Lammilla Kanta-Hämeessä saa taivaltaa läpi peltojen ennen kuin Ässä Uusiorenkaan tilat tulevat vastaan. Henkilö- ja pakettiautojen uusiorenkaita tekee tiettävästi enää yksi yritys Suomessa.

Korkeat rengaspinot ympäröivät firmaa. Pitkään toiminut perheyritys sai uuden omistajan kaksi vuotta sitten. 1980-luvulta saakka yrityksessä työskennellyt Antti Vallinen pelasti oman ja veljensä työpaikan ostamalla Ässärenkaan kone- ja yrityskannan itselleen.

– Uskalsin ostaa, koska edelleen löytyy autoilijoita, joille on tärkeää Made in Finland -teksti renkaassa, paljastaa Vallinen.

Renkaan tekeminen vaatii muun muassa öljyä, nokea ja synteettisiä aineita. Uusiorengas käyttää uusiutumattomia luonnonvaroja vähemmän kuin kokonaan uusi rengas. Pinnoitettu rengas säästää 100 prosenttia käytetystä kudosteräksestä ja 70 prosenttia raakaöljystä, Autonrengasliitosta kerrotaan.

Myös Suomessa valmistetun autonrenkaan hiilijalanjälki on pienempi kuin kaukaa tuodun. Se on yhä useammalle ostajalle tärkeää.

– Kasvava osa asiakkaistamme tulee Helsingistä, vaikka tänne Lammin perälle ajaa ainakin puolitoista tuntia. Palvelulla, kotimaisuudella ja ekologisuudella pärjäämme, kertoo Vallinen.

Vanha maine rasittaa vieläkin

Renkaita on pinnoitettu uudelleen vuosikymmeniä. Aikanaan auton renkaat olivat kalliita. Pinnoitusta tehtiin monenlaisissa pajoissa. Kaikki myytiin mitä valmistettiin, mutta laatua ei virallisesti valvottu.

Uusiorenkaiden maine ei ollut hyvä.

– Uusiorenkaita kohtaan on vieläkin ennakkoluuloja, mutta monet asiat ovat muuttuneet. Renkaan rakenne on paljon kestävämpi. Kaikkia markkinoilla olevia renkaita valvotaan samalla tavalla, sanoo yrittäjä Antti Vallinen.

Uusiorenkaan tekemisessä on kymmenkunta työvaihetta. Jokaista työvaihetta valvoo ihminen. Kukin työvaihe testaa renkaan rungon kestävyyttä. 150-asteisessa kattilassa paistettu rengas on lämmin pitkän aikaa.

Kiina jyrää rengasmarkkinoilla

Yrittäjä Antti Vallisen mukaan kiinalaiset renkaat jyräsivät markkinoille viitisen vuotta sitten. Kiinalaisrenkaiden tulo näkyy esimerkiksi palautteissa. Asiakkaita kiinnostaa, miksi suomalainen rengas maksaa käytettynä enemmän kuin uusi kiinalainen.

– Emme pysty mitenkään samanlaisiin tuotantokustannuksiin. Itse testaamme rungon todella hyvin. Asetamme tarkat vaatimukset kumin laadulle. Uusiorenkaassa on luonnonkumia 60 prosenttia, jotta ajo-ominaisuudet ovat Suomen talvi-oloihin sopivat. Pääsemme kumin jäljille myös silloin, jos laatu ei tyydytä, kertoo Vallinen.

Asiantuntija Jukka Lankolainen Autonrengasliiton pinnoitustyöryhmästä myöntää, että pinnoittamot ovat viime vuosina olleet hankalassa tilanteessa halpojen tuontirenkaiden vuoksi.

– Pinnoitettu talvirengas piti pitkään pintansa varsinkin pakettiautoissa. Henkilöauton rengaspinnoitus on viime vuosina keskittynyt vain erikoisrenkaisiin. Niiden markkinat ovat hyvin rajallisia, toteaa Lankolainen.

E-säännöt sitovat renkaita

Rengasmarkkinoita säädellään YK:sta. Euroopan unioni on suoraan ratifioinut oman lainsäädäntönsä YK-säädösten mukaan. Renkaan merkinnöistä käy ilmi valmistajan hyväksyntänumero ja hyväksyvä maa. Myös uusiorenkailla e-merkinnät ovat pakollisia.

– Uusiorenkaille tehdään sama e-sääntöön perustuva rumputesti kuin kokonaan uusille renkaille. Sen hyväksyntää hallinnoi liikenteen turvallisuusvirasto Trafi ja valvonnasta vastaavat katsastusasemat, toteaa Autonrengasliiton asiantuntija Jukka Lankolainen.

Parhaillaan tehdään työtä, joka yhtenäistää rengasmerkinnät koskemaan myös uusiorenkaita.

Parhaimmillaan uusiorenkaat ovat täysin kilpailukykyisiä keskitason uusiin renkaisiin verrattuna. Jukka Antila

Test World Oy on tehnyt rengastestauksia liki 30 vuotta. Esimerkiksi rengastehtaat ja alan lehdet teettävät yrityksellä testejään. Yritys tekee myös pakollisia renkaiden hyväksyntätestauksia. Yrityksen tekninen johtaja Jukka Antila kertoo testauksien vaihtelevan parista päivästä useaan kuukauteen.

Antilan mukaan renkaita ei rajoita valmistusmaa, vaan se, täyttävätkö ne annetut vaatimukset. Jos rengas läpäisee lumipitohyväksyntätestin, se saa kylkeensä lumihiutaleen kuvan. Se symboloi talvirengasta.

– Käytännössä lumihiutale kertoo, että rengas on täyttänyt minimivaatimukset. Rengas täyttää vaatimukset suhteellisen helposti. Jos kuluttaja haluaa tietää erot hyvän ja huonon talvirenkaan välillä, jää ainoaksi keinoksi alan lehtien tekemät rengasvertailut, sanoo Antila.

Miten erottaa hyvät renkaat huonoista?

Jos rengasvalmistaja on merkittävä mainostaja lehdessä ja testauttaa renkaansa samassa lehdessä, onko testitulos luotettava? Test Worldin teknisen johtajan Jukka Antilan mukaan testit tehdään puolueettomasti ja huolellisesti.

– Testirenkaat hankitaan kaupasta. 4–5 eri kuljettajaa ajaa niillä sokkona. Ajoa tehdään lumella, jäällä sekä kuivalla ja märällä asfaltilla. Kuukausia kestävissä testeissä renkaiden erot tulevat kyllä näkyviin, sanoo Antila.

Uusiorenkaita testataan vähän, koska niiden osuus markkinoista on niin pieni. Pärjääkö uusiorengas vertailuissa?

– Vaikka uusiorenkaan pinta on sama, sen runko voi hiukan vaihdella. Jos laadunvalvonta toimii ja rengas on tehty oikein, parhaimmillaan ne ovat täysin kilpailukykyisiä keskitason uusiin renkaisiin verrattuna, toteaa Antila.

Se oli yksi potku, mutta seuraukset olivat kauaskantoiset.

Syksyllä 2016 Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) lippuvartio seisoi Helsingin asema-aukiolla. Ohi kulki mies, joka sylkäisi maahan uusnatsien edessä.

PVL:n johtohahmoihin kuuluva Jesse Torniainen reagoi välittömästi. Hän ryntäsi miestä kohti, hyppäsi ja potkaisi rintaan.

Uhri kuoli noin viikkoa myöhemmin. Oikeus katsoi, ettei potkun ja kuoleman välillä ollut kiistatonta yhteyttä. Tapaus oli silti viimeinen niitti viranomaisten kärsivällisyydelle.

Poliisihallitus oli suunnitellut Vastarintaliikkeen kieltämistä jo vuoden 2013 Jyväskylän kirjastopuukotuksen rikoskäsittelyssä. Uusnatsi oli puukottanut vasemmistoaktiivia kirjanjulkistustapahtuman yhteydessä. Poliisin vaatimus ei tuolloin ehtinyt tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Helsingin asema-aukiolla Poliisihallituksen mitta täyttyi: tällä kertaa ihminen oli kuollut.

Myös kansalaiset reagoivat voimakkaasti. Asema-aukio täyttyi pian kynttilöistä ja kukista. Viesteissä luki:

Huutava vääryys.

Viha synnyttää vihaa.

Ihmiset eivät opi.

Maaliskuussa 2017 Poliisihallitus teki kantelun, jossa se vaati oikeutta lakkauttamaan Vastarintaliikkeen. Asia eteni Pirkanmaan käräjäoikeuteen, joka teki päätöksen marraskuussa 2017. Järjestö kiellettiin lainvastaisena.

Uusnatsien toiminta Suomessa ei suinkaan loppunut tähän. Kävi päinvastoin.

Vastarintaliike valitti päätöksestä hovioikeuteen.

Samalla järjestö alkoi valmistautua siihen, että lakkauttamispäätös saa lainvoiman. Lainvoimaisuus tarkoittaisi sitä, ettei järjestö enää voisi kokoontua tai värvätä uusia jäseniä.

Syksyllä 2018 myös Turun hovioikeus päätti kieltää järjestön. Nyt PVL hakee valituslupaa päätökseen korkeimmasta oikeudesta. Ratkaisun saaminen tähän voi kestää vielä kuukausia, jopa yli vuoden.

Yle selvitti, mitä PVL on tehnyt kulisseissa kuluneen vuoden aikana, kun sen asemaa on käsitelty eri oikeusasteissa.

• Kävi ilmi, että PVL:n jäsenet ovat perustaneet kaksi uutta yhdistystä, jotka jo levittävät järjestön sanomaa. Tällä se on varmistanut, että jos yksi yhdistys lakkautetaan, toiminta voi jatkua uusien yhdistysten kautta. Toisen yhdistyksen tarkoituksena on perustaa poliittinen puolue. Toinen yhdistys kertoo auttavansa vähäosaisia kantasuomalaisia.
• Toisekseen PVL on vahvistunut. Sen jäsenmäärä on kasvanut kymmenillä henkilöillä ja on nyt toistasataa. Järjestö on julistanut nettisivuillaan: Kehitymme sitä vahvemmaksi, mitä kovempaa meitä vastaan hyökätään.
• Kolmanneksi PVL:n ja katupartiojärjestö Soldiers of Odinin (SoO) välit ovat lämmenneet. Odineita osallistuu jatkuvasti PVL:n mielenosoituksiin – ja toisin päin. SoO osoittaa tukeaan PVL:lle myös järjestönä. Odineiden mielestä PVL on “tarvittava vastavoima tämän ajan oikeus- ja moraalikäsitystä halventaville pakkomonikulttuurin lobbaajille”.

Luotettavien tietojen saaminen PVL:n toiminnasta ei ole helppoa. Järjestö ei lähtökohtaisesti anna haastatteluja. Yritimme tavoitella tätä juttua varten useita PVL:n jäseniä. Kaksi heistä suostui lopulta vastaamaan osaan kysymyksistämme sähköpostitse. Kameran eteen ei suostunut kukaan.

PVL suhtautuu niin kutsuttuun valtamediaan erittäin negatiivisesti. Järjestö pitää kontakteja toimittajiin riskinä. PVL:n mielestä media on osa valehtelevaa eliittiä, joten se nähdään vihollisena.

Omille nettisivuilleen järjestö tuottaa aktiivisesti ideologiansa mukaista sisältöä. Sivut toimivat tiedotuskanavana omille kannattajille.

Pohjoismainen Vastarintaliike toimii Suomen lisäksi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Se haluaa luoda pohjoismaisen kansallissosialistisen valtion ja romuttaa nykyisen yhteiskuntajärjestyksen.

PVL ihannoi Adolf Hitleriä, vaalii valkoisen pohjoismaisen rodun “puhtautta” ja vastustaa juutalaisia. Järjestön mielestä holokaustia eli juutalaisten joukkotuhoa toisessa maailmansodassa ei ole todistettu pitävästi.

Sisäministeriö luokittelee PVL:n vallankumoukselliseksi ja militantiksi liikkeeksi, jonka tavoitteena on kansallissosialistisen valtion luominen demokratian vastaisin keinoin.

PVL:n lakkauttamista koskeva oikeuskäsittely on paitsi ajankohtainen myös poikkeuksellinen. Suomessa kiellettiin viimeksi natsijärjestöjä 1970-luvulla, kun Pekka Siitoin nimitti itseään valtakunnanjohtajaksi.

PVL uhkaa etenkin tiettyjen vähemmistöryhmien turvallisuutta. Turun hovioikeuden ratkaisun mukaan PVL hyväksyy järjestön arvojen puolesta tehdyn väkivallan.

Jäsenten väkivallanteoissa on usein vaikuttanut poliittinen motiivi. Sisäministeriön mukaan poliittinen väkivalta Suomessa on viime vuosina ollut lähinnä PVL:n jäsenien väkivaltaa.

