Holstein-rotuinen sonnivasikka syntyi Puolangalla Mustolan tilan navetassa perjantaina marraskuun 29. päivänä satojen ihmisten katsellessa. Silmäparit eivät olleet paikan päällä, vaan seurasivat tapahtumia Ylen navettasuoran kautta.

Sonnivasikan isä ei poikimisen tai edes keinosiemennyksen aikana ollut lähimaillakaan, sillä Lana-lehmä siemennettiin kanadalaisen sonnin spermalla. Kanadassa asustelevan sonnin nimi on Sandy-Valley Chamonix ET.

Lanan siemennys tehtiin lypsykarjarotuisella sonnilla, jotta navettaan saataisiin uutta lypsykarjaa noin 70 lehmän navettaan. Sonnin syntyessä sen kohtalo on kuitenkin lähes varmasti lihakarjana. Lanalle poikiminen on tuttu juttu, sillä se oli jo kolmatta kertaa tiineenä.

Lauantaina navettasuorassa syntyi toinenkin vasikka, joka sekin oli sonni.

Puolangalla, niin kuin muuallakin Suomessa, vasikan kohtalo on pitkälti sukupuolesta kiinni.

Sonnivasikat muuttavat nuorena

Jo kolmen viikon ikäisenä sonnivasikka joutuu jättämään synnyinnavettansa taakseen. Sonnit muuttavat yleensä tuossa iässä juottokasvattamoon.

Siellä niitä kasvatetaan nestemäisellä rehulla tai rehun ja maidon sekoituksella. Sonnivasikat vieroitetaan maidosta pikkuhiljaa ja kasvatetaan märehtijöiksi.

Viiden tai kuuden kuukauden ikäisenä sonnin elämä muuttuu jälleen, kun se siirtyy kolmanteen ja viimeiseen kasvatuspaikkaan.

Toisinaan samalta tilalta saattaa löytyä myös useampi eri vaiheen kasvattamo, jolloin sonni viettää pidemmän ajan samassa paikassa.

Puolangan sonnivasikka onkin siinä mielessä erikoisasemassa, että se muuttaa muutaman viikon iässä naapurinavettaan kasvamaan.

Puolentoista vuoden iässä sonnin elämä on lähestymässä päätepistettään. Sonni on kasvanut lihantuotannon näkökulmasta täysikasvuiseksi.

Viimeinen matka suuntautuu teurastamolle. Siellä sonni tainnutetaan lävistämällä pulttipistoolilla eläimen aivot, jonka jälkeen eläin tapetaan viiltämällä kaula auki ja valuttamalla veret ulos.

Puolangalla kasvanut sonni viedään todennäköisesti Jyväskylään tai Kauhajoelle teurastettavaksi. Kainuussa ei ole teurastamoa.

Lehmät elävät sonneja pidempään

Hiehon syntyessä se jää tilalle kasvamaan uudeksi lypsylehmäksi. Ensimmäinen siemennys sille tehdään kahden vuoden iässä. Tämän jälkeen lehmä poikii vielä kerran tai kaksi. Lehmän tiineys kestää yhdeksän kuukautta.

Myös hiehot joutuvat toisinaan kasvatettavaksi lihatuotantoon, sillä niitäkin syntyy liikaa suhteessa siihen, montako uutta lypsylehmää tarvitaan.

Hiehot teurastetaan hieman nuorempina kuin sonnit. Ne nimittäin alkavat syödä rehua isommalla summalla kuin mitä niistä saa teurastettaessa. Lisäksi niiden liha on parempaa nuorena.

Lypsylehmät taas joutuvat yleensä teuraaksi noin viiden vuoden iässä, mutta poikkeuksiakin on. Jotkut lehmät elävät jopa kymmenen vuoden ikään, mikäli pysyvät terveenä ja lypsävät tarpeeksi. Niidenkin liha menee lopulta syötäväksi.

Viime aikoina lehmien ikää on pyritty pidentämään utareterveyttä, tiinehtymistä ja rakennetta tarkkailemalla jalostuksen yhteydessä. Näin eläimet pysyvät pidempään terveinä ja tuotantokuntoisina.

Vain harvoin lehmät saavat pitää henkensä sen jälkeen, kun ne eivät enää lypsä. Puolangan Mustolan tilalla on yksi poikkeuksellinen jersey-rotuinen eläkeläislehmä. Frua-niminen lehmä ei enää lypsä, mutta ei myöskään ole menossa teuraaksi.

Yhä useampi nauta kasvaa syötäväksi

Suomessa on nykyisin noin 260 000 lypsävää lehmää. Niiden määrä on laskenut koko ajan, sillä jalostuksen ja ruokinnan kehittymisen myötä lehmät lypsävät yhä enemmän. Yhden lehmän vuosituotto on kasvanut tuhansilla kiloilla viime vuosikymmenien aikana.

Lypsykarjan vähentyessä on yhä vähemmän myös lihakarjaksi meneviä sonnivasikoita. Sen vuoksi lihakarjan kasvattaminen on yleistynyt, vaikka Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan lihakarjalla on huomattavasti suurempi hiilijalanjälki kuin maidontuotannon sivutuotteena syntyvällä lihalla.

Viimeisen 20 vuoden aikana lihakarjan osuus on hiljalleen kasvanut Suomessa 10 prosentista 20 prosenttiin. Lihakarjavasikoita tuottavia emolehmiä on Suomessa 60 000.

Naudanlihaa toki tuodaan paljon myös ulkomailta, kuten Brasiliasta ja Australiasta. Yhteensä sitä tuodaan Suomeen noin 20 miljoonaa kiloa. Kotimaista naudanlihan tuotantoa on noin 80 miljoonaa kiloa.

Spermaa kuskataan ympäri maailmaa

Holstein-rotuisten lehmien kohdalla on aivan normaalia, että siemenet tulevat toiselta puolen maapalloa. Samaa rotua kasvatetaan ympäri maailman ja parhaat jalostukset on tehty Kanadassa.

Toisinaan lehmiä siemennettäessä voidaan päättää, että halutaan tehdä lypsylehmän ja liharotuisen sonnin sekoitus. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, ettei lehmä lypsä tarpeeksi hyvin. Näin syntyvä vasikka valitaan suoraan lihantuotantoketjuun.

Nykypäivänä on mahdollista hankkia myös sekstattuja eli sukupuolen mukaan valikoituja siemeniä. Ne ovat kuitenkin selvästi kalliimpia. Holstein-rotuisten, eli mustavalkoisten lehmien siemenet tulevat nykypäivänä ympäri maailmaa.

Suomessa ei ole enää siemennyssonneja ollenkaan, vaan ayrshire-lehmien siemenet tulevat Tanskassa sijaitsevasta Pohjoismaiden yhteisestä Viking genetics -siemenpankista.

Nykyään suomalaisista lypsylehmistä noin puolet on holsteineja ja puolet ayrshirejä. Lisäksi Suomessa on hieman esimerkiksi suomenlehmiä ja jersey-rotuisia lehmiä.

Jutun lähteenä on käytetty maa- ja metsätaloustieteen dosentti Arto Huuskosta sekä Helsingin yliopiston yliopistotutkija Anni Halmemies-Beauchet-Filleauta.

