Pitkän pihatien päässä sijaitsee suuri punainen talo, jossa torniolaisen Kaprion perheen 6-vuotias poika Eljas puuhastelee iloisena keittiön pöydän ääressä äitinsä kanssa. Aina tuvassa ei ole ollut yhtä touhukas ja hilpeä tunnelma.
Perheen äiti Heidi Kaprio kertoo, kuinka ketsupit lensivät välillä pitkin seiniä ja kattoa, kun iloisia vauvauutisia kantautui lähipiiristä. Odotetun lapsen saaminen on ollut pariskunnalle pitkä ja osin kivuliaskin prosessi.
Heidi Kaprio kertoo lapsettomuuden olleen aikanaan kipeä asia, josta puhuminen hävetti. Asia on hänelle edelleen arka, mutta nyt hän pystyy jo kertomaan lapsettomuuskamppailustaan.
– Ehkä sitä vähän häpesikin, eikä halunnut olla kaikkien kanssa yhteydessä ja kertoa ihan kaikille. Vaikka olenkin hirveän suulas, niin se oli niin kauhean henkilökohtaista, Kaprio muistelee.
Välillä muiden sanomiset riipaisivat syvältä ja saivat kiukun pihisemään fysioterapeuttina työskentelevän Heidi Kaprion sisällä.
– Töissä asiakkaat kysyivät, että eikö teidän olisi aika hankkia sitä lasta.
Kaprio opastaakin muiden lastenhankinnasta utelevia ihmisiä miettimään sanavalintoja tarkkaan loukkaavien möläytysten välttämiseksi.
– Voisi kysyä niin, että oletteko ajatelleet hankkia lapsia, kun on pariskuntia, jotka eivät halua lapsia koskaan.
Lääkäreiltä tyly vastaanotto
Kaprio tapasi miehensä 27-vuotiaana ja pian pari alkoi puhua lasten hankinnasta. Kaikki ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan.
– Yritetään ja yritetään ja ympärillä näet vain lastenvaunuja, se on kauheaa.
Lääkäreiltä Kaprio sai ongelmista kertoessaan tylyn vastaanoton. Tuolloin pari oli kärsinyt lapsettomuudesta jo kolmen vuoden ajan.
– Sanoin asiasta monta kertaa ja he vain sanoivat, että ette ole tarpeeksi yrittäneet.
Eräänä päivänä Kaprion vastaanotolla käyneen asiakkaan tokaisu toi muutoksen asioihin.
– Yksi kaunis päivä tuli asiakas, joka oli 19-vuotias. Hän kehui, että hän on raskaana. Hän kertoi yrittäneensä puoli vuotta ja saaneensa heti lääkityksen ja päässeensä tutkimuksiin.
– Heti, kun asiakas lähti, soitin Terveystalolle ja haukuin ne lääkärit, koska kukaan ei ottanut minua tosissaan, vaikka olimme yrittäneet jo kolme vuotta.
Tuon yhteenoton jälkeen pyörät lähtivät pyörimään eteenpäin.
– Sain sitten ajan ja pääsin aika pian keskussairaalaan tutkimuksiin. Kaikki oli ihan kunnossa.
Pian tämän jälkeen Kaprion mies otti yhteyttä Väestöliittoon. Kaprio ihmetteleekin sitä, miksi lääkärit keskittyvät etsimään vikaa vain naisesta. Väestöliitosta Kaprio kehuu saaneensa hyvää palvelua.
– Siellä selvisi, että minulla tulee vähän munasoluja ja miehellä on laiskat siittiöt eli kaksi laiskaa yhdessä, Kaprio tokaisee nyt jo asialle virnistäen.
Käyntiä Väestöliitossa seurasivat lapsettomuushoidot. Oulussa toteutettu hoitoprosessi oli Heidi Kapriolle rankka kokemus.
– Matka sinne oli aina raskas varsinkin silloin, kun tehtiin inseminaatioita, se oli kivuliasta. Lääkehoito ja hormonituotannon pysäyttäminen ovat todella raskaita kokemuksia.
