MOSKOVA Venäjän lapsiasiainvaltuutettu Anna Kuznetsova sanoo haluavansa aloittaa yhteistyön Suomen lastensuojeluviranomaisten kanssa puhtaalta pöydältä. Hän luottaa, että toimivalla yhteistyöllä ja keskusteluilla voidaan löytää ratkaisu kaikkiin mahdollisiin ongelmiin.
Kuznetsovan edeltäjä, Pavel Astahov, oli Suomessa tunnettu hyvinkin räikeistä lausunnoista, jotka koskivat Suomea ja suomalaisten sosiaaliviranomaisten suhtautumista venäläisten perheiden lapsiin.
Kipeät lapsikiistat
Niin sanotut lapsikiistat olivat monta vuotta jatkuva ongelma Suomen ja Venäjän välillä. Kiistojen syynä oli yleensä joko huoltajuuskiista tai huostaanottotapaus perheessä, jonka vanhemmista toinen oli Venäjän kansalainen.
Astahov muun muassa varoitti venäläisiä perheitä tekemästä turistimatkoja Suomeen, koska suomalaisviranomaiset saattaisivat hänen mukaansa viedä lapset.
Uusi lapsiasiavaltuutettu, Anna Kuznetsova, ei halua kommentoida edeltäjänsä lausuntoja vaan keskittyy omaan työhönsä ja oman linjansa luomiseen.
– Tietenkin on otettava huomioon aina toisen maan säännöt ja lait, minne matkustammekaan - lasten kanssa tai ilman heitä, hän toteaa.
Kuznetsova ja Astahov ovat henkilöinä hyvin erilaisia. Astahov on parrasvaloihin tottunut, televisiosta tuttu, suurena diivana esiintyvä mies. Kuznetsova taas esiintyy naisellisen pehmeänä ja vähäeleisenä. Hän vaikuttaa ihmiseltä, joka saavuttaa tavoitteensa korottamatta ääntä.
Kuznetsova vierailee Suomessa
Kuznetsova tapaa suomalaisen kollegansa Tuomas Kurttilan Helsingissä 22. ja 23. toukokuuta. He tapaavat toisensa jo toisen kerran. Edellinen tapaaminen oli Moskovassa marraskuussa.
Nyt Kuznetsova viettää kaksi työpäivää Helsingissä tutustuen laajasti suomalaiseen lastensuojeluun ja perhepolitiikkaan.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan tarkoitus on keskustella yhteistyön kehittämisestä kuten asiantuntijaseminaarien valmistelusta, kokemusten vaihdosta ja vuoropuhelusta.
Kuznetsova painottaa samoja asioita. Hän odottaa uusia avauksia sekä haluaa rikastuttaa itseään uusilla kokemuksilla ja näkemyksillä. Hän kertoo olevansa tyytyväinen matkaan, jos oppii sen aikana jotakin uutta.
– Odotan erityisesti tutustumista suomalaisten koulujen terveydenhuoltoon, hän sanoo.
Molemminpuoliset myönteiset odotukset ovat vahvasti esillä valmisteluissa, mutta samalla tiedossa on myös monia vaikeuksia. Osa niistä johtuu maiden lainsäädännön erilaisuuksista.
Venäjällä lasta saa kurittaa
Venäjällä ei ole esimerkiksi kielletty lasten fyysistä kurittamista toisin kuin Suomessa. Tämä ero saattaa olla joissakin tapauksissa taustalla, kun Suomessa on otettu huostaan lapsia, joita on kohdeltu väkivaltaisesti kotona.
Lapsiasiavaltuutettu Kuznetsova on itse kuuden lapsen äiti. Hän kertoo olevansa joskus liiankin kiltti äiti, jolle ei tulisi mieleenkään kurittaa omia lapsia.
–Työssäni kuitenkin pysyn Venäjän lainsäädännön takana. Se määrittelee tarkkaan seuraukset niille, jotka kohtelevat lapsia väkivaltaisesti.
Venäläisissä tiedotusvälineissä on ollut mitä mielikuvituksellisimpia väitteitä suomalaisten sosiaaliviranomaisten venäläisperheiden lapsia koskevasta toiminnasta.
Tämä on Kuznetsovan mukaan kipeä kysymys. Hänen mielestään lehdistö väärentää totuutta kaikkialla, mutta viranomaisten on pyrittävä tuomaan esille vain faktoja.
– Pitää painottaa todenmukaista tiedonvälitystä ja pysyä ammattimaisissa arvioissa. Siksi on myös tärkeää, että luotamme toisiimme ja pidämme yllä jatkuvaa keskustelua.
Rajatonta yhteistyötä
Viikko ennen Kuznetsovan Suomen vierailua Izvestia-lehti julkaisi artikkelin, jossa Kuznetsova sanoi haluavansa solmia Suomen kanssa lapsiasiasopimuksen.
Ylelle hän toteaa vähäsanaisesti, että joidenkin maiden kanssa on hyvä tehdä sopimuksia ja joidenkin kanssa on parempi toimia toisin.
Kuznetsovan mielestä lapsiavaltuutettujen kansainvälisessä yhteistyössä tärkeintä on suojella lapsia, perheitä ja lapsuutta. Hän kokee olevansa tässä asiassa samoilla linjoilla suomalaisen kollegansa, Tuomas Kurttilan, kanssa.
– Totesimme jo edellisen kerran tavatessamme, että lastensuojelulla ei ole rajoja.
Kuznetsova tietää, että tulevaisuudesssakin ilmenee varmasti vaikeita, yksittäisten perheiden asioita koskevia tilanteita. Hän luottaa, että hankaliin kysymyksiin etsitään ratkaisuja yhteistyön avulla.
Hänet tavatessa syntyy käsitys, että Venäjä on siirtynyt lapsiasioissa hyökkäävästä taktiikasta hymyilevään. Tämä ei välttämättä tarkoita, että kiistojen merkitys olisi vähentynyt, vaan keinot niiden ratkaisemiseksi muuttuvat.