Victoria-simulaationukke on tullut synnyttämään. Se makaa Naistenklinikan simulaatiokeskuksessa ja odottaa, kun harjoitukseen osallistuvat lääkärit ja kätilöt saavat ohjeet, mitä synnytyssimulaatiossa tulee tapahtumaan.

Tällä kertaa ei harjoitella synnyttävän äidin raskausmyrkytystä tai elvytystä, vaan synnytyksen jälkeistä massiivista verenvuotoa.

Synnytyksiä harjoitellaan HUS:in Akateemisessa simulaatiokeskuksessa, jossa terveydenhuollon ammattilaiset voivat turvallisesti harjoitella tosielämän hätätilanteita varten omia tiimityötaitojaan vaikkapa tilanteessa, jossa synnyttävä äiti lakkaa hengittämästä.

Todentuntuisia synnytyksiä harjoitellaan kerran viikossa.

Ennen synnytyssimulaation käynnistymistä kätilö Emmi Rees esittelee harjoitukseen osallistuville lääkäreille ja kätilöille huonetta ja laitteita.

– Victoria vähän yskii ja oksentaa. Tuolta monitorista näkyy sykekäyrä, hän opastaa.

– Älkää pistäkö tippaa oikeasti Victorian käteen. Victorian jalat saa koukkuun, mutta kannattaa käyttää jalkatukea jaloille.

Naistenklinikan erikoislääkäri, simulaatiokouluttaja Marja Kaijomaa tervehtii Victoria-äitiä ennen h-hetkeä.

– Simulaatiossa pääsee osaksi suurta näytelmää, jossa voi kehittää omaa osaamistaan, Kaijomaa sanoo.

– Antakaa lisää kipulääkettä! IIokaasua! synnyttäjä huutaa tuskisssaan. Oikeasti hänen repliikkinsä lausuu Naistenklinikan työntekijä ohjaamossa mikrofoniin.

Victoria saa ilokaasua.

– Siis tuleeko se nyt? Victoria kysyy ihmeissään hetken päästä.

– Joo tää syntyy nyt, vastaa kätilö. Pää näkyy jo.

– Täältä hän saapuu, oikein paljon onnea! sanoo kätilö, kun vauva saapuu terveenä maailmaan.

Synnytyksen jälkeen alkaa kuitenkin voimakas verenvuoto. Huoneeseen kutsutaan lisää väkeä: anestesialääkäreitä, synnytyslääkäreitä ja kätilöitä.

Ammattilaiset ottavat nopeasti tilanteen haltuun ja Victoria-nukke selviää synnytyksestä, kun verenvuoto lakkaa oikeanlaisten toimien ja lääkityksen ansioista.

Mitä Victoria-nuken synnytyksessä mukana olleet kätilöt ja lääkärit oppivat? Lääkinnälliset ja hoidolliset toimenpiteet sujuivat heidän mukaansa mallikkaasti, mutta simulaatio opetti, että viestinnässä on parantamisen varaa.

Näin kiteyttää harjoitukseen osallistunut erikoistuva lääkäri Marja Makkonen Naistenklinikalta: Kun huoneeseen tuli lisää henkilöitä hätätilanteessa, niin ihan aina kaikille ei tullut riittävän kattavaa tietoa siitä, että missä mennään, mitä on tehty ja mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.

Esimerkiksi huoneeseen hälytetty anestesialääkäri ei tiennyt aluksi keitä muut huoneessa olevat olivat.

– Sain itselleni työkaluja tilanteen haltuun ottamiseen eli siihen, kun lääkäri tulee synnytykseen paikalle ja alkaa johtaa tilannetta. Opin, mitä sanoja voin käyttää tai voin ottaa vaikka aikalisän, jos tilanne on kaoottinen, Makkonen sanoo.

Makkonen tarkoittaa aikalisällä sitä, että jos tilanne alkaa olla liian sekava, hän voi lääkärinä määrätä kymmenen sekunnin tauon toiminnassa, jolloin keskitytyään kertomaan, missä mennään ja mitä kukin tekee.

Kätilö Nita Nyholm kertoo, että harjoitustilanne oli kätilölle siinä mielessä tuttu, että simulaatiossa Victorialle synnytyksen jälkeen tullut massiiviverenvuoto on tavallista.

– Se on tavallinen tilanne, josta selvittiin. Massiiviverenvuodon lääkeellinen hoito ja kohdunkaulan painamiset ja kaikki tällaiset sujuivat ihan protokollan mukaan ja nätisti. Kaikki tiesivät mitä tehdään, mutta ehkä juuri tämä kommunikaation parantaminen nopeassa tilanteessa oli tämän harjoituksen anti.

Mietteeni on saderintaman syvyinen ja samaa väriä. Nousen ja sytytän lisää valoja. Led-lampun loisteessa askartelen maailmaan kullertavat kehykset.

Kun olin lapsi, pappa kertoi jatkuvasti sotajuttuja. Se oli kai hänen tapansa selvitä Pirunsaaren kauhuista.

Kun olin nuori, oli Nokia, nousukausi, lukion kauniit tytöt ja kaikki ylihyvin.

Demokratia oli valmis. Euroopan unioni loisti ja YK:n sanaa kuunneltiin. Politiikka oli joidenkin uravalinta, aatteenpalo oli teeskentelyä, solidaarisuus ummehtunut sana, jonka hautasin takapihalle Kiimajänkän laidalle Santeri Alkion jäännösten viereen.

Mietin, isossa kuvassa kaikki on valmista, jalan voi nostaa kaasulta ja tehdä elämästä henkilökohtaisen viihtymisen projektin. Se on sitten sama vaikka mettästää jänestä.

Se läjä, jonka lukion opettajat heittivät ilmaan, on nyt osunut isosti tuulettimeen.

Nyt olen aikuinen ja maailmani on muuttunut. Se läjä, jonka lukion opettajat heittivät ilmaan, on nyt osunut isosti tuulettimeen. He puhuivat ylikulutuksesta, sukupuutosta, väestöräjähdyksestä ja kasvihuoneilmiöstä. Kaikki oli totta ja se tuntuu.

Maailmalla sikiää kohjoja johtajia kuin kärpässieniä. Niistä somen tyhmistämät kansat sitten haukkaavat palasia ja hetken tuntuu niin voimakkaalta.

Sotaako se tietää?

En tiedä, enkä ala piruja piirtämään, kun olen ikäni hahmotellut lyikkärillä vain kukkoja, ajokoiria ja alastomia naisia. Mieluummin tungen maailman kullertaviin kehyksiin.

Ensimmäisen maailmansodan päättymisestä on kulunut sata vuotta. Ja katso, millainen vuosisata se on ollut. Tuulinen, eteenpäin pyrkivä, sairas, ihana. Se on ollut mullistus, kirkas välähdys ihmiskunnan, koko planeettamme historiassa.

Ei ole aivan vähäistä olla todistamassa sellaista teknologista kehitystä, että ihminen ehtii päivässä maapallon toiselle puolen. Ajatus lentää ajatuksen vauhtia. Se on klikklik ja perillä.

Ei ole aivan vähäistä olla osa jumalallista sopulilaumaa, joka syö planeetallemme viimeisen viidensadan miljoonan vuoden ajanjakson kuudennen sukupuuton. Eikä todellakaan ole vähäistä luulla tietävänsä, että niitä edellisiä oli tarkalleen viisi.

Kaikki lukutaitoiset tietävät jo, miten maapallo kituu, mutta kansat haluavat unohtaa sen aktiivisesti.

Brasilia sai presidentin, joka on luvannut pistää kaikki kuriin paitsi itsensä. Maailma pelkää, että hänen kaudellaan yhä suurempi osa Amazonia saa kaatua peltojen tieltä.

Amerikan presidentti on viisveisannut demokratiasta, ilmastonmuutoksesta ja kanssaihmisistä.

Nuo kaikkialla ärjyvät nationalistit, Amazonin kaatamishaaveet ja suomalaisten pakko-oireiset metsänhakkuut, jospa ne ovat pelkkää epätoivoista, inhimillistä ja ymmärrettävää pyrkimystä säilyttää entinen, tuttu ja rakas.

Sivistyneessä Suomessa ilmastonmuutos otetaan niin vakavasti, että on päätetty suorittaa ennätyssavotat ja tiristää rungoista sellua ja energiaa. Tutkijat huutavat kuorossa, että se vain kiihdyttää ilmastonmuutosta ja lajikatoa, mutta hallitus ei kuule. Suomi on noussut jokaisesta alhostaan puuta pieksämällä, ja saa luvan nousta nytkin.

Murheellista? Pois se minusta. Lisään valoja, on hämmästyttävän kirkasta. Haluan ajatella, että ihmiskunta kuuntelee saranoiden nitinää, kun uusi tunkee itseään ikkunasta. Huoli pois ja älähän mitään, muutos se siellä vain nostaa päätään.

Nuo kaikkialla ärjyvät nationalistit, Amazonin kaatamishaaveet ja suomalaisten pakko-oireiset metsänhakkuut, jospa ne ovat pelkkää epätoivoista, inhimillistä ja ymmärrettävää pyrkimystä säilyttää entinen, tuttu ja rakas.

Ja eikö lopulta näissä kaikissa ole kyse yhdestä ja samasta asiasta? Meidän juttumme ei toiminut. Meni sata vuotta vihkoon, tai ainakin innostuttiin pikkuisen liikaa.

Meidät opetettiin vapauteen ilman vastuuta, elämäntapaan, jossa kaikki mihin oli varaa, oli sallittua. Nytkö rakkain oikeutemme, oikeutemme kuluttaa, rajataan maapallon kestokyvyn kokoiseksi?

Mitä enemmän rytkyttää, sitä vakuuttuneempi olen, että uusi aika on ovella.

Uuden tulo vaatii vanhan kaatumisen. Mietin, onko se koskaan tullut ilman rytinää ja tomua.

Kun valta vaihtuu, patsaat rojahtavat. Kun Suomesta tuli Suomi, piti harrastaa tiitterästi pyssy- ja leirileikkejä. Kun Halosen Tarja nousi presidentiksi, sedät ja setämäiset tädit kauhistelivat, että herran tähden sehän on nainen.

Olin silloin kaksikymmentä ja yksi niistä sedistä.

Mitä enemmän rytkyttää, sitä vakuuttuneempi olen, että uusi aika on ovella. Sitä ennen ihmiskunta on hetken hippasilla. Toivottavasti osaamme lopettaa ennen kuin liian monelle tulee pipi polveen.

Ja mitä minuun tulee, luulen, että puhun näistä kuin pappani Pirunsaaresta, askartelen sanoilla maailmalle kehyksiä. Kai se on minun tapani selvitä.

Pekka Juntti

Kirjoittaja on Ruotsin Haaparannalla asuva Lapissa työskentelevä vapaa toimittaja.

Helsingin yliopisto on loikannut sijalta 83 sijalle 48 yliopistovertailussa, jossa vertaillaan valmistuvien työllistymistä globaaleilla työmarkkinoilla.

Aalto-yliopisto on 140:s. Viime vuonna se ei ollut mukana vertailussa.

Lista on Times Higher Educationin tilaama ja julkistetaan nyt kahdeksatta kertaa.

Listan huipusta löytyvät Harvardin yliopisto, California Institute of Technology (Caltech), Massachusetts Institute of Technology ja Cambridgen yliopisto.

Vertailun mukaan Yhdysvaltojen ja Britannian yliopistoilla on vaikeuksia pysyä kilpailijoidensa vauhdissa valmistuvien opiskelijoiden työllistymisessä. Yhdysvaltojen ja Britannian yliopistot ovat pudonneet vertailussa selvästi viime vuosien aikana.

Samaan aikaan Saksan ja Itä-Aasian yliopistot ovat nousseet vertailussa ylöspäin.

Yhdysvallat on edelleen hallitsevassa asemassa vertailun kärkisijoilla, mutta vuoden 2011 jälkeen yhdysvaltalaisyliopistojen suoriutuminen on heikentynyt enemmän kuin minkään muun vertailussa mukana olevan maan.

Euroopan maista Saksa on kohentanut eniten sijoitustaan.

Kaksi raatia, joissa kummassakin oli noin 7 000 asiantuntijaa, sai ottaa kantaa siihen, mistä yliopistoista heidän mielestänsä valmistuivat työmarkkinakelpoisimmat ihmiset.

Eurooppa kiittelee Brexit-sopua, mutta Mayllä on vielä edessään hikinen urakka

Vaikka Britannian hallitus on hyväksynyt EU-erosopimuksen, pääministeri Theresa Mayn on vielä saatava sopimusteksti läpi Britannian syvästi jakautuneessa parlamentissa. May ei ole ilmoittanut, minä ajankohtana parlamentti äänestää asiasta. Brittimediassa on myös spekuloitu, että lähiaikoina ministerien joukosta voidaan kuulla erouutisia.

Kirjeenvaihtajan analyysi: Britannian erosopimus ei täytä brexitin lupauksia

Hallituksen eilen hyväksymä sopimus ei palauta kontrollia Britannialle kolmesta syystä, kirjoittaa EU-kirjeenvaihtaja Petri Raivio. Sopimus saattaa olla Britannian kannalta parasta mitä on tarjolla, mutta se ei ole sellainen, josta oli kansanäänestyksen aikaan puhetta.

Suomen kaduille saadaan kirkkaampia valoja

Taajamissa hehkuu pimeinä aikoina yleisimmin oranssi valaistus. Kaupunkien katuvalot ovat muuttumassa kirkkaammiksi, kun ledit valtaavat alaa. Esimerkiksi Tampereella ja Turussa joka neljäs ja Helsingissä melkein joka viides valo loistaa jo ledistä.

Kojelautakamerat eivät vielä hyödytä poliisitutkinnoissa tai vakuutuskorvauksissa

Vakuutusyhtiöiden korvaamista liikennevahingoista on toistaiseksi tarjolla autokameran tallentamaa videokuvaa vain harvoin. Sen sijaan sosiaalinen media on liikennetörttöilyvideoita pullollaan. Kojelautakameroiden myynti on tasaisessa kasvussa, eniten niitä hankkivat varttuneet miesautoilijat. Autokameroita arvioidaan olevan noin viidessä prosentissa kaikista liikenteessä olevista autoista.

Torstaina tulee tihkusateita

Torstaina maassa on pääosin pilvistä ja tihkusateista, kertoo Ylen meteorologi Seija Paasonen. Lähinnä etelässä ja aivan pohjoisessa pilvipeite voi rakoilla. Lapin yli kulkee sateita, jotka tulevat aamulla lumena tai räntänä, päivällä suureksi osaksi vetenä. Lämpötiloissa ei tapahdu runsaasta pilvisyydestä johtuen suuria muutoksia.

Lue lisää säästä täältä.

Britannian hallitus hyväksyi keskiviikkoiltana brexit-sopimusluonnoksen. Kysymys on siitä, eroaako Britannia hyvässä järjestyksessä vai kaoottisesti ilman sopimusta. Seuraavaksi luonnos menee Britannian parlamenttiin, jonka kanta on lehtietojen perusteella vielä epäselvä.

Britannian politiikan erityisasiantuntija, Ulkopoliittisen instituutin tutkija Juha Jokela kertoo, että tilanne brexitin suhteen on hyvin mutkikas ja siihen liittyy monia muuttujia.

Vaikka brittihallitus onkin nyt päässyt yksimielisyyteen, ei ole lainkaan varmaa, mihin kantaan brittiparlamentti asiassa päättyy. Toisaalta toisena osapuolena brexitin sopimisessa on EU, joka voi sanella ehtoja eroamiselle.

Jos brexit-sopimus saadaan, asiat säilyvät ennallaan

Jos brexit-sopimus saadaan voimaan sellaisena kuin se on ennakoitu, keskeistä suomalaisten kannalta UPI:n tutkija Juha Jokelan mukaan on se, että brexitissä noudetaan siirtymäaikaa, joka kestää ainakin vuoden 2020 loppuun.

Tämä tarkoittaa, että vaikka Britannia poistuisi EU:n päätöksenteon rakenteista ensi vuoden maaliskuussa, kansalaisten elämä jatkuisi entiseen malliin siirtymäajan verran niin sanotun EU:n neljän vapauden puitteissa.

– Ihmiset, tavarat, pääomat ja palvelut liikkuisivat edelleen vapaasti EU:n alueella. Suomalaiset ja muut EU-maiden kansalaiset voisivat edelleen mennä Britteihin opiskelemaan tai töihin, Jokela sanoo.

Hänen mukaansa iso kysymys on, mitä vuoden 2020 jälkeen tapahtuu. On myös mahdollista, että Britannia hakee siirtymäajalle jatkoaikaa.

Eri sektorit joista keskustellaan brexit-neuvotteleissa ovat Jokelan mukaan ulko- ja turvallisuuspolitiikka, oikeus- ja sisäasiat sekä kauppa- ja taloussuhteet. Näistä kauppa on kaikista vaikein.

– Jää nähtäväksi, muotoutuuko EU:n ja Britannian suhde samanlaiseksi kuin Kanadan suhde EU:hun vai vertautuuko se lähemmäksi Norjan ja Sveitsin suhdetta EU:hun, Jokela sanoo.

Jos sopimusta ei synny, kukaan ei tiedä mitä tapahtuu

Ellei erosopimusta saada aikaan EU:n ja eroavan jäsenvaltion välillä, EU-ero tulee voimaan kahden vuoden kuluttua eroilmoituksesta. Britannian EU-eroneuvottelut käynnistyivät maaliskuussa 2017, joten takaraja on maaliskuussa 2019.