Se on elimistölle niin raskasta käydä läpi. Ei sitä halua käydä enää uudelleen. Heidi Kaprio
Hormonihoidosta seurasi haittavaikutuksia, joista Kaprio ei saanut minkäänlaista tietoa ennakkoon. Hän kertoo kärsivänsä oireista edelleen.
– Turvotukset, painon nousu ja aineenvaihdunnan häiriöt. Se on elimistölle niin raskasta käydä läpi. Ei sitä halua käydä enää uudelleen, Kaprio sanoo.
Kaprio kokeili hoitoja silloisen enimmäismäärän eli neljä kertaa. Kaikkiaan noin 10 000 euroa maksaneet lapsettomuushoidot koettelivat myös Kaprioiden taloutta. He joutuivat maksamaan hoidot itse, koska ottivat ensimmäiseksi yhteyttä Väestöliittoon.
– Muuten olisi pitänyt mennä kunnalliseen jonoon, joka oli todella pitkä. Kyllä silloin piti lainaa ottaa, kun oltiin rakennettu juuri talo, Kaprio kertoo.
Vaikka Heidi Kaprio on koulutukseltaan sekä sairaanhoitaja että fysioterapeutti, ei hän kyennyt pistämään hoidoissa tarvittavia pistoksia itseensä.
– Kyllä mies joutui tekemään ne pistoshommat, Kaprio kertoo.
Lapsettomuus lähensi pariskuntaa
– Hoitojen aikana se lähensi ja välillä se erkaannuttaa. Loppujen lopuksi se on ainakin meitä lähentänyt, Heidi Kaprio pohtii.
Kaprioiden tilannetta helpotti, että syytä lapsettomuuteen löytyi pariskunnan molemmista osapuolista.
– Jos se vika olisi ollut vain minussa, niin se olisi varmasti ottanut tunteisiin vielä paljon enemmän, Heidi Kaprio sanoo.
Tuloksettomien koeputkihedelmöitysten jälkeen myös adoptio kävi pariskunnan mielessä.
– Kaksi vuotta koeputkihedelmöitysten jälkeen matkustimme Intiaan. Kävimme siellä Äiti Teresan lastenkodissa ja näimme pieniä lapsia. Opas kertoi seitsemän päivän ikäisestä lapsesta, joka oli jätetty lastenkodin oven pieleen ja silloin tuli tunne, että tuollainen olisi ihana adoptoida.
Intian matkan jälleen Kapriot keskustelivat paljon adoptiosta. Prosessin raskaus kuitenkin mietitytti heitä.
– Eihän raskaana olevia äitejäkään tulla kotiin katsomaan, että pystytkö ottamaan lasta. Tietysti on hyvä, että katsotaan taloudellista tilannetta ja muuta, mutta sellainen syynääminen on monelle perheelle varmasti todella raskasta.
Onnenpäivä 1. heinäkuuta
Kaprio kertoo turvautuneensa lapsen saamisessa kaikkiin mahdollisiin oljenkorsiin.
– Yritin pudottaa painoa, tasapainotin ph:ta ruokavaliolla, kävin poppamiehellä ja akupunktiossa.
Lapsettomuushoidot ja poppamies eivät tuottaneet tulosta. Lopulta Kaprioille kävi kuitenkin onnellinen "vahinko", kuten Heidi Kaprio asiaa luonnehtii ja lapsi ilmoitti lopulta tulostaan. Kaprio ei osaa sanoa, mikä lopulta vaikutti siihen, että lapsen saanti onnistui.
Eljaksen syntymäpäivästä onkin muodostunut Kaprioille onnenpäivä, sillä samalla päivämäärällä on useita onnellisia muistoja.
– 1.7.2008 minulle tuli ensimmäinen työntekijä, 1.7.2009 me otimme koiran ja 1.7.2010 syntyi Eljas. Se on ollut sellainen hyvä päivä.