Olivatko jutussa mainitut asiat vasikan elinkaaresta tuttuja sinulle? Osallistu keskusteluun kello 22:een saakka. Täällä voit ehdottaa nimiä Navettasuorassa syntyneille vasikoille.

Lue myös: Näin suomalaiset käyttävät maitotuotteita: Maitolasit häviävät ruokapöydistä, juustoa popsitaan enemmän kuin koskaan

Korjaus 30.11.2019 klo 18.29 Puolangalla kasvanut sonni viedään todennäköisesti Jyväskylään tai Kauhajoelle teurastettavaksi. Aiemmin virkkeessä kerrottiin teurastuksen tapahtuvan Nurmossa.

Näky on epätodellinen. Entisellä pellolla kasvaa kuusia, jotka poikkeavat tavallisesta niin kokonsa kuin näkönsä puolesta.

Osa kuusista on muodoltaan luonnottoman pyöreitä, osassa vihreitä oksia on pallomaisesti vain rungon yläosassa, kun taas osassa latvus on hädin tuskin aikuisen ihmisen polven korkeudella.

Kuuset on istutettu pellolle jo parikymmentä vuotta sitten, joten niiden pitäisi olla normaalisti jo ensiharvennusvaiheessa.

Asiantuntijan mielestä puiden kasvu on kuitenkin jäänyt niin olemattomaksi, ettei harvennusta tarvitse edes miettiä.

– Tämä ei ole hyvä esimerkki hiilensidonnasta. Tämän omistaja ei tule koskaan saamaan tähän sijoitettuja eurojaan takaisin, toteaa Suomen metsäkeskuksen metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes.

Pienet puut eivät sido hiiltä samalla tavalla kuin normaalisti kasvanut metsä.

Epäonnistumisen taustalla on monta syytä: turvemaalla kasvaa runsaasti heinää, heinikon vuoksi myös myyriä on paljon, ja paikan alava sijainti on altis hallalle.

Myös ravinnetasapaino on Remeksen mukaan ollut ongelmallinen.

– Tässä on kaliumin puutetta, joka on tuhonnut kasvustoja. Osa puista on jopa kuollut.

Metsitettävää satoja tuhansia hehtaareita

Suomessa on metsiä noin 73 prosenttia maa-alasta. Lisää metsitettävää pinta-alaa on kuitenkin olemassa, sillä esimerkiksi maatalouskäytöstä on poistunut noin 250 000 hehtaaria avonaista tai vähäpuustoista maata.

Peltoa vapautuu maanviljelyksestä lähivuosina lisää vielä pari sataa tuhatta hehtaaria. Myös nykyisestä turvetuotannosta vapautuu alueita, joista ainakin osa on mahdollista metsittää. Metsitys on tärkeää, sillä sitä pidetään tehokkaana keinona lisätä hiidensidontaa ja hillitä ilmastonmuutosta.

Markku Remeksen mukaan tällaisten alueiden metsitys on kaikkine jälkitöineen iso ja kallis urakka.

– Se on ehkä 1,3 miljardin euron urakka. Sen maksaa metsänomistaja tai yhteiskunta – riippuen siitä, minkälaisen ilmasto- ja tukipolitiikan me valitsemme.

Oikea puulaji oikealle kasvupaikalle

Epäonnistuneesti metsitetty pelto kuuluu iisalmelaiselle Pasi Bergille. Hän on ollut itse aikoinaan heinimässä kyseistä taimikkoa ja kantanut sinne käsipelissä 1 200 kiloa booriravinnetta.

– Ei kai tähän ole kukaan väärin neuvonut, mutta maapohja ei ole ollut tähän soveltuva, Berg sanoo.

Hänen mielestään pellon maapohja olisi pitänyt tutkia paremmin ennen metsitystä.

Metsänhoidon johtava asiantuntija Markku Remes on samaa mieltä. Hänen mukaansa osa pellon metsityksistä on selkeästi epäonnistunut, kun taas osasta on saatu suorastaan huipputuloksia.

– Metsitys täytyy tehdä harkiten. Jos lähdetään tekemään, se pitää tehdä kunnolla.

Metsänomistajan varauduttava kustannuksiin

Remes muistuttaa, että kaikki pellonmetsityskohteet kärsivät liiasta heinästä, joten se on otettava laskelmissa jo etukäteen huomioon. Muita kustannuksia ovat muun muassa ravinnetaloudesta huolehtiminen ja myyräntorjunta.

– Varoja voi mennä 2 500–3 00 euroa hehtaarilta, jopa enemmänkin. Aika harva metsänomistaja on siihen varautunut.

Pasi Berg ei halua arvioida, mitä hänen kuuden hehtaarin istutusalansa on tullut kaikkinensa maksamaan. Hän ei myöskään usko, että hän voisi saada epäonnistuneeseen pellon metsitykseen laitettua rahaa koskaan takaisin.

– Tämä raivataan pois ja muokataan uudelleen. Tämä pätkä pitää vain unohtaa välistä.

Lue myös:

Mullistava tutkimustulos: Puiden istuttaminen on tehokkaampi ja halvempi kuin mikään muu ilmastonmuutoksen torjuntakeino

Metsää katoaa Suomesta lannan levityksen ja kaupungistumisen tieltä – Luken tutkimus: Raivausta voisi suitsia maksuilla

Tänään lauantaina 30. marraskuuta tuli kuluneeksi tasan 80 vuotta siitä, kun talvisota Suomen ja Neuvostoliiton välille syttyi.

Valtionjohto kunnioitti vuosipäivää laskemalla seppeleen talvisodan kansalliselle muistomerkille Helsingin Kasarmitorilla. Voit katsoa lähetyksen klikkaamalla tämän jutun kuvaa.

Muistohetkeen osallistuivat tasavallan presidentti Sauli Niinistö, eduskunnan varapuhemies Tuula Haatainen (sd.), puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.), Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok.) ja pääesikunnan päällikkö, kenraaliluutnantti Eero Pyötsiä.

Seppeleen laskun jälkeen muistomerkille sytytettiin 105 kynttilää: yksi sodan jokaiselle päivälle. Kynttilöillä kunnioitetaan talvisodan ajan suomalaisia sekä ulkomaisia vapaaehtoisia että Suomen ystäviä maailmalla.

Muistohetkessä esiintyivät Ylioppilaskunnan laulajat ja Kaartin soittokunta. Helsingin Kasarmitorilla kuultiin Oi kallis suomenmaa, Finlandia-hymni, Narvan marssi ja tilaisuus päättyi Maamme-lauluun.

Muistotilaisuus myös Lappeenrannassa

Karjalan Liiton valtakunnallinen muistotilaisuus vuosipäivän kunniaksi järjestettiin Lappeenrannassa Maasotakoululla. Tilaisuus oli kunnianosoitus Suomen itsenäisyydestä taistelleille sotaveteraaneille, lotille ja sotien seurauksena kotinsa menettäneille karjalalaisille evakoille.

Muistotilaisuudessa pääpuhujana oli Puolustusvoimain komentaja, kenraali Timo Kivinen.

