Geishakoulu. Moskovassa. Kyllä vain, sellaisessa pääsin käymään joitakin vuosia sitten reportaasia tekemässä. Koulussa opetettiin naisille japanilaista geishaperinnettä teeseremonioineen. Siis myös sitä, ainakin joskus.
Pääpaino oli kuitenkin sellaisten käyttäytymismallien, tekniikoiden ja taitojen opettelussa, jotka auttavat pariutumismarkkinoilla ja sen jälkeenkin, jos tulee ajankohtaiseksi pitää mies kotona pois rakastajattaren helmoista.
Rönsyilevästi kullalla ja sametilla sisustetun koulun opetussuunnitelmassa oli esimerkiksi eroottista hierontaa, kehon kielen opiskelua, äänellä viettelemistä ja miehen huomion herättämistä. Koulu lupasi myös salatietoa, joka avaa ovet uskomattomaan seksiin ja kukoistavaan parisuhteeseen. Taolaisuutta, tantraa ja mystiikkaa.
Ennen kaikkea erotiikkaa, kauneudenhoitoa, aisti-iloja sekä vinkeitä laitteita, jotka mittaavat seksuaalienergiaa. Kallein niistä oli nimetty kosmologiseksi mittariksi, sillä se oli kehitetty avaruustutkimuksen menetelmin. Itseäni huvitti kuitenkin ehkä eniten ohjeet, kuinka pidellä viinilasia oikealla tavalla – viehkeän ujosti muutaman sormen varassa – tai neuvot vältellä liian räikeitä kuoseja vaatteissaan, kun pääsee treffeille. Katsos kun miestä ei saa pelotella.
Koulun johtajankin mukaan nainen on onnellisimmillaan ollessaan kuin terälehtensä avannut ruusu, joka vetää miehiä puoleensa tekemättä mitään
Geishakoulujen suosio tuntui ainakin tuolloin olevan Venäjällä kova. Yhdeksi selitykseksi tarjottiin sitä, että hyvistä ja varakkaista miehistä on suurkaupungeissa kova kisa. Naiset ovat valmiita investoimaan suuriakin summia oppiakseen viettelyn salaisuudet, olisihan se luonnollisin tie taloudellisesti turvattuun elämään.
Kursseille eivät kuitenkaan osallistuneet vain sinkut, vaan mukana oli myös vaimoja, jotka oli lähetetty kursseille varakkaan miehen toiveesta ja toimesta.
Selitystä viettelykoulujen suosioon on haettu siitäkin, että venäläiskulttuuri on perinteisesti ollut eroottisesti pidättyväinen ja naisten on odotettu olevan enemmänkin häveliäitä kuin aktiivisia, mitä tulee seksuaalisuuteen.
Sama ajattelutapa heijastui ja heijastunee edelleen naisen rooliin laajemminkin, sillä naisia on rohkaistu Venäjällä mieluummin kotilieden lämpöön kuin yhteiskunnalliseen toimintaan. Muistan geishakoulun johtajankin painottaneen useaan kertaan, kuinka nainen on onnellisimmillaan ollessaan kuin terälehtensä avannut ruusu, joka vetää miehiä puoleensa tekemättä mitään. Silloin mieskin haluaa palvella naistaan eikä lähde metsästämään muualle.
Tasa-arvotilanne Venäjällä ei näytä hyvältä nykytilastojenkaan valossa. Konservatiivisten arvojen nousu ja heikosti pyörivät talouden rattaat nakertavat naisten asemaa. Se näkyy muun muassa Venäjän politiikassa. Esimerkiksi Maailman talousfoorumin (WEF) viimevuotisen selvityksen mukaan Venäjä on sijoittuu surkeasti sijalle 129., kun arvioidaan naisten mahdollisuuksia poliittisessa toiminnassa 144 maan kesken.
Naisen nokkeluus voi tutkimuksen mukaan jopa heikentää viehättävyyttä
Toisaalta, eipä meillä Suomessakaan ole pian varaa paukutella henkseleitä kovin rehvakkaasti, vaikka tasa-arvon mallimaana mieluusti näyttäydymmekin, ja tuossa samaisessa Maailman talousfoorumin selvityksessä kirimme vielä kakkossijalle. Vastahan saimme ministerisalkut jaettua, ja seitsemästätoista ministeristämme vain viisi on naisia. Järjestelmässä on varmasti vikaa, samoin yhteiskunnassa.
Mutta kenties syitä löytyy myös paljon syvemmältä, tunnetasolta. Ehkä alitajuisesti me naiset pelkäämme olla ”vahvoja”?
Vastikään julkaistussa brittitutkimuksessa todettiin, että rumatkin miehet koetaan viehättäviksi, jos jutut ovat hyviä, mutta naisen viehätysvoima riippuu lähinnä tämän ulkonäöstä. Naisen nokkeluus voi samaisen tutkimuksen mukaan jopa heikentää viehättävyyttä.
Ihmisyyteen kuuluu tarve tulla ainakin hyväksytyksi, jopa rakastetuksi. Kukapa ei siis haluaisi tuntea oloaan viehättäväksi? Harva voi tätä kirkkain silmin kieltää. Jos vaarana on, että pärjääminen aiheuttaa yksinäisyyttä tai hylkäämistä, on nättinä ja timminä olemiseen keskittyminen turvallisempi ja miellyttävämpi vaihtoehto.
Ehkä naisten toivo on seuraavassa sukupolvessa
Toki brittitutkimuksesta voi löytää aukkoja ja ihmeteltävää. Voidaan esimerkiksi kysyä, miten nokkeluus sitten määritellään. Tulosten julkaiseminen arvatenkin aiheutti rönsyilevää somekeskustelua.
Mutta entä jos kollektiivisessa alitajunnassa vaikuttavat tämän kaltaiset asenteet, meilläkin? Piilossa kuin pupujussin pää pensaassa, peräpää kylväen lannoitetta rakenteille, jotka pitävät yllä lasikattoja?
Ehkä naisten toivo on seuraavassa sukupolvessa, niin Venäjällä kuin meilläkin. Kun kysyin teinitytöltä, mitä hän ajattelee koulusta, jossa opetetaan miellyttämään miehiä, häntä ei edes naurattanut toisin kuin useimpia aikuisia, joille olen geishakoulusta kertonut.
Sain saman tien lakonisen vastakysymyksen: mitä ihmeen järkeä siinä on?
Toivottavasti viimeistään he uskaltavat olla kokonaisia ja ottaa heille kuuluvat paikkansa, vaikkapa sitten ihan huipulla – vaikka sinne pitäisikin kiivetä hauikset pullistellen, kainalot hikoillen, ripsivärit poskilla ja roskia takkuisesta tukasta ravistellen.
Maria Markus
Kirjoittaja on jyväskyläläinen vapaa toimittaja, joka tekee juttuja Suomesta ja ulkomailta monenlaisiin medioihin. Häntä ajaa eteenpäin ehtymätön uteliaisuus, ja toimittajan työ on hänelle tutkimusmatka yhtä lailla maailmaan kuin itseensäkin. Hän on työskennellyt myös pohjoismaisen yhteistyön sekä EU-politiikan parissa.