Natsit tavoittelivat täydellisen valkoisen ihmisrodun lisäksi myös täydellisen valkoisen hevosrodun kehittämistä, kertoo vastikään ilmestynyt kirja. Siinä on suorastaan jännitysromaanin käänteitä, sillä lopussa hevoset olivat päätymässä nälkiintyneen puna-armeijan pataan.
Yhdysvaltalainen Elizabeth Letts kirjoittaa The Perfect Horse -teoksessaan rodun jalostamisesta salaisella tilalla Alppien suojissa toisen maailmansodan riehuessa Euroopassa sekä projektin yllättävästä loppukäänteestä.
Lipizzanhevoset vaalenevat iän myötä valkoisiksi.
Hanke alkoi syksyllä 1942, jolloin ensimmäinen lauma tammoja vietiin Itävallasta tarkkaan varjellulle maatilalle Hostouňiin, tuolloiselle Saksan sudeettialueelle, nykyiseen Tšekkiin. Saksan Baijeriin oli vain kilometrien matka. Vuorten suojaamalla alueelle oli ennestään vankka ja pitkäaikainen maine sotahevosten jalostamisessa.
Natsien hankkeen johtaja Gustav Rau haali pikapikaa tilalle kaikki tietoonsa tulleet lipizzanhevoset Itävallasta, Italiasta ja Jugoslaviasta. Hevoset syntyvät mustina tai ruskeina, mutta vaalenevat iän myötä valkoisiksi. Raun tavoite oli jalostaa rotu täysin yhdenmukaiseksi natsien sotaratsuksi.
Genetiikka ei totellut natsiaatetta
Raun käsitys täydellisestä hevosesta oli muovautunut ratsuväessä ensimmäisessä maailmansodassa. Hän oli vakuuttunut siitä, ettei hevosta voitaisi koskaan korvata sotakoneilla, Letts kertoo kirjassaan.
Ihannehevosen piti tulla toimeen vähällä ravinnolla.
Raun ihanne oli energinen hevonen, joka ei kuitenkaan ollut liian raju, saati säikky. Lipizzanhevosille hän tavoitteli lisää säkäkorkeutta ja pidempää selkää. Ruoansulatuselimistö oli määrä jalostaa niin tehokkaaksi, että hevonen olisi pystynyt tulemaan toimeen hyvin pitkään hyvin vähällä ravinnolla.
Perinnöllisyystieteen periaatteita tuntematon Rau kuvitteli, että uuden rodun jalostamiseen riittäisi muutama vuosi. Hän pyrki päämääräänsä yhä kiivaammalla siitosohjelmalla, mutta hevosen perimä ei ollut muovattavissa hänen tahtonsa mukaan.
Pähkähullu pelastushanke oli onnekas
Raun tuskaillessa hevosten genetiikan parissa natsien joukot olivat häviämässä sodan ja Neuvostoliiton sotilaat lähestyivät Hostouňia. Siellä laidunsi tuossa vaiheessa 500 hevosta. Vain 50 kilometrin päässä yli jo myös Yhdysvaltain sotilaita – ja heidän joukossaan oli hevoshulluja.
He päättivät pelastaa hevoset, ennen kuin nälkiintyneet neuvostosotilaat löisivät ne lihoiksi. Hehän sitä eivät tienneet, mutta siinä olisi samalla oletettavasti menetetty yksi tämän päivän isoista turistinähtävyyksistä, Wienin espanjalaisen ratsastuskoulun lipizzojen tanssi.
Pelastus onnistui saksalaisen sotilaan avulla.
Joukkoja johtanut kenraali George J. Patton antoi pelastusoperaatiolle luvan, mutta sanoi, että epäonnistuessaan miehet olisivat omillaan. Hanke oli pähkähullu, kirjailija Letts summaa CNN-tv-kanavan haastattelussa.
Pelastus kuitenkin onnistui talleilla työskennelleen saksalaisen sotilaan avulla. Puolet hevosista vietiin takaisin Itävaltaan, ja iso osa muista päätyi Yhdysvaltoihin. Laivamatkalla lauma kasvoi useilla varsoilla. Pelastuneiden hevosten jälkeläisiä on niin Wienin ratsastuskoulussa kuin Yhdysvaltain voitokkaimpien kilpahevosten joukossa.