"Talvisodan taistelut sankaritarina"

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoo lauantaina lähettämässään lausunnossaan, että suomalaiset voivat näin rauhan aikana muistaa, mikä oli talvisodan hengen ytimessä. Hänen mukaansa Suomea kohtaavat vaikeudet ja muutokset voitetaan yhteisillä päätöksillä.

– Talvisodan taistelut olivat sankaritarina, joka antoi Suomelle mahdollisuuden luoda toisen tarinan, Niinistö sanoi lausunnossaan.

Niinistön mukaan sodan kunnioittaminen ei tarkoita samaa kuin sodan ihannointi.

– Talvisota oli raaka ja julma. Moni antoi henkensä ja terveytensä, jotta Suomi sai elää.

Dokumentteja, elokuvia ja toivekonsertti

Talvisodan vuosipäivä näkyy ja kuuluu kattavasti myös Ylen muussa ohjelmistossa niin television kuin radion puolella.

Esimerkiksi TV1 näyttää lauantaina talvisota-aiheisia dokumentteja sekä Pekka Parikan ohjaaman Talvisota-elokuvan.

Radiossa talvisotaa muistetaan etenkin Yle Radio 1 -kanavalla. Kanavalla kuullaan esimerkiksi Kenttäpostin toivekonsertti, joka on kooste rintamalle lähteneiden sotamiesten toivemusiikista ja terveisistä kotiväelle.

Muistopäivän ohjelmalistan kokonaisuudessaan ja tarkemmat tiedot ohjelmista voi lukea täältä.

Aiheesta lisää:

Kannatko vielä mummisi ja ukkisi sotatraumoja – vai ovatko lapsesi ensimmäinen sukupolvi, joka on vapaa sotien haamuista?

Talvisodan ensimmäisen sotavangin traaginen tarina kirjaksi – Veikko Salkion muistelmat syntyivät jo 70-luvulla, matka kansiin kesti 50 vuotta

Talvisota on venäläisille tuntematon – siksi pietarilaisnuoria viedään retkille Mannerheim-linjalle, "jonka valtaaminen otti niin koville"

Postin poikkeustilanteiden johtaja Jarmo Ainasoja, 44, on tullut tutuksi suurelle yleisölle työtaistelun ja muiden Postin ongelmien aikana. Ainasoja on mihin vuorokaudenaikaan vain selittänyt, milloin posti kulkee ja milloin taas ei.

Postin sisällä hän on vuosia sammuttanut tulipaloja. Jos sähkökatko, vesivahinko, it-viat tai palohälytykset ovat estäneet postin kulkua, on soitettu hätäpuhelu Ainasojalle.

Hänellä kuvataan olevan lehmän hermot. Tämän syksyn työtaistelu oli kuitenkin rankin tilanne uralla, Ainasoja myöntää. Univelka on kova.

– Olen tehnyt elo-syyskuun ulosmarssista alkaen käytännössä yhtä työpäivää. Minulla ei ole ollut vapaapäiviä.

Siviilissä Jarmo Ainasoja on akaalainen perheenisä. Vaimo ja kolme teini-ikäistä lasta ovat tottuneet Postin poikkeustilanteisiin.

– Kotona olen silloin miedosti ilmaistuna poissaoleva.

Tulipalojen sammuttamista

Stressaavin hetki poikkeusjohtajalle oli, kun neuvottelut eivät tuoneet sopua ja lakko alkoi.

2,5 viikon lakon aikana Ainasoja nukkui muutaman tunnin yöunia. Yhtenä yönä hän sai nukuttua ruhtinaalliset kuusi tuntia. Muut ajat piti järjestää kuljetuksia ja työvoimaa niin, että mahdollisimman suuri osa lähetyksistä kulki edes jotenkin.

– Katsoimme kriittisimmät toiminnot, että postiverkko pysyy pystyssä. Jos henkilöstö ei ole paikalla, aika vähän on tehtävissä muuta kuin odottaa.

Paketit kulkivat lakon aikana Ainasojan mukaan yllättävän hyvin, mutta kirjeitä jäi runsaasti jakamatta.

"Keskityn vain olennaisiin"

Lakon aikana Ainasoja keskittyi vain yhteen asiaan kerrallaan.

– Olen täysin tehtäväorientoitunut ja putkinäköinen. Menen päämäärää kohti. Keskityn vain olennaisiin asioihin ja suljen muut asiat ulkopuolelle.

Postin ympärillä on käynyt kohu koko syksyn. Milloin työntekijät ovat syyttäneet työnantajaa työehtoshoppailusta, milloin liitot kiistelleet keskenään. Perjantaina omistajaohjauksesta vastannut ministeri Sirpa Paatero (sd.) erosi ja oppositio on vaatinut myös pääministerin eroa.

Ainasoja ei lakon aikana seurannut poliittisia uutisia tai tes-vääntöä kovinkaan tarkasti. Hän palasi uutisten ääreen katsomaan lähinnä, menevätkö sovintoehdotukset läpi.

Muuten hän ei pohtinut julkista keskustelua tai poliittista riitaa, koska se olisi vain vienyt ajatuksia pois kriisin ratkaisuista.

– Tunnistan asiat, joihin en voi vaikuttaa. En käytä niihin asioihin aikaa.

Keskittyminen säästää Ainasojaan mukaan liialta stressiltä, mutta on vaatinut sisäistä jumppaa.

– Olen puhelias ja haluaisin sanoa mielipiteeni monesta asiasta. Mutta jos se mitä sanoisin, ei johda päämäärääni, en käytä siihen aikaa.

Yhteiskuntatieteiden maisteri on ollut ennen Postia työntekijäliitto Akavassa töissä ja opiskelijapolitiikassa mukana. Sen jälkeen hän ei ole ollut poliittisesti aktiivinen. Ainasojan mielestä jokainen voi toimia oikeuksiensa puolesta, jos laki sen mahdollistaa.

Hän pitäytyi lakon aikana tiukasti omassa ruudussa. Työntekijäpuolelta ei tullut Ainasojan mukaan lakon aikana huonoa palautetta ja välit olivat asialliset.

Ainasojan mukaan lakko oli niin rankka kaikille osapuolille, että toipumiseen menee hetki aikaa.

Kotona kuittaillaan unohduksista

Keskittyminen ja stressi näkyivät Ainasojan mukaan muistissa, mistä kotona tulee kuittailua.

– Tänä aamuna etsittiin lompakkoa, eilen autonavaimia. Minulla niitä unohduksia tulee pykälää enemmän kuin muilla.

Ainasoja vertaa tilannetta lapsuuden Commodore-tietokoneen ilmoitukseen, että ämpärissä on liikaa tavaraa ja sitä loiskuu vähän yli.

Ainasoja nauttii ongelmien ratkaisuista, ja toinen osa työstä keskittyy tulevaisuuteen. Ainasojan tehtävä on viedä eteenpäin projekteja, joilla Posti varautuu murrokseen, jossa kirjeet vähenevät ja paketit lisääntyvät.

Ei sekään ihan helppo tehtävä.

Postin "päätonttu"

Kun sopu syntyi, Ainasoja oli Tampereen postikeskuksessa. Hetki painui mieleen.

– Seisoin omassa työhuoneessa pöytäni ääressä ja katsoin Ylen lähetystä. Kun sopu syntyi, olo tuntui kovin kevyeltä.

