Jo viime joulukuusta asti oli selvää, että 4-vuotias kajaanilainen Onni Kortelainen käy tänä kesänä festareilla.
Humalaisia juhlijoita ja kovia ääniä. Joku saattaa ajatella, että eihän festivaali ole lapsen paikka – mitä jos tapahtuma traumatisoi pienen ihmisen?
Myös äitiä, Outi Kortelaista, epäilytti hiukan, mutta päätös ei horjunut. Onnin lempiyhtye, Klamydia, oli tulossa esiintymään Kainuuseen ja keikkaa oli pakko mennä katsomaan.
– Otin festivaaleilla huomioon yleisesti kaiken, mitä voi tarvita: missä on ensiapupiste ja mistä vessa löytyy nopeasti. Kun menimme eturiviin, otin huomioon, miten sieltä pääsee pois, Outi sanoo nyt tapahtuman jälkeen.
Nuori mies on fanittanut yhtyettä puolet elämästään.
Keikkakokemus oli positiivinen ja Onnista tuli tapahtuman myötä myös pienoinen sosiaalisen median julkkis (Facebook) pukeutumisensa myötä. Yhtye puolestaan arvioi hänet illan kovimmaksi ja tyylikkäimmäksi faniksi (Facebook).
Outi Kortelaisen mielestä lapsen voi viedä aikuisten kulttuuritapahtumiin, jos vanhempi arvioi näin.
– Aikuinen on vastuussa siitä, minne katsoo oman lapsensa soveltuvan ja minkä katsoo soveltuvan omalle lapselleen.
Lasta tulee tukea
Joillakin ihmisillä nousee karvat pystyyn, jos vanhempi ottaa lapsensa mukaan aikuisille suunnattuun kulttuuritapahtumaan, kuten teatteriin tai festivaaleille.
Ongelmilta kuitenkin välttyy, jos huomioi tietyt asiat. Psykologi ja psykoterapeutti Risto Lappeteläisen mukaan halu osallistua kulttuuritapahtumaan pitäisi olla lähtöisin lapsesta.
– Jos joku keksisi viedä 3–4-vuotiaan katsomaan synkkää tragediaa teatteriin, se olisi todennäköisesti aikuisesta lähtevää kiinnostusta. Tällöin olisi kaikki tekijät siihen suuntaan, ettei kokemuksesta tule kivaa ja positiivista, Lappeteläinen sanoo.
Vanhemman täytyy esimerkiksi huomioida, ettei tapahtumaan osallistuminen ole liian kuormittavaa ja että oma lapsi on riittävän kypsä osallistuakseen tapahtumaan.
Kun lapsen vie aikuisten kulttuuritapahtumaan, on Lappeteläisen mukaan tärkeä orientoitua tukemaan lasta ja toimia lapsen ehdoilla.
– Luovutaan omasta maksimaalisesta kulttuurinautinnosta ja lähdetään tarjoamaan sitä lapselle. Ja tuetaan lasta, jotta hän jaksaa, Lappeteläinen sanoo.
Aikuinen on vastuussa siitä, minne katsoo oman lapsensa soveltuvan ja minkä katsoo soveltuvan omalle lapselle. Outi Kortelainen
Yksi ongelma on toisille aiheutuva häiriö. Meluava lapsi voi pilata toisilta kulttuurinautinnon.
– Aina pitää ottaa huomioon, miten paikalta poistutaan, jos lapsi ei jaksakaan. Rock-konsertissa tämä tuskin haittaa, mutta jos kyse on runonlausunnasta tai teatterista, niin lapsen ikävä olo häiritsee helposti ympäristöä, lisää Lappeteläinen.
Aidan päällä laulamassa
Risto Lappeteläisen mukaan kulttuurilla on myös hyödyllisiä vaikutuksia.
– Jos lapsi pystyy ymmärtämään esityksen sisällön, nauttimaan siitä ja kokee sen jakamisen tärkeäksi vanhemman kanssa, silloin kokemus lisää lapsen tunne-elämän herkkyyttä ja tasapainoisuutta, Lappeteläinen sanoo.
Kokemus voi luoda myös yhteenkuuluvuutta oman vanhemman kanssa. Esitystä voi muistella yhdessä ruokapöydän ääressä.
– Se jää muistoihin mukavana, vanhempien kanssa jaettuna asiana, joka oli iloinen ja toi hyviä tunnelmia.
Lappeteläinen muistuttaa, että lapset ovat erilaisia. Toinen kahdeksanvuotias voi nauttia tietystä näytelmästä ja toinen samanikäinen voi kokea näytelmän raskaaksi.
Liian nuorena lasta ei kannata Lappeteläisen mukaan tapahtumiin viedä. Hän on nähnyt joskus tapahtumissa vain parivuotiaita lapsia. Iso ihmismäärä ja esitys, jota lapsi ei pysty hahmottamaan, voivat aiheuttaa kuormittavan kokemuksen.
– Joskus tulee olo, että lapsen vanhemmalla on kuvitelma tai fantasia, että lapsi saisi kosketuksen kulttuuriin jo varhaisessa kehityksessä ja toisi psyykkiselle kehitykselleen jotain hyvää. Useimmissa tapauksissa nämä ovat vanhemman fantasioita, eivätkä ne suinkaan tee lapselle hyvää, hän sanoo.
Myöhäisilta ei oikein ole oikea paikka tuon ikäisille ihmisille. Petri Varis
Ilosaarirockin vastaava tuottaja Petri Varis osallistui festivaalille jo lapsena. Miehen vanhemmat veivät hänet 10-vuotiaana samalle festivaalille, jolla hän nykyisin työskentelee.
Kokemus oli jännittävä ja hieno. Tapahtuman aikana lavalle nousi myös yhtyeitä, jotka esittivät cover-kappaleita, esimerkiksi Leevi & The Leavingsin Pohjois-Karjalan.
– Olin mukana aidan päällä laulamassa "juon kaljaa auringonnousuun". En tiennyt, mitä sanat tarkoittivat, mutta sain laulaa ihmisten mukana. Se oli valtava kokemus ja olin todella innoissani. Se on tavallaan muuttanut elämäni, Varis kuvailee.
Turvallisuus on tärkeää
Riskejäkin on olemassa, muistuttaa psykologi ja psykoterapeutti Risto Lappeteläinen. Tilanteet ovat aina tapauskohtaisia.
Ennakointia kannattaa tehdä. Lasta ei tulisi viedä esimerkiksi tapahtumaan, joka voi olla kokemuksena pelottava. Esityksen sisältö ja ympäristön luonne pitäisi pystyä ennakoimaan.
– Jos tapahtumassa käytetään rumaa kieltä, huudetaan kovasti tai siellä on yllättäviä ääniä ja pelottavia juttuja, voi kokonaisuus mennä lapsen kannalta kielteiselle alueelle. Aikuinen voi kokea esityksen nautintona tai taide-elämyksenä, mutta lapselle esitys voi muodostua jopa traumaattisiksi, Lappeteläinen sanoo.
– Tilanteet karkaavat helposti käsistä ja niistä voi tulla asioita, joita täytyy työstää ja pohtia, hän sanoo.
Lappeteläinen on psykoterapeuttina työskennellessään tavannut asiakkaan, joka oli kokenut lapsuudessa turvattomuutta vanhempiensa kanssa festivaalilla.
– Ympärillä oli kaljoittelijoita ja örisijöitä – se on ollut lapselle pelottavaa. Tässä tapauksessa näkee, että aikuiset eivät ole miettineet riskejä, vaan keskittyneet omaan juttuunsa ja lapsi on roikkunut mukana.
Ilosaarirockin vastaava tuottaja Petri Varis kertoo, että järjestäjien toive on, että lapsiperheet viettävät aikaa tapahtumassa ennen iltaa.
– Myöhäisilta ei oikein ole oikea paikka tuon ikäisille ihmisille, Varis arvioi.
On anniskelualue, niin miksi ei voisi olla perhealue, missä ei ole humalaisia? Outi Kortelainen
Ongelmatilanteita ei ole Variksen mukaan tullut. Hänen mukaan muut ihmiset suhtautuvat lapsiin festivaaleilla asiallisesti. Lapset tuovat Variksen mukaan tapahtumaan positiivista tunnelmaa.
Lapsilla on silloin Variksen mielestä mukavaa, kun he tietävät jonkun olevan turvana. On tärkeää, ettei lapsi koe turvattomuutta.
– Parhaimmillaan festari on ihana kokemus, mutta lapselle ja aikuisellekin se on tosi pelottavaa, jos joutuu tuntemaan yksinäisyyttä tuollaisessa joukossa, Varis sanoo.
Oma alue lapsiperheille?
Aikovatko Kortelaiset mennä uudestaan katsomaan Klamydiaa, jos yhtyeellä on ikärajaton keikka?
– Joo, huudahtaa Onni.
Äiti Outi Kortelainen on samoilla linjoilla. Harmittavaa on toisaalta se, että keikat ovat harvoin ikärajattomia.
Lapset voivat herättää hämmennystä aikuisten tapahtumissa, mutta Outi kertoo, että festivaaleilla ihmiset suhtautuivat Onniin hyvin.
– Ihmiset naureskelivat, hymyilivät ja näyttivät peukkua. Moni halusi kuvan Onnista muistoksi, että on tällainen superfani olemassa. Keikan aikana ihmiset jättivät tilaa eturivissä, eivätkä tulleet niskaan hönkimään, Outi Kortelainen sanoo.
Itse Klamydia-yhtyeen solisti Vesa Jokinen pitää mahtavana asiana sitä, että lapsia käy ikärajattomilla keikoilla.
– Touhu kulkee isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle. Rock and roll on rajaton riemu, kuten tavataan sanoa, Jokinen sanoo.
Jokinen haluaa lähettää terveisiä pienelle Klamydia-fanille ja hänen äidilleen.
– Asenne oli kohdallaan niin äidillä kuin pojalla, sanoo Jokinen Kortelaisille.
Ja tuetaan lasta, jotta hän jaksaa. Risto Lappeteläinen
Outi Kortelaisen mielestä ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa siitä, jos lähtee viettämään aikuisten aikaa ja jättää lapsen hoitoon turvalliseen paikkaan. Samaa mieltä on myös psykologi ja psykoterapeutti Risto Lappeteläinen.
– Jos vanhemmat eivät anna koskaan itselleen aikaa, he tekevät karhunpalveluksen lapselle. On lapsen etu, jos aikuisilla on hauskaa keskenään, jotta vanhempi on seuraavana päivänä entistä voimaantuneempi viettämään aikaa lapsen kanssa, hän sanoo.
Outi Kortelaisella on puolestaan yksi toive kaikille festivaalien järjestäjille: oma alue lapsiperheille, josta näkee myös esiintymiset.
– On anniskelualue, niin miksi ei voisi olla perhealue, missä ei ole humalaisia?