Mikäli Britannia ei pääse EU:n kanssa sopuun brexitin yksityiskohdista ensi vuoden maaliskuun loppuun mennessä, silloin tulee niin sanottu no deal -skenaario eli Britannian sopimukseton EU-ero, UPI:n tutkija Juha Jokela sanoo.

Jokelan mukaan no deal -skenaariossa Britannia tippuu jonnekin tuntemattomaan suhteessa EU:hun. "No deal" sisältää epävarmuustekijöitä kosolti, ja se on vaikeasti ennakoitavissa, koska ero nykytilanteeseen on niin jyrkkä.

– Siinä tilanteessa kansainvälisestä sääntelypohjasta ja lainsäädännöstä ryhdytään etsimään perusteita, joiden mukaan toimia. Varmasti silloin tukeuduttaisiin erilaisiin globaalihallinnon toimijoihin, kuten YK:hon ja kaupan kohdalla noudatettaisiin maailmankauppajärjestö WTO:n sääntöperustaa, Jokela sanoo.

Hänen mukaansa keskeisimpiä kipukohtia ja kysymysmerkkejä no deal -tilanteessa on lentoliikenteen jatkuminen. Lääkehuolto ja -turvallisuus ovat myös toinen merkittävä kysymys, josta on neuvoteltava.

Jokelan mukaan sopimuksettomassa tilanteessa ei noudatettaisi siirtymäaikaa, vaan silloin Britannia eroaisi yhdessä yössä kokonaan EU:sta.

Lue lisää:

May: Britannian hallitus hyväksyi brexit-sopimusluonnoksen – Yle seuraa hetki hetkeltä

Miksei brexitiä voida perua? Miten se vaikuttaa Britanniaan lähteviin opiskelijoihin? Ylen EU-kirjeenvaihtaja vastasi 25 lukijakysymykseen brexitistä

Saara Järviö juoksee lenkkipolulla, kun vastaan tulee koira omistajansa kanssa. Koira juoksentelee vapaana ja nuuskii ympäristöään. Järviö jähmettyy paikalleen ja hänen sykkeensä nousee.

Riika Vähä-Ruona astuu linja-autoon, mutta ei ehdi huomata ajoneuvon keskiosassa makaavaa koiraa. Onneksi puoliso on mukana. Hän puristaa kovempaa Vähä-Ruonan kättä ja kuiskaa, että pystyt siihen kyllä.

Koirapelkoisen arki on jatkuvaa hereillä oloa. Kennelliiton mukaan Suomessa on tällä hetkellä 700 000 koiraa, ja karvaturrit pääsevät koko ajan liikkumaan kaupungeissa vapaammin. Nelijalkaisia ystäviämme saa ottaa joihinkin kahviloihin, kauppakeskuksiin ja julkisiin kulkuvälineisiin. Koirat eivät ole enää pitkään aikaan olleet pelkästään kodin vartijoita tai metsästysapulaisia.

– Olen alkanut tietoisesti siedättää itseäni koiriin, koska niitä liikkuu joka paikassa. En ole kuitenkaan päässyt pelosta kokonaan eroon, Riika Vähä-Ruona kertoo.

Koirapelko syntyi jo lapsena

Riika Vähä-Ruonan koirapelon laukaisi yksittäinen ikävä välikohtaus lapsuudessa. Hän oli 11-vuotiaana virpomassa, kun oven takaa juoksi iso musta koira hänen kimppuunsa.

– Kaaduin rapuilta maahan ja koira puri kättäni. Se oli vuoden kipeä, ja näin tapahtuneesta paljon painajaisia. Tapahtuneen jälkeen en saanut yhtään positiivista koirakokemusta, vaan kohdalleni osui vain hyppiviä, huonosti koulutettuja tai nuoria koiria, Vähä-Ruona harmittelee.

Yksikin koirahyökkäys saattaa aiheuttaa koirapelon. Poliisin tilastoista selviää, että koirahyökkäysten määrä on kasvanut Suomessa voimakkaasti. Vuonna 2015 koirahyökkäyksiä oli 519 ja viime vuonna määrä oli jo 788. Hyökkäykset ovat kohdistuneet joko ihmisiin tai toisiin koiriin.

Saara Järviön pelko sen sijaan kehittyi monien huonojen koirakokemusten seurauksena. Lapsuudessa hänen ympärillään sattui olemaan paljon koiria, jotka hän koki pelottaviksi.

– Naapurustossa oli pihoja, joilla pidettiin koiria vapaana. Kun pyöräilin ohi, ne lähtivät haukkuen perään, Järviö muistelee.

Pelko voi hallita elämää

Psykoterapiakeskus Vastaamon psykoterapeutti Antti Kiikko tietää, että usein isot ja mustat koirat koetaan pelottavimmiksi. Hänellä itsellään on kaksi rottweileria, jotka ovat rakenteeltaan melko isoja ja rotevia. Kiikko kuitenkin ymmärtää pelkoa.

– Vastaanotollani käy jonkin verran koirapelkoisia. Fobian asteelle pelko muuttuu silloin, kun se vaikuttaa jokapäiväiseen elämään.

Kiikon mukaan ihminen monesti ymmärtää, ettei koira ole pelottava. Silti ei välttämättä pääse irti siitä käsityksestä, että kohta koira puree tai jotain muuta pahaa tapahtuu.

Silti paras tilanne on se, kun koira viedään toiseen huoneeseen. Saara Järviö

Riika Vähä-Ruona kokee, että hänen pelkoaan usein vähätellään. Koiranomistajien on vaikea ymmärtää, että pelko ei ole rationaalinen. Vakuuttelu koiran kiltteydestä ei auta.

– Vaikka olisin totuttanut itseni jonkun tutun koiran seuraan ja voisin ehkä hieman silittää sen päälakea, niin mielessäni käy, että se voi purra koska tahansa, Vähä-Ruona myöntää.

Koirapelkoa lisää se, ettei Vähä-Ruona osaa lukea koiran eleitä ja liikkeitä. Saara Järviö puolestaan on saanut ystäviltään avuksi toimintamalleja, jotka auttavat tutun koiran kohtaamisessa. Silti tilanteen on oltava hallittu, jotta hän voi olla pelkäämättä. Siksi eniten pelottavat irti olevat kohti juoksevat koirat.

– Tiedän, että kun koiran antaa tulla haistamaan, se rauhoittuu. Silmiin ei saa tuijottaa. Silti paras tilanne on se, kun koira viedään toiseen huoneeseen, hän sanoo.

Julkisessa kulkuvälineessä koiraa ei välttämättä pääse pakoon

Minna Tuomarmäki kulkee joka aamu Kaarinasta Turun keskustaan töihin työparinsa Piika-koiran kanssa. Sen tehtävänä on olla Valo-Valmennusyhdistyksessä asiakkaiden tukena ja rauhoittajana. Autoa Tuomarmäki ei omista, joten työmatka täytyy taittaa linja-autolla.

– Olemme aina päässeet bussiin ja pääsääntöisesti olemme monen työ- tai koulumatkan piristys. Mutta niitäkin tapauksia saattaa tulla vastaan, missä joku matkustaja pelkää Piikaa, Tuomarmäki sanoo.

Ikäviä tilanteita saattaa sattua etenkin silloin, jos matkustaja on vaikkapa keskittynyt puhelimeensa, ja Piika nuuskaisee jalkaa penkin alta. Kovin suuria reaktioita Piika ei kuitenkaan ole aiheuttanut, vaikka se onkin iso ja omaa myös susimaisia piirteitä.

– Monesti näen ihmisen ilmeestä, jos hän ei halua koiraa lähelleen. Silloin valitsemme paikan sen mukaan. Kysyn aina, saanko tulla koiran kanssa lähelle, Tuomarmäki kertoo.

Hän suosittelee koirapelkoisia välttämään äkkinäisiä liikkeitä, jos vain mahdollista. Äkkinäiset liikkeet saattavat herättää koiran kiinnostuksen. Kun koiraan ei kiinnitä huomiota, se tuskin huomioi matkustajia. Koirapelkoiselle tämä voi kuitenkin olla mahdotonta.

Vaikka koira aistii pelon ja muutkin ihmisen tunnetilat, terve koira ei kuitenkaan käy kenenkään päälle. Minna Tuomarmäki

– Jos olen koiran kanssa samassa bussissa, tarkkailen koko ajan, missä koira on. Onneksi olen sattunut aina olemaan liikkeellä puolisoni kanssa, kun linja-autossa on ollut koira. Saan hänestä turvaa, Riika Vähä-Ruona kertoo.

– Kun kohtaan koiran julkisessa kulkuvälineessä, katson onko koira omistajansa hallinnassa, Saara Järviö sanoo.

Koirapelosta voi päästä eroon

Riika Vähä-Ruona ja Saara Järviö muistavat, että monet ovat kehottaneet heitä olemaan pelkäämättä, koska koira haistaa pelon. Se on kuitenkin vain lisännyt ahdistusta koirien kohtaamisessa. Tunteilleen kun ei voi mitään.

– Vaikka koira aistii pelon ja muutkin ihmisen tunnetilat, terve koira ei kuitenkaan käy kenenkään päälle, koiranomistaja Minna Tuomarmäki selventää.

Psykoterapeutti Antti Kiikko kertoo, että fobian poistaminen vaatii aina suurta tahdonvoimaa ja motivaatiota. Pelon kohdetta voi lähestyä ensin kaukaa ja pikkuhiljaa koiraan totutellen.

– On tärkeää asettaa tavoite tarpeeksi korkealle, jotta tekee asian eteen jotakin, mutta ei niin korkealle, että tehtävässä epäonnistuu. Jos tehtävä menee pieleen, motivaatio poistaa pelko katoaa, Kiikko sanoo.

Vaikka Riika Vähä-Ruona ja Saara Järviö sietävätkin jo tuttuja rauhallisia koiria, hallitsematon koira tuo pelon takaisin.

Hyvistä koirakokemuksista on saanut uskoa ihmisiin ja koirankäsittelytaitoihin, mutta pelko on vielä jäljellä.

Lue myös:

Tuire Kaimion kolumni: Elämää rajoittavaa eläinpelkoa ei voi ulkopuolinen ymmärtää
Koira pääsee yhä useammin mukaan kauppakeskukseen – Koda-husky suhtautuu levollisesti ihmisvilinään

Liikennettä taukoamatta kuvaavien kojelautakameroiden kauppa on vilkastunut.

Muun muassa autotarvikkeisiin erikoistunut Motonet-tavarataloketju kertoo autokameroiden myynnin olevan tasaisessa kasvussa, myyntiä on lisännyt alan teknologinen kehitys. Autokameroiden taltioiman kuvan laatu on parantunut, ja uutuutena myyntiin on tulossa kahden kameran malleja, jotka kuvaavat liikennettä myös taaksepäin.

Samalla myös kameroiden hinnat ovat tulleet alaspäin. Halvimmillaan dashcamin voi saada autoonsa muutamalla kympillä. Myymälävastaava Lauri Tiaisen mukaan kameraa harkitsevan kannattaa selvittää laitteen ominaisuuksia ennen hankintaa.

– Kuvakennon olisi syytä olla kooltaan vähintään kolme megapikseliä. Paras kuvakulma on 120 astetta. Siitä saa selvää yksityiskohdistakin. Jos haluaa oman auton sijainti- ja nopeustiedon, sitä varten on sitten GPS-malli.

Ihmiset ovat pikkuhiljaa heränneet, että itsekin voisi hankkia sellaisen autoon. Lauri Tiainen

Lauri Tiaisen kokemusten mukaan autokameroita hankkivat pääsääntöisesti varttuneet miesautoilijat. Sosiaalinen media on hänen mielestään siivittänyt kamerakauppaa entisestään. Etenkin videopalvelu Youtube on pullollaan liikenteestä ladattuja videoita.

– Ihmiset ovat pikkuhiljaa heränneet, että itsekin voisi hankkia sellaisen autoon.

Kamera löytyy vasta harvasta menopelistä

Autokameraa ei vielä voi pitää kovin yleisenä varusteena autoissa. Liikenneturvan asiantuntijan arvion mukaan kojelautakamera on asennettu noin viiteen prosenttiin kaikista autoista. Liikennevakuutuskeskuksen yhteydessä toimiva Onnettomuustietoinstituutti vahvistaa arvion olevan ainakin oikean suuntainen. Sen vuosittain tutkimista noin 200 onnettomuudesta alle kymmenessä on tarjolla autokamerakuvaa.

Videokuva olisikin monen tapauksen tutkinnassa tärkeä tietolähde, josta voitaisiin selvittää helposti esimerkiksi ajoneuvon nopeus törmäyshetkellä.

Tällä hetkellä autokamerat eivät näyttele vielä kovin suurta roolia, vaikka autoissa niitä jo onkin. Elina Väinölä-Mäki

Etenkin vakuutusyhtiöiden korvauskäsittelyssä liikennevahinkoja joudutaan ratkomaan usein vajailla tiedoilla. Toistaiseksi vakuutusyhtiöille tarjotaan autokamerakuvaa ani harvoin.

– Tällä hetkellä autokamerat eivät näyttele vielä kovin suurta roolia, vaikka autoissa niitä jo onkin, sanoo LähiTapiola Satakunnan korvausjohtaja Elina Väinölä-Mäki.

Ilkivallan selvittämiseen tarvittaisiin apua

Eniten vakuutusyhtiöt toivovat lisätietoa ilkivallan selvittämiseen. Toistaiseksi suurin osa autokameroista on suunniteltu niin, että ne tallentavat tapahtumia ainoastaan auton ollessa liikkeellä.

Korvausjohtaja Elina Väinölä-Mäen mukaan vakuutusyhtiöt voisivat harkita alennusta vakuutusmaksuista autokameran omistaville autoilijoille siinä tapauksessa, jos niiden todettaisiin tutkitusti pienentävän vahinkoriskiä liikenteessä.

– Toistaiseksi tälläistä tutkimustietoa ei ole saatavilla. Asia on kuitenkin aika uusi vielä.

Poliisi vaikka takavarikoi tarvittaessa

Myös poliisin mukaan autokameroita tulee liikenneonnettomuuksien tutkinnassa vastaan vain harvoin. Poliisille kaikki tieto on tutkinnassa arvokasta, myös muiden autoilijoiden kuvaama materiaali ennen onnettomuutta. Autokameroiden lisäksi poliisi kerää videomateriaalia myös valvontakameroista ja liikennettä kiinteästi kuvaavista liikennekameroista.

– Vakavimmissa onnettomuuksissa yritämme kääntää kaikki kivet tapahtuneen selvittämiseksi. Poliisi voi takavarikoida tälläisen laitteen ja tehdä siihen laite-etsinnän, sanoo ylikomisario Simo Pukkila Lounais-Suomen poliisilaitokselta.

Mieluummin katselee itse liikennevideoita kuin latailee niitä nettiin. Varsinkin siinä tapauksessa, jos videon henkilö on tunnistettavissa. Simo Pukkila

Kojelautakameroista on siis poliisille hyötyä, mutta ne lisäävät myös virkavallan työtä. Poliisi vastaanottaa jonkin verran ilmoituksia muilta autoilijoilta, jotka ovat kuvanneet omilla autokameroillaan toisten autoilijoiden törttöilyjä. Poliisi muistuttaa, että liikennevalvonta on ennen kaikkea poliisille kuuluvaa työtä.

– Tapauskohtaisesti mietitään, otetaanko asiaa tutkintaan. Toki rikosilmoitus kirjataan ja tutkitaan tarpeen mukaan. Kansalaisten ei pidä kuitenkaan ryhtyä toisiaan valvomaan.

Autokameravideot saattavat rikkoa yksityisyyden suojaa

Ylikomisario Simo Pukkilan mukaan toinen poliisin työtä lisäävä asia on nettiin ladatut autokameravideot, joista liikenteessä törttöillyt voidaan tunnistaa. Pukkilan mukaan kyseessä voi olla rikos, jos videon julkaisee ilman siinä esiintyvän ihmisen lupaa. Tälläisia videoita on levinnyt laajalti muun muassa sosiaaliseen mediaan.

Lounais-Suomen poliisilaitos vastaanottaa vuosittain 70–80 rikosilmoitusta yksityiselämää käsittelevän tiedon levittämisestä.

– On aika vakava rikos, jos ihminen joutuu tälläisen kohteeksi. Mieluummin katselee itse kuin latailee niitä nettiin. Varsinkin siinä tapauksessa, jos henkilö on tunnistettavissa videosta.

Lue lisää:

"Hullunrohkeita ohituksia ja liikenteen vaarantamista" – katso videoilta, miten tieliikennelakia rikotaan ihan urakalla joka päivä

Britannian hallitus hyväksyi pääministeri Theresa Mayn tarjoileman erosopimuksen, joka on saanut alustavia kiitoksia EU-maiden johtajilta. Silti edessä on vielä vähintään yhtä kova urakka ennen kuin sopimus voi astua voimaan.

Suurin työ voi olla Britannian saaminen sopimuksen taakse.

1. Luvassa voi olla ministerieroja

Vaikka hallitus hyväksyi sopimuksen maratonkokouksen jälkeen, päätös ei ollut helppo. Yleisradioyhtiö BBC:n arvion mukaan noin kymmenellä ministerillä oli epäilyksiä, mutta sopimus hyväksyttiin lähinnä siksi, että kenelläkään ei ollut esittää parempaakaan vaihtoehtoa.

BBC:n mukaan edessä voi olla useammankin ministerin ero.