Hetken helpotuksen jälkeen alkoi taas kova työ. Ainasoja vastaa kolmatta vuotta peräkkäin Postin joulusta. Hän kuvaa itseään päätontuksi. Päätonttu pääsee lomalle vasta, kun viimeinenkin paketti tai kirje on jaettu.

Tänä vuonna Ainasoja toivoo, että viimeiset kuittaukset tulisivat hänelle jo aatonaattona.

– Se on se hetki, kun lyödään haarukka joulukinkkuun. Olen lähipiirissä tunnettu siitä, että joka jouluaatto voivottelen vatsaani, kun tulee ylensyötyä.

Kahdeksan pallogrilliä

Ainasojalla on kaksi keinoa säädellä stressiä: käydä salilla ja grillata. Nyt hän ei ehtinyt juuri salille, mutta grilli kävi välillä kuumana Akaassa.

– Minulla on kahdeksan pallogrilliä, Ainasoja naurahtaa.

Kahdeksan?

– Jokaisella grillillä on sielunsa ja kaikkia voi käyttää eri tavalla. Pitäähän sitä leluja olla, Ainasoja sanoo.

Grillatessa hän kuuntelee Rammsteinin ja Sonata Arctican kaltaista raskasta musiikkia. Kun hiilet ovat kuumana, ruoka alkaa tuoksua ja kuulokkeista kuuluu heviä, poikkeusjohtaja alkaa rentoutua.

Perjantaina illansuussa Jarmo Ainasoja on menossa jonottamaan pojalleen uutta prosessoria alennusmyynnistä. Poika maksaa itse ostoksen, mutta isä on luvannut hoitaa jonottamisen.

– Täytyy maksaa perheelle vähän takaisin.

Lue lisää:

Postilaisten ahdistus purkautui helpotukseen, Teppo Nummela menee heti yövuoroon – "Tämä on ollut kuin Apollo 13, selvitäänkö vai ei"

Näin sopu käytännössä vaikuttaa: Joulupostit ehtivät perille ennen joulua, pysähdyksissä olleet laivat tänään liikkeelle

Ministeri Sirpa Paatero erosi, oppositio vaatii Rinteen eroa, Rinne: osaavan ministerin ero on vaikea paikka – Yle seuraa hetki hetkeltä

Oppositio hermostui Posti-sopan uudesta käänteestä: Halla-aho väläyttää Rinteen eroa, Orpon mukaan pääministeri "ei ansaitse luottamusta"

Räntäsateen kastelema mies punaisessa puserossa pelmahtaa ovesta. Paitaa koristaa kuva, joka näyttää pelikorttien herttakuninkaalta – mutta kuninkaan sijaan siinä on joulupukki. Kulman kirjain on S, niin kuin Santa.

Pussista mies nostelee lisää paitoja: on T-paita välkkyvillä valoilla, neule jossa ovat Jeesus ja joulupukki kuin kaverikuvassa ja vähän perinteisempi ruma jouluneule.

Tommi Haapaniemi on joulufani ja jouluneulekeräilijä. Hän ei pahastu, vaikka puhutaan rumista jouluneuleista. Itsekin hän kirjoittaa hakusanoiksi "ugly christmas sweaters" etsiessään uusia neuleita netistä.

Haapaniemen keräily on riistäytynyt jo vähän käsistä. Jouluisia vaatteita on kaapeissa ja varastoissa jo useita kymmeniä.

Jouluneuleiden vetovoimaa on vaikea selittää.

– Eihän se ole käyttövaate niin kuin esimerkiksi talvitakki, enkä ehkä tarvitse niitä lisääkään. Neuleisiin laitetuilla rahoilla olisi voinut tehdä vaikka matkan, Haapaniemi summaa.

Mutta se jokin jouluneuleissa on. Se, jonka vuoksi Haapaniemellä on jo ensi vuoden joulun jouluaaton "the neule" verkkokaupasta tilattuna.

Kolmas jouluneulekalenteri

Tommi Haapaniemen jouluvaatteet eivät ole pelkästään neuleita. On t-paitoja, kauluspaitoja, yöpukuja, oloasuja, onepiece-haalareita, kolme pukua, solmioita sekä muutama rusetti.

Haapaniemi hankki ensimmäisen jouluneuleensa viitisen vuotta sitten. Nyt hän naurahtaa, että harrastuksen mittasuhteet ovat kasvaneet osittain myös tuttavien ja kaverien yllytyksestä.

– Muutama vuosi sitten postasin sosiaalisessa mediassa ensimmäiset jouluneulekuvani. Kaveri sanoi silloin, että seuraavalle vuodelle sitten joulukalenteri – ja joka päivälle kuva, jossa on joku uusi jouluinen vaate. Haaste oli vastaanotettu.

Tänä vuonna somessa ilmestyy Tommin kolmas jouluneulekalenteri. Se jatkuu tapaninpäivään 26. joulukuuta asti, koska tavalliset 24 päivää ei tekijälle riitä.

Jouluaaton "luukku" on kuitenkin se erityinen.

– Aatto on tärkeä päivä ja asun pitää olla erityinen.Yleensä jouluaattona julkaisen parikin kuvaa eri vaatteissa, Haapaniemi sanoo.

Jouluneuleharrastus saa joulun jatkumaan

Jouluneulevillitys tuli Suomeen muutama vuosi sitten, eikä hypetykselle näy loppua. Tänäkin vuonna tarjonta tuntuu yhä kasvavan.

Tommi Haapaniemen mukaan jouluneuleiden maltillisempaa laitaa edustavat perinteiset norjalaisvillapaitatyyppiset neuleet, mutta niiden lisäksi on pikkutuhmia ja huumorijoulupuseroita, sekä paitoja, joissa on led-valoja.

– Soivia joulupuseroita en vielä ole löytänyt, mutta niitäkin varmaan on, Tommi Haapaniemi naurahtaa.

Haapaniemi sanoo, että häntä harmitti ennen, kun joulun viettäminen tuntui jäävän vähän lyhyeksi. Viime vuosina jouluneulevillitys on kuitenkin auttanut jatkamaan joulun tunnelman ylläpitoa: joulun jälkeen alennusmyynneistä voi tehdä edullisia löytöjä ja seuraavan vuoden kalenteriin saa kauneimmat kuvat otettua talvisäässä jo tammi-helmikuussa.

Mitä aidompi 80-luvun pusero, sen parempi

New Yorkissa vuosia asunut muotitoimittaja, brändikonsultti Claudia Cifu muutti perheineen takaisin Suomeen viime keväänä. Hän yllättyi, miten Suomen syksyssä ovat näkyneet amerikkalaiset vaikutteet; Halloween on saanut yhä enemmän jalansijaa, samoin Black Friday ja nyt myös jouluneuleet.

Yhdysvalloissa jouluneulekulttuuri on nimenomaan "ugly christmas sweater" -perinnettä. Illanvietoissa sekä yritysten ja yhteisöjen pikkujouluissa on teemana ja pukukoodina rumat joulupuserot.

– Silloin kaikki tietävät, että tullessa pitää olla "ugly sweater" yllä ja illan päätteeksi rumin paita palkitaan, Cifu sanoo.