Ulkoparlamentaarisia keinoja käyttävän äärioikeiston noususta on puhuttu muuallakin Euroopassa. Äärioikeistolaista poliittista väkivaltaa on nähty hiljattain esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa.

Poliisin mielestä PVL:n lakkauttaminen saattaa radikalisoida osaa sen jäsenistä entisestään. Koska järjestön lakkauttaminen ei ole vielä lainvoimainen, se saa toistaiseksi järjestää vapaasti kokoontumisiaan julkisilla paikoilla.

Syksyllä 2017 PVL järjesti Tampereella mielenosoituksen “sananvapauden puolesta”.

Käräjäoikeus pohti vielä tuolloin järjestön kieltämistä. Marssille osallistui parisataa ihmistä, äärikansallismielisiä useista eri ryhmistä.

Paikalle oli saapunut myös PVL:n aateveljiä Ruotsista. Hämeensillalla uusnatsit kohtasivat vastamielenosoittajia. Oli syntymässä kahakka, vaikka paikalla oli paljon poliiseja.

Sitten tapahtui kummia.

Asema-aukion hyppypotkusta vankeuteen tuomittu Jesse Torniainen tuli väliin ja rauhoitteli ruotsalaisia. Tilanne oli ohi yhtä nopeasti kuin alkoi.

Tapaus kuvaa hyvin, miten Vastarintaliikkeen linja on muuttunut sen jälkeen, kun oikeusprosessi sen lakkauttamiseksi alkoi yli 1,5 vuotta sitten. Se on halunnut pitää matalaa profiilia ja pidättäytyä väkivallasta. Ei ole haluttu antaa lisäsyitä lakkauttamiselle.

Muutoin liikkeen aktiivit ovat pysyneet kiireisinä. He ovat liimailleet tarroja katupylväisiin, jakaneet lentolehtisiä ja kiinnittäneet ilmoituksia. Viikoittaisia kokoontumisia on pidetty järjestön kertoman mukaan seitsemällä paikkakunnalla Suomessa.

PVL on myös kaikessa hiljaisuudessa alkanut kerätä kannattajakortteja oman natsipuolueen perustamiseksi. Tätä varten järjestössä aktiivisesti mukana olleet henkilöt rekisteröivät keväällä Kansan yhtenäisyys -nimisen yhdistyksen. Kortteja on kerätty alkukesästä lähtien.

Tarkoittaako puoluehanke sitä, että PVL olisi muuttamassa taktiikkaansa? Järjestö kun on kertonut pyrkivänsä vallankumoukseen.

Tuskin. Ylen tietojen mukaan PVL:ää ei kiinnostanut puolueen perustaminen, ennen kuin poliisi haki järjestöä lakkautettavaksi.

Poliisi epäilee, että PVL ei aidosti tahdo vaikuttaa politiikassa. Järjestö on kertonut tavoitteekseen rakentaa Suomeen rinnakkaisyhteiskunnan, joka korvaisi lopulta nykyisen yhteiskuntajärjestelmän ja hallituksen.

Puolueprojekti vaikuttaakin varasuunnitelmalta. Jos yksi yhdistys lakkautetaan, korvaava yhdistys on jo valmiina.

Kansan yhtenäisyys -yhdistyksen mukaan puolueen perustamisaikeilla ei ole tekemistä PVL:n eikä sen lakkauttamisen kanssa.

Vastarintaliike kuitenkin mainostaa puoluehanketta nettisivuillaan ja kerää sille kannattajakortteja mielenilmaustensa sekä “perusaktivismin” yhteydessä. Puoluetta varten perustetun yhdistyksen puheenjohtaja on tunnettu PVL-aktiivi.

Puoluehanke on avoimesti kansallissosialistinen. Tavoitteikseen se listaa muun muassa EU-eron, rajojen sulkemisen pakolaisilta ja pankkitoiminnan kansallistamisen.

Kevään 2019 vaalit eivät ole tähtäimessä, mutta tulevaisuudessa tarkoitus on saada ehdokkaita sekä kunnallisiin että valtakunnallisiin vaaleihin.

Syyskuussa 2018 Kansan yhtenäisyys kertoi saaneensa kasaan tuhat korttia.

Suomessa puolueen rekisteröimiseen vaaditaan vähintään 5 000 oikeusministeriön vahvistamaa kannattajakorttia. Ne pitää kerätä yhden vuoden aikana. Aikaa on siis ensi kesän alkupuolelle asti.

Poliisi pitää mahdollisena, että järjestö saa koottua tarpeeksi tukea puoluehankkeelleen. Pelkästään äärikansallismielisten itsenäisyyspäivän 612-soihtukulkueeseen osallistui vuonna 2017 lähes 3 000 ihmistä.

PVL:n puoluehaaveet ovat kopio järjestön emomaasta Ruotsista, jossa Pohjoismainen Vastarintaliike (ruotsiksi Nordiska Motståndsrörelsen, NMR) hyväksyttiin puolueeksi 2015.

Jo vuotta aiemmin järjestön johtaja pääsi pienen Ludvikan kunnan valtuustoon Ruotsidemokraattien listalta.

Ruotsin Vastarintaliike osallistui ensimmäistä kertaa vaaleihin syksyllä 2018. Puolueella oli kuntavaaleissa kaikkiaan tusinan verran ehdokkaita kolmella pikkupaikkakunnalla, mutta ehdokkaat saivat kasaan yhteensä vain parisataa ääntä ja jäivät kauas valtuustopaikoista.

Saldo jäi laihaksi myös samalla pidetyissä eduskuntavaaleissa. Vastarintaliike keräsi koko maassa pari tuhatta ääntä, mikä oli 0,03 prosenttia lasketuista äänistä.

Puolueprojektin lisäksi Vastarintaliikkeen Suomen-osasto on perustanut myös toisen yhdistyksen. Sen nimi on Suomalaisapu.

Suomalaisapu on toiminut jo vuosia, mutta yhdistykseksi se rekisteröitiin vasta viime vuonna, hieman ennen kuin Pirkanmaan käräjäoikeus päätti lakkauttaa PVL:n.

Vastarintaliikkeen Suomen-osaston ja Suomalaisavun puheenjohtaja on sama mies, Orivedellä asuva Antti Niemi. Suomalaisavun logo mukailee Vastarintaliikkeen ylöspäin osoittavaa nuolta, Tyr-riimua.

Suomalaisapu kertoo jakavansa lahjoituksia vähäosaisille suomalaisille “isänmaalliselta arvopohjalta”. Ylen tietojen mukaan yhdistys on saanut yksityishenkilöiltä ainakin vaatteita ja joitain rahalahjoituksia.

Vaikuttaa siltä, että PVL pyrkii käyttämään Suomalaisapua maineensa kiillottamiseen ja uusien tukijoiden houkutteluun.

Se on lähettänyt avustuspaketteja, jotka ovat sisältäneet muun muassa vaatteita ja erilaisia tavaroita. Mukaan on laitettu myös kirje, jossa kansallismielisiä kehotetaan järjestäytymään “uudella tavalla” yhteiskunnan suojelemiseksi ja levittämään sanaa Suomalaisavusta.

Poliisi pitää Suomalaisapua PVL:n alayhdistyksenä. Se on todennäköisesti saanut kimmokkeensa avustustoiminnalleen Italian uusfasistiselta CasaPound-liikkeeltä, joka on vieraillut Vastarintaliikkeen luona Suomessa ja harjoittanut kotimaassaan omia näkemyksiään tukevaa hyväntekeväisyyttä.

Vastaavaa valikoitua hyväntekeväisyyttä on tehnyt myös kreikkalainen äärioikeistolainen Kultainen aamunkoitto -puolue. Sillä on oma ohjelmansa köyhien auttamiseksi.

Sekä CasaPound että Kultainen aamunkoitto pyrkivät hyväntekeväisyytensä avulla houkuttelemaan itselleen kannattajia ja äänestäjiä.

PVL on siis rekisteröinyt kaksi uutta yhdistystä Suomessa, mutta sen lisäksi järjestön aktiivi on hiljattain perinyt liiketoimintaa Virosta. Aiemmin yritykset omisti natsipiireistä tuttu suomalaismies. Asiasta kertoi ensimmäisenä Seura-lehti.

Iso kysymys PVL:n suhteen on, miksi se edelleen saa jatkaa toimintaansa. Esimerkiksi itsenäisyyspäivänä se aikoo jälleen kerran järjestää mielenosoituksen Helsingissä.

Syy on lakitekninen. Meneillään olevassa oikeusprosessissa haetaan lakkautettavaksi rekisteröimätöntä yhdistystä PVL:ää ja rekisteröityä Pohjoinen Perinne -yhdistystä, joka on hallinnoinut PVL:n rahaliikennettä.

Lain mukaan lakkautetun yhdistyksen toiminta on lopetettava heti, mutta pykälä ei koske rekisteröimätöntä yhdistystä.

Pohjoinen Perinne -yhdistyksen toiminta on jo jäädytetty, mutta Poliisihallitus on soveltanut lakia niin, että se pystyy estämään uusnatsien kokoontumiset vasta, kun tuomioistuimen ratkaisu saa lainvoiman.

Miten Vastarintaliikkeen lakkauttaminen sitten vaikuttaisi sen toimintaan?

Suomen rikoslainsäädäntö ei määrittele tarkasti, miten poliisi voi puuttua lakkautetun yhdistyksen toimintaan.

Poliisihallituksen mielestä laki jättää avoimeksi muun muassa sen, mikä kaikki konkreettinen toiminta on rikosoikeudellisessa mielessä rangaistavaa.

Lain perusteella on selvää, että yhdistyksen edustaminen ja sen puolesta toimiminen olisivat kiellettyä, jos yhdistys on lakkautettu. Lisäksi rangaistavaa olisi järjestää kokouksia ja värvätä yhdistykselle uusia jäseniä.

Poliisihallituksen elokuussa 2018 antamassa lausunnossa todetaan, että sen sijaan on epäselvää, voisiko esimerkiksi lakkautetun yhdistyksen tunnuskuvien, kuten lippujen tai logovaatteiden, kantaminen yleisellä paikalla olla rangaistavaa.

Käytännössä epäselvyydet yhdistyksen lakkauttamista koskevista lainkohdista voivat johtaa siihen, että tuomioistuimessa puidaan vielä montaa PVL:n toimintaan liittyvää asiaa.

Voi siis kulua hyvinkin pitkään, ennen kuin poliisilla on tuomioistuimen vahvistamat toimintamallit puuttua Vastarintaliikkeen toimintaan.

PVL:ää seuranneet asiantuntijat kuitenkin uskovat, että lakkauttaminen ei lopettaisi liikkeen toimintaa, vaan sitä jatkettaisiin muussa muodossa. Yksi vaihtoehto on mennä “maan alle”.

Entä mikä merkitys on PVL:n jäsenten perustamilla uusilla yhdistyksillä, puoluetta ajavalla Kansan yhtenäisyydellä ja hyväntekeväisyyttä harjoittavalla Suomalaisavulla? Voisiko PVL jatkaa toimintaansa niiden puitteissa?

Ylen haastattelemien oikeusoppineiden mukaan myös puolueprojekti ja Suomalaisapu voivat kaatua, jos PVL:n lakkauttaminen saa lainvoiman.

Jos viranomaiset osoittaisivat niiden ja PVL:n välille selvän linkin, oikeus voisi katsoa, että uudet yhdistykset ajaisivat lakkautetun järjestön asiaa. Tällöin Kansan yhtenäisyys ja Suomalaisapu voitaisiin kieltää samoilla perusteilla.

Lakkauttamiset käsiteltäisiin kuitenkin omina oikeusjuttuinaan.

PVL:n viimeaikainen toiminta kielii siitä, että se uskoo lakkauttamisen saavan lainvoiman. Tämän puolesta puhuvat uusien yhdistysten perustaminen mutta myös se, että järjestö siirsi äskettäin nettisivujensa ylläpidon ulkomaille.

Ääriliikkeiden mahdolliset lakkauttamiset ovat puhuttaneet muuallakin Euroopassa. Ruotsissa hallitus selvittää, voiko väkivaltaisten äärijärjestöjen toiminnan ja symbolit kieltää.

Saksassa korkein oikeusistuin päätti taannoin, ettei äärioikeistolaista Saksan kansallisdemokraattista puoluetta kielletä. Saksassa puolueen voi kieltää, jos sen katsotaan voivan horjuttaa valtiojärjestystä. Oikeus piti rasistista puoluetta liian mitättömänä tällaiseen.

Britannia päätti pari vuotta sitten toisin. Se kielsi natsijärjestö National Actionin terrorismilakeihin nojaten. National Actionilla oli yhteyksiä myös PVL:ään.

