolle kapteeni ajoi Finnjetin täydellä 30 solmun nopeudella. Niin pitkälle hietikolle kuin vain pääsi.
Anne Koskelan ääni hiljenee.
– Surullista.