2. Yritetäänkö May syrjäyttää?

Konservatiivipuolueen kovan linjan brexit-mieliset edustajat ovat tuoreeltaan ilmaisseet tyytymättömyytensä Mayn tarjoilemasta sopimuksesta. Brittimedian arvion mukaan yritys syrjäyttää Theresa May puolueen johdosta voi käynnistyä jo tänään.

Pääministeri itse on vakuuttanut, että hänen esittelemäänsä sopimusta parempaa ei ole tarjolla.

– Se, että päätös sopimuksen hyväksymisestä saatiin aikaan, on Mayn kannalta hyvä merkki. Mutta erityisesti niin sanottua kovaa brexitiä ajavien henkilöiden lausunnot kertovat, että rivit ovat levällään myös Mayn oman puolueen sisällä arvioi ohjelmajohtaja Juha Jokela Ulkopoliittisesta instituutista.

3. Sopimuksesta vääntö EU-huippukokouksessa

Jos May selviää tulevista päivistä, EU-maiden johtajien on käsiteltävä sopimusta EU-huippukokouksessa. Tämä voisi tapahtua jo runsaan viikon kuluttua. Kokous ei ole läpihuutojuttu, vaan tarkoittaa erosopimuksen tarkkaa hiomista.

4. Britannian parlamentin on hyväksyttävä erosopimus

Lopulta Theresa Mayn on saatava sopimusteksti läpi Britannian parlamentissa. Tätä äänestystä pidetään ennakkoon yhtenä vaikeimmista, sillä parlamentin kannat ovat jakautuneet voimakkaasti.

Jotta sopimusluonnos menisi läpi, May tarvitsee alahuoneen 650 edustajalta noin 320 kyllä-ääntä. Tällä hetkellä tämän tuloksen saavuttaminen ei ole lainkaan varmaa. May tarvitsee läpimenoa varten laajaa tukea myös oman konservatiivipuolueensa ulkopuolelta.

Parlamenttiäänestyksen tarkkaa ajankohtaa ei vielä tiedetä, mutta sanomalehti Politico epäilee, että tämä voisi tapahtua joulukuun alussa.

Jos sopimus hyväksytään, Euroopan parlamentti äänestää siitä pian tämän jälkeen.

The Financial Times -lehden mukaan joulukuun alku on EU:n takaraja. Jos sopimusta ei siihen mennessä ole, se käynnistää valmistelut käytännön valmistelut siitä, miten EU-ero tapahtuisi sopimuksettomassa tilassa.

Lue myös:

Analyysi: Britannian erosopimus ei täytä brexitin lupauksia

Brexit-sopua kiitellään Euroopassa – Maylla on kuitenkin edessään vaikein etappi: saada luonnokselle brittiparlamentin hyväksyntä

Päivitetty klo 7:41. Lisätty Juha Jokelan kommentti

Ranskan entiselle kuningatarelle Marie Antoinettelle kuulunut koru on myyty ennätyshintaan.

Huutokauppakamari Sothebyn mukaan helmi-timanttikorusta maksettiin 36 miljoonaa dollaria eli lähes 32 miljoonaa euroa Geneven huutokaupassa.

BBC:n mukaan koru oli arvioitu noin kahden miljoonan dollarin arvoiseksi.

Kaikkiaan myytävänä oli kymmenen korua, joiden yhteishinnaksi tuli 53,2 miljoonaa dollaria eli yli 47 miljoonaa euroa.

Moni myytävistä koruista ei ole ollut julkisesti nähtävillä 200 vuoteen.

Marie Antoinette oli kuningas Louis XVI:n vaimo. Hänet mestattiin 37-vuotiaana Ranskassa vuonna 1793.

Kallioseinäinen tunneli mutkittelee Helsingin Sompasaaressa yhä syvemmälle, aina meren pohjan alle saakka. Sitten se nousee loivasti ylöspäin, ja pian ollaankin lahden toisella puolella Mustikkamaalla, Korkeasaaren eläintarhan naapurissa.

Tai oikeastaan sen alla, kallioluolassa.

Energiayhtiö Helenin yksikönpäällikkö Janne Rauhamäki ja projektipäällikkö Päivi Saajoranta kävelevät tottunein askelin pitkin pimeää käytävää.

Pian täällä vilisee joukko rakennusmiehiä, jotka purkavat tunnelin seinillä kulkevat paksut putket. Niiden tilalle asennetaan uudet, kertoo Rauhamäki. Remontin jälkeen putkissa virtaa kaukolämpövettä.

Luolasto on vanha. Vielä 90-luvulla siellä varastoitiin raskasta polttoöljyä sen varalta, että muutaman sadan metrin päässä sijaitsevassa Hanasaaren voimalaitoksessa sattuisi loppumaan kivihiili.

Nyt rakenteilla on Suomen suurin lämpövarasto. Entisiin öljyaltaisiin lasketaan huima määrä kuumaa vettä, kokonainen töölönlahdellinen.

Kuumavesialtaat toimivat kuin lämpöakku, kuvaa Saajoranta. Niistä voitaisiin ottaa lämpöenergiaa silloin, kun toimivien voimalaitosten kapasiteetti loppuu.

Lämmöntuotannossa niin käy usein.

Suurin lämmöntarve on aamuisin, kun ihmiset kääntävät suihkunsa auki yhtä aikaa. Samaan aika työpaikoilla toimistorakennuksissa yöksi alas säädetty lämpötila nostetaan takaisin peruslukemiin.

Kovimpien lämmityspiikkien aikana energiayhtiö Helen joutuu käynnistämään jatkuvasti toimivien voimalaitostensa rinnalle varalämpölaitoksia. Ne kaikki polttavat pääosin fossiilisia polttoaineita.

Tavallisesti varavoima tarkoittaa maakaasulaitosta. Kaikkein kylmimpinä pakkaspäivinä sekään ei riitä. Silloin käynnistetään öljyä polttava laitos.

Se on hyvin kallista – ja hyvin saastuttavaa.

Mustikkamaan lämpövarasto on osa mutkikasta palapeliä, jolla Helen yrittää pyristellä irti fossiilisista polttoaineista.

Mustista hiilikasoista keskellä pääkaupunkia on tullut vuosi vuodelta yhä kiusallisempi muistutus siitä, että helsinkiläisenergian tuottaminen on ilmaston kannalta likaista puuhaa.

Kaupungin omistama yhtiö polttaa tällä hetkellä enemmän kivihiiltä kuin yksikään muu energiayhtiö Suomessa. Sitä kuluu miljoona tonnia vuodessa.

Likaisinta on lämmitys. Helenin kaukolämmöstä reilut 60 prosenttia tuotetaan kivihiilellä.

Keskustassa kohoavien hiilikasojen häviäminen sinetöitiin tasan kolme vuotta sitten, kun kaupunginvaltuusto päätti Hanasaaren voimalaitoksen sulkemisesta vuoden 2024 loppuun mennessä.

Vielä haastavampi etappi häämöttää kuitenkin vuonna 2029, jolloin hallituksen esittämä kivihiilikielto tulee voimaan koko maassa. Silloin Helsingissä pitäisi laittaa lappu toisellekin, Salmisaaressa sijaitsevan kivihiililaitoksen luukulle.

Eduskunta hyväksynee hallituksen lakiesityksen ensi vuoden puolella. Laki kieltäisi kivihiilen käytön lämmön- ja sähköntuotannossa kokonaan.

Mutta miksi ruuhka-Suomessa on alettu toimiin vasta nyt, kun on ihan pakko? Miksi kivihiili on saanut seistä suurissa kasoissa, kun muualla siitä luopuminen on aloitettu jo aiemmin?

Uusiutuvan energian tuotantoon kasvanut koko maan tasolla suurin harppauksin.

Sähköntuotannossa sen osuus oli viime vuonna jo 47 prosenttia, käy ilmi Tilastokeskuksen tuoreista luvuista. Erityisesti tuulivoimalla tuotetun sähkön osuus kasvoi.

Myös kaukolämmöstä suuri osa, noin 37 prosenttia, tuotettiin koko maassa uusiutuvilla energialähteillä. Käytännössä se tarkoittaa puupolttoaineita.

Kivihiilen osuus lämmöntuotannosta oli enää 23 prosenttia.

Määrä ei kuulosta suurelta siihen nähden, että energiayhtiöillä on noin kymmenen vuotta aikaa keksiä korvaaja.

Helsingissä takamatka on kuitenkin pitkä.

Kaiken lisäksi poltetun kivihiilen määrä on viime vuosina vain lisääntynyt. Vielä kolmisen vuotta sitten kivihiiltä paloi kahdessa Helenin voimalassa alle miljoona tonnia.

Nyt määrä on kivunnut pyöreään miljoonaan.

Pelkästään Hanasaaren voimalaitoksen korvaaminen on vaatinut Heleniltä melkoista luovuutta, mutta osa palapelistä on jo ratkaistu.

Keskustassa, Esplanadin ja Katri Valan puistojen alla ruksuttavat uudet lämpöpumppulaitokset. Ne imevät kiinteistöjen jäähdytyksestä ja jätevesistä syntyvää hukkalämpöä.

Salmisaaressa taas käy Helsingin ensimmäinen, pellettejä polttava biolämpölaitos.

Jos Mustikkamaan uusi lämpövarasto lasketaan mukaan, kasassa on jo vajaat 250 megawattia uusiutuvaa kaukolämpöä.

Se on kuitenkin vähän. Kivihiili jättää Helenin lämmöntuotantoon kokonaisuudessaan 870 megawatin aukon.

Suurin osa Hanasaaren kivihiilestä aiotaan korvata biolämpölaitoksilla. Niitä Helen kaavailee rakentavansa yhden tai kaksi lisää: sillä kurottaisiin umpeen 400 megawattia. Lupaprosessissa on tällä hetkellä kolme mahdollista paikkaa.

Mutta vielä senkin jälkeen viivan alle jää vielä satojen megawattien aukko. Se syntyy, kun Salmisaaren kivihiilivoimalala ajetaan alas Hanasaaren tavoin.

Ja sen kohdalla on vielä toistaiseksi liuta kysymysmerkkejä.

– Ei tähän ole olemassa mitään yhtä isoa ratkaisua. Se löytyy pienistä puroista, joista toiset ovat merkittävämpiä kuin toiset, Helenin yksikönpäällikkö Janne Rauhamäki muotoilee.

Tai yksi iso ratkaisu kyllä olisi: lisää biolämpölaitoksia. Juuri niiden avulla maakunnat ovat hivuttaneet itsensä uusiutuvan lämmöntuotannon tilastokärkeen.

– Biomassa on ainoa nopea ratkaisu korvata fossiiliset polttoaineet lämmöntuotannossa, Rauhamäki sanoo.

Mutta Helsingissä se ei ole aivan helppoa.

Kaukolämmön tuottaminen uusiutuvalla energialla on ylipäänsä uusiutuvaa sähköä monitahoisempi kysymys.

Syy siihen on yksinkertainen: sähköverkko ja kaukolämpöverkko toimivat eri logiikalla.

Sähkönjakelua toimittaa koko Suomessa yksi, valtakunnallinen verkko, jota pitkin voimalaitokset ympäri maata syöttävät sähköä eri puolilla asuville kuluttajille.

Esimerkiksi uusiutuvaa sähköntuotantoa vauhdittaneet, paljon tilaa vievät tuulivoimalat voidaan pystyttää kauas kaupungeista, sillä sähkö kulkee kaapelia pitkin matkojenkin päästä.

Kaukolämpöverkot taas ovat erillään olevia, paikallisia verkkoja. Niiitä on koko maassa parisataa.

Kaukolämpö tarkoittaa käytännössä kuuman veden siirtelyä pitkin maan alla kulkevia putkia. Mitä pidempi putki, sen suurempi lämpöhukka ja kovemmat kustannukset.

Esimerkiksi Helenin kaukolämpöverkossa pisin runkoputki on noin 25 kilometriä. Kovin paljon kauemmaksi sellaista ei kannata ulottaa, arvioi Janne Rauhamäki.

Siksi lämpöenergia täytyy tuottaa siellä, missä lämpöä myös kulutetaan: keskellä kaupunkia.

Helsingissä vapaata tonttitilaa uusille voimalaitoksille saa todella etsiä. Ja biolämpölaitosta varten sitä pitäisi löytyä erityisen paljon: puuhakkeella käyvä laitos vaatii jopa kahdeksan kertaa enemmän tilaa kuin kivihiiltä polttava laitos.

Tilantarve syntyy paitsi laitoksen suuremmasta koosta myös varastoinnista, sillä puupolttoainetta kuluu moninkertaisesti enemmän kuin hiiltä.

Yksi kuutio haketta riittää biolämpöalaitoksessa alle minuutin täyden tehon kaukolämmön tuotantoon. Vastaavalla määrällä kivihiiltä taas lämmittää lähes kymmenen minuuttia.

Ero näyttää rekkalasteissa mitattuna tältä: kymmenen rekkakuormallista puuhaketta vastaa energiasisällöltään yhtä kuormallista kivihiiltä.

Sen lisäksi puuhake on varastointiongelma itsessään. Hake täytyy tuoda voimalaan pienissä erissä, sillä jos se seisoo kasassa liian pitkään, syntyy lämpöä ja sen myötä palovaara.

Janne Rauhamäki laskeskelee, että yhtä suurta hakekasaa uskaltaisi seisottaa lämpölaitoksen vieressä korkeintaan joitain viikkoja. Kivihiiltä taas makaa Hanasaaren voimalan edustalla tälläkin hetkellä koko talven varalle.

Biolämpölaitos tarkoittaa toisin sanoen kiivasta rekkarallia Helsingin teillä. Yksi iso lämpölaitos vaatisi käytännössä useita kymmeniä edestakaisin ajavia, puuhakelastia purkavia rekkoja joka arkipäivä.

Se on syy, miksi suuri osa kivihiilestä poltetaan rannikkokaupungeissa. Niihin kivihiilikuormat tuodaan laivalla.

Kun työ- ja elinkeinoministeriö selvitti, keille kivihiilikielto aiheuttaisi suurimmat kustannukset, listalla oli kahdeksan paikkakuntaa. Ne polttivat 90 prosenttia koko maan energiantuotantoon kuluvasta kivihiilestä.

Kaupunkeja olivat Helsingin, Espoon ja Vantaan lisäksi muun muassa Vaasa ja Turku.

Kotimaista puupolttoainetta taas on tarjolla siellä missä on metsäteollisuuttakin: sisämaassa.

Tosin juuri kotimaisuudesta voitaisiin joustaa.

Sen ansiosta energiayhtiö Fortum onnistui biolämpölaitoksen pystyttämisessä keskelle Tukholmaa, huomauttaa Lappeenrannan teknillisen yliopiston professorina Esa Vakkilainen. Hän kertoo Fortumin tuovan puuhaketta naapuripääkaupunkiin laivalla Baltiasta.

Uusiutuvaa energiaa tutkivan Vakkilaisen mielestä Helsinki onkin ajanut itsensä kivihiilellä rajattuun nurkkaan omilla valinnoillaan. Syy on se, että uudet laitokset ovat kalliita rakentaa ja kivihiili halpaa.

– Tekivät he mitä tahansa, kaukolämmön hinta nousee. Liiketoimintamielessä paras vaihtoehto on, että he viivästyttävät uusiutuvien polttoaineiden käyttöönottoa, Vakkilainen väittää.

Helenin mukaan syy viivyttelyyn on sen sijaan biovoima itse.

Se, että pellettejä ja puuhaketta on tarjolla edellyttää, että joku on ensin kaatanut metsää.

Biovoimalaitokset ovat riippuvaisia metsäteollisuuden sivuvirroista eli sahanpurusta, oksista ja kuorista – siitä, mitä kaadetuista puista jää jäljelle sen jälkeen, kun niistä on työstetty tukki- ja sellupuita. Myös mustalipeää eli sellunkeitosta syntyvää jätelientä poltetaan.

Istuva hallitus on pitänyt sivuvirtojen syntymisestä hyvää huolta.

Vuonna 2015 hallitusohjelmassa metsähakkuita päätettiin lisätä tuntuvasti. Samalla Kansallisessa metsästrategiassa painopistettä siirrettiin fossiilisten raaka-aineiden korvaamiseen puulla sen sijaan, että hiilinieluina toimivien metsien annettaisiin kasvaa.

Luonnonvarakeskuksen mukaan viime vuonna runkopuuta hakattiin jo 72,4 miljoonaa kuutiometriä.

Se on enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Puuperäisten polttoaineiden asema uusiutuvana energianlähteenä perustuu siihen, että kaadettujen metsien ajatellaan kasvavan takaisin ja sitovan sen jälkeen polttamisesta syntyneen hiilidioksidin.

Tutkijat ovat kuitenkin kyseenalaistaneet oletuksen useita kertoja. Esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksessa on laskettu, että nykyhakkuut pienentävät hiilinielua niin paljon, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus lisääntyy vuoteen 2050 saakka.

Kuukausi sitten julkaistussa IPCC:n raportissa taas todetaan, ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen turvallisena pidettyyn 1,5 asteen rajaan vaatisi hiilineilujen tuntuvaa kasvattamista.

Se taas saattaa tarkoittaa, ettei suomalaismetsääkään voi jatkossa kaataa samassa mittakaavassa kuin nykyään.

Jos seuraava, ensi keväänä valtaan astuva hallitus päättää muuttaa linjaansa hakkuiden suhteen, puupolttoaineen saatavuudesta tulee erilainen kysymys kuin nyt.

– Biopolttoaineiden tulevaisuuteen liittyy epävarmuuksia. Pidämme sitä välivaiheen ratkaisuna, Rauhamäki sanoo suoraan.