Marraskuussa National Actioniin kuulunut suomalaismies tuomittiin Britanniassa kahdeksan vuoden vankeuteen äärioikeistolaisesta radikalismista. Hän oli entinen PVL:n jäsen.

PVL on toiminut Suomessa kymmenen vuotta. Tämä on sisäministeriön mukaan epätavallista, koska poliittisten ääriryhmittymien elinkaari on Suomessa tyypillisesti muutamia vuosia.

Hierarkisesti rakentuneen Vastarintaliikkeen ryhmänjohtajat ovat onnistuneet viime aikoina kasvattamaan osastojensa kokoa. Vastarintaliikkeen jäsenmäärä on 100–120, kun se vielä pari vuotta sitten oli 60–70.

Apuna jäsenmäärän kasvattamisessa on saattanut olla järjestön viime aikoina saama julkisuus, uhriutuminen lakkautushankkeen aikana ja samanmielisiltä saatu sympatia.

Aiemmin sulkeutuneesta PVL:stä on tullut myös sallivampi muita maahanmuuttovastaisia ryhmiä kohtaan. PVL näkee niissä mahdollisuuden hyötyä. Liike on halunnut näyttää julkisesti mahdollisimman vahvalta lakkauttamiskanteen käsittelyn aikana.

PVL:n jäsenyydelle on yhä tiukat kriteerit, mutta liike on kelpuuttanut mielenosoituksiinsa myös muita äärikansallismielisiä. Vastaavasti nämä ryhmät ovat sallineet uusnatsien osallistumisen omiin tapahtumiinsa.

Kuvaava esimerkki tästä oli äärikansallismielisen Kansallismielisten liittouman kesällä 2018 Turun terrori-iskun muistoksi järjestämä kulkue, jonka kärkijoukoissa marssi lukuisia uusnatseja.

Uusnatsit ja muut äärikansallismieliset ryhmät eivät jaa kaikkia ajatuksia, mutta maahanmuuttovastaisuus liimaa niitä yhteen. Yhdistäviä tekijöitä on enemmän kuin erottavia.

Varsinkin katupartiojärjestö Soldiers of Odinin (SoO) jäseniä on alkanut näkyä PVL:n mielenosoituksissa viime vuodesta lähtien. Uusnatseja on puolestaan osallistunut odinien katupartioihin.

Odinin sotureista näyttää tulleen henkisellä tasolla PVL:n tukijärjestö.

Helsingin yliopiston tutkija Daniel Sallamaa arvioi äskettäin julkaistussa raportissaan, että PVL voisi olla kiinnostunut rekrytoimaan odineita riveihinsä. Sallamaa on tutkinut ulkoparlamentaarista äärioikeistoliikehdintää ja maahanmuuttovastaisuutta 2010-luvun Suomessa.

Odinin sotureita Vastarintaliike pitää luotettavina, toisin kuin muita kansallismielisiä, jotka voivat puhua ohi suunsa sosiaalisessa mediassa.

SoO tukee julkisesti PVL:ää ja tuomitsee Poliisihallituksen toimet liikkeen lakkauttamiseksi. Odinien mielestä PVL on tarvittava vastavoima “epäisänmaalliselle rahaeliitille”.

Soldiers of Odinin perustaja Mika Ranta sanoo Ylelle, että odinit tekevät yhteistyötä kaikkien kansallismielisten ryhmien kanssa, jotka ovat lähellä heidän ajatusmaailmaansa. PVL:n kanssa yhdistäviä tekijöitä ovat ainakin maahanmuutto- ja islaminvastaisuus.

Keväällä SoO alkoi ottaa tukijäseniä PVL:n mallia mukaillen.

Entä aikovatko odinit syventää yhteistyötään PVL:n kanssa? Ranta sanoo, että “porukat jeesii toisiaan, jos tarvii jeesiä”. Hän ei ota kantaa siihen, onko odineita jäseninä PVL:ssä tai päinvastoin. Ranta on aiemmin kertonut olevansa kansallissosialisti.

Nyt Ranta pelkää, että jos PVL:n kieltäminen saa lainvoiman, seuraavaksi lakkautusuhan alla ovat odinit.

Juttua varten on haastateltu äärioikeistoon perehtyneitä tutkijoita ja poliiseja, valtiosääntöoikeuden professoria Tuomas Ojasta ja professori Heikki Hiilamoa Helsingin yliopistosta, PVL:n Antti Niemeä, Kansan yhtenäisyyden Harri Auremaa sekä Soldiers of Odinin Mika Rantaa. Lähteinä on käytetty myös poliisin esitutkintapöytäkirjoja, oikeuksien päätöksiä sekä PVL:n, Kansan yhtenäisyyden ja SoO:n kotisivuja.

Fakta: Uusnatsien rahoitushana suljettiin

• PVL on rahoittanut toimintaansa lahjoituksilla, jäsen- ja kannattajamaksuilla sekä omalla nettikauppamyynnillä. Budjetti on ollut luultavasti joitakin tuhansia euroja vuodessa.
• Rahavirtoja on ohjattu viranomaisten jäädyttämän Pohjoinen Perinne -yhdistyksen kautta.
• Yhdistyksellä on niin vähän rahaa, ettei se riitä edes yhdistyksen mahdolliseen alasajoon.
• Pohjoisen Perinteen toiminta jäädytettiin, kun käräjäoikeus määräsi PVL:n lakkautettavaksi. Yhdistyksen hallituksella ei pitäisi olla pääsyä yhdistyksen varoihin tai omaisuuteen.
• Yhdistyksen ainoata omaisuutta eli nettikaupassa myytäviä tuotteita ei ole toistaiseksi saatu takaisin. Nettikauppa ei ole enää toiminnassa.

Venäjän presidentti Vladimir Putin uskoo, että Ukrainan sota jatkuu niin kauan kuin maan nykyinen hallitus on vallassa.

Buenos Airesissa G20-kokouksen yhteydessä puhunut Putin totesi, ettei Ukrainan nykyjohdolla ole kiinnostusta konfliktin ratkaisemiseen.

Ukrainan konflikti on jatkunut keväästä 2014, jolloin Venäjä miehitti Krimin ja liitti sen itseensä. Ukrainan ja Venäjän tukemien separatistien välille puhjenneissa taisteluissa Itä-Ukrainassa on kuollut yli 10 000 ihmistä.

Putin kertoi, ettei hän ole puhunut Ukrainan johdon kanssa Venäjän vangitsemien Ukrainan laivaston merimiesten mahdollisesta vapauttamisesta. Venäjä syyttää heitä Venäjän rajan laittomasta ylittämisestä.

Muun muassa sotilasliitto Nato on vaatinut Venäjää vapauttamaan ukrainalaiset merimiehet ja palauttamaan Ukrainan laivaston alukset.

Ukrainan ja Venäjän väliset suhteet kiristyivät entisestään viime viikonloppuna, kun Venäjä valtasi kolme Ukrainan laivaston alusta Kertšinsalmessa Krimin rannikon edustalla.

Putin kommentoi lisäksi Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin päätöstä perua heidän virallinen tapaamisensa Buenos Airesissa. Trump perusteli päätöstä sillä, ettei Venäjä ole vapauttanut ukrainalaismerimiehiä eikä palauttanut aluksia.

Putin pahoitteli tapaamisen peruuntumista ja korosti olevansa valmis neuvotteluihin Trumpin kanssa heti, kun se amerikkalaisille sopii.

Korjaus 2.12. klo 9.30: Jutun alkuperäisessä otsikosta saattoi saada vaikutelman, että kyse olisi tuoreesta Venäjän ja Ukrainan välisestä konfliktista Asovanmerellä. Lisäksi tekstiin lisättiin tieto vuoden 2014 tapahtumista, jolloin Venäjä miehitti Krimin.

Tietoliikennevika on haitannut Digitan televisiolähetyksiä sunnuntaina koko maassa.

Katkos koski aluksi A-kanavanipun kanavia, joihin kuuluvat Yle, MTV ja Nelonen. Ylen peruslaatuisten kanavien kohdalla katkos koski myös kaapeli-tv:tä, mutta teräväpiirtolähetykset näkyivät normaalisti

Digitan mukaan katkos alkoi noin puoli yhdeksältä aamulla, ja A-nipun kanavat palautuivat hieman aamuyhdeksän jälkeen. C-nipun (Free, TLC, Vitonen ja Kutonen) kanavat palautuivat puoli yhdentoista jälkeen.

Korjaustöiden aikana lähetykset katkesivat myös Jim, Sub, Hero, Liv ja Adult-tv -kanavilla. Ne kuuluvat E-kanavanippuun.

Digita kertoo, että kaikki sen antenni-tv-verkon kanavat toimivat jälleen normaalisti.

Digita on viestintäverkkoyhtiö, joka välittää radio- ja tv-ohjelmat koko Suomeen.

Juttua päivitetty kauttaaltaan kelo 12.45 vian korjauduttua.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) ehdottaa selvitystä, voitaisiinko lapsen rokottaminen laittaa ehdoksi lapsilisän maksamiselle tai muille perhe-etuuksille.

Grahn-Laasosen mielestä on välttämätöntä löytää keinoja rokotekattavuuden turvaamiseksi.

– Rokottamatta jättäminen ei ole yksityisasia. Jos vanhemmat eivät anna rokottaa lapsiaan, ei synny laumasuojaa, joka estää taudin leviämisen ja tarttumisen vaikkapa pieniin lapsiin, jotka eivät vielä ikänsä puolesta ole ehtineet saada rokotetta, sanoo Grahn-Laasonen tiedotteessaan.

Grahn-Laasosen mukaan tarvittavista keinoista on nyt uskallettava keskustella.

– Pakot ja velvoitteet ovat viimesijaisia, mutta onko se raja jo ylitetty, Grahn-Laasonen kysyy.

Jos perhe-etuudet sidottaisiin kansalliseen rokotusohjelmaan merkitsisi se käytännössä lähes pakkoa.

Rokotekattavuus nousi jälleen esiin kun Pohjanmaalla Luodon kunnassa esikouluikäinen lapsi sairastui tuhkarokkoon. Taudille on altistunut arviolta 300 ihmistä.

Luodossa muun muassa turharokolta suojaavan MPR-rokotteen on saanut vain 75 prosenttia lapsista, kun sen pitäisi olla Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan 95 prosenttia laumasuojan aikaansaamiseksi.

Grahn-Laasonen muistuttaa tiedotteessaan, että Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan valitaan rokotteet, joiden teho ja turvallisuus on selkeästi osoitettu ja ne saa maksutta.

Peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) on kertonut, että hän ei kannata rokotepakkoa.

Rokotuspakot ovat harvinaisia, mutta joissakin maissa on jo ryhdytty suosituksia velvoittavampiin toimiin.

Italiassa lapset on rokotettava kahtatoista yleistä sairautta vastaan ennen kuin he voivat ilmoittautua valtion kouluihin. Vanhempia sakotetaan, jos lapsia ei ole rokotettu kuuden vuoden ikäisinä, mikä on koulun aloitusikä Italiassa.

Italiassa tuhkarokkoa vastaan rokotettujen kahden vuoden ikäisten lasten määrä oli ennen rokotepakkoa laskenut yli 90 prosentista alle 80 prosenttiin.

Ranskassa tuli vuoden alussa pakollisiksi yksitoista rokotetta, joiden joukossa on tuhkarokkorokote. Ilman pakollisia rokotteita lapsi ei pääse päiväkotiin tai kouluun.

Myös Yhdysvalloissa rokotusohjelma on kytketty koulun käyntiin. Kalifornian osavaltiossa koululaisten rokotuksista ei voi enää kieltäytyä henkilökohtaisiin uskomuksiin vedoten.

Australiassa lastensa rokotuksista kieltäytyvä voi menettää lapsilisiä.

Lue myös:

Sadat ovat hakeneet rokotteen tuhkarokon pelossa – lääkäri pitää uusia tapauksia todennäköisinä lähiviikkoina Luodossa

4 kysymystä suomalaisten rokotussuojasta – rokotusasiantuntija luottaa enemmän valistukseen kuin pakkoon

Ministeri Saarikko ei ymmärrä lapsensa rokottamatta jättäviä vanhempia, vetoaa Luodon äiteihin ja isiin: "Rokottakaa lapsenne"

"Tämä on aikapommi, jonka laukeamista on odotettu" – lääkärit kehottavat, että Pohjanmaalla tuhkarokolle altistuneet rokotesuojattomat välttäisivät massatapahtumia

Rokottaminen herättää vahvoja tunteita ja jakaa ihmiset eri leireihin – nyt tutkijat yrittävät selvittää, miksi

Lastenlääkäri rokotevastaisuudesta: Johtuu pitkälti tietämättömyydestä

Somekohut selittävät vain vähän rokotevastaisuudesta – osa on kieltäytynyt rokotteista aina

Väestöhälytysjärjestelmän hälytys on kuulunut suuressa osassa Suomea tänään. Kyseessä on aiheeton hälytys, joka on johtunut harjoituksessa sattuneesta inhimillisestä virheestä.

