Possu raastaa vaaleanpunaista räsymattoa niin, että langat sinkoilevat.
– Pekko, ei saa tehdä tuollaista! toruu emäntä Jaana Harju ruotsalolaisen talon keittiössä Kälviällä Keski-Pohjanmaalla. Hän on vähän aiemmin käynyt nostamassa olohuoneen pöydältä alasvedetyn liinan, jonka mukana tuli kukkamaljakko vesineen.
Näistä pikkulipsahduksista huolimatta pojat Pekko ja Iiro tekevät emännän mukaan hyvin vähän pahuuksia. Mitään ei ole rikottu, ja tuolin selustalle jääneiden pyykkien alas kiskominen nyt on eläintaloudessa ihan normaalia.
Ne ovat minun rakkaita poikiani, perheenjäseniä ja ystäviä. Jaana Harju
Ihan tavallista ei kuitenkaan ole, että perheessä elää kaksi possua, vieläpä sisällä. Jaana Harju onkin saanut kuulla ihmettelyä, miten possuja voi pitää sisällä. Tien päällä possujen kanssa liikkuessaan Jaana taas herättää lähinnä ihastusta ja hymyilyä.
Ei Harjun koti toisaalta ole ollenkaan ainoa suomalaistalo, jossa minipossuja elää: niitä on tällä hetkellä noin pari tuhatta.
Talon ensimmäinen minipossu eli minisika, nyt jo kuollut Onni, kulki aikanaan kaveripossuna vanhainkodeissa, päiväkodeissa ja kehitysvammaisten luona. Samaa mahdollisuutta Harju tarjoaa myös Iirolle ja Pekolle, vaikka eläimet eivät mihinkään viralliseen terapiaeläinporukkaan kuulukaan
– Hirveän hupaisia ne ovat, ja ihmiset tykkäävät aina, hymyilee Harju.
Harju hankki ensimmäisen possunsa Onnin innostuttuaan minipossuharrastuksesta netin kautta. Onnin kohtaloksi koitui sairastuminen, ja nyt 1-vuotias Iiro jäi yksin. Myöhemmin taloon tuli Pekko, ja kaverusten kesken onkin ollut vielä reviirin hakua.
– Nyt alkaa mennä jo hyvään päin ja ne nuuskivat toisiaan, vaikka välillä kopista vähän mäikkää kuuluukin, kuvailee Harju.
Iiro ja Pekko elelevät pääasiassa sisällä, varsinkaan talvella niitä ei kylmä ulkomaailma kiinnosta. Kesän tullen luvassa on enemmän elämää aitauksessa tai jonkinlaisessa mökinkömmänässä. Ulkona possulle on hyvä olla mutakuoppa, jossa pyöriminen hoitaa myös possun ihoa.
Sisällä parivaljakko teputtaa ympäriinsä, nuuskii ja röhkii. Toki tekemisestä kaksi on yli muun: syöminen ja nukkuminen.
Rauhassa possut ovatkin lähinnä nukkuessaan tai pistäessään pitkäkseen auringonlaikkuun lattialle. Tai kun ne tulevat hellittäviksi. Minipossut kun kerjäävät sekä huomiota että ruokaa. Joskus pitkälleen lukemaan pistänyttä emäntää tapittaa 4 hellyttävää silmää sängyn reunan tuntumassa.
Söisi sellaistakin, mitä ei saisi
Ja ruokaa, sitä menisi kyllä. Kaikkea menisi, mutta ei saa antaa. Ei lihaa eikä kovin suolaista ravintoa eikä makeaa. Sianrehun lisäksi kuluu vihanneksia ja hedelmiä, juureksia, kauraa ja jyviä. Kalaa minipossu saa syödä, samoin kananmunaa ja maitotuotteita kuten piimää. Öljyä on hyvä lisätä ruokaan, sillä possun iho tahtoo muuten kuivua.
Possun ruuan kanssa saa olla tarkkana, sillä eläin on hyvin herkkämahainen. Ja hoitaahan eläintä pitää kuten muitakin: sorkat leikataan säännöllisesti ja koko eläimen pesun lisäksi silmiä ja korvia putsataan tiuhaankin. Harjut rokottavat eläimet kaksi kertaa vuodessa sikaruusua vastaan.
Minipossu saavuttaa täyden kokonsa jossain 3–4 vuoden välillä ja painaa silloin keskimäärin 50–60 kiloa. Enimmillään minipossu voi kasvaa nimestään huolimatta jopa satakiloiseksi.
Aprillipäivänä vuoden täyttänyt Iiro painaa noin 19 kiloa, 8 kuukauden ikäinen Pekko on toki pienempi, mutta suhteessa pulleampi: 12-kiloinen.
Ruuan ulostulosta ei sisäpossun kanssa ole huolta. Pekko ja Iiro ovat sisäsiistejä ja käyvät asioillaan isoissa laatikoissaan, joissa on puupelletiä. Onni opetti aikanaan Iiron, ja nyt Pekko on ottanut oppia vanhemmastaan.
Possun kanssa lenkille
Iiro ja Pekko eivät ole emännälleen mikään sirkusnumero, eikä niille opeteta temppuja, vaikka sika onkin oppivainen eläin.
– Ne ovat minun rakkaita poikiani, perheenjäseniä ja ystäviä.
Mitä possujen kanssa sitten voi tehdä?
Rapsutella niitä, viettää yhteistä aikaa ja vaikka lenkkeillä. Iiro on päässyt kesämökillekin. Moni minipossu nauttii tonkimisesta ja pistää tyynyjä tai peittoja uuteen uskoon, mutta Iiro ja Pekko eivät ole siihen innostuneet.
Mitä possujen kanssa sitten on turha toivoa?
Ainakin tahratonta lattiaa, sillä uutterasti tepsuttava kaksikko jättää märkiä kärsänjälkiä pitkin lattiaa.