Kivihiilikiellossa häntä harmittaa tiukka takaraja, joka häämöttää kymmenen vuoden päässä. Sen vuoksi päätökset kivihiilen korvaajasta pitäisi tehdä jo ennenkuin tiedetään, voisiko puunpolton tilalle valita jotain aivan muuta.

Yksi mahdollinen vaihtoehto on geoterminen lämpö. Ja sitä vasta kokeillaan Suomen oloissa.

Geoterminen lämpö johdetaan veden avulla syvältä, maankuoren alta. Se eroaa perinteisestä maalämmöstä, joka otetaan lämpöpumpuilla pintakerroksista.

Geolämmöllä on pitkät perinteet tuliperäisillä alueilla ja maissa, joissa maankuori on ohut ja sen alla oleva lämpö helpommin ja halvemmin saatavilla.

Suomen maaperässä taas on porauduttava poikkeuksellisen paksun graniitin läpi. Reikä maan kuumaan osaan saakka on jopa kuusi kilometriä syvä.

Sellaisten poraamiseen on yrityksineen ja erehdyksineen kulunut geotermisen lämmön pilottilaitosta rakentavalta energiayhtiö St1:ltä useita vuosia. Niin syvää lävistystä ei kukaan ole tiettävästi graniittiin aiemmin tehnyt.

Ensimmäinen tarvittavista rei'istä on hiljattain saatu Espoossa valmiiksi, mutta vasta vuoden kuluttua tiedetään, miten hyvin maan alle laskettu vesi saadaan virtaamaan suomalaiskallion sisällä.

Rauhamäen mukaan Helenillä odotellaan tuloksia toiveikkaina. Odotellessa yhtiössä panostetaan muun muassa hukkalämmön etsimiseen.

Helsingissä sekin tosin on kiven alla, sillä kaupungissa ei ole teollisuutta, jonka prosesseissa syntyisi juurikaan hukkalämpöä. Mahdollisuuksia on sen sijaan konesaleissa, joiden kanssa Helen tekee jo nyt yhteistyötä.

Rauhamäki kertoo, että yhtiö selvittää parhaillaan jopa kaukolämpöputken venyttämistä Helsingistä Porvooseen saakka hyödyntääkseen Kilpilahden öljynjalostamon hukkalämpöjä.

Pienet, lämpöä tuottavat ydinvoimalat ovat myös puheissa, mutta niissä on sama haaste kuin geotermisessä lämmössä: sellaisia ei ole vielä markkinoilla.

Salmisaaren kivihiilivoimalan jättämä megawattiaukko pitää siis käytännössä kuroa umpeen vielä keskeneräisen teknologian, hukkalämmön ja Mustikkamaan kaltaisten energiavarastojen avulla.

Jos ne eivät riitä, Helenille jää käteen tuttu kortti: vielä yksi biolämpölaitos.

Ratkaisu siitä pitäisi tehdä viimeistään 2020-luvun alkupuolella, jotta laitos tuottaisi lämpöä sillä hetkellä, kun kivihiilikasat ovat hävinneet.

– Mutta se ei ole tällä hetkellä meidän tahtotilamme. Mielummin odottaisimme teknologian kehittymistä, ettei kivihiilikielto pakottaisi väliaikaisiin ratkaisuihin, Rauhamäki sanoo.

Kaiken muun lisäksi kiellossa kaihertaa vielä päästökauppa. Sillä säädellään kasvihuonepäästöjä EU-maiden kesken.

Helen joutuu ostamaan muiden energiayhtiöiden tavoin oikeuden osalle päästämistään hiilidioksiditonneista. Kun oikeuksia jää kivihiilikiellon myötä käyttämättä, ne vapautuvat takaisin markkinoille.

Toisin sanoen, vastaava määrä kivihiiltä voidaan käyttää muualla Euroopassa. Ja siellä sitä poltetaan paljon huonommalla hyötysuhteella.

Suomalaisista, lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksista poiketen lämpö jätetään eurooppalaislaitoksissa kokonaan hyödyntämättä.

– Kivihiilikiellolla ei ole vaikutusta hiilidioksidipäästöihin kuin paikallisesti, ellei Suomen hallitus sitoudu mitätöimään päästöoikeuksia, Rauhamäki arvostelee.

Mutta miten päästökauppa muuttaa tosiasiaa, että ilmasto lämpenee ja fossiilisista polttoaineista on päästävä kiireesti eroon? IPCC:n raportin mukaan uudessa, 1,5 asteen turvarajassa pysyminen vaatii päästöjen nollaamista paljon aikaisemmin arvioitua nopeammin.

– Kyllä mekin haluamme eroon kivihiilestä, Rauhamäki vastaa painokkaasti.

Hänen mielestään poliittiset toimenpiteet pitäisi kuitenkin kohdistaa yksittäisten energiayhtiöiden sijaan EU:n päästökiintiön tiukentamiseen.

– Vasta tällä olisi aidosti vaikutusta ilmastonmuutoksen torjuntaan, hän sanoo.

Lue myös:

Hallitus esittää kivihiilen käytön kieltämistä sähkön ja lämmön tuotannossa: "Haluamme olla etujoukoissa"

Hallitus sopi kivihiilen kieltolaista: Vuonna 2025 luopuville energiayhtiöille tukipaketti, täyskielto voimaan 2029

5 asiaa, jotka maailman merkittävimmästä ilmastoraportista pitää tietää – ilmastoprofessori: "Olen paatunut ja kokenut, mutta silti järkyttynyt"

Kivihiilen kohtalo on sinetöity, mutta Helsinkiin ajetaan viikoittain täysiä hiililaivoja Venäjältä

Eihän näin pitänyt käydä? Kivihiiltä paloi ja päästöt kasvoivat pääkaupunkiseudulla

Helsingin "tasavihreillä" voimalavaihtoehdoilla on eroa - kokeile itse kuinka paljon

Äidit hermostuivat Helsingissä biovoimalaan: "Emme halua rekkoja lasten koulureiteille"

Kun lämpömittari menee miinukselle, kivihiili tulee vielä tarpeeseen – Missä menee pakkasraja, ettei omassa kodissa tarvitse palella?

Miksi Google lämmittää Suomenlahtea? Datakeskusten hukkalämmöllä lämmittäisi ainakin miljoonan ihmisen omakotitalot

Pieniä ydinvoimaloita tehdään kohta sarjatuotantona – ydinreaktori voi tulla vaikka kaupungin kupeeseen

– Mielestäni se on tosi pimeä. Jännää, että valo on niin paljon pimeämpi, kun se on tuollainen, sanoo turkulainen Tiina Häkkilä oranssista ulkovalaistuksesta.

Vaikka taajamien keskustat ovat hyvin valaistuja, tuntuu, että marraskuun pimeys ja tumma asfaltti syövät valon tehoa liikaa. Ledit lisääntyvät katuvalaistuksessa kiihtyvällä tahdilla, mutta oranssia valoa heijastava suurpainenatriumlamppu on vielä yleisin katuvalo.

Lisää valaistusta toivoo myös koiraansa ulkoiluttava Pia Herrala.

– Tuntuu, että nämä uudet katuvalot ovat parempia. Ovatko ne sitten ledejä?

Kaupunkien katuvaloja muutetaan ledeiksi, kun vanhoja valaisimia vaihdetaan tai uutta valaistusta rakennetaan. Tampereella ja Turussa joka neljäs, ja Helsingissä melkein joka viides valopiste on jo ledi.

Taajamia hallitsee vielä oranssi valo

Kuluu vielä vuosia, ennen kuin kaikki katuvalot on vaihdettu ledeiksi. Oranssia valoa heijastavia suurpainenatriumlamppuja on Helsingissä, Tampereella ja Turussa noin 60–65 prosenttia valaistuksesta.

Asiakkaiden kautta tulleiden ilmoitusten ansiosta vialliset lamput korjataan nopealla aikataululla. Olli Markkanen

Ulkovalaistuksessa käytettyjä elohopeahöyrylamppuja alettiin vaihtaa suurpainenatriumlampuiksi, kun EU päätti kieltää elohopeahöyrylamppujen myynnin. Vuoden 2015 jälkeen markkinoille ei ole saanut tuoda elohopealamppuja.

– Se on ollut erinomainen valaisin korvaamaan elohopeahöyryvalaisimia. Sen sähköntarve on noin puolet siitä, mitä elohopeahöyrylamppu tarvitsee, sanoo kaupunkirakentamisjohtaja Kimmo Suonpää Turun kaupungista.

Vaikka suurpainenatriumlampun värintoisto ei ole samaa luokkaa kuin ledin tai aikaisemmin käytössä olleen elohopeahöyrylampun, kielteistä palautetta oranssista valosta ei kaupunkeihin ole juurikaan tullut. Asiakaspalaute sinänsä on tärkeä asia, sillä sitä kautta saadaan selville vikakohteet.

– Asiakkaiden kautta tulleiden ilmoitusten ansiosta vialliset lamput korjataan nopealla aikataululla, sanoo yksikön päällikkö Olli Markkanen Helsingin kaupungista.

Ledit ovat vähentäneet energiankulutusta

Suurimmissa kaupungeissa valokohteita riittää. Helsingissä valopisteitä on noin 89 000, Tampereella 42 000 ja Turussa noin 30 000.

Kaupungeilla kuluu miljoonia euroja vuosittain valaistuksen uusimiseen ja kunnossapitoon. Esimerkiksi Turussa puhutaan parista miljoonasta ja Tampereella reilusta kolmesta ja puolesta miljoonasta.

Valonlähteen vaihto lediksi kannattaa, sillä se on energiatehokas. Esimerkiksi Tampereella on syntynyt säästöä, kun elohopeahöyry- tai suurpainenatriumlamput on vaihdettu ledeihin.

– Karkeasti sanottuna energiakustannuksissa on tullut noin 100 000 euroa säästöä vuosittain. Tässä vaiheessa säästöjä syntyy, kun valopisteitä vaihdetaan ledeihin, sanoo Tampereen kaupungin rakennuttajainsinööri Jussi Kulomäki.

Hän muistuttaa, että todellisuudessa Tampereen kaupunki kasvaa koko ajan ja valopisteet lisääntyvät, kun uusia asuinalueita rakennetaan lisää. Jossain vaiheessa säästöt eivät enää ole tätä luokkaa.

Säätömahdollisuuksia ja pidempi käyttöikä

Ledin hyviä puolia ovat myös valoteho, käyttöikä ja erilaiset säätömahdollisuudet. Ledejä voi himmentää ja säätää.

Valaisinta on turha käyttää täydellä teholla, jos liikkujia eli valon tarvitsijoita on vähän. Jussi Kulomäki

Helsingissä, Tampereella ja Turussa on käytössä valaistusvoimakkuuden säätäminen, jonka ansiosta energiaa säästyy vielä enemmän. Valaisimet säätyvät vuorokauden eri aikoina ja arvioidun käyttäjämäärän mukaan.

– Valaisinta on turha käyttää täydellä teholla, jos liikkujia eli valon tarvitsijoita on vähän, sanoo Tampereen kaupungin rakennuttajainsinööri Jussi Kulomäki.

Uuden aikakauden älyvalaistuksen suunnittelu on jo käynnissä. Valaistus tulee olemaan osa laajempaa IoT-alustaa eli esineiden internetiä, jossa laitteita etäohjataan.

– Tässä yksinkertaisena esimerkkinä voisi olla esimerkiksi ulkokenttäkohde, jossa perheelle tarjotaan mahdollisuus katsoa kotona mobiililaitteelta mikä on kentän auraus- ja jäätilanne. Tieto voidaan tulevaisuudessa siirtää valaistusverkon avulla, sanoo Tampereen kaupungin rakennuttajainsinööri Jussi Kulomäki.

– Valaistus ja muu kaupunkitekniikka ovat kehittyvät nyt nopeasti, sanoo yksikön päällikkö Olli Markkanen Helsingin kaupungista.

Lue lisää:

Pimeys pelottaa aikuistakin, mutta valaistu puu voi rauhoittaa mielen – tulevaisuudessa led-valot mahdollistavat katuvalojen personoimisen

Älykäs valaistus pienensi hiihtoladun sähkölaskua hurjasti: "Sama tekniikka voidaan siirtää kaduille"

Presidentti Donald Trumpin puolison Melania Trumpin julkisesti arvostelema turvallisuusneuvonantaja Mira Ricardel joutuu jättämään pestinsä.

Valkoisen talon mukaan Ricardel siirtyy hallinnollisiin tehtäviin pois Valkoisesta talosta.

Soppa sai alkunsa tiistaina, kun Melania Trumpin viestintäjohtaja Stephania Grisham julkaisi ensimmäisen naisen nimissä twiitin, jossa Ricardelia arvosteltiin rajusti.

– Ensimmäisen naisen kanta on, että hän ei enää ansaitse kunniaa palvella tätä Valkoista taloa, todettiin twiitissä, joka tuli uutiskanava CNN:n mukaan yllätyksenä presidentti Trumpille, kansliapäällikkö John Kellylle ja Valkoisen talon tiedottaja Sarah Sandersille.

Tiettävästi Ricardelin ja rouva Trumpin nokkapokka liittyy ensimmäisen naisen Afrikan-matkan järjestelyihin.

Melania Trumpin päätös arvostella julkisesti hallinnon turvallisuusneuvonantajaa sai osakseen paljon kritiikkiä. Monien arvostelijoiden mukaan preidentin puolison ei pitäisi puuttua kansallisen turvallisuuden asioihin varsinkaan, kun hän ei ole asioista perillä.

Valkoinen talon tiedottaja Sarah Sanders ei kertonut, mihin uusiin hallinnon tehtäviin Ricardelin on määrä siirtyä.

ABC Newsin lähteet: Trump harkitsee antavansa kenkää myös kansliapäällikkö Kellylle

Kuuba ilmoittaa kutsuvansa tuhansia Brasiliassa työskenteleviä lääkäreitään takaisin kotimaahan Brasilian johtoon nousevan Jair Bolsonaron kommenttien vuoksi.

Brasilian presidenttinä tammikuussa aloittava äärioikeistolainen Bolsonaro kyseenalaisti lehtihaastattelussa kuubalaislääkäreiden pätevyyden sekä vaati muutoksia lääkäreiden sopimuksiin.

Brasilian köyhillä alueilla työskentelee yli 11 400 kuubalaislääkäriä. Bolsonaron mukaan kuubalaislääkärit voivat jäädä vain siinä tapauksessa, että heille maksetaan työstään 100-prosenttinen palkka. Bolsonaron mukaan tällä hetkellä 75 prosenttia lääkäreiden palkasta menee suoraan Kuuban diktatuurille.

Brasilian tuleva presidentti lisäksi kyseenalaisti haastattelussa kuubalaislääkärien pätevyyden ja vaati, että lääkäreiden tulisi läpäistä pätevyystesti, mikäli he mielivät jatkaa työtään Brasiliassa. Bolsonaro vaati myös, että lääkäreiden pitää saada tuoda perheensä mukanaan Brasiliaan.

Hän uhkasi katkaista diplomaattiset suhteet Kuubaan, ellei maiden väliseen lääkäriohjelmasopimukseen tehdä muutoksia.

Kuuban terveysministeriö ilmoitti kutsuvansa kommenttien vuoksi tuhannet lääkärit takaisin kotimaahan. Ministeriön mukaan Bolsonaron väitteet ovat ylimielisiä, ja ne uhkaavat kuubalaislääkäreiden työskentelyä Brasiliassa.

Kuuban suurin vientituote

Kuubalaisia lääkäreitä työskentelee kymmenissä eri maissa ja kommunistinen valtio maksaa lääkäreiden työllä monia omia hankintojaan.

Ulkomailta saadut lääkäritulot ovat kommunistisen valtion suurin valuutanlähde. The Guardianin mukaan Kuuba nettoaa lääkäreistään vuosittain miljardeja dollareita.

Brasilia aloitti vuonna 2013 ”Enemmän lääkäreitä” -nimisen ohjelman, jonka myötä noin 20 000 kuubalaislääkäriä saapui työskentelemään Brasiliaan.

Monet heistä sijoitettiin köyhille ja syrjäisille alueille, joissa ei ollut aiemmin ollut lainkaan lääkäripalveluja.

Bolsonaro ilmoitti, että lääkäriohjelma olisi voinut jatkua, jos Kuuba olisi suostunut sopimusmuutoksiin ohjelman tiimoilta.

– Valitettavasti Kuuba ei hyväksynyt ehtoja, ilmoitti Bolsonaro Twitterissä.

Aivan kuin aurinko täyttäisi marraskuun himmentämän huoneen, kun 29-vuotias Konsta Pylkkänen astuu sisään suhmuraisesta ulkoilmasta äitinsä kotiin Jyväskylän Palokassa. Pylkkänen, jolla on laaja-alainen kehitysvamma, harppoo pitkän miehen askelin peremmälle ja tervehtii iloisesti.

Hän huokuu tyyneyttä – ja helpotusta.

Toisin oli vielä kaksi kuukautta sitten, kun Pylkkästä kiusattiin päivittäin. Piina oli jatkunut vuosia: nimittelyä, perään huutelua, esineillä heittelyä ja sosiaalisessa mediassa solvaamista. Kiusaaminen nakersi jo nuoren miehen mielenterveyttä. Pylkkäsen elämänhalu oli ollut sammumaisillaan.

– Tämän vuoden aikana olen toimittanut Konstan monet kerrat lääkäriin, ja kahdesti hän on vakavasti vahingoittanut itseään, kertoo Konstan äiti Tuula Pylkkänen.