Väärät hälytykset olivat Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen mukaan seurausta uuden hätäkeskusjärjestelmän testaamisesta.

Vääriä hälytyksiä on pelastuslaitosten mukaan kuultu kello 14.37 ainakin Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla Keski-Pohjanmaalla, Itä-Uudellamaalla, Etelä- ja Pohjois-Karjalassa.

Asukkaita pyydetään olemaan soittamatta hätäkeskukseen.

Maailman maat ovat erikoisen tilanteen edessä.

Jos maapallon keskilämpötilan nousu halutaan rajata siedettävälle tasolle, ilmakehästä on suurella todennäköisyydellä alettava poistaa hiilidioksidia myös teknologian avulla.

Tämä siis sen lisäksi, että energiantuotannon, teollisuuden, liikenteen ja kulutuksen aiheuttamia päästöjä leikataan rajusti – sekä käynnistetään laajoja metsitysohjelmia, jotta nykyisten metsien kykyä sitoa hiiltä saadaan vahistettua.

Hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n lokakuisessa erikoisraportissa tehtiin selväksi, että 1,5 asteen ilmastotavoite vaatisi "negatiivisia päästöjä", eli hiilidioksidin sitomista ilmasta.

Päättäjille suunnatussa tiivistelmässä IPCC esitteli neljä polkua, joista kolme nojasi voimakkaasti yhteen teknologiaan: hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin bioenergian käytön yhteydessä.

Teknologia tunnetaan nimellä bio-ccs tai Beccs (bioenergy with carbon capture and storage).

Myös tuore ehdotus EU:n nettopäästöjen nollaamisesta 2050 mennessä edellyttää Euroopan komission mukaan hiilidioksidin talteenottoa.

Ilmastokriisin ratkaisijaksi bio-ccs-teknologiasta ei yksin ole, mutta ratkaisun varaan lasketaan paljon. Siihen nähden asiasta puhutaan hämmästyttävän vähän julkisuudessa.

Hiilidioksidi hautaan merenpohjaan

Tarvetta hiilidioksidin talteenotolle perustellaan sillä, että kaikkea ihmisen toimintaa on vaikea muuttaa päästöttömäksi nopeasti.

Tällaisia aloja ovat esimerkiksi lannoitteiden, sementin ja teräksen valmistus sekä lentoliikenne.

Negatiivisia päästöjä tarvitaan siis kompensoimaan toisten alojen päästöjä, joista ei välttämättä päästä eroon.

Käytännössä keinoja on kolme.

Hiiltä voidaan sitoa metsiin kasvattamalla niiden hiilivarastoa, ottamalla hiilidioksidia talteen bioenergian käytön yhteydessä tai suoraan ilmakehästä. IPCC:n skenaarioiden perusteella kaikki keinot tarvitaan.

Bioperäisen hiilidioksidin talteenoton idea on selitetty tässä grafiikassa.

Kuulostaako Jules Vernen tieteisfantasialta? Asiantuntijoiden mukaan teknologiassa ei ole varsinaisesti mitään uutta tai ihmeellistä.

Muun muassa Norjan valtion öljy-yhtiö Statoil on ottanut talteen kaasukentällä vapautuneen hiilidioksidin ja pumpannut sen yli 20 vuoden ajan Pohjanmeren pohjan syvyyksissä sijaitsevaan suolavesikerrostumaan.

Statoilin motiivina on ollut välttää valtion perimiä hiilidioksidiveroja. Samaa teknologiaa voidaan hyödyntää myös ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Global CCS Instituten mukaan maailmassa on toiminnassa parisenkymmentä isoa ccs-laitosta tyypillisesti fossiilisen maakaasun tuotannon yhteydessä esimerkiksi Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Norjassa.

Eri puolilla maailmaa on lisäksi vireillä hankkeita, joissa hiilidioksidi napataan talteen fossiilista polttoainetta käyttävän voimalaitoksen piipusta.

Sen sijaan bioperäisen, eli biomassan energiakäytöstä tulevan, hiilidiodioksidin talteenotto on vielä harvinaista.

Suomalaisyritys mukana pioneerihankkeessa

Yksi ensimmäisistä teollisen mittakaavan bio-ccs-hankkeista on vireillä Norjassa, missä Oslon jätteenpolttolaitos halutaan varustaa hiilidioksidin talteenotolla.

Suomalaisittain projektin tekee kiinnostavaksi se, että mukana on energiayhtiö Fortum, joka omistaa laitoksen puoliksi Oslon kaupungin kanssa.

Fortum Oslo Varmen johtaja Jannicke Bjerkås kertoo Ylelle puhelinhaastattelussa, että sähköä ja lämpöä tuottavan laitoksen käsittelemästä jätteestä yli puolet on bioperäistä materiaalia, loput yhdyskuntajätettä.

– Kun otamme talteen savukaasuista bioperäisen hiilidioksidin, laitoksemme kokonaispäästöt muuttuvat negatiivisiksi, hän sanoo.

Tavoitteena on kaapata talteen vuodessa noin 400 000 tonnia hiilidioksidia. Fortumin laskujen mukaan tämä vastaa samaa kuin että teiltä poistuisi 60 000 henkilöautoa.

Hiilidioksidi on määrä kuljettaa laivalla välivarastoon Länsi-Norjaan, josta se pumpataan putkea pitkin geologiseen muodostelmaan, 3000 metrin syvyyteen merenpohjan alle.

Rahoitus vielä ratkaisematta

Bjerkåsin mukaan teknologian tiedetään toimivan. Hankkeen suurin kysymysmerkki onkin rahoitus.

Koko ketju talteenotosta loppusijoitukseen maksaa arviolta 1,3 miljardia euroa, sisältäen investoinnit ja toimintakulut viiden vuoden ajalta.

Kustannuksia täytyisi saada painettua alaspäin.

Projektia on viety eteenpäin öljyllä vaurastuneen Norjan valtion rahoituksella. Maan parlamentin, suurkäräjien, on määrä tehdä hankkeesta investointipäätös vuonna 2020–2021.

Norjan valtion motiivina on paitsi päästöjen vähentäminen, mutta myös uuden liiketoiminnan synnyttäminen hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin ympärille. Norja laskee, että maa ei voi porskuttaa öljyn varassa ikuisuuteen.

Bjerkåsin mukaan hiilidioksidin talteenottoon haetaan myös muita kiinnostuneita yrityksiä ympäri Eurooppaa. Valtion rahahanat kun aukeavat helpommin, mikäli jonossa olisi muitakin hiilidioksidin hautaajia.

Bjerkås sanoo, että tilan puutetta ei ole: Pohjanmeren alle voitaisiin loppusijoittaa merkittävä määrä päästöjä koko Euroopan alueelta.

– Meidän täytyy toteuttaa tämä, jos haluamme hillitä ilmastonmuutosta. Olen hyvin innoissani tästä, sanoo Bjerkås.

Hankkeessa on meneillään suunnitteluvaihe. Mikäli Norjan parlamentti näyttää rahoitukselle vihreää valoa, kaupallinen toiminta voisi alkaa 2023–2024.

Fortumin ensimmäinen iso hiilidioksidin talteenottohanke kaatui vuonna 2010.

Meri-Porin hiilivoimala oli tarkoitus varustaa talteenottoteknologialla, mutta Fortum hylkäsi 500 miljoonan euron projektin pitkälti taloudellisten ja teknisten riskien vuoksi.

Intoa vähensi osaltaan päästöoikeuden hinnan romahtaminen finanssikriisin myötä.

Metsäteollisuudessa isot mahdollisuudet

Suomen kannattaisi kiinnostua bioperäisen hiilidioksidin talteenotosta, sanoo Lappeenrannan teknillisen yliopiston energiatekniikan professori Esa Vakkilainen.

Syynä on erityisesti sellu, jonka kauppa käy kuumana muun muassa verkkokaupan nousun vuoksi.

Sellunkeitossa syntyy iso määrä mustalipeäksi kutsuttua bioperäistä jätelientä, jota poltetaan tehtailla sähköksi ja lämmöksi. Mustalipeä on Suomen merkittävin uusiutuva energianlähde.

Kun mustalipeä poltetaan energiaksi, bioperäinen hiilidioksidi vapautuu ilmakehään. Vakkilaisen mukaan tässä olisi Suomella valtava mahdollisuus leikata päästöjä ja muuttaa sellutehtaat teknologisiksi hiilinieluiksi.

Vakkilainen arvioi, että Suomen sellutehtailta voitaisiin kaapata talteen 2040 mennessä kymmenen miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa.

Tämä vastaisi sitä, että Suomen tieliikenteen nykyiset päästöt katoaisivat lähes kokonaan.

– Ehdotan että se joka rakentaa Suomeen seuraavan sellutehtaan, voisi ruveta miettimään demolaitosta uuden tehtaan yhteyteen. Tällä saataisiin koko sellutehdas, ei ainoastaan hiilineutraaliksi vaan hiilinegatiiviseksi.

Vakkilainen arvioi, että suuren mittakaavan talteenottolaitos maksaisi noin 300 miljoonaa euroa, demohanke noin 80 miljoonaa euroa.

Hänen mukaansa ensimmäinen iso demohanke voisi olla valtion tukema. Kaupallisesti bioperäisen hiilidioksidin talteenotto sellutehtaalla kannattaisi Vakkilaisen mukaan siinä vaiheessa, kun päästöoikeuden hinta nousisi 40–60 euroon per tonni.

Tätä nykyä hinta on 20 euron korvilla tonnilta EU:n päästökaupassa.

Monta mutkaa matkassa

Läpihuutojuttu bioperäisen hiilidioksidin talteenotto ei Suomessa ole.

Hinnan lisäksi pitäisi ratkaista hiilidioksidin loppusijoitus: Toisin kuin Norjalla, Suomella ei ole omaa paikkaa hiilidioksidin leposijaksi.

Kaasu täytyisi siis rahdata tankkerilla Pohjanmerelle ja maksaa norjalaisille loppusijoituksesta.

Toisaalta hiilidioksidin talteenoton hyväksyttävyyteen liittyy paljon kysymysmerkkejä. Esimerkiksi ympäristöjärjestöt pelkäävät, että teknologiaa voidaan käyttää keppihevosena metsähakkuiden kasvattamiseen luonnon monimuotoisuuden kustannuksella.

Kolmas keskeinen arvostelu liittyy siihen, että hiilidioksidin talteenotto voi vähentää poliittista painetta päästövähennyksiin.

Muun muassa Sitra arvioi viime viikolla, että Euroopan komission puheet hiilidioksidin talteenotosta luovat osaltaan epävarmuutta ilmastopolitiikkaan.

Vakkilaisen mukaan aiheesta olisi kuitenkin syytä käydä Suomessa perusteellinen keskustelu.

Hiilidioksidin talteenotto sellutehtailla helpottaisi nimittäin metsäteollisuuden asemaa ilmastopolitiikan kiristyessä.

Kannustimet puuttuvat

VTT:n tiimipäällikkö Tiina Koljonen sanoo, että suurin kysymysmerkki teknologian yleistymisen tiellä on lainsäädännön puuttuminen.

Koljosen mukaan yritykset eivät uskalla investoida kalliiseen teknologiaan, kun pitkän aikavälin ilmastopolitiikka on maailmalla vailla sitovia päästövähennystavoitteita.

Pariisin sopimuksessa valtiot sopivat hillitsevänsä ilmaston lämpenemistä, mutta varsinaiset päästöleikkaukset perustuvat maiden vapaaehtoisiin ilmoituksiin.

Toinen keskeinen ongelma on se, että negatiivisista päästöistä ei saa toistaiseksi korvausta. Koljosen mukaan esimerkiksi EU:n päästökauppaa voitaisiin muuttaa niin, että yritykset saisivat hyvityksen ilmakehästä poistetusta hiilidioksidista.

Koljosen ja Vakkilaisen mukaan Suomella olisi ensi vuonna EU:n puheenjohtajamaana hyvä mahdollisuus avata keskustelua negatiivisten päästöjen politiikasta.

– Suomalaisten päättäjien pitäisi vakavasti miettiä, halutaanko bio-ccs huomioida Suomen päästövähennyskeinona. Jos näin on, asia tulisi nostaa määrätietoisemmin esille EU-tason ja globaaleissa ilmastopoliittisissa keskusteluissa sekä päätöksenteossa, Koljonen sanoo.

