Säännöllisen kotihoidon asiakkaiden kuukausimaksu ei ole sama ympäri Suomen. Eroa voi olla asuinpaikasta riippuen jopa lähes 200 euroa.
Verrattaessa Manner-Suomen maakuntakeskuksia, erot ovat suuria etenkin silloin, kun kotihoitoa tarvittaan vain neljä tai 20 tuntia kuukaudessa.
Esimerkiksi yksin asuva eläkeläinen, jonka bruttotulot ovat vuoden 2016 keskieläkkeen (Eläketurvakeskus) mukaiset, maksaa Helsingissä huomattavasti pienemmän summan säännöllisestä kotihoidosta kuin vaikkapa Lahdessa tai Jyväskylässä asuva.
Alla olevassa taulukossa on laskettu kuukausimaksut henkilölle, joka asuu yksin ja saa kuukaudessa keskieläkkeen verran rahaa. Joidenkin kaupunkien kohdalla summa on vain suuntaa antava. Maakuntakeskuksista taulukosta puuttuvat Mikkeli ja Kokkola (Soite), joissa laskutus perustuu käyntikertoihin.
Jokainen kunta soveltaa maksuissa omaa maksutaulukkoaan. Vain tulorajat ja enimmäismaksuprosentit on määritelty asetuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (Finlex).
– Asetuksen taulukko antaa enimmäisrajat, mutta käytännössä kunnat kuitenkin soveltavat omia maksutaulukoitaan, joissa maksuprosenttia on suhteutettu palvelumäärään. Siitä syystä vaihtelua on – kuten kuntien välillä on muissakin maksuissa, toteaa sosiaali- ja terveyspalveluosaston neuvotteleva virkamies Satu Karppanen sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Vaihtelua maksuihin luo myös se, että kuntien maksutaulukoissa on eroja aikarajojen suhteen: siinä missä Kajaanissa (Kainuun sote), Rovaniemellä ja Turussa tuntijaottelut ovat hyvin karkeita, vaikkapa Joensuussa tuntijaottelu on tarkempi.
Esimerkiksi Turussa asiakkaan maksama prosenttiosuus bruttotuloista omavastuun jälkeen on sama, olipa tunteja 26 tai 50 kuukaudessa. Joensuussa puolestaan etenkin pienimmissä tuntimäärissä prosentit vaihtuvat nopeammin.
Taustalla on perusperiaate, että asiakasmaksut peritään asetuksen mahdollistaman maksimin mukaisesti. Jouni Sakomaa
Lisäksi kunnat saavat itse päättää, millä prosentilla laskuttavat, kunhan osuus pysyy pienempänä kuin asetuksessa määritelty enimmäisprosentti.
– Vaihtelua aiheutuu myös laskutuksessa esimerkiksi siitä, miten käytetty aika on laskettu.Kun asetus ei anna kovinkaan paljoa osviittaa, niin voidaan todeta, että käytännöt ovat varsin kirjavia, sanoo kotiin vietävien palveluiden tulosaluejohtaja Jouni Sakomaa Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymästä.
Myös laskutustavoissa on eroja. Kaikki maakuntakeskukset eivät käytä tällä hetkellä aikaperusteista, eli kuukausittaisiin tuntimääriin perustuvaa laskutusta.
Esimerkiksi Mikkelissä käytetään käyntiperusteista maksua eli kuinka monta käyntiä viikon aikana asiakkaan luona tehdään. Kaupungissa on kuitenkin tarkoituksena ottaa käyttöön aikaperusteinen maksu.
Seinäjoen kotihoidon johtaja Jaakko Kontturi toteaa, että asiakasmaksuihin olisi hyvä saada suoraan valtionhallinnon taholta määritellyt taulukot.
– Niitä sitten kaikki kunnat noudattaisivat. Tämä toteuttaisi paremmin asiakkaiden tasa-arvoista kohtelua. Varmaankin tällöin olisi vain järjestettävä kunnille jonkinmoinen tukijärjestelmä, jolla luotaisiin kunnille edellytykset samantasoisen palvelun tuottamiseksi.
Lähes 200 euron ero
Helsingin pientä kuukausittaista asiakasmaksua selittää se, että elämiskustannukset ovat kalliimpia kuin suuressa osassa muuta maata.