Poika asuu puolen kilometrin päässä äidistään. Yhtenä yönä hän oli rynnännyt äitinsä kotiin verissä päin viilleltyä itseään.

– Ja kerran olin sairaalassa vatsahuuhtelussa, kun olin ottanut liikaa lääkkeitä, sanoo Konsta Pylkkänen hitaasti ja lyhytsanaisesti.

Sosiaalisessa mediassa tapahtuva kiusaaminen on siellä siirtynyt suljettuihin keskusteluihin: WhatsApp-ryhmiin, Discordiin ja Snapchattiin, missä ulkopuolinen toimija ei välttämättä pysty sitä valvomaan, kertoo tietokirjailija ja viestintäkouluttaja Katleena Kortesuo.

– Se on sellainen asia, josta meidän pitää lisätä tietoutta. Ikään kuin kasvattaa nuoria ja myös aikuisia ymmärtämään oma vastuunsa.

Mutta vaikka somessa tapahtuu kiusaamista, sieltä voi myös saada apua – kuten Konsta Pylkkänen sai.

Kaverit eivät olleet oikeita kavereita

Konstan äiti pyyhkäisee poikansa sateen tuhrimia silmälaseja ja kaataa kahvia kuppeihin. Istumme keittiönpöydän äärellä, jonka yhden tuolin alla Sini-maatiaiskissa kallistelee päätään uteliaana. Konsta Pylkkänen ottaa tottuneesti mustan kissan syliinsä. Hänellä on itselläänkin kotonaan kaksi kissaa, joista on paljon seuraa ja iloa.

– Konsta on liian hyväluonteinen, liian kiltti ja lempeä. Kaipaa ystävyyttä ja rakkautta, kuvailee Tuula Pylkkänen viidestä lapsestaan toiseksi vanhintaan.

Sisaruksistaan, varsinkin isosiskostaan, Pylkkäselle on aina vaikeina aikoina ollut turvaa ja tukea. Mutta kavereita hän ei koskaan aiemmin ollut onnistunut saamaan.

Yksinäisyys on ollut vuosien varrella musertavaa.

Joskus Konsta Pylkkänen erehtyi luulemaan niitä poikia kavereiksi, jotka tulivat hänen luokseen muka kahville. Yllättäen kahvittelu olikin vaihtunut pilven poltteluksi ja kotoa lähti vierailijoiden matkaan tavaroita.

– Nämä kaverit ovat jopa laittaneet Konstankin polttamaan pilveä, sanoo Tuula Pylkkänen päätään pudistellen, silmissään syvä suru.

Hän muistelee aikaa, kun poikansa oli parikymppinen ja asui ensiasunnossaan levottomalla asuinalueella. Kavereiksi tekeytyneet nuoret tunkeutuivat silloin Konstan kotiin ja vievät sadan euron arvoisen tietokoneen osan. Poika oli lähtenyt polkemaan pyörällä varkaiden perään.

– Hän soitti hädissään minullekin, mutta mitä me Konstan kanssa sellaiselle kymmenen hengen poikaporukalle mahdoimme? Annoimme asian olla, toteaa Tuula Pylkkänen.

Hyvä some, paha some

Äiti nostaa temppuilevan läppärinsä poikansa eteen. Käden käänteessä tietokoneiden kanssa näppärä mies laittaa tarvittavat päivitykset kuntoon.

Konsta Pylkkänen viihtyy tietokoneiden parissa. Ennen hän vietti myös paljon aikaa sosiaalisessa mediassa, mutta somesta tulivat myös ne pahimmat iskut. Pedofiiliksi haukkuminen Instagramissa satutti Pylkkästä vielä enemmän kuin selkään iskeytyneet kivet tai täydet kaljatölkit.

– Kyllä se haukkuminen pahalta tuntui. Nyt olen sulkenut kaikki muut sometilit paitsi Facebookin, kertoo Pylkkänen.

Katleena Kortesuo vertaa sosiaalista mediaa vasaraan. Vasaralla voi tehdä paljon hyvää, sillä voi rakentaa vaikka talon tai leikkimökin, mutta sillä voi myös satuttaa, lyödä ihmistä.

– Sosiaalinen media ei ole yksin hyvä tai paha, mutta se on työkalu, jota käytämme. Me ihmiset olemme taitavia käyttämään työkaluja sekä fiksuihin että vääriin tarkoituksiin, sanoo Kortesuo.

Kaksi kuukautta sitten eräänä lauantaipäivänä tapahtui kuitenkin yllättävä käänne: sama työkalu, jolla Pylkkäsen elämästä oli tehty vaikeaa, muutti miehen elämän paremmaksi. Tuula Pylkkänen vieraili poikansa luona, kun Kriisikeskus Mobilen auttavasta puhelimesta soitettiin Konstalle.

Pylkkänen ei ollut aiemmin tohtinut suoraan kertoa äidilleen kaikesta kokemastaan pahasta. Mutta silloin totuus iskeytyi vasten äidin kasvoja, ja se oli äidille viimeinen pisara.

– Kirjoitin samana iltana Konstan tilanteesta suorin sanoin Facebookiin ja selvitin myös kaikki rikosoikeudelliset asiat. Ei siinä mikään lässyttely enää auttanut, sanoo Tuula Pylkkänen.

Hänen veljentyttärensä jakoi päivityksen Jyväskylän Puskaradiossa, ja sen jälkeen alkoi tapahtua.

– Enää ei ole tarvinnut huolehtia Konstan mielenterveydestä. Siihen loppui kiusaaminen, ja ihan kerta kaikkiaan kaikki muukin muuttui. Vastaantulijat haluavat jopa halata, riemuitsee Tuula Pylkkänen.

Kirjoitin samana iltana Konstan tilanteesta suorin sanoin Facebookiin ja selvitin myös kaikki rikosoikeudelliset asiat. Tuula Pylkkänen

Joka kerta, kun sosiaalisessa mediassa näkee kiusaamista, siihen pitää puuttua, neuvoo Katleena Kortesuo. Jos vastassa on trollilauma, niin kiusattua voi myös kehottaa blokkaamaan heidät, ja vielä mielellään myös ilmiantamaan heidät.

– Sitten on sellaisia kiusaajia, jotka uskovat olevansa vilpittömästi hyvän puolella. Että yksilö x ansaitsee kiusaamisen, koska hän on paha. Ja silloin halutaan osoittaa x:lle tämän paikka, sanoo Kortesuo.

Tällaista käytöstä Kortesuon mukaan näkee paljon erityisesti aikuisilla. Silloin ei ymmärretä, että on käytetty asiattomia keinoja.

Mutta silloin kun kiusaaminen kohdistetaan puolustuskyvyttömään tai lähes puolustuskyvyttömään yksilöön, niin se tuntuu usein ihmisistä erityisen pahalta ja kohtuuttomalta.

Konstan elämä korjaantuu paikoilleen

Suolakivilyhty hehkuu lämpöä sohvapöydällä Palokassa. Otamme Tuula Pylkkäsen olohuoneessa valokuvia, ja Konsta hymyilee äitinsä rinnalla. Tuulan silmistä tuikkii äidin rakkaus hänen taputtaessaan poikaansa olkapäälle.

Pylkkänen vitsailee, että nyt nostetaan kissa pöydälle. Äitiä naurattaa, mutta mikään ei naurattanut häntä vielä kaksi kuukautta aiemmin, kun pahimmillaan poika saattoi soittaa seitsemänkin kertaa päivässä.

– Konstalla oli niin paha olla. Ja minä tunsin siitä huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä, kun en pystynyt auttamaan poikaani.

Viestintäkouluttaja Katleena Kortesuon mukaan kaikkein tärkein asia somen avunpyynnöissä on, että jos kertoo vaikkapa läheisten kiusaamisesta, niin siihen pitää olla läheisen lupa. Mutta jos läheinen on alaikäinen, joka ei edes pysty ottamaan kantaa asiaan, ei asiaa tulisi julkaista niin, että lapsi tunnistetaan siitä.

– Silloin rikotaan lapsen yksityisyyden suojaa, ja on riski, että kiusaaminen pahenee, sanoo Kortesuo.

Kortesuon mukaan Konstan tapaus on positiivinen esimerkki, koska kyseessä on aikuinen, toki kehitysvammainen, mutta aikuinen lapsi. Lisäksi kiusaajat eivät kuulu sellaiseen yhteisöön, jonka jäsen Pylkkänen on. Hän pystyy olemaan erossa kiusaajistaan, koska he eivät ole esimerkiksi samalla työpaikalla tai samassa koulussa.

– Tässä Konstan tapauksessa varmasti äidin viesti kehitysvammaisen aikuisen pojan tilanteesta tavoitti muut vanhemmat, jotka ovat sitten ehkä puuttuneet näiden nuorisojoukkojen tekemisiin. Se on saattanut olla aika tehokas tekniikka.

Kortesuo muistuttaa, ettei kiusaamisen kuriin saamisessa ole olemassa vain yhtä tekniikkaa.

Tänä päivänä Konsta Pylkkäsen elämässä moni asia on muuttunut. Hän saa kävellä Palokan raitilla rauhassa, kenenkään häiritsemättä.

– Ja paljon on tullut kannustavia yhteydenottoja somessa. Facebookissakin on yli tuhat tukijaa, iloitsee Pylkkänen.

Hänellä on nykyisin myös ihan oikeita, aitoja kavereita. Heidän kanssaan Pylkkänen on voinut käydä ABC:llä kahvilla tai syömässä. Ystävien kanssa hän on saanut myös keskustella kaikista asioista ilman, että on tullut mitään kärhämää.

Kylpyläloma kalenterissa

Konsta Pylkkänen vetää ulkotakin päälleen ja alkaa tehdä kotiinlähtöä äitinsä luota. Hän pärjää omassa asunnossaan läheisten tuella. Konstan äiti Tuula iloitsee, kun poika jaksaa jälleen hoitaa itseään. Pylkkänen on ajanut partansa, pesee hampaansa, käy suihkussa ja pistää puhtaita vaatteita päällensä.

– Hän välittää itsestään eikä ole enää ahdistunut eikä surullinen. Ja silloin kun Konsta voi hyvin, niin myös minä voin hyvin, sanoo Tuula Pylkkänen ja pyyhkii silmäkulmaansa.

– On pirteä ja mukava olla, että ei tarvitse itsekseen paljoa olla, lisää Konsta.

Tuula Pylkkänen toivoo hartaasti muidenkin, jotka joutuvat kestämään samanlaista kiusaamista, löytävän myös apua. Siksi Pylkkäset haluavat kertoa tarinansa.

Palokan katuvalojen hämyssä tumma, polkupyöräilevä hahmo häviää pimeyteen sadepisaroiden rikkoessa lätäköiden pintaa.

Konsta Pylkkäsellä on vielä monta asiaa hoidettavana sinä iltana. Häntä on pyydetty ulkoiluttamaan koiria toisen yksinäisen seuraksi. Se tapaaminen hänen pitää sopia. Ja miehen täytyy myös muistaa toimittaa äidilleen lasku tulevasta matkastaan.

Pylkkänen on lähdössä ensi viikolla ensimmäiselle lomalleen ilman perhettään Peurungan kylpylään.

Oppilas tupsahtaa huoneeseen, jossa opettaja ja koulun parikymppinen oppilas suutelevat ja hyväilevät toisiaan. On oppilaiden bileet ja 2010-luvun alku.

Eräänä toisena vuonna tanssikoulun vuosittaisen esityksen jälkeen järjestettiin iltajuhla. Sama opettaja kävi tupakkapaikalla olevan alaikäisen naisen päälle. Nainen kertoo paenneensa paikalta.

Kolmantena vuonna juhlittiin tanssikoulun päätösbileitä. Kyseinen opettaja lyöttäytyi tanssilattialle oppilaiden kanssa. Hän yritti suudella ainakin kahta alaikäistä oppilastaan.

Vuonna 2015 yksi alaikäinen oppilas suostui seksiin saman opettajan kanssa. Suhde kesti pari vuotta. Opettaja oli naista huomattavasti vanhempi.

Tässä vain muutama esimerkki tapahtumista, joita Tanssikoulu StepUpin entiset oppilaat muistelevat vuosien jälkeen. Yhteisissä kokoontumisissa keskustelu kääntyy edelleen tiettyyn opettajaan ja tämän naissuhteisiin.

Opettaja on käynyt 2010-luvun aikana treffeillä oppilaidensa kanssa, kertonut näille olleensa ihastunut, yrittänyt suudella useita naisia, taivutellut sänkyyn ja aloittanut seksisuhteen ainakin yhden oppilaan kanssa.

Nuorimmat naiset ovat olleet 17-vuotiaita.

Opettaja ei enää opeta

StepUp School on yksityinen, pääkaupunkiseudulla toimiva tanssikoulu, jolla on pitkät perinteet. Se on perustettu 1980-luvulla.

Tanssikoulu järjestää opetusta vuosittain tuhansille eri-ikäisille harrastajille; lapsille, nuorille ja aikuisille.

Opiskelu on maksullista. Joidenkin ryhmien opetuskausi maksaa jopa lähes 3 000 euroa.

Ylen haastattelemat oppilaat ovat olleet mukana yli 16-vuotiaille suunnatussa ryhmässä. Sama opettaja on vetänyt myös alle 16-vuotiaiden ryhmiä.

Epäasiallisesti oppilaitaan kohtaan käyttäytynyt opettaja on ollut StepUpin palkkalistoilla 2000-luvulta saakka. Enää hän ei opeta tanssikoulussa.

StepUpin mukaan yhtiö puuttui heti

StepUpin toimitusjohtajan Tiina Kaivolan mukaan yhtiö puuttui tilanteeseen heti, kun opettajan käytös tuli heidän tietoonsa. Tanssikoulu pidättäytyy kommentoimasta tapauksen yksityiskohtia osapuolten oikeusturvaan ja yksityisyydensuojaan vedoten.

Tiesin, että jos tapaan hänet, tulemme harrastamaan seksiä. Opettajan ihastuksen kohde

Kaivolan mukaan StepUp suhtautuu väitteisiin sopimattomasta toiminnasta erittäin vakavasti, eikä opettajan toiminta ole ollut miltään osin sallittua.

– Mikäli tällaisia väitteitä tulee yrityksen johdon tietoon, niistä keskustellaan asianosaisten kanssa, eli kuunnellaan kaikkien näkökulmat tapahtuneesta ja ryhdytään tarvittaviin toimiin. Niin tässä tapauksessa on toimittu, Kaivola viestittää Ylelle sähköpostitse.

Yle tavoitti myös opettajan, mutta tämä ei ole vastannut Ylen kysymyksiin.

Oppilaat: Koulu olisi voinut puuttua aiemmin

Oppilaiden keskuudessa elää vahva käsitys, että ainakin osa tanssikoulun johdosta tiesi opettajan epäasiallisesta käytöksestä jo vuosia ennen kuin tämä joutui lähtemään koulusta.

Oppilaat eivät kanna kaunaa opettajalle. Kyse on vanhoista tapauksista. Ylen haastattelemien oppilaiden vanhimmat kertomukset sijoittuvat 2010-luvun taitteeseen, tuoreimmat tapaukset ovat viime vuosilta.

Sen sijaan oppilaat peräänkuuluttavat tanssikoulun vastuuta.

Oppilaiden mukaan koulu suojeli opettajaansa oppilaiden kustannuksella. Nuoret kokivat, etteivät voineet luottaa koulun johtoon. Vanhemmille tapauksista ei hiiskuttu.

10 entistä oppilasta kertoo näkemästään ja kokemastaan

Seksuaalista häirintää tapahtui tanssikoulun leireillä, oppilaiden järjestämissä bileissä ja koulun esitysten jälkeisissä iltajuhlissa.

Yle tavoitti tätä juttua varten 16 tanssikoulun entistä oppilasta, heidän vanhempiaan tai sisaruksiaan sekä tanssikoulun entisiä ja nykyisiä opettajia.

Keskustellaan asianosaisten kanssa, eli kuunnellaan kaikkien näkökulmat tapahtuneesta ja ryhdytään tarvittaviin toimiin. Tiina Kaivola, StepUp School

Omakohtaisia kokemuksia opettajan epäasiallisesta käytöksestä oli kuudella Ylen haastattelemalla entisellä oppilaalla. Opettaja lähestyi heitä fyysisesti, yritti suudella ja yllytti kahta seksiin.

Neljä muuta haastateltua on saanut omien sanojensa mukaan opettajalta sanallista huomiota tai todistaneet tapahtumia.

Kuusi tavoitetuista oppilaista ei halunnut muistella vanhoja asioita.

Oppilaiden vanhemmat kertoivat olevansa järkyttyneitä siitä, mitä heidän lapsensa olivat joutuneet kokemaan. Vanhemmat kuvittelivat lasten olevan tanssikoulussa turvallisten aikuisten seurassa.

Lähentelyä leirillä

Ylen haastattelemien oppilaiden ja koulun muiden opettajien mukaan epäasiallisesti käyttäytynyt opettaja osallistui nuorten juhlintaan ja lähti heidän kanssaan jatkoille. Muut opettajat eivät olleet vastaavissa tilanteissa läsnä.

Opettajalla oli tapana myös päästää nuoret juhlimaan tanssikouluun ja esityspaikkana toimineen teatterin tiloihin.

Keväällä 2016 eräs tanssikoulun toiminnassa mukana ollut nainen koki joutuneensa opettajan epäasiallisen käytöksen kohteeksi vuotuisella leirillä, jonka yhteydessä nuoret viettivät iltaa ja joivat alkoholia.

Opettaja oli mukana ja voimakkaasti päihtynyt, kertovat paikalla olleet ihmiset.

Vuodesta toiseen tuli joku uusi, johon iskeä kyntensä. Chike Ohanwe

Opettaja lähestyi naista virallisen leiriohjelman jälkeen. Nainen oli tapahtumien aikaan 18-vuotias.

Opettaja pyysi naista jäämään huoneeseensa. Nainen oli suostunut.

Opettaja oli naisen kertomusten mukaan suudellut ja yllyttänyt tätä seksiin. Nainen kertoi kieltäytyneensä ja poistuneensa huoneesta.

Leirin jälkeen nainen kertoi kokemuksistaan tanssikoulun hallituksen puheenjohtajalle Marco Bjurströmille. Koko StepUpin toiminta henkilöityy voimakkaasti Bjurströmiin. Hän on yksi tanssikoulun perustajista.

Bjurström kertoo sähköpostitse Ylelle, että hän muistaa tapaamisen, mutta ei voi ottaa kantaa yksittäisen keskustelun sisältöön.

Epäilyihin opettajan epäasiallisesta käytöksestä puututaan Bjurströmin mukaan niillä keinoin, joita työnantajalla on. Näitä ovat hänen mukaansa esimerkiksi kirjallinen varoitus, työntekovelvoitteesta vapauttaminen asian selvittämisen ajaksi tai työsuhteen purkaminen.

Ylen tietojen mukaan opettaja sai keskustelun jälkeen jatkaa samassa työssä.

Oppilaat haluavat pysyä nimettöminä

Yle ei julkaise opettajan nimeä, sillä tapahtumista on jo aikaa, eikä hän enää opeta StepUpissa.

Näyttelijä Chike Ohanwe on oppilaista ainoa, joka esiintyy tässä jutussa omalla nimellään. Moni entisistä oppilaista työskentelee taidealalla, eivätkä he halua riskeerata omaa uraansa.

Opettaja ei ole käyttäytynyt Ohanwea kohtaan sopimattomasti. Vuosina 2011–2012 tanssikoulun toiminnassa mukana ollut Ohanwe on seurannut sivusta henkilökohtaisesti kolmea tapausta, joissa hänen naispuoliset ystävänsä ovat joutuneet häirinnän kohteiksi.

Ohanwe on valmis ottamaan vastaan sen, mitä julkisuuteen astuminen tuo tullessaan.

Ohanwe on nimittäin vastuussa siitä, että oppilaat alkoivat alun perin jakaa kokemuksiaan opettajan käyttäytymismallista. Siitä julkisesta salaisuudesta, joka yhdisti opettajan oppilaita eri vuosilta.

Ohanwe koki, ettei hänellä ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä asiasta julkista. Tanssikoulun johtoon hän ei voinut luottaa.

Ohanwe julkaisi asiasta kirjoituksen sosiaalisessa mediassa toukokuussa 2017 eli juuri ennen metoo-liikettä.

Metoo-liikkeen laineet löivät Suomeen etenkin syksyllä 2017. Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt kampanja nosti julkiseen keskusteluun seksuaalisen häirinnän ja epäasiallisen käytöksen Suomessa esimerkiksi koulumaailmasta, elokuva-alalta ja Kansallisbaletista.

Taidekentän ulkopuolella aihetta on käsitelty muun muassa urheilijoiden, ulkoministeriön työntekijöiden, yliopiston opiskelijoiden ja työntekijöiden sekä lainoppineiden (Helsingin Sanomat)keskuudessa.

Kokemuksia monessa ryhmässä

Tanssikoulun entiset oppilaat kertovat tarinansa vasta nyt, sillä opettajasta poliisille tehty tutkintapyyntö on edennyt niin pitkälle, ettei julkisuus haittaa esitutkintaa. Miestä epäillään seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Seuraavaksi tapaus siirtyy syyteharkintaan.

Ohanwen sosiaaliseen mediaan kirjoittama teksti kirvoitti valtavan määrän yhteydenottoja ja kommentteja.

Oppilaat jakoivat kokemuksiaan. Asiasta alettiin ensimmäistä kertaa puhua laajassa mittakaavassa.

Moni tanssikoulun toiminnassa mukana ollut kertoi opettajan epäasiallisesta käytöksestä oppilaitaan kohtaan.

Ohanwe poisti tekstin sosiaalisesta mediasta pian sen julkaisemisen jälkeen. Hän koki, että julkaisu alkoi saada vääränlaista huomiota. Ja keskustelu oli lähtenyt jo liikkeelle.

Ainakin Marco Bjurström oli nähnyt tekstin, sillä hän otti henkilökohtaisesti yhteyttä Ohanween. Viestissä Bjurström pahoitteli, ettei hänelle ollut voinut puhua, ja tarjosi Ohanwelle keskusteluapua.

Bjurström sanoo, ettei hän voi kommentoida yksittäistä tapausta.

Hän toteaa yleisellä tasolla, että pyrkii rohkaisemaan oppilaita kaikissa kohtaamisissa siihen, että nämä uskaltaisivat kertoa havaitsemistaan epäkohdista. Tarvittaessa epäkohdista voi Bjurströmin mukaan ilmoittaa myös suoraan hänelle.

Opettaja sai Ylen tietojen mukaan jatkaa opettamista tanssikoulussa.

Häirintä tapahtui luokkahuoneen ulkopuolella

Kaikki tähän juttuun haastatellut oppilaat kuvailevat opettajaa äärimmäisen tunteikkaaksi. Opettajalla oli tapana ihastella oppilaitaan ja antaa paljon huomiota tietyille henkilöille.

Joillekin opettaja lähetteli viestejä ja ehdotti tapaamista. Opettaja kertoi suoraan olevansa ihastunut joihinkin oppilaisiinsa.

Osa ihastuksen kohteista piti sanoja harmittomina. Osa ei kuitenkaan pitänyt huomiota pelkästään vilpittömänä ja viattomana.

– Tiesin, että jos tapaan hänet, tulemme harrastamaan seksiä, yksi naisista sanoo.

Opettajan huomion kohteille tuli olo, että opettaja oli valinnut heidät kaikkien joukosta.

Osa haastatelluista piti normaalina sitä, että taidetuotannoissa osapuolet ihastuvat toisiinsa.

– Ainahan siellä syntyy joku romanssi, kun laitetaan tunteita peliin, sanoo nainen, jolle opettaja vakuutti ihastustaan.

Ohanwen sosiaalisessa mediassa julkaiseman tekstin jälkeen naisille selvisi, että oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että opettaja ihastui joka vuosi ainakin yhteen uuteen oppilaaseensa.

– Vuodesta toiseen tuli joku uusi, johon iskeä kyntensä, Chike Ohanwe sanoo.

Opetustilanteissa ihastelu jäi sanojen tasolle. Koulun ulkopuolella opettaja lähestyi fyysisesti.

Opettaja oli tilanteissa yleensä päihtynyt. Myös oppilaat saattoivat olla tilanteissa alkoholin vaikutuksen alaisina.

StepUp tuomitsee opettajan toiminnan jyrkästi

StepUpin toimitusjohtaja Tiina Kaivola sanoo, että opettajan kuvattu toiminta ei ole miltään osin sallittua. Kaivolan mukaan StepUpissa suhtaudutaan väitteisiin sopimattomasta toiminnasta erittäin vakavasti.

Kaivolan mukaan koulussa on panostettu siihen, ettei vastaavaa pääse tapahtumaan uudestaan.

– Häirintää pyritään ennaltaehkäisemään luomalla StepUpiin luottamukselle, tasa-arvolle ja yhdenvertaisuudelle rakentuva yhteisöllinen toimintakulttuuri, Kaivola kirjoittaa sähköpostitse antamassaan vastauksessa.

Uudessa toimintakulttuurissa ei ole Kaivolan mukaan häirinnän sivustaseuraajia, vaan jokainen tahtoo, osaa ja uskaltaa puuttua havaitsemaansa häirintään ja kertoo siitä opettajalle tai muulle aikuiselle.

Kaivolan mukaan yhtiön periaate on, että jos on jotain salattavaa, se ei ole oikein.

Koulun palautteenantojärjestelmää on myös kehitetty niin, että oppilailla on mahdollisuus tuoda asioita esille nimettömästi.

Lisäksi Kaivola kertoo, että metoo-kampanjan jälkeen henkilökunnalle on järjestetty koulutusta. Kaivolan mukaan jokainen työntekijä on nykyään tietoinen, että epäasiallinen käytös voi asian selvittämisen jälkeen johtaa työsuhteen päättymiseen.

Suhteet oppilaisiin ongelmallisia

Ylen haastattelemien tanssikoulun entisten ja nykyisten opettajien mukaan koulun johto onkin rohkaissut olemaan yhteydessä heihin kaikissa epäselvissä tilanteissa.

Opettajien kokouksissa on käsitelty pelisääntöjä, joissa on painotettu tervettä oppilas–opettaja-suhdetta. Myös mahdollisia ihastumisia ja seksuaalista häirintää on käsitelty tanssikoulun opettajakokouksissa.

Ylen haastattelemat, muut kyseisen tanssikoulun opettajat ovat sitä mieltä, että oppilaan ja opettajan väliset suhteet ovat monella tapaa ongelmallisia, vaikka molemmat osapuolet olisivat jo täysi-ikäisiä.

Toisaalta opettajat muistuttavat, että tanssin opettaminen ilman kosketusta on vaikeaa. Yhteisistä pelisäännöistä sopiminen on siitä syystä tärkeää.

Seksisuhde oppilaaseen katkaisi työsuhteen

Kaivola kertoo, että StepUpissa on nollatoleranssi epäasiallisen käyttäytymisen suhteen.

– Mikäli tällaisia väitteitä tulee yrityksen johdon tietoon, niistä keskustellaan asianosaisten kanssa eli kuunnellaan kaikkien näkökulmat tapahtuneesta ja ryhdytään tarvittaviin toimiin. Niin tässä tapauksessa on toimittu, Kaivola kirjoittaa.

Ennen kuin koulu ryhtyi “tarvittaviin toimiin”, seksisuhteessa opettajan kanssa ollut nainen oli yhteydessä koulun johtoon ja halusi tavata. Nainen halusi kertoa johdolle siitä, mitä vielä tuolloin tanssikoulun palveluksessa ollut opettaja puuhasi. Nainen teki myös tutkintapyynnön poliisille.

Seksisuhde oli alkanut pari vuotta aiemmin naisen ollessa koulun oppilas. Opettaja oli lähestynyt oppilasta ensimmäisen kerran tanssikoulun leirin aikana. Nainen oli tuolloin 17-vuotias.

Hän toimi auktoriteettiasemassa vastuuttomalla tavalla. Opettajan ihastuksen kohde

Oppilas ja häntä huomattavasti vanhempi opettaja tapasivat parin vuoden ajan lähes viikottain ja harrastivat seksiä opettajan luona. Kaikki tapaamiset olivat naisen mukaan tapahtuneet luokkahuoneen ulkopuolella.

Tanssikoulun johtoa tapaamaan tuli naisen lisäksi kaksi muuta oppilasta, jotka olivat kokeneet opettajan epäasiallista käytöstä. Toista opettaja oli yrittänyt väkisin suudella juhlissa ja toista opettaja oli taivutellut jäämään huoneeseensa tanssileirin aikana.

Tapaamisen jälkeen tanssikoulu palautti seksisuhteessa opettajan kanssa olleen naisen perheelle kurssimaksut kahdelta kaudelta.

Palautuksen syyksi kirjattiin, että StepUp halusi hyvittää tyytymätöntä asiakasta kurssimaksujen osalta.

StepUpin toimitusjohtajan Tiina Kaivolan mukaan kurssimaksun palauttaminen on yhtiön normaali käytäntö, mikäli asiakkaan reklamaatio todetaan aiheelliseksi.

Oppilaat saivat väärän käsityksen taidealasta

Opettajan kohteiksi joutuneiden kokemuksissa toistuu epävarmuus itsestä, ihastuminen opettajaan, immarreltu olo ihailun kohteen eli opettajan huomiosta ja käsitys siitä, että he olivat tasavertaisina aikuisina tilanteessa.

– Vaikka eihän se näin jälkikäteen ajateltuna niin ollut. Hän toimi auktoriteettiasemassa vastuuttomalla tavalla, yksi opettajan ihastuksista kertoo.

Toinen oppilas näkee, että opettajalla oli paljon valtaa nuoriin. Hän kertoo katsoneensa opettajaa ylöspäin siihen asti, kun tämä yritti väkisin suudella häntä.

Kolmas nainen kokee, että opettajan käytös oli omiaan rakentamaan oppilaille vääränlaista kuvaa siitä, millaista työskentely taidealalla on, ja millä pelisäännöillä se toimii. Hänen mukaansa opettajan toiminta oli erittäin myrkyllistä.

Naisten mukaan erityisen surullista oli se, ettei nuorilla ollut aiempaa käsitystä siitä, miten asiat taidealalla hoituvat. Opettaja loi epäsopivalla käytöksellään normistoa, johon uudet tekijät kasvoivat.

Samaa mieltä on Chike Ohanwe. Hänen mukaansa opettaja käytti taidetta väärin itsekkäistä syistä.

Opettajasta huolimatta elämän parasta aikaa

Opettajan toiminnasta huolimatta lähes kaikki Ylen haastattelemat entiset oppilaat pitävät tanssikouluaikoja itselleen monella tapaa antoisina. Moni kuvailee aikaa “elämänsä parhaaksi”.

Koulu antoi kaikille elämään valtavasti sisältöä. Sen kautta solmittiin pitkäikäisiä ystävyyssuhteita ja jäsennettiin maailmaa aikuistumisen kynnyksellä.

Harrastus saattoi muuttaa koko elämän suunnan. Se vaikutti joillakin ammatinvalintaan ja myöhemmin syntyneiden lasten kummeihin.

Se ikäänkuin kuului hänen persoonaansa, että sellaista on kestettävä. Opettajan ihastuksen kohde

Oppilaat pitivät muista opettajista valtavasti ja kokivat oppineensa paljon. Moni piti myös epäasiallisesti käyttäytyneen opettajan opetustyylistä.

Jotkut haastatelluista kokivat, että opettajan epäasiallinen käytös oli pieni paha kaiken hyvän keskellä. Nuoret ajattelivat, että epämukavia tilanteita pitää vain kestää.

Esimerkiksi suuteluyritykset kuitattiin hermostuneella naureskelulla.

– Tiesin, ettei tämä ole normaalia, mutta jotenkin se tilanne ei tullut yllätyksenä. Se ikäänkuin kuului hänen persoonaansa, että sellaista on kestettävä, opettajan suuteluyrityksen kohteeksi joutunut nainen muistelee.

Oppilaat eivät itse osanneet aikanaan puuttua opettajan toimintaan, mutta nyt he rohkaisevat tulevia sukupolvia toimimaan toisin.

Avoimempaa tekemisen kulttuuria

Chike Ohanwen mukaan kyse ei ole ihmisjahdista, vaan tarkoituksena on tuoda epäkohdat julki, jotta sama ei toistuisi muiden kohdalla tulevaisuudessa.

– Ei kenenkään oppilaan tarvitsisi joutua miettimään sitä, että haluaako opettaja puhua kanssani siksi, että on kiinnostunut minun työskentelystäni, vai sen takia, että hän haluaa päästä minun pöksyihini, Ohanwe sanoo.

StepUp korostaa Ylelle antamissaan vastauksissa toivovansa, että kaikki oppilaat ja tilanteissa olleet uskaltavat puuttua häirintään ja ilmoittaa asiasta vastuullisille aikuisille.

Oppilaat myöntävät, että olisivat voineet puuttua asiaan aiemmin. Oppilaat kokevat, ettei tanssikoulun ilmapiiri ollut riittävän luottamuksellinen.

– Minulla kesti viisi–kuusi vuotta, että uskalsin ja osasin tehdä jotain, Ohanwe sanoo.

Ohanwe ja muut oppilaat ovat tyytyväisiä siitä, että he voivat vihdoin puhua aiheesta.

– On kiva katsoa itseänsä peiliin ja hiffata, että tästä ei tarvitse kärsiä enää kymmenen vuoden kuluttua, jos toimii nyt. Asiat ei muutu, jos niitä ei muuta, Ohanwe sanoo.

Tässä jutussa esitellyt tilanteet perustuvat epäasiallisesta käytöksestä epäillyn opettajan käytöksen kohteiden ja tilanteita todistaneiden kertomuksiin. Ne tapahtumakulut, joissa paikalla on ollut muita ihmisiä, on tarkistettu useammasta lähteestä.

Lisäksi apuna kertomusten todentamisessa on käytetty oppilaiden ystäviä, vanhempia ja sisaruksia sekä erilaisia asiakirjalähteitä, joihin on dokumentoitu esimerkiksi osapuolten viestittelyä.

Etelä-Savossa Joroisten kunnassa on tartuttu järeällä kädellä oppilaiden pahoinvointiin. Kirkonkylän ainoassa yhtenäiskoulussa havahduttiin siihen, että yhä isompi osa opettajien työajasta menee nykyään muuhun kuin opettamiseen. Oppilaiden kasvava henkinen pahoinvointi näkyy luokissa muun muassa rauhattomuutena ja ennalta-arvaamattomana käytöksenä. Kaikkien oppilaiden kanssa opettajat eivät enää yksinkertaisesti edes pärjää.

– On alkanut tulla tilanteita, joissa joutuu miettimään, että mitä nyt tekisi. Nämä tilanteet liittyvät psyykkisiin oireiluihin, mutta sen tarkemmin en halua niistä kertoa, sanoo Joroisten yhtenäiskoulun erityisopettaja Mari Lahti.

Lahti ei ole ainoa opettaja, joka ei halua avata nykypäivän koulujen arkea julkisesti. Opetusalan Ammattijärjestön (OAJ) mukaan opettajat eivät uskalla kertoa koulujen ahdingosta. Taustalla on pelko siitä, että ongelmat yhdistetään heidän omiin oppilaisiinsa ja vanhemmat pahoittavat mielensä. Osa on huolissaan myös oman työpaikkansa puolesta.

Joroisissa ei jääty pyörittelemään peukaloita ongelman edessä vaan eteläsavolainen pikkukunta päätti ottaa härkää sarvista.

Psyykkarin luo on helppo mennä

Joroisten yhtenäiskoulua käy päivittäin 450 oppilasta eskarilaisista lukioikäisiin. Koulukeskukseen palkattiin tänä syksynä oma psykologi sekä psykiatrinen sairaanhoitaja. Molempien varauskirjat ovat olleet koko syksyn täynnä.

– Minun luo tullaan joko opettajan tai vanhempien lähettämänä. Ja nyt yhä useampi nuori jo itsekin hakeutuu luokseni, jos on mieltä painavia asioita, psykiatrinen sairaanhoitaja Mari Karvonen sanoo.

Psykiatrisen sairaanhoitajan, eli koulutermein psyykkarin, tehtävä on olla tukihenkilönä nuorille. Mari Karvosen työhuone sijaitsee koulun käytävän varrella lähellä nuoria.

– Kanssani voi tulla juttelemaan, jos jokin asia vaivaa mieltä, on ahdistusta, masennusta tai mieli maassa. Työhöni kuuluu myös hoidon tarpeen arviointi, eli minulla on yhteys nuorisopsykiatrian lääkärille.

Joroisissa on tehty juuri niin, kuin moni nuorten henkiseen hyvinvointiin erikoistunut asiantuntija on viime aikoina julkisuudessa toivonut. Palvelut on tuotu koululle lähelle oppilaita. Varsinkin pienemmissä kunnissa tämä on harvinaista.

Koulu on muuttunut paljon vuosien varrella. Nyt tukea tarvitaan myös muuhun kuin oppimiseen Jaakko Kuronen, sivistysjohtaja

Joroisten sivistysjohtaja Jaakko Kuronen sanoo, ettei mallia ole erikseen haettu mistään, vaan kunnassa on itsenäisesti mietitty, mitä asialle voidaan tehdä.

– Meillä oli vaikeuksia saada tiettyjä erikoissairaanhoidon palveluita. Korjaavia palveluita jouduttiin käyttämään aika paljon, kun ei ollut niitä ennaltaehkäiseviä saatavilla. Nyt pyritään saamaan tuki ja apu nopeasti lapsille ja nuorille, jotta korjaavia toimia tarvittaisiin vähemmän.

Henkiseen hyvinvointiin keskittyvään moniammatilliseen työryhmään kuuluvat psyykkarin ja psykologin lisäksi kasvatusohjaaja sekä kuraattori. Sekä tietysti koko koulun henkilökunta, sillä opettajan työ ei ole enää pelkkää opettamista.

– Koulu on muuttunut paljon vuosien varrella. Nyt tukea tarvitaan myös muuhun kuin oppimiseen, ja kasvun tukeminen on yksi iso osa koulua, sanoo Joroisten sivistysjohtaja Jaakko Kuronen.

Ainutlaatuista työryhmän yhteistyössä on se, että kuraattori, psykologi, psyykkari, terveydenhoitaja ja kasvatusohjaaja edustavat hallinnollisesti sivistystoimea, sosiaalitoimea ja terveydenhuoltoa. Tämä ei kuitenkaan näy arjessa hallinnollisina seininä.

– Kaikki työskentelevät samaan tavoitteen eli lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin hyväksi. Missään tilanteessa ei törmätä aiemmin yleiseenkin lausahdukseen "tämä ei kuulu meille", Jaakko Kuronen sanoo.

Joka neljäs lapsi oireilee

Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tilastojen mukaan jopa joka neljäs lapsi ja nuori kärsii mielenterveysongelmista. Osalla oppilaista ongelmat ovat niin pahoja, ettei koulunkäynnistä tule mitään.

– Ongelmat ilmenevät luokassa esimerkiksi niin, ettei pystytä toimimaan ryhmässä. Oppilas voi tarvita omaa aikaa ja räätälöityjä koulupäiviä niin, että päivät ovat lyhennettyjä esimerkiksi. Koulujaksaminen siellä on taustalla näihin joustaviin ratkaisuihin, erityisopettaja Mari Lahti kertoo.

Neljä vuotta sitten uudistettu oppilashuoltolaki velvoittaa kouluja tarjoamaan psykologi-ja kuraattoripalveluja oppilaille. Palvelut ovat usein kuitenkin tarjolla muualla kuin koulujen tiloissa kuten esimerkiksi terveyskeskuksissa tai kunnanvirastoissa. Koulupsykologin vastaanotto voi myös olla vain kerran viikossa, sillä psykologeilla on usein monta koulua vastuullaan.

THL: n suositus olisi 2–3 koulua ja 600–800 oppilasta yhtä koulupsykologia kohti.

Koen, että psyykkarin ja psykologin kanssa tehty yhteistyö tukee myös omaa työssä jaksamistani Mari Lahti, erityisopettaja

Joroisissa psykiatrinen sairaanhoitaja ja psykologi ovat osana koulun henkilökuntaan ja arkea päivittäin. Oppilaiden lisäksi koulun uusista työntekijöistä hyötyvät myös opettajat.

– Opettajien kanssa yhdessä mietitään ratkaisuja haasteellisiin tilanteisiin. Tai jos opettajalla on huoli jostakin oppilaasta, pohditaan porukalla mitä me voitaisiin tehdä, Mari Karvonen sanoo.

Opettajille tällainen tuki on kullanarvoista.

– Oppilaskirjo on laaja, ja oppimisvaikeuksien taustalla on usein monenlaisia asioita. Koen, että psyykkarin ja psykologin kanssa tehty yhteistyö tukee myös omaa työssä jaksamistani, erityisopettaja Mari Lahti kertoo.

Runsaat poissaolot koulusta ovat yhteydessä syrjäytymiseen

THL:n lasten ja nuorten mielenterveydestä vastaava ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä kertoo, että hoitamaton mielenterveysoireilu ja pahoinvointi tässä tärkeässä kehitysvaiheessa voivat vaikuttaa koko loppuelämän.

– Voi tulla alisuoriutumista opinnoissa, ammattiin hakeutumisessa, työelämään sijoittumisessa sekä ihmissuhteissa. Vaikutukset voivat kantaa pitkälle vielä seuraavaankin sukupolveen vaikuttamalla nuoren aikuisen pärjäämiseen myöhemmin vanhempana.

Aalto-Setälä pitää tätä liian kovana hintana siitä, ettei apua ole saatavilla silloin kun nuori sitä kokee tarvitsevansa.

– Säästö tuossa vaiheessa tulee kalliiksi paitsi nuorelle itselleen myös laajemmin: mielenterveys- ja päihdehäiriöt ovat yleisimpiä työkyvyttömyyteen johtavia sairauksia nuorilla ja nuorilla aikuisilla.

Hän kiteyttää asian tarkastelemalla tutkimustietoa koulupoissaoloista.

– Runsaat poissaolot koulusta ovat yhteydessä poissaoloihin yhteiskunnasta, toisin sanoen yhteydessä myöhempään syrjäytymiseen, Terhi Aalto-Setälä sanoo.

Joroisissa on laskettu, että oman psykologin palkkaaminen koululle tulee 1,5 kertaa halvemmaksi, kuin mitä se ostopalveluna olisi.

– Jos mietitään kahden ihmisen henkilötyövuoden palkkoja suhteessa niihin mahdollisiin korjaaviin kustannuksiin, joita syntyy, jos tätä apua ei pystytä ennaltaehkäisevästi antamaan, niin varmasti säästön puolelle jäädään myös taloudellisesti nyt, sivistysjohtaja Jaakko Kuronen kertoo.

Vähemmän häpeää, enemmän apua

Henkilökohtaisen keskusteluavun lisäksi Joroisissa on perustettu ryhmiä, joissa ongelmia voidaan käsitellä joko toiminnan tai vertaistuen avulla. Eskarilaisten ja alakouluikäisten kärsivällisyyttä kasvatetaan psykologin ja erityisopettajan vetämässä malttiryhmässä.

Suunnitteilla on myös koulumotivaatiota lisäävä tsemppiryhmä. Lukiossa on alkamassa stressinhallintaryhmä sekä tytöille tarkoitettu arjenhallinta sekä naisena olemisen -ryhmä.

Oppilaiden keskuudessa koulun uudet työntekijät ja toimintatavat on otettu hyvin vastaan.

– Se on tosi hyvä asia. Tämä vahvistaa nuorten mahdollisuuksia saada paljon apua ja tukea, ja se lisää jaksamista, sanoo Joroisten lukion tokaluokkalainen Konsta Hannelin.

Jos kasvatustyötä ei tehdä perheessä, eikä koulu ota siitä vastuuta, herää kysymys, kuka sitten ottaa? Jaakko Kuronen, sivistysjohtaja, Joroinen

Mielenterveysasiat eivät enää ole samanlainen tabu nuorten keskuudessa kuin joku vuosikymmen sitten. Tämä on yksi selitys sille, että nuorten mielenterveyspalveluiden käyttö on viime vuosina lisääntynyt voimakkaasti. Häpeä, joka on liittynyt mielenterveyden ongelmiin, on vähentynyt ja nuoret hakevat helpommin apua. Toisaalta mielialaoireita tunnistetaan helpommin ja lähettämisen kynnys on laskenut.

THL:n lasten ja nuorten mielenterveydestä vastaava ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä näkee psyykkareiden tulon kouluihin hyvin tervetulleena uutena matalan kynnyksen lähipalveluna.

– Nuorten kohdalla korostuu se, että nimenomaan lähipalveluihin pitää päästä helposti, ilman monimutkaisia lähetekäytäntöjä. Nyt erikoissairaanhoito tukkeutuu, koska lähipalvelut nuorille eivät ole riittäviä. Jos perustasolla olisi riittävästi matalan kynnyksen tukea tarjolla sitä tarvitseville, paine erikoissairaanhoitoon vähenisi, ja vaativampaa hoitoa tarvitsevat nuoret pääsisivät hoitoon oikea-aikaisesti.

Joroisissa lasten ja nuorten hyvinvointi nähdään koko kuntaa koskettavana asiana.

– Jos kasvatustyötä ei syystä tai toisesta pystytä perheissä tekemään, eikä koulu ota siitä vastuuta, herää kysymys, kuka sitten ottaa? sivistysjohtaja Jaakko Kuronen heittää.

Se on tiedossa, että varhain tarjottu tuki auttaa paremmin kuin myöhemmin tarjottu apu eli varhainen apu on kustannusvaikuttavaa. Tiedetään myös , että varhainen hoito ehkäisee osaltaan vakavampien häiriömuotojen kehittymistä. Joroisissa on asetettu selkeä tavoite tuleville vuosille.

– Kun meiltä oppilas lopettaa peruskoulun, tai lukion, niin hän on hyvinvoiva nuori, joka on halukas oppimaan ja menemään seuraavaan vaiheeseen elämässään, Joroisten sivistysjohtaja Jaakko Kuronen sanoo.

Britannian EU-erolla on ollut kolme päämäärää ylitse muiden: maahanmuuton vähentäminen, "kontrollin" eli vallan palauttaminen Lontooseen, ja EU-maksujen lopettaminen.

Näiden puolesta britit äänestivät. Maan hallituksen eilen hyväksymä erosopimus näyttäisi jäävän vajaaksi näiden päämäärien suhteen.

Kontrolli ei palaudu Lontooseen kolmesta syystä. Ensinnäkin ensi maaliskuun eropäivästä alkaa siirtymäkausi, jonka aikana Britannia soveltaa EU:ssa tehtyä lainsäädäntöä osallistumatta sen laatimiseen. Siirtymäkautta voidaan tarvittaessa pidentää yli vuoden 2020 lopun.

Britannian parlamentti joutuu siis odottamaan hetkeä, jolloin se on ainoa taho, joka osallistuu Britanniaa sitovien lakien säätämiseen.

Toiseksi kontrollin palauttamiseen liittyi ajatus siitä, että brittiläiset tuomioistuimet olisivat maan ainoat oikeudenjakajat, joiden yli Luxemburgissa istuvilla EU-tuomioistuimen tuomareilla ei olisi mitään sananvaltaa.

Tämä päivä siirtyy hamaan tulevaisuuteen.

Erosopimuksen 87. artiklan mukaanEU-tuomioistuimen toimivalta Britanniassa jatkuu neljä vuotta siirtymäajan päättymisen jälkeen.

Brittiläiset tuomioistuimet voivat pyytää Luxemburgista ennakkoratkaisua kahdeksan vuotta siirtymäajan jälkeen. Itse sopimuksen tulkinnasta syttyvien riitojen ratkaisu on sekin EU-tuomioistuimen käsissä siltä osin kuin erimielisyydet koskevat EU-lakia. Tälle ei ole takarajaa.

Kolmanneksi brittien kontrollia omiin asioihinsa heikentää Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajatarkastusten ehkäisemiseksi tehty varajärjestely.

Jos muuta ei keksitä, koko Britannia säilyy EU:n kanssa tulliliitossa, jotta kovalta rajalta vältytään. Tulliliiton jäsenenä Britannia joutuisi soveltamaan EU-standardeja ja sääntöjä siirtymäajan jälkeenkin.

Näiden lisäksi maahanmuutto muista EU-maista jatkuu siirtymäajan suunnilleen ennallaan. Eikä maassa nyt oleskelevia EU-kansalaisia voida heittää ulos siirtymäajan jälkeenkään.

EU-maksutkaan eivät pääty tähän. Britannia maksaa osansa EU-budjetista siirtymäajan loppuun saakka. Yhteensä kyse on 40–45 miljardista eurosta. Osa maksuista jatkunee kauden jälkeen, jos ja kun Britannia haluaa jatkossakin hyötyä esimerkiksi tiedeyhteistyöstä.

Ei ihme, että pääministeri Theresa Maylla kesti tunteja selittää sopimusta ministereilleen suljettujen ovien takana. Yllättävää ei ole sekään, että alustava erosopimus uhkaa törmätä Britannian parlamentin vastustukseen.

Sopimus saattaa olla Britannian kannalta parasta mitä on tarjolla, mutta se ei ole sellainen, josta oli kansanäänestyksen aikaan puhetta.

Lue myös:

Brexit-sopua kiitellään Euroopassa – Maylla on kuitenkin edessään vaikein etappi: saada luonnokselle brittiparlamentin hyväksyntä

Miten brexit etenee nyt? Britannian Theresa Maylla on vielä edessään hikinen urakka

May: Britannian hallitus hyväksyi brexit-sopimusluonnoksen – Yle seurasi hetki hetkeltä

Miksei brexitiä voida perua? Miten se vaikuttaa Britanniaan lähteviin opiskelijoihin? Ylen EU-kirjeenvaihtaja vastasi 25 lukijakysymykseen brexitistä

Anu oli vaistonnut, että jotakin pahaa on tapahtumassa.

Hänen 8-luokkalainen tyttärensä oli muuttunut viime aikoina sulkeutuneeksi. Oli kuin tyttö olisi halunnut puhua jostakin, mutta ei ollut pystynyt. Silti kun puhelin soi ja Anu sai tietää tyttärensä käyttäneen huumausainetta koulussa, se oli sokki.

Ensi töikseen Anu tutki tyttärensä huoneen ja löysi rauhoittavaa lääkettä ja pussin, jonka sisältö näytti ruoholta. Hän yritti puhua tyttärensä kanssa asiasta, mutta se meni riitelyksi.

Vielä samana iltana hän huomasi tyttären muuttuneen silminnähden sekavaksi. Ambulanssi vei tytön ja äiti ajoi perässä. Tyttären verestä oli löytynyt rauhoittavaa lääkettä, hasista ja metamfetamiinia.

Psykiatrian poliklinikan kriisiryhmä piti kolmetuntisen palaverin, jossa viljeltiin Anulle outoja slangisanoja, kuten "pami" ja "kukka". Välillä hän ei oikein edes tajunnut, mistä puhuttiin. Välillä hän vain itki. Tytär tunnusti, että tarvitsi apua.

Yhden päivän aikana Anun perhe-elämä oli kääntynyt ylösalaisin.

– Äitinä se oli täydellinen sokki. Ei sitä voi käsittää. Se on totaalinen sokki, Anu sanoo.

Lastensuojelun asiakkaina jopa 12-vuotiaita huumeenkäyttäjiä

Anu asuu Kuopion seudulla Siilinjärvellä. Hänen tarinansa osuu yksiin sen kanssa, mitä paikalliset päihdepuolen viranomaiset sanovat: alaikäisten huumeongelma on kasvanut.

– Viime vuosina räjähdysmäisesti, väittää sosiaalityöntekijä Maria Partanen Kuopion kaupungilta.

– Alkoholinkäyttö on vähentynyt, mutta on siirrytty kannabikseen ja siitä yhä kovempiin aineisiin. Meidän tietoon on tullut jopa 12-vuotiaita huumeenkäyttäjiä.

Kun joku aika sitten oli peruskäyttäjän taskunpohjalla muutama gramma, tänä päivänä voi olla 50 grammaa. Marko Kilpi

Alaikäisten huumeidenkäyttö näkyy kaupungin lastensuojelussa kasvuna sekä ilmoituksissa että sijoituksissa. Niin kiireellisiä sijoituksia, avohuollon sijoituksia kuin huostaanottoja on tehty kuluvan kahden vuoden aikana epätavallisen paljon, yhteensä kymmeniä vuodessa.

Tilastosta ei näe, johtuuko lastensuojelullisten toimenpiteiden kasvu huumeidenkäytöstä. Yhteys on kuitenkin viranomaisten mukaan uskottava.

Eräästä kuopiolaiskoulusta poliisi joutui pari viikkoa sitten noutamaan neljä sekavaa poikaa, jotka olivat polttaneet kannabista keskellä koulupäivää.

– Kun joku aika sitten oli peruskäyttäjän taskunpohjalla muutama gramma, tänä päivänä voi olla 50 grammaa. Tuntuu, että sitä on joka paikassa ja yhä nuoremmilla, kuvaa vanhempi konstaapeli Marko Kilpi Itä-Suomen poliisista.

Helppo saatavuus pahentaa ongelmaa

Kiristys, velkominen, ryöstöt ja pahoinpitelyt kuuluvat huumepiireihin myös alaikäisillä.

– Joskus huumausaineen käyttö alaikäisenä paljastuu aikuiselle, kun lapsi on joutunut pahoinpitelyn uhriksi, sanoo sairaanhoitaja Eveliina Jormakka alaikäisten rikoksentekijöiden parissa työskentelevästä poliisin Ankkuriryhmästä.

Mitä pidemmälle ihmetellään, sen pahemmaksi tilanne yleensä menee. Eveliina Jormakka

Marko Kilven mukaan poliisin työ huumeongelmaisten nuorten parissa on nyt "tulipalojen perässä juoksemista". Ongelmia pitäisi pystyä ehkäisemään paremmin ennalta.

Tilannetta pahentaa se, että huumeita on helposti saatavilla. Esimerkiksi THL:n viime vuoden kouluterveyskyselyssä lähes 40 prosenttia 8.- ja 9.-luokkalaisista sanoi, että huumeita on helppo hankkia omalta paikkakunnalta.

Tämän sai ikävällä tavalla huomata myös tyttärensä huumeongelman kanssa taistellut Anu.

"Tyttö oli itsekin pelästynyt, kuinka helppoa tämä on"

Kun Anun tyttären huoneesta oli löytynyt huumeita, äiti kertoi poliisille. He tutkivat tyttären puhelimen ja kertoivat, että lapsi oli saanut huumeet anonyymin Tor-verkon Sipulikanavalta. Tytär oli luonut käyttäjätunnuksen, maksanut huumeet bitcoineina ja tilannut ne kirjeessä perheen postilaatikkoon.

Se kuulosti Anusta yhtä helpolta kuin olisi asioinut kirpputorilla.

– Tyttö oli itsekin pelästynyt sitä, kuinka helppoa tämä on ja miten kukaan ei huomaa.

Kuopion kaupungin sosiaalityöntekijä Maria Partasen mukaan huumeongelman kasvu on tapahtunut kaupungissa sitä mukaa, kun anonyymien kännykkäsovellusten käyttö huumekaupassa on yleistynyt. Yle on kertonut Sipulikanavalla tapahtuvasta huumekaupasta muun muassa tässä jutussa.

Miksi? Se on kysymys, johon Anu on palannut monta kertaa jälkeenpäin. Teini-ikäinen tytär oli sairastunut masennukseen ja ajautunut syrjään entisistä kavereistaan. Tilalle tuli uusia kavereita, jotka käyttivät tytön itsetunto-ongelmia hyväksi.

Lapsi voi alkaa käyttäytyä toisin, ehkä hän vetäytyy syrjään. Kaveripiiri pienenee tai harrastukset jää. Anu

Ahdistus, kaveripaine, kokeilunhalu. Nämä ovat kaikki tavallisia tekijöitä nuoren huumekokeilun taustalla, kertoo sosiaalityöntekijä Kirsi Koivistoinen Itä-Suomen poliisista.

– Porukassa saattaa olla joku, jolla on huumausaineita. Hän sanoo, että tällä saat pahan olon hetkeksi katoamaan. Sitten sitä lähtee kokeilemaan.

Anun tytär ei ole ainoa. 13-vuotiaana huumeidenkäytön aloittaneen kuopiolaisen "Marin" tarina on astetta karumpi siitä, miten huono itsetunto ajaa päihteiden pariin.

"Menin takaisin kadulle vetämään"

Se alkoi alkoholilla vuosituhannen vaihteessa. Kun Marilla oli paha olla itsensä kanssa, hän etsi apua pullosta. Ensin hän joi yksin ja myöhemmin kaveriporukalla. Kun joku toi porukkaan kannabista, Mari halusi kokeilla. Ja kun joku toi porukkaan kovempia huumeita, Mari halusi kokeilla.

– Ensin tiesin yhden kaverin, jolla oli aineita. Sitten niitä alkoi vain tulla siihen ympärille, kun siirtyi liikkumaan tietynlaisissa porukoissa.

Porukassa saattaa olla joku, joka sanoo, että tällä saat pahan olon hetkeksi katoamaan. Kirsi Koivistoinen

Noin 16-vuotiaana kuvioihin tulivat bentsodiatsepiini ja amfetamiini. Siinä vaiheessa Marin vanhemmat lähettivät hänet ensi kerran hoitoon. Mutta siitä hän osasi olla vain vihainen. Hän oli yrittänyt turruttaa aineilla pahaa oloa, mutta se oli muuttunut riippuvuudeksi.

– Hoidon jälkeen menin takaisin kadulle vetämään.

Pian sen jälkeen Mari otettiin huostaan.

"Tunnistan itsekin vanhempana tunteen"

Puutu nopeasti.

Tämä on poliisin Ankkuriryhmässä työskentelevän Eveliina Jormakan ohje vanhemmalle, kun lapsi käyttää huumeita. On tärkeää lähteä hakemaan heti apua itselle ja nuorelle.

– Se on myös nuorelle viesti: me ollaan huolissaan sinusta, mutta me autetaan sinua. Mitä kauemmin vain ihmetellään, sen pahemmaksi tilanne yleensä menee.

Oman lapsen huumeidenkäyttö on yleensä aikuiselle sokki. Aina vanhempi ei ole osannut epäillä asiaa ollenkaan. Juuri tämän takia alaikäisten päihteidenkäytöstä pitäisi saada enemmän tietoa vanhemmille.

– Tunnistan itsekin vanhempana tunteen, että "eihän meidän lapset näihin sotkeudu". Terve epäilys on kuitenkin hyvästä. On todella helppoa päästä käsiksi [huumeisiin], sanoo vanhempi konstaapeli Marko Kilpi.

Huostaanotto on viimeinen vaihtoehto

Kuopiossa huumeongelmainen nuori ohjataan usein Kuopion päihdepalvelusäätiön nuorten työryhmän pakeille. Myös poliisilaitoksella on nykyään psykiatrinen sairaanhoitaja ja nuorisotyöntekijä, jotka pystyvät olemaan nuoren tukena.

Nuorta yritetään auttaa mahdollisimman pitkälle avohoidon tukitoimilla, jottei kodin ulkopuoliseen sijoitukseen tarvitsisi turvautua.

– Mutta joissakin tapauksissa on pakko pysäyttää tilanne. Puhutaan kuitenkin vaarallisista huumausaineista, joissa on riskinä esimerkiksi aivovaurio ja psykoosi, Jormakka kertoo.

Poistin puhelimesta tosi nopeasti ne vanhat numerot, joita siellä oli. Mari

Kun nuori ajautuu syvemmälle huumeidenkäyttöön, se näkyy myös kaveripiireissä. Porukoihin ilmaantuu niitä, joilla on aineita tarjolla ja lopulta entiset koulukaverit saattavat jäädä kokonaan pois. Näin kävi Marille ja näin kävi myös Anun tyttärelle.

"Hetken aikaa tuntui siltä, että olen tosi yksin"

Ensimmäinen asia on "leikkikavereiden ja leikkipaikan vaihto", sanoo kymmenen vuoden huumekoukusta selviytynyt kuopiolainen Mari.

– Poistin puhelimesta tosi nopeasti ne vanhat numerot, joita siellä oli. Hetken aikaa tuntui siltä, että olen tosi yksin.

Mutta kun jostakin luopuu, saa jotakin uutta tilalle. Marin kohdalla huumepiirit vaihtuivat hoitoon, nuorten päihdeongelmaisten vertaistukiryhmiin ja terapiaan – ja ennen pitkää seurasivat uudet opinnot, harrastukset, ystävät ja terve parisuhde. Nyt hän on ollut raittiina kolme vuotta.

– Minusta tuntuu, että se minun juttu voi olla löytynyt, hän sanoo.

Hän toivoi itsekin, ettei tarvitsisi palata entiseen kouluun. Anu

Mari kertoo lopettaneensa huumeiden käytön seinään, ilman korvaavia lääkkeitä. Hän vieroitti itsensä yhdestä aineesta kerrallaan. Lopullinen päätös ryhtyä raittiiksi syntyi, kun hän kuuli erään toisen entisen päihderiippuvaisen tarinan. Tämä oli ollut kuivilla silloin vuoden.

– Ajattelin, että jos tuo siihen pystyy niin miksen minäkin.

Maiseman vaihdos auttoi Anun tyttären irti

Myös siilinjärveläisen Anun tytär on päässyt irti huumeista. Perhe lähetti hänet hoitojakson jälkeen toiselle puolelle Suomea asumaan sukulaistensa luokse. Siellä hän on päässyt koulunkäynnin syrjään kiinni.

– Hän toivoi itsekin, ettei tarvitsisi palata [entiseen] kouluun. Koulu oli se paikka, jossa hän viimeisen annoksenkin otti, Anu kertoo.

Jälkeenpäin Anu on löytänyt monia varoitusmerkkejä. Tytär puhui esimerkiksi itsetuntoa haittaavista iho-ongelmistaan, eivätkä vanhemmat ehkä ottaneet puheita riittävän vakavasti. Tästä hän toivoo myös muiden vanhempien ottavan opiksi.

– Ainoa konsti on aavistaa. Nuoria pitäisi kuunnella hirveän herkällä korvalla. Lapsi voi alkaa käyttäytyä toisin, ehkä hän vetäytyy syrjään. Kaveripiiri pienenee tai harrastukset jää. Huumeet eivät välttämättä ole syy, mutta ne voivat olla seuraus.

Anu esiintyy tässä jutussa etunimellään alaikäisen tyttärensä suojaamiseksi. Marin nimi on muutettu.

Syksyinen keskipäivä on niin hämärä, ettei sen tuoma valo enää riitä maalaamiseen. On turvauduttava keinovaloon, vaikka muuten taitelija Sampo Kaikkonen suosii satoja vuosia vanhoja menetelmiä. Taitelijan taulut syntyvät neljällä värillä ja 1600-luvun tekniikalla.

Isot öljyvärimaalaukset valmistuvat hitaasti, kerros kerrokselta. Maalikerrosten täytyy antaa välillä kuivua, joten töitä ei voi maalata valmiiksi kerralla.

Kaikkosen mukaan häneltä kuluu muotokuvan tai muun ison teoksen maalaamiseen aikaa parista kuukaudesta puoleen vuoteen. Niiden ohessa hän maalaa pienempiä teoksia.

Kaikkonen maalaa enimmäkseen isokokoisia töitä, joissa pääroolissa on ihminen. Kaikkonen kutsuu käyttämäänsä maalaustapaa valohämytekniikaksi, ja se on peräisin barokin ajalta.

– Pidän sitä esteettisenä huipentumana, Kaikkonen sanoo.

Alastomat ihmishahmot hehkuvat tummaa taustaa vasten Kaikkosen ateljee-gallerian seinillä.

Parhaillaan Kaikkosella on työn alla muotokuva oopperalaulaja Virpi Räisäsestä. Kiimingissä syntynyt laulaja oli vieraillut Kaikkosen galleriassa musiikkitapahtuman yhteydessä ja tilannut muotokuvan itsestään.

Kaikkonen kertoo maalanneensa taulua syksyn ajan, ja sen pitäisi valmistua parin viikon kuluttua. Teos odottaa vielä Räisäsen tuloa malliksi, jolloin Kaikkonen pystyy maalaamaan laulajan kasvot.

Kaikkonen ei halua tehdä muotokuvia pelkästään valokuvia käyttämällä, sillä hänen mielestään ihmisen persoonan saa tuotua muotokuvaan parhaiten elävää mallia käyttäen.

Kaikkosen mielestä muotokuvassa tärkeintä on maalattavan kohteen ja hänen persoonansa esille tuominen, ei taiteilijan oman työn jäljen korostaminen.

Muotokuvista Kaikkonen maalaa ensin piemmän luonnoksen, jota hän hyödyntää varsinaisen työn maalaamisessa. Inspehtori, professori Raimo Helmisen muotokuvaluonnos on Kaikkosen omassa galleriassa.

Klassisten muotokuvamaalarien joukko on Suomessa pieni, eikä muotokuvia enää tilata yhtä paljon kuin ennen. Kaikkonen haluaa kuitenkin ylläpitää perinteistä muotokuvamaalaamista, vaikka valokuvaus on yhä suositumpi tapa tehdä muotokuvia.

Kaikkosen mukaan maailmalla perinteinen maalaustaide on nosteessa, mutta Suomessa heitä ei tueta rahallisesti samalla tavalla kuin nykytaiteilijoita.

Kaikkonen käyttää maalaamisessa pääosin neljää väriä: punaista, keltaista, mustaa ja valkoista. Samat värit ovat olleet käytössä myös Kaikkosen ihailemissa 1600-luvun maalauksissa.

Sininen oli tuolloin kallis ja harvinainen väri, ja myös Kaikkonen kertoo käyttävänsä sitä harkiten. Vihreää väriä Kaikkonen ei käytä lainkaan, sillä hän on puna-vihersokea. Se ei kuitenkaan haittaa maalaamista.

Kaikkosen kenties tunnetuin maalaus on Kohtalottaret. Alkuperäinen teos myytiin Norjaan, eikä Kaikkonen tiedä sen sijaintia. Hän maalasi teoksen uudelleen, mutta pienemmässä koossa ja käyttäen oppimiansa tekniikoita.

Kaikkonen säilyttää töitään omassa ateljee-galleriassaan. Tila toimii kesäisin vierailijoille avoinna olevana galleriana ja talvisin Kaikkosen omana työtilana. Kaikkosen galleria on pinta-alaltaan Oulun suurin yksityinen taidegalleria.

Ateljee-galleria sijaitsee maaseudun rauhassa Oulun Ylikiimingissä. Matkaa Ouluun on 45 kilometriä, eikä kaupungissa tule käytyä kuin kerran viikossa, Kaikkonen kertoo.

Silloin tällöin mies pitää näyttelyitä myös kaupungeissa, mutta tärkein näyttelytila hänelle on oma galleria. Tumman puhuvat teokset istuvat paremmin hämyiseen navettagalleriaan, kuin kaupunkien taidegallerioiden valkoisille seinille, Kaikkonen kertoo. Töitä on myös helpompi myydä omassa ympäristössään.

Kaikkosen ateljee on rakennettu vanhaan navettaan. Pihapiirin rakennukset ovat peräisin 1800-luvulta, ja ne ehtivät olla pitkään tyhjillään.

Korjaus 15.11. klo 19.03: Parhaillaan Kaikkosella on työn alla muotokuva oopperalaulaja Virpi Räisäsestä, ei Helena Juntusesta, kuten jutussa aiemmin todettiin.

Pohjois-Savossa sijaitsevan Rautalammin kirkonkylässä on vedentulo jouduttu keskeyttämään.

Rautalammin teknisen johtajan Antti Tuppuran mukaan kunnan runkovesiputki on tiettävästi katkennut ja kirkonkylän alueelle on tulvinut satoja kuutioita vettä.

– Veden määrää on vielä vaikea arvioida, mutta asiaa tutkitaan tarkemmin aamulla, Tuppura kommentoi aamuyöstä Ylelle.

Putken arvioitu rikkoontumisaika on noin 2.30–3 aamuyöllä. Vedentulo on jouduttu sulkemaan koko kirkonkylän alueelta. Aamuyöllä noin 1 300 asukasta oli ilman hanavettä. Puoli seitsemään mennessä vesi oli poikki vielä 700 asukkaalta.

Kunnanviraston pihalle on tehty vedenjakelupiste.

Ylipalomies Jukka Korhonen arvioi aamulla puoli viiden jälkeen STT:lle, että vedentulo voi olla kirkonkylän asukkailta poikki useita tunteja.

Vedentulon katkaisemisen kestosta ei kunnan teknisellä johtajalla ole vielä tiedossa tarkempaa arviota. Myös putken rikkoutumisen syy on vielä epäselvä.

Vaurio aiheuttaa häiriötä myös tieliikenteelle. Kantatie 69, Koskelosta Äänekoskelle johtavalla tiellä on jouduttu sulkemaan Koskeloon päin johtava ajokaista. Tieliikenne joudutaan ohjaamaan yhdellä kaistalla vuorotellen molempiin suuntiin.

Pelastuslaitos on imuroinut yhden kerrostalohuoneiston vedet, mutta läheisen Opintien rivitaloalueen asuntoihin ei ole tullut vahinkoa.

Rautalammilla asuu noin 3 300 kuntalaista.