VTT:n laskelmien mukaan myös Suomen on vaikea saavuttaa yli 85 prosentin päästövähennystavoite vuoteen 2050 mennessä, vuoteen 1990 verrattuna, ilman negatiivisia päästöjä.

1,5 asteen ilmastotavoite edellyttää, että Suomen kasvihuonekaasupäästöjen tulisi painua nollaan ja mieluiten negatiivisiksi selvästi ennen vuosisadan puoliväliä.

Lue myös:

VTT vaatii Suomelta nopeita ilmastopäätöksiä “jotta teollisuus uskaltaa investoida” – tarvitaan ydinvoimaa, tuulta, aurinkoa, hiilidioksidin talteenottoa...

Kaikki keinot käyttöön: EU haluaa nollata päästönsä vuoteen 2050 mennessä

Ihmiskunnan ratkaisevat vuodet – Jättiraportti: Ilmaston lämpeneminen voidaan rajata 1,5 asteeseen, jos päästöt nollataan ennätysnopeasti

Haminassa juhlitaan tänään, vaikka odotetuin vieras – koripallokentän kokoinen Suomen suurlippu – pysyykin viikattuna eikä sitä nosteta 100-metriseen lipputankoon.

Itsenäisyyden kunniaksi Haminassa järjestetään UMO Jazz orkesterin juhlakonsertti. Lisäksi Tervasaarella tempauksistaan tunnettu Patu Patanen järjesti oman lipunnostoseremonian.

Maailman suurin Suomen lippu piti alunperin nostaa salkoon tänään alkuillasta. Kaupunki päätti kuitenkin noin kaksi viikkoa sitten jo toistamiseen siirtää suurlipun nostamista, koska varmuutta terästangon kestävyydestä ei ole.

Varjojuhlaa Tervasaaressa

Haminan Tervasaaressa vietetään rinnakkaisjuhlaa, vaikka pääjuhla – suurlipun nosto – jäikin toteutumatta.

Höyrylaiva Hyökyn kapteeni Patu Patanen nosti maanantaina puoliltapäivin tullimakasiinin läheisyydessä olevaan noin 40-metriseen valomastoon Suomen itsenäisyyden ajan liput. Haminan kaupunki on lahjoittanut Pataselle punaisen leijonalipun, vaakunallisen siniristilipun ja nykyisen suomenlipun.

Lisäksi Patanen on saanut lahjoituksena laivaston viestiliput, joita on 20–30 kappaletta. Ne vedettiin samaan mastoon jo aiemmin.

– Liput liehuu ja fanfaarit soi, värikkäänä haminalaisena tunnettu Patanen kertoi etukäteen juhlallisuuksista.

Patasen mukaan jo tovin suunniteltuja menoja ei haluttu perua, vaikka suurlipun nosto peruuntuikin.

Myöhemmin iltapäivällä tullimakasiinin lipputankoon nostetaan vielä erikseen Suomen lippu. Tarkka aika on kello 17.04.

– Suurlipun noston piti olla kello 17. Ajattelin, että siinä menisi kuitenkin sen verran aikaa, että jos nostaisin oman Suomen lipunneljä minuuttia myöhemmin, ehtisivät se ja suurlippu salkoon suurin piirtein samaan aikaan, Patanen nauraa.

Itsenäisyyden ja suurlipputangon ohella juhlan aihetta Patasella on muitakin.

– 38 vuotta sitten Itsenäisyyspäivänä tulimme Höyrylaiva Haminaksi muutetulla aluksella tähän Tervasaarelle. Samaan aikaan Pelle Miljoona Oy lauloi Moottoritie on kuuma, ja nythän tämä tiernapoikaryhmä taas kiertää Suomea, Patanen kertoo juhlansa aiheista.

Juhlakonserttia ei peruttu

Vaikka suurlippua ei voida vielä nostaa, kaupungin muut juhlallisuudet järjestetään suunnitellusti.

UMO Jazz Orchestra konsertoi itsenäisyyspäivän merkeissä Reserviupseerikoulun Maneesissa. Ennen konserttia nautitaan juhlakahvit.

Kaupunki jakoi juhlakonserttiin 600 pääsylippua, joista kaikki on noudettu, eikä niitä enää ole jaossa. Konserttiin on kutsuttu kunniavieraita, kuten haminalaisia sotaveteraaneja.

Juhlakonsertti korvaa Haminassa itsenäisyyspäivänä aikaisemmin järjestetyn kansalaisjuhlan.

Kansalaisjuhlaan on kaupungin tiedottajan Minna Nordströmin mukaan viime vuosina osallistunut enää esiintyjät ja kourallinen yleisöä.

Muu perinteinen itsenäisyyspäivän ohjelma, kuten seppeleenlaskut ja maasotakoulun paraati järjestetään kuten ennenkin.

Kaupunki selvittää materiaalit

Venäjällä valmistetun satametrisen lipputangon lujuuslaskelmista on odotettu muutamien viikojen ajan lisätietoja, mutta riittävää varmuutta tangon kesävyydestä ei vieläkään ole, eikä tangon käyttöönottotarkastusta ole voitu tehdä.

Rakennelaskelmat tarkistaa suomalainen suunnittelutoimisto A-Insinöörit. Tämän lisäksi kaupunki on käynnistänyt oman selvityksen, jossa se tarkastaa tangon toteutuksen laadun.

– Haluamme tutkia tangon materiaalit. Millaisesta teräksestä se on valmistettu, millaiset hitsaukset on tehty. Tätä ei A-Insinöörien selvitykseen sisälly, Haminan kaupunkikehitysjohtaja Matti Filppu sanoo.

Filppu ei osaa vielä sanoa, mitä kaupungin rakennusvalvonnan toimeksiannosta teetetty selvitys tulee maksamaan. Suurlippuhankkeen kustannukset ovat nousseet jo lähelle 800 000 euroa.

Epäonninen jättitanko

Ensimmäisen kerran maailman suurin Suomen lippu piti nostaa salkoon jo Suomen lipun päivänä toukokuussa, jolloin lippu täytti 100 vuotta.

Tangon hankkiminen oli kuitenkin kesken, sillä alkuperäisen suunnitelman mukainen puinen tanko olisi tullut maksamaan aiottua enemmän. Kaupunki joutui päättämään lisämäärärahoituksen myöntämisestä hankkeelle, ja valitsi puisen tangon sijaan teräksisen vaihtoehdon, koska se tuli halvemmaksi.

Terästangon perustukset rakennettiin alkusyksystä. Venäjältä osissa kuljetettu tanko pystytettiin lokakuun lopussa.

Pystytyksen jälkeen todettiin, ettei tankoa ole valmistettu Suomessa noudatettavien eurooppalaisten standardien mukaisesti. Pietarilainen Amira Group noudatti sen sijaan Venäjällä käytössä olevia amerikkalaisia standardeja.

Haminan kaupunki ja A-Insinöörit ovat odottaneet lisädokumentteja, jotta tangon turvallisuudesta ja kestävyydestä voitaisiin olla varmoja, ennen kuin jättimäinen lippu vedetään salkoon.

Suurlippu olisi Haminaan perustetun Lippumaailman vetonaula. Lippumaailma esittelee maailman eri lippuja.

Merkittävän taiteellisen uran Suomi-palkinnot on myönnetty muun muassa muusikko Remu Aaltoselle, vaatesuunnittelija Paola Suhoselle ja elokuvaohjaaja Selma Vilhuselle.

Palkittujen joukossa ovat myös oululaistoimisto Alt Arkkitehdit, peliyhdistys Finnish Game Jam, kirjailija ja suomentaja Jyrki Kiiskinen ja Koko Jazz Club.

Kunkin Suomi-palkinnon suuruus on tänä vuonna liki 25 000 euroa.

Remun saamaa palkintoa perustellaan tuhansilla keikoilla vuosikymmeniä jatkuneen rokkielämän aikana. Hurriganesin 1970-luvulla perustanut Aaltonen oli mukana nostamassa bändiä ensimmäiseksi ulkomailla kaupallisesti menestyneeksi suomalaiseksi rockyhtyeeksi. Seitsemänkymppisen Remun viimeinen keikka oli tammikuussa.

Selma Vilhunen on tullut tunnetuksi muun muassa siitä, että hänen ohjaamansa lyhytelokuva Pitääkö mun kaikki hoitaa oli Oscar-ehdokkaana vuonna 2014. Vilhunen on kutsuttu myös Yhdysvaltain elokuva-akatemian jäseneksi. Hänen pitkä elokuvansa Tyttö nimeltä Varpu kuuluu viime vuosien merkittävimpiin kotimaisiin elokuviin, todetaan palkintoperusteluissa.

Suhosen vaatemerkkiä Ivana Helsinkiä pidetään omaleimaisena ja rajoja rikkovana. Ivana Helsinki on avannut ovia suomalaiselle vaatesuunnittelulle Pariisin muotiviikoilla vuodesta 2007 alkaen. Suhonen itse ei pääse ottamaan vastaan palkintoa ulkomaanmatkansa vuoksi.

Palkinnot jakaa kulttuuriministeri Sampo Terho (sin.).

Viime vuonna palkittiin muun muassa kirjailija-näyttelijä Anna-Leena Härkönen, ohjaaja Dome Karukoski, kirjailija-ohjaaja Neil Hardwick, kapellimestari Hannu Lintu ja muusikko Alma-Sofia Miettinen, tunnetumpi pelkällä etunimellään.

Suomi-palkintoja on jaettu vuodesta 1993.

Kahdeksan vuotta Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajana toiminut Matti Apunen jättää tehtävänsä helmikuun 2019 lopussa.

Apunen perustelee lähtöään uuden luomisella. Hän lähtee Evasta omasta halustaan.

– Olen ollut alusta saakka sitä mieltä, että Evan kaltainen think tank on organisaatio, jonka on säännöllisesti syytä luoda itsensä uudelleen. Tämä koskee tietenkin myös johtoa, Apunen kirjoittaa Evan tiedotteessa.

Ennen vuosiaan Evassa Apunen oli Aamulehden vastaava päätoimittaja. Sitä tehtävää hän hoiti vuodet 2000-2010.

Evan hallitus on jo aloittanut työn uuden johtajan löytämiseksi.

Miljardööri George Sorosin perustama unkarilainen Central European University -yliopisto ilmoitti maanantaina, että se siirtää opinto-ohjelmansa Wieniin Itävaltaan.

Yliopisto ottaa uusia opiskelijoita Wienin toimipisteeseensä syyskuusta 2019 alkaen. Korkeakoulu säilyttää myös Budapestin kampuksensa, jossa vanhat opiskelijat saavat suorittaa opintonsa päätökseen.

Soros perusti CEU:n vuonna 1991 Yhdysvaltain New Yorkin osavaltiosta käsin. Oppilaitoksessa on opiskelijoita yli sadasta maasta.

Central European Universityn mukaan Unkarin hallituksen huhtikuussa 2017 säätämä laki kohdistui siihen. Laki määräsi kovia vaatimuksia ulkomaisille yliopistoille.

CEU kertoi maanantaina, että Unkarin hallitus ei vahvistanut sopimusta, joka olisi taannut yliopistolle mahdollisuuden jatkaa toimintaansa Unkarissa.

– CEU on pakotettu ulos. Yhdysvaltalainen instituutio on ajettu pois maasta, joka on Nato-liittolainen. Eurooppalainen instituutio on karkotettu EU:n jäsenvaltiosta, yliopiston rehtori Michael Ignatieff sanoi uutistoimisto Reutersin mukaan.

Liberaalia liikehdintää eri järjestöjensä kautta rahoittava miljardööri George Soros on riitautunut Unkarin konservatiivisen ja maahanmuuttoa vastustavan pääministeri Viktor Orbánin oikeistohallituksen kanssa.

Orbán muun muassa väittää, että unkarilaissyntyinen Soros haluaa hukuttaa Unkarin muslimisiirtolaisiin.

Lue myös:

Unkari muuttaa perustuslakiaan – uusi laki tekee turvapaikanhakijoiden auttamisesta rangaistavaa

Orbánin Unkari ryhtyy kurittamaan kansalaisjärjestöjä – agenttilistalla myös suomalainen

Muokkaus 3.12.2018 kello 16.30: Keskustelu aiheesta on suljettu ja kommentit poistettu, koska keskustelussa esitettiin paljon vihamielisiä kommentteja.

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk) tyrmää rokotepakon Suomessa.

Saarikon mielestä rokotteiden määrittäminen lainsäädännössä pakollisiksi tulisi todennäköisesti lisäämään ideologista rokotusten vastustamista.

Ministerin mielestä kepin sijasta porkkana toimii monesti paremmin.