– Kotihoidon välttämättömien palvelujen lisäksi asiakkaille on haluttu jättää kohtuullinen rahasumma muuhun elämiseen, kuten asumis-, ruoka-, lääke- ja hygieniamenoihin. Yllättävästi Helsinki on asiakasmaksujen suhteen halvin maakuntakeskus, tästä asiasta syntynee mielenkiintoinen keskustelu, kertoo va. lännen palvelualueen johtaja Maarit Rautio Helsingin sosiaali- ja terveystoimialasta.
Kotihoito on monissa paikoissa painopiste ja kehittämiskohde. Marja Heikkinen
Helsingissä sekä viranomaiset että poliittiset päätöksentekijät haluavat panostaa ikääntyneiden kotona asumiseen. Säännöllisessä kotihoidossa oli yli 75-vuotiaista helsinkiläisistä alkuvuodesta 12,65 prosenttia, mikä on korkeampi luku kuin monissa muissa kunnissa.
Noin 100 kilometriä pohjoisempana, Lahdessa, asiakasmaksut saattavat olla jopa lähes 200 euroa kalliimpia kuin Helsingissä. Lahden kohdalla on huomioitava, että vuoden alusta toiminnasta on vastannut Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä.
– Yhtymän alueella sovelletaan siis kaikissa kunnissa samoja maksuja kuin Lahdessa, tosin Sysmä ja Heinola hoitavat perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon itse, joten niiden maksuista en ole aivan varma. Taustalla on perusperiaate, että asiakasmaksut peritään asetuksen mahdollistaman maksimin mukaisesti, sanoo kotiin vietävien palveluiden tulosaluejohtaja Jouni Sakomaa Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymästä.
Hoidon sisältö on aina yksilöllistä
Säännöllinen kotihoito (STM) on yhdistelmä kotipalveluita ja kotisairaanhoitoa. Sen sisältö riippuu aina asiakkaasta, se voi olla vaikkapa lääkehoitoa, arkipäivän askareissa auttamista, kodinhoidollisia asioita, sairaanhoitoa ja valvontaa.
Kainuun soten kotona asumista tukevien palveluiden palvelupäällikkö Marja Heikkinen kertoo, että esimerkiksi 40 tuntia kuukaudessa kotihoitoa voi tarkoittaa sitä, että asiakkaan toimintakyky alkaa olla jo merkittävästi alentunut. Silloin käyntejä on useita päivässä, melko varmasti yöhoitoakin olisi mukana. Kotihoito huolehtii perushoidon lisäksi muun muassa lääkehoidosta ja kodinhoitoon liittyvistä asioita.
Kotipalveluja voivat saada ikäihmiset, vammaiset ja sairaat tai henkilöt, joiden toimintakyky on muun syyn vuoksi alentunut. Lapsiperheillä on oikeus saada kotipalvelua, kun se on välttämätöntä lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Säännöllisen kotihoidon lisäksi on olemassa tilapäistä kotihoitoa sekä tukipalveluita.
STM:n sosiaali- ja terveyspalveluosaston neuvotteleva virkamies Satu Karppasen mukaan kotihoidon ja tukipalveluiden sisällöt ovat melko vakiintuneita eli eri kunnissa palvelun sisältö on suunnilleen sama. Palvelupäällikkö Marja Heikkinen on pitkälti Karppasen kanssa samaa mieltä.
– Vaihtelua voi olla eri paikoissa, mutta mitä nyt itse olen valtakunnallisesti liikkunut, niin aika samalla tasolla ollaan. Kotihoito on monissa paikoissa painopiste ja kehittämiskohde.
Kotihoidon välttämättömien palvelujen lisäksi asiakkaille on haluttu jättää kohtuullinen rahasumma muuhun elämiseen. Maarit Rautio
Kotihoidon piiriin asiakas pääsee palveluntarpeen arvioinnin kautta.
– Käytännössä asiakas, omainen tai muu läheinen voi ottaa yhteyttä kotihoitoon. Asiakasohjaaja tekee kotikäynnin ja arvioi palvelun tarpeen. Asiakkaan kanssa tehty hoito- ja palvelusuunnitelman päivitetään kaksi kertaa vuodessa ja tarvittaessa toimintakyvyn muuttuessa, Heikkinen mainitsee.
Lue lisää: