– Viimeistään sitten, kun sinulle tehdään mastektomia eli rintojen poisto, puolisosi varmasti lähtee, tylytti sairaanhoitaja joensuulaiselle Roope Tiihoselle noin kaksi vuotta sitten.
Tiihonen oli keväällä 2015 vasta sukupuolenkorjausprosessin alkumetreillä, mutta heti alusta alkaen kävi selväksi, mikä prosessia hoitavien lääkärien ja sairaanhoitajien suhtautuminen tulevaan muutokseen oli.
Eikä tässä vielä kaikki. Parisuhteen kariutuminen nostettiin esille myös tapaamisessa, johon Tiihonen saapui yhdessä kumppaninsa kanssa.
Parisuhde ei ole ainoa asia, jota kyseenalaistetaan ja syynätään tarkkaan ennen kuin sukupuolenkorjaus lopulta sitä haluavalle transihmiselle sallitaan.
– Psykologi soitti tapaamisemme jälkeen perääni, että et sä voi olla noin normaali, kun sun pitäisi olla masentunut. Tuli olo, että pitääkö minun nyt olla masentunut, vaikka en ole.
Tiihonen kokee, että joutui todistelemaan koko 12 kuukauden kestävän prosessin ajan, mitä hän on tai ei halua olla.
– Hoitohenkilökunta halusi kovasti kaapittaa minut naisen tai miehen sukupuoleen. Mielestäni ihmistä ei pitäisi lokeroida, koska ihminen ei välttämättä tunne itseään vain naiseksi tai mieheksi.
– Sitten kyseltiin vielä, että oletko homo, hetero, lesbo vai bi. Prosessin pitäisi keskittyä vain sukupuoli-identiteettiin, eikä seksuaaliseen suuntautumiseen, Tiihonen huokaa.
Sterilisaatio ehtona uudelle henkilötunnukselle
Eniten vihaa, surua ja epätoivoa Tiihosessa kuitenkin aiheuttaa prosessiin kuuluva pakkosterilisaatio.
Suomen translaki määrää, että ihmisen, joka haluaa vahvistaa lainopillisen sukupuolensa on todistettava olevansa lisääntymiskyvytön, ihmettelee muun muassa Amnesty International. Sukupuolen juridisella vahvistamisella tarkoitetaan henkilötodistuksen sukupuolimerkinnän muuttamista henkilön sukupuoli-identiteettiä vastaavaksi.
Sain uuden henkilötunnuksen vasta, kun minulla oli kolmen lääkärin lausunto steriiliyydestäni. Roope Tiihonen
Tiihosen kohdalla sterilisointi tehtiin hormonihoidoilla – käytössä on myös leikkauksia, joissa munasarjat ja kohtu poistetaan kokonaan.
– En ymmärrä, miksi pitää olla steriili vain uutta henkilötunnusta varten. Sain uuden henkilötunnuksen vasta, kun minulla oli kolmen lääkärin lausunto siitä steriiliydestäni, Tiihonen huokaa.
Maaseutukoulut nihkeitä Setan koulutukselle
Tiihonen ei ole ainoa, joka kaipaa ja vaatii muutosta translakiin.
Joensuussa tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta marssitaan vuosittain Pohjois-Karjala Pride -kulkueessa. Tänä vuonna Pohjois-Karjalan Pride-viikon teemana ovat transihmisten oikeudet, kertoo Pohjois-Karjalan Seta Hobiles ry:n puheenjohtaja Jussi Hermaja.
– Suomen translakia on kritisoitu YK:ssa asti. Pakkosterilisaatio sotii ihmisen fyysistä koskemattomuutta vastaan. Syrjivät lait on muutettava, oli hallitus mikä tahansa, Hermaja kertoo tuohtuneena.
Hermaja kokee, että vuonna 2004 Hohto-nimellä aloittanut ja vuonna 2016 Pohjois-Karjala Prideksi muuttunut sateenkaaritapahtuma on tuonut Joensuuhun tasa-arvoisuutta ja avointa ilmapiiriä.
Koulujen tulisi innokkaammin tuoda esille, että sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus on ok. Jussi Hermaja
Viime vuosien aikana Pohjois-Karjala Pride on levittäytynyt Joensuusta myös pienille paikkakunnille kuten Kiteelle ja Lieksaan.
Hermajan mukaan joillakin pienemmillä paikkakunnilla suhtautumisessa sateenkaari-ihmisiin on vielä toivomisen varaa.
– Pienempien paikkakuntien koulut eivät halua osallistua koulutuksiimme, koska kuulemma heidän koulussaan ei ole sateenkaari-ihmisiä. Vastaus kertoo siitä, ettei tuollaisessa koulussa voi olla omana itsenään sateenkaari-ihmisenä.
– Koulujen tulisi innokkaammin tuoda esille, että sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus on ok, Hermaja pohtii.
Pohjois-Karjala Pride -viikko huipentuu Joensuussa lauantaina 20.5.2017 kello 14 rautatieaseman edestä starttaavaan Pride-kulkueeseen ja -puistojuhlaan.