– Kannatan rokotteita voimakkaasti. Niiden avulla olemme kitkeneet monia vakavia sairauksia. Pakko on kuitenkin ajatuksena suomalaisessa ja ehkä koko länsimaisessa terveydenhuollossa aika vieras käsite, avaa ministeri Saarikko Ylelle.

– Koko hyvinvointiajatuksemme on lähtenyt aina enemmänkin valistuksesta, kannustamisesta ja rinnalla kulkemisesta, jatkaa Saarikko.

Ministerin mukaan pakottamisella on aina myös kääntöpuolensa.

– Esimerkiksi Itä-Euroopan maissa on rokotepakko tai sakkorangaistuskäytäntö. Se ei automaattisesti tarkoita, että rokotekattavuus olisi siellä parempi. Itse asiassa Suomessa on jo nykyisellään parempi rokotekattavuus kuin näissä maissa, selventää Saarikko.

Saarikko otti kantaa maanantaina aiheeseen tuoreessa kolumnissaan.

Opetusministeri väläytti rokottamista lapsilisän ehdoksi

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) ehdotti viikonloppuna selvityksen tekemistä siitä, voitaisiinko lapsen rokottaminen laittaa ehdoksi lapsilisän maksamiselle tai muille perhe-etuuksille.

Tänään maanantaina julkaistussa kirjoituksessaan Saarikko toteaa, ettei asia ole hänen mielestään niin yksinkertainen. Hän huomauttaa, että olisi käytännössä vaikeaa kytkeä sosiaalietuuksien maksatus rokotusohjelmaan, jossa rokotteita annetaan useina eri annoksina kahden kuukauden iästä aina 14-vuotiaaksi saakka.

Fiksumpi tapa olisi tarjota vaikkapa kuukauden ekstralisä niille, jotka ovat kouluikään mennessä huolehtineet perusrokotukset kuntoon. Annika Saarikko

– Minkä rokoteannoksen myöhästyminen tai puute johtaisi siis etuuden rajoittamiseen? ministeri kysyy.

Australiassa sosiaalietuuksien leikkaus rokottamattomien lasten perheiltä on Saarikon mukaan lisännyt sekä kaikki rokotukset ottavien että kokonaan rokotuksista kieltäytyvien määrää.

– Lapsilisän heikennyksen sijaan ajattelen, että fiksumpi tapa olisi tarjota vaikkapa kuukauden ekstralisä niille perheille, jotka ovat lapsen kouluikään mennessä huolehtineet perusrokotukset kuntoon, Saarikko esittää.

Keskustelu rokotepakosta sai alkunsa, kun esikouluikäinen lapsi sairastui viime viikolla tuhkarokkoon Luodossa Pohjanmaalla. Ainakin 300 ihmistä on altistunut tuhkarokkotartunnalle. Rokotekattavuus alueella on selvästi muuta maata alhaisempi.

Korjaus Ylen radiouutisten kello 12:n lähetykseen 3.12.2018: Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen esitti sunnuntaina harkittavaksi, että rokotuksen tulisi olla ehto lapsilisälle. Hän ei kuitenkaan suoraan puhunut rokotepakosta, minkä käsityksen lähetyksestämme saattoi saada.

Lue myös:

Opetusministeri Grahn-Laasonen esittää selvitystä: Rokottaminen lapsilisän ehdoksi – Italia sakottaa jo vanhempia

Sadat ovat hakeneet rokotteen tuhkarokon pelossa – lääkäri pitää uusia tapauksia todennäköisinä lähiviikkoina Luodossa

4 kysymystä suomalaisten rokotussuojasta – rokotusasiantuntija luottaa enemmän valistukseen kuin pakkoon

Ministeri Saarikko ei ymmärrä lapsensa rokottamatta jättäviä vanhempia, vetoaa Luodon äiteihin ja isiin: "Rokottakaa lapsenne"

"Tämä on aikapommi, jonka laukeamista on odotettu" – lääkärit kehottavat, että Pohjanmaalla tuhkarokolle altistuneet rokotesuojattomat välttäisivät massatapahtumia

Rokottaminen herättää vahvoja tunteita ja jakaa ihmiset eri leireihin – nyt tutkijat yrittävät selvittää, miksi

Lastenlääkäri rokotevastaisuudesta: Johtuu pitkälti tietämättömyydestä

Somekohut selittävät vain vähän rokotevastaisuudesta – osa on kieltäytynyt rokotteista aina

Entinen ministeri ja Suomen Pankin johtokunnan pitkäaikainen jäsen Esko Ollila on kuollut lauantaina.

Ollila oli 78-vuotias. Hän oli syntynyt Rovaniemellä 14. heinäkuuta vuonna 1940.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Iltalehti.

Ollila työskenteli kauppa- ja teollisuusministerinä vuosina 1982–1983 ja valtiovarainministerinä 1986–1987. Hänen puolueensa oli keskusta. Suomen Pankin johtokunnan jäsen hän oli vuodesta 1983 vuoteen 2000. Ollila oli koulutukseltaan varatuomari.

Asikkalassa tiellä 24 on sattunut liikenneonnettomuus, jossa auto törmäsi hevoseen. Autonkuljettaja ja hevonen kuolivat Vesivehmaalla tapahtuneessa kolarissa.

Ravihevosta ajanut ohjastaja oli taluttanut hevosta tien 24 yli, mutta hevonen oli pillastunut. Ravuri lähti juoksemaan tietä pitkin, ja se törmäsi vastaantulevan, Lahden suuntaan ajaneen auton kanssa.

Henkilöauton noin 65-vuotias kuljettaja ja hevonen menehtyivät tapahtumapaikalle.

Lahden suuntaan menevä kaista oli poikki pari tuntia.

Poliisi kertoo tiedotteessaan, että liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunta on käynyt paikalla ja tutkii tapahtunutta. Nimikkeinä on eläinonnettomuus ja kuolemansyyn tutkinta.

Viime viikon torstaina menehtynyt Olli Soinio oli 70-vuotias. Hän kuoli pitkäaikaiseen sairauteen sairaalassa Porvoossa.

Monipuolisesti lahjakas Soinio toimi elokuva-alalla äänittäjänä, leikkaajana, käsikirjoittajana ja ohjaajana 1970-luvun alusta kuolemaansa asti. Hän oli mukana lukuisissa elokuva- ja tv-tuotannoissa.

Soinio tunnetaan parhaiten ohjaustyöstään kauhuelokuvaklassikko Kuutamosonaatissa (1988). Aivan toisenlaista lajityyppiä edusti puolestaan lastenelokuva Rölli - hirmuisia kertomuksia (1991) ohjaus ja käsikirjoitus.

– Kyllä on mies töitä tehnyt, muistelee Heikki Soinio veljeään ylpeänä.

Julkisuutta elokuva-alan moniosaaja kuitenkin vältteli.

– Sellainen harmaa eminenssi hän halusi olla, Heikki Soinio sanoo Yle uutisille.

Olli Soinio viimeisteli uutta käsikirjoitusta aivan kuolemaansa asti. Hänen poismenonsa jätti aukon paitsi elokuva-alalle, myös läheisten sydämiin.

– Suuri persoona on poissa, Heikki Soinio sanoo liikuttuneena.

Eteläsuomalainen mies järkyttyi, kun hän sai puhelinlaskun viime vuoden kesäkuussa. Laskussa veloitettiin yli 73 euroa viidestä soitosta 118-numeropalveluun.

Hieman yli minuutin mittaisen puhelun hinta oli yli kymmenen euroa ja vajaan kolmen minuutin puhelu maksoi lähes 20 euroa.

Mies oli käyttänyt palvelua vuosia aiemmin, joten hän tiesi, että soittamisesta aiheutuu kuluja. Nyt taksa oli kuitenkin hänestä kohtuuton eikä siitä ilmoitettu etukäteen.

Sopua hinnan kohtuullistamisesta ei Fonectan kanssa löytynyt, joten mies valitti kuluttajariitalautakuntaan.

Numeropalveluiden nykyisiä hintoja on koottu jutun loppuun.

Fonecta: Asiakkaat arvostavat nopeutta

Fonectan vastineen mukaan yhtiö on tehnyt tietoisen päätöksen siitä, että hintoja ei ilmoiteta puhelun alussa. Fonecta katsoo asiakkaiden arvostavan eniten palvelun nopeutta.

Yhtiö ilmoitti, että hinnat on kerrottu kaikissa niissä kanavissa, joissa se mainostaa palveluitaan. Hinnat voi tarkistaa myös netissä tai soittamalla maksuttomaan palvelunumeroon.

Kuluttajariitalautakunta oli yksimielisesti sitä mieltä, että tämä ei riitä. Mainostaminen on eri asia kuin sopimuksen tekeminen, tässä tapauksessa soittaminen palvelunumeroon.

Fonectan olisi tullut antaa kuluttajalle tieto palveluhinnastosta puhelun alussa. Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg

– Kuluttajansuojalain säännösten perusteella on päädytty siihen, että Fonectan olisi tullut antaa kuluttajalle tieto palveluhinnastosta puhelun alussa. Se on helppo antaa esimerkiksi puhelinnauhoitteella kun numeropalveluun soitetaan, sanoo kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg.

– Jos hinta on 3,17 euroa puhelu plus 0,89 euroa kymmenen sekuntia, niin tämän sanomiseen menee alle viisi sekuntia. Ei se hirveästi palvelua hidasta.

Lautakunta: Mainosten hintatiedot eivät ole sitovia

Kuluttajariitalautakunta katsoo, että jos palvelun hintaa ei ilmoiteta etukäteen sopimusta tehtäessä, mainosten hintatiedot eivät sido. Tällöin numeropalvelu voi periä vain hinnan, joka on kohtuullinen saatuun palveluun nähden.

Lautakunta ei kuitenkaan pitänyt miehen soittamien yksittäisten puhelujen hintoja kohtuuttomina, joten se ei suosittanut hyvityksen maksamista.

Ståhlberg ei halua ennakoida, minkä suuruinen maksu voisi olla kohtuuton. Tässä tapauksessa hyvityksen suosittamista olisi voitu harkita tarkoin, jos kaikilla viidellä puhelulla olisi yritetty selvittää samaa asiaa.

Ei se hirveästi palvelua hidasta. Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg

Ståhlberg toivoo, että yritykset ottaisivat päätöksen huomioon ja että myös Kilpailu- ja kuluttajavirasto pohtisi asiaa. Virastossa aiotaan perehtyä ratkaisuun.

– Uhka siitä, että ylisuuria maksuja ei voi periä, voi johtaa siihen, että hinnat ryhdytään sanomaan puhelun alussa, arvioi Ståhlberg.

Kuluttajariitalautakunta antaa ratkaisusuosituksia yksittäisten kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiin riitoihin ja ohjaa kuluttajaoikeutta päätöksillään.

MAPEL: Hinta ei ole ongelma

Kuluttajan suojaksi säädettyjen lakien noudattamista Kilpailu- ja kuluttajavirastossa valvova kuluttaja-asiamies linjasi kolme vuotta sitten, että tieto hinnasta on annettava joko puhelun alussa tai aina kun palvelua markkinoidaan.

Numeropalveluja tarjoavat yritykset ovat valinneet jälkimmäisen vaihtoehdon.

Maksullisten puhelinpalveluiden eettinen lautakunta MAPEL pitää yritysten käytäntöä asianmukaisena. MAPEL ei ole viranomainen vaan alan itsesääntelystä vastaava luottamuselin.

– Painotamme aina sitä, että jos palvelunumeroa jossakin mainostetaan, niin siinä yhteydessä pitäisi hinta kertoa, asiamies Ilkka Lehto sanoo.

Jos se koettaisin ongelmaksi, niin se pomppaisi lähteistämme esiin. MAPEL:in asiamies Ilkka Lehto

Lehdon mukaan lautakunnan viimevuotisen selvityksen perusteella puhelujen hinnoittelu ei ole ongelma.

– Jos se koettaisin laajemmin ongelmaksi, niin se pomppaisi meidän lähteistämme esiin.

Lehdon näppituntuma on, että numeropalveluilla on vakiintunut käyttäjäkunta.

– Voisin kuvitella, että ne ovat yrityskäyttäjiä, jotka haluavat tiedon nopeasti ja helposti.

Hän arvioi, että yksityishenkilöt käyttävät palveluja satunnaisesti, joten hintaa ei yleisesti pidetä ongelmana.

Paperiset puhelinluettelot historiaa

Monet etsivät tarvittavat tiedot internetistä. Kaikilla ei kuitenkaan ole tietokonetta tai älypuhelinta. Fonecta painatti viimeiset paperiset puhelinluettelot viime vuonna.

Samaan aikaan kun paperisten puhelinluetteloiden suosio on hiipunut, ovat numerotiedustelua tarjoavat yritykset moninkertaistaneet hintojaan vuoden 2010 jälkeen. Hintojen nousua on selvittänyt muun muassa Ylen Kuningaskuluttaja parisen vuotta sitten.

Nykyisillä taksoilla esimerkiksi puhelu 020202 palveluun voi maksaa illalla, yöllä ja aamulla sekä viikonloppuna lähes 30 euroa.

Lähtökohta on, että hinnoittelu on vapaata, mutta tietysti pitää ilmoittaa hyvin asiakkaalle. MAPEL:in asiamies Ilkka Lehto

Ilkka Lehto sanoo, että eettinen lautakunta ei voi puuttua hintoihin.

– Tavallaan ainoa asia, mihin voi viitata, on yleinen kuluttajaoikeudellinen kohtuus, joka tulee lainsäädännöstä. Lähtökohta on, että hinnoittelu on vapaata, mutta hinnoittelu tietysti pitää ilmoittaa hyvin asiakkaalle.

Hintojen noususta huolimatta palveluille löytyy käyttäjiä. Esimerkiksi Fonectan 020202 palveluun tulee vuosittain noin viisi miljoonaa puhelua.

Eniro Finland ei halua kertoa 0100100 numeroon soittavien määrää, mutta ilmoittaa, että "palvelu on edelleen voimissaan ja voi hyvin".

Lue lisää:

Pu­he­lin­nu­me­ron tiedustelu pu­he­lin­pal­ve­lus­ta saattaa käydä kalliiksi – iltaisin ja viikonloppuna hinta voi olla pari kymppiä (Kaleva 17.4.2018)

Paperinen puhelinluettelo historiaan – Suomen viimeinen paperiluettelo painettiin Keski-Suomeen

Soitto numerotiedusteluun voi maksaa jopa 10 euroa minuutissa

Numerotiedustelun hintaa ei kerrota puhelun alussa - koska ei ole pakko

Parin sadan euron kännykkälasku järkytti – syynä soitot numerotiedusteluun

Moni näkövammainen maksaa turhaan numerotiedustelusta

Kolme ja puoli -vuotias ei saanut unta. Sängyssä moni asia tuntui pyörivän väsyneessä mielessä, ja niistä keskusteltiin yhdessä hiljaa supattaen. Oli hieman ikävä isää ja äitiä. Oli pelottavia mörköjä. Sukulaisen taannoiset hautajaiset tulivat mieleen. Silloin pieni poika pisti pimeydessä tädille aika pahan.

– Kuka on minun kanssani sitten kun minä…?

Tämän jälkeen tätikään ei saanut unta.

Ihminen on läpikotaisen sosiaalinen. Opimme vuorovaikutuksessa kaiken, ja ilman kontaktia toiseen ihmiseen on ihmiseksi vaikea kehittyä. Tutkimukset Romanian orpokodeissa kasvaneista lapsista ovat tästä karmiva esimerkki. Ilman riittävää ihmiskontaktia kasvaneilla lapsilla oli sosiaalisten ja kognitiivisten taitojen kehityshäiriöitä, sekä poikkeavuuksia aivojen toiminnassa, vielä adoption jälkeenkin.

Yksinäisyys näkyy aikuisiälläkin aivoissa. Kokeissa on havaittu, että yksinäisiksi itsensä kokevien aivoissa tarkkaavuuteen liittyvät toiminnot ovat poikkeavia. Yksinäiseksi itsensä kokevan huomio kiinnittyy herkemmin negatiivisiin signaaleihin ja heikommin positiivisiin signaaleihin sekä mielihyvään, mutta vain sosiaalisissa tilanteissa. Tämä voi entisestään vaikeuttaa toisten seuraan hakeutumista.

Joukkoon kuuluminen on tärkeää läpi elämän. Yksilökeskeisissäkin kulttuureissa haetaan jatkuvasti toisten hyväksyntää ja palautetta. Ihmiset oppivat toisiltaan, mitä arvostetaan ja mitä kannattaa tavoitella. Menestymisen määrittävät lopulta toiset ihmiset.

Ketjun viimeisessä viestissä luki ”enkö merkitse teille mitään”?

Kenties tästä syystä ihmiset hakevat kontaktia toisiin joskus hinnalla millä hyvänsä. Taannoin eräs twitterinkäyttäjä kutsui minua idiootiksi. Annoin pikkumaisuudelleni silloin vallan ja kävin katselemassa haukkujan profiilia. Tutkiskelin, minkälaisia viestejä hän tuppaa lähetellä. Voittopuolisesti negatiivisia. Toisten haukkumista, nälvimistä. Huomasin, että eräänä iltana viestejä oli lähtenyt liuta. Kukaan ei kuitenkaan ollut vastannut. Ketjun viimeisessä viestissä luki ”enkö merkitse teille mitään”?

Iso Britannia nimitti tänä vuonna yksinäisyysministerin. Asia huolestuttaa, sillä yksinäisyys ja eristäytyminen muista ovat tutkimusten mukaan yhteydessä monenlaisiin terveysongelmiin, ja yksinäisyyden pelätään lisääntyvän. Erään meta-analyysin mukaan sekä koettu yksinäisyys, eristyneisyys toisista että yksinasuminen liittyvät lisääntyneeseen kuolleisuuteen. Tuoreessa suomalaistutkija Christian Hakulisen laajaan brittiaineistoon perustuvassa seurantatutkimuksessa yksinäisyys ja eristyneisyys lisäsivät riskiä kuolla sydänkohtaukseen tai halvaukseen. Tärkeä havainto tutkimuksessa oli se, että tätä yhteyttä selittivät kuitenkin suurimmaksi osaksi tunnetut terveyteen liittyvät riskitekijät, kuten tupakointi ja ylipaino. Usein ongelmat kulkevat käsi kädessä.

Muistan nämä hetket, koska ne ovat merkinneet, että minä olen jollekin, edes ohimennen, tärkeä.

Yksinäisyyden vastakohta, eli se, että kokee olevansa merkityksellinen toisille, rakentuu monenlaisista asioista. Sitä tukevat ihmissuhteet ystäviin, sukulaisiin ja kollegoihin. Sitä voi mielestäni tukea myös vuorovaikutus ventovieraiden kanssa. Omaan muistiini on rakentunut kirjasto satunnaisista kohtaamisista tuntemattomien kanssa. Kerran liikennevaloissa vieras nainen osoitti yhtäkkiä taivaalle ja tokaisi minulle.

– Katso!

Ihailimme hetken yhdessä joutsenten muuttoauraa.

Toisen kerran liikennevaloissa eräs luuli minun vahingossa kävelevän kuorma-auton eteen.

– Ei, älä, hän huusi.

Muistan nämä hetket, koska ne ovat merkinneet, että minä olen jollekin, edes ohimennen, tärkeä. Ja koska ne kertovat siitä, että vaikka elämä koetaan yksin, voi kokemuksia jakaa.

Voisiko tässä olla mahdollisuus yksinäisyyden torjumiseen? Lisää arjen kohtaamisia, joissa jakaa hetken tunteen, kokemuksen tai ajatuksen toisen kanssa.

Joukkoon kuulumisen kokemus on helpompi saada aikaan, jos siihen osallistuu moni.

Me emme ole ilman toisia.

Mitä vastasin pienelle pojalle, joka keskellä yötä osasi pohtia kuoleman loputonta yksinäisyyttä?

Sanoin sen, mitä heti tuli mieleen. Muistelimme yhdessä kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat pojalle läheisiä, ja jotka häntä rakastavat. Keksittiin onneksi monia.

Ehkä väistelin kysymystä, syystä. Tai ehkä annoin sittenkin oikean vastauksen.

Me emme ole ilman toisia. Toiset muovaavat meidät. Toiset elävät meissä niin kauan kuin elämää on. Ja toisissa me elämme sen jälkeenkin.

Poika tuntui tyytyvän vastaukseeni.

– Sinä olet minun kanssani, hän totesi vielä.

Sitten hän kääntyi puoleeni, ojentaen kättään.

– Tässä, hän kuiskasi.

– Mitä siinä on, kysyin hiljaa.

– Räkää, kuului filosofin vastaus.

Pian nukuttiin.

Katri Saarikivi

Kirjoittaja on tutkija, joka johtaa empatian ja laadukkaan vuorovaikutuksen mekanismeja selvittävää projektia Helsingin yliopiston Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä. Hän haluaa ymmärtää paremmin todellisuutta, ei olla oikeassa. Hän ei ole ”vihervassari”, ”äärioikeistolainen” tai ”tolkun ihminen”.

Kerroin joskus kiinanopettajalleni, että olin ostanut puolisolleni syntymäpäivälahjaksi kirjan. Opettaja tuijotti minua hämmentyneenä.

– Vihaatko häntä? mies kysyi.

Purskahdin nauruun. Kielsin ja kerroin, että olin vastavuoroisesti saanut kyseiseltä ihmiseltä joululahjaksi kirjan.

– Kirjan! Loukkaannuitko? Miksi hän ei ostanut sinulle vaikkapa kallista laukkua?

Kiinalainen kolmekymppinen kaupunkilaismies ei mitenkään voinut uskoa, että jokin niin tylsä esine kuin kirja voisi olla haluttu lahja.

Opettajani edusti mielipiteissään toki vain tiettyä näkökulmaa, mutta lahjakeskustelu oli silti kuvaava: lahjoihin ja niiden antamiseen kytkeytyy joka kulttuurissa sääntöjä, ja Kiinassa näitä sääntöjä on paljon.

Sen vuoksi Pekingissä ei kannata vuoden lopulla selata suomalaisia joulumainoksia. Muuten saattaa päätyä kertomaan ystävälleen, että haluaa tästä eroon.

Palataan siihen myöhemmin, mutta puhutaan ensin hetki siitä, miten lahjoja tulisi antaa.

Ensinnäkin, lahjat ovat Kiinassa tärkeitä. Ne ovat olennainen sosiaalisten suhteiden rakennusaine, ja Kiinassa nuo suhteet ovat erityisen merkittäviä. Niille on jopa oma sanansa: guanxi.

Bisnestä ei tehdä koskaan ilman lahjoja. Liikeillallisiin ja sopimusten allekirjoittamiseen kuuluu yleensä lahjanvaihtoseremonia. Ystäväni yrittäjäkodissa yhdeltä liikekumppanilta saadut kauniit teepakkaukset säästettiin ja annettiin seuraavalle tuttavalle. Ele oli tärkein.

Usein pakkaus onkin sisältöä tärkeämpi: lahjan on näytettävä komealta. Juhlapäivien alla kauppoihin ilmestyy pinoittain salkun kokoisia kauniita pahvilaatikoita, joihin on pakattu erilaisia herkkuja. Niitä kuskataan sukulaisille ja tuttaville yhtä tiheässä jakeluverkossa kuin Juhlapöydän konvehteja joulukuisessa Suomessa.

Lahjat kannattaa myös painaa mieleen. Jos on saanut sellaisen, pitää muistaa viedä vastalahja. Todellinen ammattilainen pitää lahja-aikaan kauniisti pakattua varalahjaa laukussaan. Jos sattuu saamaan paketin, voi siihen vastata saman tien.

Jotkut kuulemma pitävät jopa kirjaa annetuista lahjoista ja niiden arvosta. Sukulaisen lapselle on hyvä antaa sama summa, jonka sukulainen on tuonut oman perheen lapsille. Enemmän olisi tuhlausta ja vähemmän tekisi antajasta pihin.

Raha on nimittäin Kiinassa perinteinen lahja. Sitä jaetaan lapsille uutena vuotena punaisissa kirjekuorissa. Häälahjaksi on hyvä tapa antaa vaikkapa 600 tai 800 juania eli noin 75 tai 100 euroa (ellei ole rikas ja anna 8 000). Kahdeksan ja kuusi ovat onnea tuovia numeroita.

Nykyisin rahan kanssa pitää olla aiempaa varovaisempi, sillä rahalahja saatetaan helposti kytkeä korruptioon. Punaisia kuoria ei siis kannata lykkiä kenen tahansa käteen.

Mitä sitten uskaltaa antaa? Kun menin vuosia sitten ensimmäistä kertaa kiinalaiseen kotiin syömään keskisyksyn juhlan aikaan, panikoin siitä, mitä voisin viedä isäntäperheelle. Kysyin ystävältäni neuvoa ja opin, että hedelmät ovat usein tervetullut lahja. Ostin melonin ja pinkinpunaisen lohikäärmehedelmän.

Myöhemmin tajusin, että vältin selkkauksen sattumalta. Jos olisin vienyt päärynöitä, olisin saattanut tulla sanoneeksi, että haluan kutsujasta eroon.

Päärynä kiinaksi kuulostaa nimittäin samalta kuin sana lähteä. Ja se on huono asia.

Kiinassa oppii nopeasti, että se, mikä kuulostaa pahalta, on uskomusten mukaan pahasta. Numero neljä kuulostaa kuolemalta, ja siksi monissa taloissa ei ole kerroksia neljä tai neljätoista. Varmuuden varalta lahjaksikaan ei ehkä kannata viedä neljää kappaletta asiaa.

Neljä päärynää saattaisi olla viimeinen niitti ystävyydelle.

Lahjojen tärkeydestä kertoo se, että jokaisessa kiinan oppikirjassa on niistä luku. Vuosien kuluessa olen oppinut, että päärynöiden ohella huonoja lahjaideoita ovat muun muassa sateenvarjot ja terävät esineet: molemmilla voi vihjata erohaluistaan.

Kieltolista on pitkä ja yllättävä. Onneksi en kertonut kirjalahjasta kauhistuneelle opettajalleni, että olen antanut puolisolleni myös kengät. Sana xié, kenkä, kuulostaa aivan samalta kuin sana xié, paha.

Pahin moka saattaisi kuitenkin olla kello. Etenkin, jos sellaisen antaa vanhalle ihmiselle. Kellot nimittäin viittaavat hautajaisiin ja osoittavat, että aika on kulumassa loppuun.

Hyvää joulua vaari, odotan innolla kuolemaasi!

Toki tavat ovat muuttuneet, ja kengät tuskin johtavat oikeasti kiinalaisparin eroon. Mutta koska lahjan antamisella ei halua vahingossa loukata sen saajaa, miksi ei muistaisi ajatella maan tapoja.

Siispä kun olet menossa Kiinassa kylään, unohda kukat ja osta hedelmiä. Kukat kuuluvat vain rakastavaisille tai hautajaisiin, ystäväni sanoo. Tai kuten opettajani asian ilmaisi:

– Kuinka turhaa! Nehän kuolevat.

Mutta entä jos Kiinassakin haluaisi välttää materiaa? Jos punaisessa kuoressa olisikin viesti, jossa kerrottaisiin, että seteleillä on ostettu ruokaa maailman lapsille?

Ehkä pitää ennen uutta vuotta kysyä vanhasta kielikoulustani.

Puolan mustaa kultaa on hankala tavoittaa. Ensin vajaan kilometrin matka hissillä suoraan alaspäin, sen jälkeen kolme kilometriä tarpomista loputtoman tuntuisissa ja paikoin säkkipimeillä kaivoskäytävillä.

Mutta tässä sitä nyt on. Mustanharmaa kivihiili välkkyy 300 metriä leveänä ja kaksi metriä korkeana esiintymänä viimeisen käytävän seinässä.

Vieressä parikymmentä kaivosmiestä valmistelee oranssia kaivoskonetta käyttökuntoon. Japanilaisvalmisteisessa koneessa on kaksi valtavaa, pyörivää terää, joiden avulla se repii hiilen seinämästä kuljettimelle.

Yhdellä vedolla kone louhii noin metrin levyisen hiiliauman. Käytävän hydraulista kattoa siirretään samaa tahtia reunaan päin, ettei yläpuolella oleva 990 metrin maakerros romahtaisi kaivosmiesten niskaan.

Onneksi kone ei ole vielä käynnissä. Silloin käytävä muuttuu tukahduttavan kuumaksi ja täyttyy melusta ja hiilipölystä.

– Olosuhteet ovat erittäin rankat, sanoo kaivosmies Tomasz.

Hän on työskennellyt kaivoksessa kymmenen vuotta. Eläkkeelle pääsee 25 vuoden rupeaman jälkeen. Naisia ei maan alla näy lainkaan.

– Minulla on kaksi tytärtä. He tuskin tulevat tänne töihin, Tomasz sanoo.

Bogdankan hiilikaivoksella menee hyvin. Kova kysyntä on nostanut kivihiilen hinnan korkealle, yli 70 dollariin tonnilta. Vielä muutama vuosi sitten tonnista maksettiin vain 40 dollaria.

– Bogdankan tuotanto on kustannustehokasta. Meillä on markkinoiden halvin hiili, ja koska hiilestä on pulaa, saamme sen kaupaksi helposti, sanoo kaivoksen toimitusjohtaja Artur Wasil.

Hänen mukaansa kaivos kaavailee tuotannon laajentamista uuteen esiintymään nykyisen pohjoispuolelle. Kun suunnitelmat toteutuvat, Bogdankassa riittää hiiltä vielä 50 vuodeksi nykyisellä yhdeksän miljoonan tonnin vuosituotannolla.

Eli noin vuoteen 2068. Esimerkiksi Euroopan komission kaavailuissa fossiilisista polttoaineista pitäisi kuitenkin päästä eroon jo 30 vuotta aiemmin.

Puolassa käy selväksi, että näin ei tule tapahtumaan. Puolan hallitus julkisti hiljattain energiantuotannon strategiansa, jonka mukaan hiilen tuotanto aiotaan pitää nykyisellä tasollaan vuoteen 2040.

Puola tuottaa nyt noin 80 prosenttia sähköstään hiilellä. Strategian mukaan osuus laskee 50 prosenttiin sähkönkulutuksen kasvaessa. Mutta energiassa mitattuna hiilisähkön määrä säilyy ennallaan.

– Mielestäni meidän on lakattava ajattelemasta tunteellisesti ja mietittävä enemmän käytännön puolta, Wasil sanoo.

Hänen mukaansa hiilisähkön tuotanto on tehostunut. Nykytekniikalla hiilitonnista saadaan irti enemmän energiaa kuin aiemmin. Hiilestä on mahdollista tuottaa myös vetyä, joka on päästötön polttoaine.

Sitä paitsi vaihtoehdot ovat vähissä. Puolassa ei ole juuri vesivoimaa eikä lainkaan ydinvoimaa, joskin maa kaavailee ensimmäisen ydinvoimalansa käynnistämistä joskus 2030-luvulla.

Energiaa tuotetaan myös venäläisellä maakaasulla. Tuulisähköä tuotetaan jonkin verran. Uutta tuotantoa kaavaillaan merelle. Uudet lupaehdot tekevät tuulivoiman rakentamisesta maalle kuitenkin hyvin hankalaa, koska varoetäisyydet asutukseen ovat Euroopan pisimmät.

Niinpä jäljelle jää hiili. Bogdankan kaivoksessa on 5 500 työntekijää. Päälle tulee vielä 1 500 alihankkijaa. Jos välilliset työpaikat lasketaan mukaan, kaivos työllistää Lublinin seudulla Itä-Puolassa parikymmentätuhatta ihmistä.

Kaivosyhtiö korvaa rakennuksille aiheutuvat vahingot

Maan alla selviää, että kivihiilen louhiminen on työvoimavaltaista hommaa. Iso osa työstä on rakentamista. Esimerkiksi huoltotunnelit pitää tukea teräskaarilla puolen metrin välein, koska paikallinen kivilaji on pehmeää. Tunneleita on satoja kilometrejä.

Kaivoskoneet kootaan osista maan alla. Myös kilometrien mittaiset liukuhihnat on rakennettava osa kerrallaan. Kaikki tarvikkeet tuodaan alas hissillä.

Työntekijän tehtävän tunnistaa kypärän väristä. Ruskeakypäräiset ovat kaivosmiehiä. Sinikypärät sähkömiehiä. Valkokypärät työnjohtajia.

Kaikki vastaantulijat tervehtivät kättelemällä. Toisinaan vastaan tulee pieni juna, joka kulkee katosta ripustetulla kiskolla. Junalla kuskataan tarvikkeita ja kaivosmiehiä.

Hiili kulkee maan alla liukuhihnalla. Juniin se lastataan vasta maan päällä, asiakkaille vietäväksi.

Oppaamme Marcin Wróbel harppoo tottuneesti pitkin pimeää käytävää otsalampun valossa. Hän on edennyt kaivosmiehestä työnjohtajaksi ja pitää työstään.

Into paistaa miehen kasvoilta, kun hän kuvailee hiilen kaivamisen nyansseja. Kaivoskoneen edetessä tunnelin annetaan luhistua siirreltävän katon toisella puolella. Samalla maa vajoaa, mikä toisinaan vaurioittaa pinnalla olevia rakennuksia. Wróbelin mukaan kaivosyhtiö korvaa mahdolliset vahingot.

Mutta Bogdankan päällä on enimmäkseen peltoa ja metsää. Siksi kaivosta pystytään laajentamaan. Puolan merkittävämmällä hiilentuotantoalueella Sleesiassa tuotantoa on jouduttu paikoin rajoittamaan, koska kaivosten lähellä on kaupunkeja, kuten Katowice.

Kaivosmiehet on vahva poliittinen voima

Tämä Sleesian keskuskaupunki isännöi eilen sunnuntaina alkanutta YK:n ilmastokokousta. Kokouksessa on tarkoitus sopia, miten kolme vuotta sitten solmittu Pariisin ilmastosopimus pannaan täytäntöön.

Kokouksen isäntämaa Puola ei ole kunnostautunut ilmastonsuojelussa. Päinvastoin. Hiileen nojaavan energiantuotannon lisäksi Puola on toiminut EU-tasolla jarrumiehenä, kun yhteisiä ilmastotavoitteita ja lainsäädäntöä on käsitelty.

Hiilen tuotanto on kyllä vähentynyt kommunismin ajoista. Mutta ei siksi, että Puolassa oltaisiin huolissaan ilmastosta.

– Tämä johtuu lähinnä taloudellisesta paineesta. Ei ympäristön tai politiikan takia, sanoo Wojciech Janicki.

Hän on talousmaantieteen laitoksen johtaja Marie Curie-Sklodowska -yliopistossa Lublinissa. Janickin mukaan kaivoksia on jouduttu sulkemaan siksi, että valtionyhtiöiden tuotanto on ollut niin tappiollista.

Yhtiöt ovat tehneet voittoa vain kolmena vuonna viimeisen 30 vuoden aikana, viimeksi viime vuonna. Samaan aikaan yksityiset kaivokset ovat olleet voitollisia. Voitollinen Bogdanka on pörssissä noteerattu yhtiö, jonka suurin omistaja on valtiollinen Enea.

Vaikka hiilentuotanto on laskenut, sen käyttö ei ole. Erotus katetaan tuonnilla. Puolaan on tuotu tänä vuonna enemmän hiiltä kuin koskaan aiemmin, valtaosa Venäjältä.

Janickin mukaan on epätodennäköistä, että Puola ryhtyisi rajoittamaan hiilen tuotantoa ja käyttöä. Kaivosmiehet ovat vahva poliittinen voima Puolassa.

– Hiilikaivossektori työllistää noin satatuhatta ihmistä. Heidän perheensäkin äänestävät. On helppo laskea, miten paljon ääniä poliitikko voi joko voittaa tai hävitä riippuen siitä, mitä hän tästä asiasta lausuu, Janicki sanoo.

Alasajon sijaan kotimaista hiilentuotantoa halutaankin Puolassa pönkittää.

– Sähköntuotannon suhteen Puola voi olla omavarainen. Hallitus hakee omavaraisuutta hiilen kautta, koska Puolan hiilivarat ovat valtavat, Janicki kertoo.

Niinpä näkymät ovat valoisat myös maan alla hiilivarojen äärellä ahertaville Bogdankan kaivosmiehille. Marek, 37, kiinnittää kaivoskoneeseen uusia teriä. Hän on kaivanut hiiltä 14 vuotta.

– Hiilellä on tulevaisuutta vielä pitkään. Ilman hiiltä ei ole tulevaisuutta, Marek sanoo.

– Olen työläinen. Ei täällä huomaa, että länsimaat haluavat päästä eroon hiilestä. Mutta ehkä 20–30 vuoden päästä, pohtii Tomasz.

Autokuski on tuomittu Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen kahdesta törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

Iäkäs naiskuljettaja ryhtyi etsimään 80 kilometrin tuntinopeudessa apukuljettajan penkillä olleesta kassista hälyttävää puhelintaan ja vastasi soittoon. Yhdellä kädellä rattia pidellyt kuski menetti autonsa hallinnan, ja auto suistui suoralla tiellä vastaantulevien kaistalle.

Seuranneessa yhteentörmäyksessä toisessa autossa olleet kaksi ihmistä menehtyivät. Kuolonkolari sattui tammikuun 2018 alussa valtatiellä 12 Hollolan Sairakkalassa.

Ehdollisen vankeusrangaistuksen lisäksi tuomittu määrättiin ajokieltoon ja erilaisiin korvauksiin oikeuskuluista sekä menehtyneiden oikeuslääketieteellisestä ruumiinavauksesta.

Vakuutusyhtiölle tuomittu velvoitettiin maksamaan korvauksia tapahtuneesta noin 15 000 euroa.