Alkuperäinen idea oli etsiä mahdollisimman aito "ugly sweater" 80-luvulta, jolloin niitä oikeasti tehtiin. Claudia Cifu

Cifun mukaan varsinkin aikaisemmin on ollut vallalla trendi, että mitä aidompi 80-luvun pusero, sen parempi. Juhliin valmistauduttiin etsimällä sopivaa vanhaa paitaa kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista.

– Nyt markkinaraon ovat huomanneet isot brändit ja jouluneuleita markkinoidaan myös teineille, jotka puolestaan ovat hyvin perillä näistä populaarikultturin ilmiöistä. Mutta se alkuperäinen idea oli etsiä mahdollisimman aito "ugly sweater" 1980-luvulta, jolloin niitä oikeasti tehtiin.

Cifu kertoo olleensa mukana juhlissa, joissa vähän ylenkatsottiin uuden paidan ostajaa. Uusi paita paljasti, ettei teemaan oltu paneuduttu tarpeeksi huolellisesti.

Neule päälle jouluiseen perhekuvaan

Tommi Haapaniemi tunnustaa, että osaa jouluvaatteista tulee pidettyä päällä vain kerran. On hän sitäkin puolta pohtinut ja vähän se omatuntoa kolkuttaa. Haapaniemi päätyikin tarjoamaan neuleitaan esimerkiksi pienen joukon teemabileisiin lainalle.

Claudia Cifun mielestä jouluneulevillitys on hyvä asia hauskanpidon ja hulluttelun kannalta, mutta sen kaupallisuutta hän suree.

– Jos ostaa uuden paidan ja käyttää sitä kerran niin, eihän se ole oikein hyvä juttu. Jos taas löytäisi vanhan paidan, jolla on tarina tai sen hankkimisella on tarina, niin voisihan sekin tuoda illanviettoon hauskuutta, Cifu sanoo.

Cifun mukaan perhepotretit ovat tärkeä osa amerikkalaista jouluperinnettä ja niihin satsataan paljon. Kuvia lähetetään tervehdyksenä tuttaville. Hän pohtii, voisiko ajatusta jalostaa meilläkin jouluneuleiden kohdalla.

– Voisi olla traditio, että ystäväporukalla tai perheellä laitetaan samat rumat jouluneuleet päälle joka joulu ja otetaan kuva. Ihmiset muuttuvat ja kasvavat, mutta vaatteet pysyvät. Tällainen yhdessä tekeminen toisi iloa ja hyviä muistoja.

Piristykseksi pimeään aikaan

Jouluneuleet eivät osoittautuneet Suomessa yhden joulun villitykseksi.

Claudia Cifu arvelee, että ne ovat tulleet jäädäkseen. Hän ei pidä ajatusta pahana, jos paitoihin vain suhtauduttaisiin vähän eettisemmin.

– Se on kiva juttu. Teemajuhlat on ihan hauskoja: ihmiset tykkää pukeutua ja panostaa laittautumiseen yhä enemmän. Se muokkaa suomalaista kulttuuria vapautuneempaan suuntaan niin, ettei aina tarvita niin suurta syytä kokoontumiselle ja hauskan pitämiselle yhdessä.

Ne seuraavat kalenteria, joista se on hauskaa ja kivaa. Eihän sitä ole pakko seurata. Tommi Haapaniemi

Tommi Haapaniemi on samaa mieltä. Synkkyyttä on sään puolesta riittämiin. Eikä se, että aikuinen mies on hurahtanut jouluneuleisiin, ole aiheuttanut näkyvästi edes paheksuntaa.

– Varmasti on monia, jotka eivät ymmärrä tätä ollenkaan. Ei se minua haittaa. Aluksi pohdin vähän kriittisesti omien kuvieni postaamista, mutta sitten ajattelin, että ne seuraavat kalenteria, joista se on hauskaa ja kivaa. Eihän sitä ole pakko seurata.

Iloisilla neuleilla ja jouluvaloilla saadaan piristystä pimeään aikaan.

– Kun yllättävänkin pienillä jutuilla voi pimeyttä piristää, niin mikäs siinä.

Heli Kitunen odottaa paikallisbussia Lappeenrannan keskustassa sijaitsevalla pysäkillä. Savonlinjojen liikennöimät bussit ovat pääväritykseltään joko valkoisia tai keltaisia, mutta ensi vuonna bussien väri muuttuu pinkiksi.

– Reipas väri. Erottuu joukosta, Kitunen kommentoi toimittajan näyttämää havainnekuvaa pinkistä linja-autosta.

Samoilla linjoilla on Susanna Mäkiniemelä.

– Ihan kivaa piristystä, Mäkiniemelä sanoo.

– Ovathan ne erittäin tyylikkäät. Ei voi muuta kuin kehua, komppaa Leevi-Kalle Väisänen.

Ainutlaatuinen väri

Lappeenranta on päätti uudistaa joukkoliikenteen ilmeen osana laajempaa joukkoliikenteen kehittämistyötä.

Kaupunki järjesti syksyllä äänestyksen, jossa lappeenrantalaiset saivat äänestää mieluisinta neljästä eri värivaihtoehdosta. Pinkin lisäksi valittavina olivat vihreä, sininen ja punainen. Pinkki voitti selvästi, vihreä tuli toiseksi.

– On ainakin erottuva väri, tuumaa kaupungininsinööri Olli Hirvonen.

Väri erottuu myös muista suomalaiskaupunkien linja-autoista. Missään muualla ei ole täysin pinkkejä busseja käytössä.

Oulussa bussien etuosa on marjapuuron värinen. Yleisesti kaupunkien paikallisbusseissa värikirjo on vaihteleva. Paljon näkyy sinistä, valkoista ja vihreää.

On ainakin erottuva väri. Olli Hirvonen

Uusia teippauksia aletaan tehdä Lappeenrannan busseihin ensi vuoden aikana vähitellen niin, että kaikki liikenteessä olevat linja-autot ovat pinkkejä heinäkuun alussa. Poikkeuksena ovat vara-autot. Niistä ei tule pinkkejä.

Samalla Lappeenrannan paikallisliikenteelle tulee nimi, Jouko. Nimi tulee bussien kylkeen.

– Jouko on juonnettu sanasta joukkoliikenne. Siihen on helppo samaistua, Hirvonen kertoo nimen taustoja.

Muitakin nimiä kaupungilla kuulemma pyöriteltiin.

Joukolla Lappeenranta liittyy niiden kaupunkien joukkoon, jotka ovat antaneet nimen joukkoliikenteelle. Tampereella bussit tunnetaan nimellä Nysse, Rovaniemellä liikkuvat Linkkarit, Joensuun seudun joukkoliikenne on nimeltään JOJO ja Turun seudulla on Föli.

Brändäämisellä joukkoliikenne läheiseksi

Lappeenrannan joukkoliikenteelle laaditaan myös brändi, jolla kaupunki yrittää kohottaa joukkoliikenteestä merkitystä asukkaille.

Joukkoliikenteen brändäystä on viime aikoina tehty muuallakin Suomessa.

Esimerkiksi Tampereella perinteikkään Nyssen brändi uudistettiin keväällä. Nyssen brändäystä tehtiin yhdessä asukkaiden kanssa. Heiltä muun muassa kerättiin mielipiteitä joukkoliikenteestä.

Myös Lappeenrannassa on kuultu asukkaiden näkemyksiä paikallisliikenteestä.

Asukkaiden kuuleminen on olennainen osa tämän päivän brändäystyötä, kertoo yksikönjohtaja Pia Salmi WSP Design Studiosta. Suunnittelutoimiston yksi erikoisala on kuntien brändistrategioiden tekeminen.

Joukkoliikenteen markkinoinnissa kannattaa tuoda esiin, miten pinkki liittyy Lappeenrantaan. Pia Salmi

Salmi puhuu ensisijaisesti palvelumuotoilusta. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi joukkoliikenteen suunnittelussa otetaan huomioon käyttäjien tarpeet.

– Mietitään koko ajan, miten käyttäjät kokevat palvelun tai milloin käyttäjä on fyysisessä kosketuksessa palvelun kanssa, Salmi sanoo.

Tavoite on, että ihmiset kokevat palvelun läheiseksi, tunnistettavaksi ja paikalliseksi. Näistä aineksista syntyy onnistunut brändi.

Salmi mainitsee esimerkkinä Lahden, jossa yhtiö teki työsuhdematkalipun brändäystä.

– Siellä mietittiin, että mainoskuvissa voisi olla mäkihyppääjiä. Asian viestintään tulisi paikallisuutta mukaan.

Joukkoliikenteen brändäyksessä näkyvät myös megatrendit, kuten ilmastonmuutos.

– Tuodaan esimerkiksi esiin, kuinka paljon hiilijalanjälki pienenee, kun omasta autosta siirtyy joukkoliikenteen käyttäjäksi.

Brändi voi myös nostattaa paikallisylpeyttä tai paikkakunnan ihmisten asennetta. Tärkeintä on, että ihmiset kokevat brändin omaksen.

Lappeenrannan paikallisbussien ilmeuudistuksen eikä brändäyksen taustoja Salmi ei tunne.

– Joukkoliikenteen markkinoinnissa kannattaa tuoda esiin, miten pinkki liittyy Lappeenrantaan, hän pohtii esimerkinomaisesti.

Pinkit Joukot erottuvat muista

Lappeenranta on pyrkinyt kasvattamaan paikallisbussien matkustajien määrää viime vuosina. Kaupunkilaisilta on kysytty kehittämiskohteita, ja esimerkiksi hinnoittelua ja reittejä on pantu uusiksi.

Ilmeuudistuksen päätavoite ei sinänsä ole matkustajamäärien lisääminen, vaan enemmänkin erottautuminen muusta kaupungin alueella kulkevasta joukkoliikenteestä.

Ajatuksena on, että ihmiset oppivat pinkin bussin ja Jouko-nimen nähdessään yhdistämään ne kaupungin joukkoliikennepalveluihin.

– Ihminen hahmottaa kokonaisuuden. Kuka vastaa ja mistä saa lisätietoja, Hirvonen havainnollistaa.

Uusi ilme näkyy jatkossa linja-autojen lisäksi aikatauluissa, joukkoliikenteen kotisivuilla sekä matkakorteissa. Jouko-nimen alle on tulevaisuudessa mahdollisesti tulossa muitakin liikennepalveluja, kuten kaupunkipyörät ja yhteiskäyttöautot.

Ruotsidemokraatit ehdottavat valtiopäiväaloitteessaan, että vain Ruotsin kansalaiset voisivat lainata kirjoja kirjastosta. Asiasta kertovat Biblioteksbladet ja SVT.

Kirjasto tilana olisi avoin kaikille kansallisuuksille.

Ruotsidemokraatit vetoavat siihen, että kaikki eivät maksa veroja hyvinvointivaltion eteen.

– On kohtuullista tarkastella, ketkä eivät ole mukana solidaarisesti maksamassa järjestelmästä, ja sitoa tietyt palvelut kansallisuuteen, sanoo kansanedustaja ja ruotsidemokraattien kulttuuripoliittinen tiedottaja Aron Emilsson.

Lainausoikeus koskisi myös muiden pohjoismaiden kansalaisia, ulkomaalaisia opiskelijoita ja jopa turisteja.

Ruotsin kulttuuriministeri, ympäristöpuolueen Amanda Lind pitää ehdotusta epämiellyttävänä ja merkillisenä.

– Täällä on ihmisiä, jotka ovat asuneet Ruotsissa pitkään, mutta joilla ei ole kansalaisuutta. Vaikuttaa aika merkilliseltä evätä heiltä pääsy tiettyihin kirjastopalveluihin. Lisäksi tiedämme, kuinka äärimmäisen tärkeä kirjasto on juuri maahan muuttaneiden ja turvapaikanhakijoiden ruotsin kielen oppimisen kannalta, Lind sanoo SVT:lle.

Syksyllä julkaistun kouluterveyskyselyn tulokset seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen osalta ovat karua luettavaa. Kokemukset kiusaamisesta, seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta ovat muihin nuoriin verrattuna huomattavasti yleisempiä.

Kouluterveyskyselyyn vastasi kaikkiaan yli 19 000 seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvaa nuorta. Erityisen korkeita luvut olivat näihin vähemmistöihin kuuluvilla yläkouluikäisillä, joiden syrjintäkokemuksia on tarkasteltu tänä vuonna ensimmäistä kertaa.

Esimerkiksi sukupuolivähemmistöön kuuluvista yläkouluikäisistä 23 prosenttia koki koulukiusaamista vähintään kerran viikossa, kun vastaava osuus muilla saman ikäisillä oli kuusi prosenttia.

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvista nuorista 40 prosenttia oli kokenut seksuaalista häirintää, kun kaikista muista vastaajista vastaavaa oli kokenut keskimäärin joka viides.

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan tulokset kertovat yhteiskunnan epäonnistumisesta.

– Meillä on ollut paljon erilaisia hankkeita, joilla on pyritty vähentämään kiusaamista ja lisäämään suvaitsevaisuutta vähemmistöjä kohtaan, mutta silti luvut ovat näin heikot. Se kertoo siitä, että on tavalla tai toisella epäonnistuttu paitsi kiusaamisen ehkäisyssä, myös ihmisten asenteiden muokkaamisessa.

Nuoret eivät välttämättä ole turvassa kotonaan

Sen lisäksi, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret kokevat muita enemmän kiusaamista koulussa, he kokevat sitä enemmän myös kotona. Yli 40 prosenttia heistä oli kokenut henkistä väkivaltaa vanhempiensa tai muiden huoltapitävien aikuisten taholta.

Sukupuolivähemmistöihin kuuluvista yläkoululaisista henkistä väkivaltaa kertoi kokeneensa peräti 46 prosenttia ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvista 45 prosenttia, kun muista samanikäisistä näin kertoi kokeneensa 28 prosenttia.

Fyysistä väkivaltaa kotona kertoi kokeneensa joka neljäs seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluva yläkouluikäinen, kun samanikäisistä vastaavaa oli kokenut noin joka kymmenes.

Lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvista fyysistä väkivaltaa kotona oli kokenut keskimäärin 15 prosenttia. Muilla samanikäisillä luku oli 7 prosenttia.

Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo on luvuista todella huolissaan.

– Luvut kertovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen erityisestä haavoittuvuudesta. He eivät välttämättä ole turvassa kotona. Nuoret voivat jäädä aika lailla yksin ja olla haavoittuvampia muulle väkivallalle ja syrjinnälle, jos ei kotona ole tukea saatavilla.

Vähemmistöön kuuluminen ei välttämättä ole ainoa syy väkivallan kohteeksi joutumiselle, mutta jos näin on, se on Pekkarisen mukaan erityisen huolestuttavaa.

– Jos vanhemmat ovat osa kiusaamisprosessia, meillä on erittäin vakava asenneongelma perheissä ja tarvitaan todella napakkaa asennekasvatusta myös vanhemmille, Pekkarinen sanoo.

Asennekasvatusta pienestä pitäen

Setan Tarjamon mukaan erityisen tärkeää olisi varmistaa, että kaikissa paikoissa, joissa tehdään töitä lasten ja nuorten parissa, olisi osaamista sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta ja perheiden moninaisuudesta.

Tässä on Tarjamon mukaan suuria puutteita tällä hetkellä.

– Hyvin harvoissa ammattilaisten koulutuksissa on yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokoulutusta, joka kattaisi seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuuden. Se tarkoittaa sitä, että meillä on kasvatus-, opetus- ja nuorisosektorilla henkilöstöä, jolla ei ole minkäänlaisia työkaluja edistää yhdenvertaisuutta ja kohdata sateenkaarinuoria. Vaikka olisi halu ja motivaatio, siihen tarvitaan myös tietoa.

Ongelma on myös se, että nuorten oma kokemus itsestään helposti kyseenalaistetaan eikä heitä välttämättä osata kohdata asiallisesti.

– Sen lisäksi, että he saattavat kohdata väkivaltaa jossain muodossa kotona, he saattavat kohdata sitä vielä muiltakin tahoilta. Jos kouluissa ei ole osaamista kohdata näitä nuoria tai sellaista ilmapiiriä, jossa uskalletaan hakea apua, silloin he helposti putoavat tuen ja turvaverkkojen piiristä, Tarjamo sanoo.

"Asennekasvatuksen ja kiusaamisen ehkäisyn pitäisi alkaa jo varhaiskasvatuksessa." Elina Pekkarinen

Pekkarisen mukaan olisi hyvä lisätä ihmisten tietoisuutta vähemmistöihin kuuluvien tilanteesta, sillä tieto yleensä vähentää syrjintää ja lisää toleranssia erilaisuutta kohtaan. Pekkarisen mielestä on aivan liian myöhäistä aloittaa ihmisoikeuksien opettaminen vasta yläkoulussa.

– Asennekasvatuksen ja kiusaamisen ehkäisyn pitäisi alkaa jo varhaiskasvatuksessa. Myös vanhempia pitäisi ohjata siihen, että he osaavat kasvattaa lapsensa sellaisiksi, jotka eivät kiusaa toisia, jotka osaavat ottaa vastaan erilaisia ihmisiä ja ymmärtävät ihmisarvon ja ihmisoikeuksien merkityksen.

Perheet, niin lapset ja nuoret kuin vanhemmatkin, tarvitsisivat tiedon lisäksi enemmän tukea, Pekkarinen sanoo.

– Itsemurha-alttius näiden lasten ja nuorten keskuudessa on suurempaa. Ihmisen yksi suurimpia perustarpeita on olla hyväksytty siinä yhteisössä, jossa hän elää. Jos ihmiseltä riistetään se tarve ja oikeus, sillä voi olla tosi dramaattisia vaikutuksia.

Keskustelu aiheesta on suljettu, koska keskustelu ei pysynyt kaikilta osin asiallisena.

Lisää aiheesta:

Kouluterveyskysely: tyttöjen seksuaalinen häirintä somessa on selvästi lisääntynyt

Lapsiasiavaltuutettu on huolissaan kouluterveyskyselyn mielenterveystuloksista – "Tässä on käsillä aikapommi"

Paula Tiessalo: Homomarsseja tarvitaan niin kauan kuin artot ja juhot pitävät minun seksuaalisuuttani vääränä

Britanniassa ihmetellään, miksi terrorismituomion saanut veitsihyökkääjä oli vapaalla jalalla eikä vankilassa.

London Bridge -sillan hyökkäyksessä kuoli veitseniskuihin kaksi ihmistä ja kolme on sairaalahoidossa. Poliisi ampui epäillyn sen jälkeen, kun joukko paikalla olleita sivullisia oli saanut taltutettua hänet.

Poliisin mukaan 28-vuotias mies oli aiemmin ollut vankilassa terrorismiin liittyvistä rikoksista. Mies oli tuomittu vuonna 2012, ja hän oli päässyt valvottuun vapauteen joulukuussa 2018.

Guardianin mukaan tuomio liittyi Lontoon pörssiin kohdistuneeseen pommisuunnitelmaan, jonka poliisi ja turvallisuuspalvelu estivät. Jutun syyttäjien mukaan suunnitelma oli terroriverkosto al-Qaidan innoittama. Yhteensä yhdeksän miestä myönsi jutussa syyllisyytensä.

Reutersin mukaan terroristijärjestö Isis on ilmoittanut olevansa iskun takana.

Britannian apulaissisäministeri Brandon Lewis sanoi yleisradioyhtiö BBC:lle, että poliisi aikoo tarkastellla koevapauteen liittyviä toimintatapoja.

Myös pääministeri Boris Johnson totesi lauantaina, ettei terrorismista tuomittuja henkilöitä pitäisi päästää ennenaikaiseen vapauteen. Johnson sanoi myös kannattavansa tuomioiden kiristämistä vakavissa rikoksissa.

Osallistui vankien kuntoutusta käsittelevään tapahtumaan

The Times -lehti kertoo, että epäilty olisi juuri ennen hyökkäystä osallistunut Cambridgen yliopiston järjestämään tilaisuuteen, jossa käsiteltiin vankien kuntoutusta. Tilaisuus pidettiin aivan London Bridge -sillan tuntumassa historiallisessa Fishmongers' Hall -rakennuksessa. Lehden mukaan epäilty oli uhannut räjäyttää rakennuksen.

Tapahtumien tarkkaa kulkua ei ole vielä annettu julkisuuteen, mutta se tiedetään, että sivulliset taltuttivat hyökkääjän muun muassa palosammuttimella ja sarvivalaan hampaalla.

New York Post kertoo, että Fishmongers' Hallissa ollut mies nappasi seinältä puolitoistametrisen sarvivalaan hampaan ja lähti sen kanssa kadulle.

Hammas ja palosammutin ovat nähtävissä alla olevalla Twitter-videolla.

Mediatietojen mukaan epäillyllä oli päällään ehdonalaisvangeilla käytettävä elektroninen seurantalaite, jonka hän oli saanut vapauduttuaan vankilasta.

Guardianin lähteiden mukaan hyökkääjä oli sekä poliisin että maan sisäisestä turvallisuudesta vastaavan tiedustelupalvelu MI5:n tiedossa oleva henkilö.

Marraskuun viimeinen päivä valkenee Lappeenrannassa pikkupakkasessa. Yöllä satanut lumi on peittänyt alleen mustat kadut.

Tasan 80 vuotta sitten sää oli toinen, leudompi. Myös kaikki muu oli toisin. Talvisota oli alkanut.

Tänään Lappeenrannassa, valtakunnallisessa talvisodan syttymisen muistotilaisuudessa on puhuttu sodasta ja kunnioittu sen sankareita.

Mukana tilaisuudessa oli puhumassa myös Puolustusvoimain komentaja, kenraali Timo Kivinen.

– Aion puhua yleensä talvisodan merkityksestä Suomelle. Tilaisuutta pidän kunnianosoituksena veteraaneille ja koko sodan aikaisille sukupolville, jotka yksituumaisesti maata ja sen itsenäisyyttä puolustivat, kenraali Kivinen sanoo.

Vaikka sotaan ei olisi suoraa kosketusta, on talvisodan henki suomalaisille tuttu. Sillä tarkoitetaan yhteishenkeä, jonka avulla pieni ja vähälukuinen Suomen kansa piti puolensa suurvaltaa vastaan.

– Kansakunta, joka vain pari vuosikymmentä aiemmin vuoden 1918 tapahtumissa oli revitty kahtia, yksissä tuumin määrätietoisesti puolusti tätä maata. Talvisota yhdisti kansaa tavalla, joka myöhemminkin on vaikuttanut identiteettiimme, Kivinen sanoo.

Yleinen asevelvollisuus säilyy

Puolustusvoimain komentaja uskoo, että yleisellä asevelvollisuudella on suuri merkitys maanpuolustustahtoon. Eurooppalaisessa vertailussa Suomessa maanpuolustustahto on kenraali Timo Kivisen mukaan toiseksi korkein Turkin jälkeen.

– Puolustusvoimien vastuulla on se, että hoidamme oman osuutemme mahdollisimman hyvin. Nykyinen koulutusjärjestelmä ei ole missään nimessä rikki, mutta me haluamme ennakoivasti viedä sitä ensi vuosikymmenelle siten, että järjestelmä toimii.

Toimiva järjestelmä taas syntyy koulutuksen jaksottamisella, varusmiesten arjen sujuvoittamisella, digitaalisuutta ja simulaattoreita hyödyntämällä. Yhtenä osana asevelvollisuuden kehittämiseen kuuluu myös selvitys siitä, onko naisten osallistuminen asepalvelukseen tulevaisuudessakin vapaaehtoispohjalla. Selvityksen laatii laajapohjainen parlamentaarinen komitea.

Tämän vuoden loppuun mennessä vapaaehtoisten naisten määrä on ennätyksellisen korkea, yli 700 henkilöä.

– Hallitusohjelmassa lukee myös, että asevelvollisuutta ylläpidetään sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeisiin. Se on Puolustusvoimien näkökulma tähän. Jos nykymallia lähdetään muuttamaan, niin sen mahdollisen toisenkin mallin pitää taata nämä sotilaalliset maanpuolustuksen tarpeet. Mutta ei minulla ole mitään sitä vastaan, että naisten määrä Puolustusvoimissa lisääntyy, sanoo kenraali Timo Kivinen.

Nainen kenraaliksi

Noin kymmenen seuraavaa vuotta kutsuntaikäisten nuorten miesten määrä kasvaa. Sen jälkeen kasvu pysähtyy ja kääntyy laskuun.

– Tämä ei ole Puolustusvoimien näkökulmasta vielä akuutti asia. Johtaako tämä jollain aikavälillä siihen, että kutsunnat laajenee, aika sen sitten näyttää, sanoo kenraali Timo Kivinen sanoo.

Suomen historian korkea-arvoisin naisupseeri on toistaiseksi everstiluutnantti. Karjalan lennoston hävittäjälentolaivueen komentajana toimiva Inka Niskanen ylennettiin everstiluutnantiksi kesäkuussa 2018.

Puolustusvoimien ylimmässä johdossa naisia ei siis vielä toistaiseksi ole.

– Kaikessa puolustusvoimien toiminnassa lähdetään tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Naisille varusmiespalvelus avattiin 90-luvun puolivälissä. Ehkä noin 10 vuoden päästä näemme ensimmäiset naiskenraalit. Aika sen näyttää. Mutta kenraaliylennyksiä en päätä minä tai kukaan sotilasjohdossa, vaan valtiojohto, sanoo Kivinen.

Työn ja elämän yhteensovittaminen

Lappeenrannasta kotoisin oleva Kivinen vierailee Etelä-Karjalassa aina, kun aika antaa periksi. Lappeenrannan historiaan oleellisesti kuuluvat rakuunat tekivät Timo Kiviseen vaikutuksen jo pienenä poikana.

– Kotitalomme oli Lappeenrannan lentokentän pohjoispuolella. Sotilaat kulkivat alueen ohi laukkaradalle harjoituksiin, ja me pikkupojat seurasimme sitä. Se on voinut hyvinkin vaikuttaa uravalintaan. Äitini on kertonut, että jo nuorena poikana olen sanonut, että minusta tulee sotilas. Ja näin siinä sitten kävi.

Kivisen pitkään uraan on kuulunut useita pestejä pääkaupunkiseudulla ja Kaakkois-Suomessa. Sen lisäksi hän on ollut erilaisissa kansainvälisissä tehtävissä, muun muassa sotilasasiamiehenä Unkarissa.

Puolustusvoimain komentaja, kenraali Timo Kivisellä on neljä aikuista lasta, kaksi tytärtä ja kaksi poikaa. Vaimonsa Maaritin kanssa Kivinen on ollut yhdessä 30 vuotta.

Kun Suomen sisällä on tullut muuttoja, Kivisen perhe on pysynyt aloillaan pääkaupunkiseudulla.

– Kun palvelin puolustusasiamiehenä Unkarissa, perhe oli mukana. Muuten olen ollut niin sanottu reppuri. Aina kun on ollut mahdollista, olen ollut kotona. Mutta muuten viikot ovat menneet palvelustehtävissä palveluspaikalla, Kivinen kertoo.

Kivinen tietää, että perheen ja upseerin uran yhteensovittaminen ei ole aina mutkatonta. Sotilas on siirtovelvollinen, mutta Kivisen mukaan Puolustusvoimissa pyritään siihen, että se sopii myös yksilön muuhun elämään.

– On siinä ollut omat haasteensa ja tiettyjä vaiheita, jolloin molempien vanhempien on pitänyt olla kotona, esimerkiksi silloin kun lapset olivat murrosiässä. Kerran olen sanonut esimiehelle, kun olin siirtymässä seuraavaan tehtävään, että nyt pitäisi olla kotona. Ja esimies ymmärsi sen, Kivinen kertoo.

"Yksikään ei pysty haasteisiin vastaamaan yksin"

Puolustusvoimat on viiden viime vuoden aikana keskittynyt valmiuden kehittämiseen. Maailmanpoliittinen tilanne ja kriisien luonne ovat muuttuneet, minkä vuoksi tuleva on vaikeammin ennakoitavaa.

– Tekemisen pitää olla normaalioloissa sellaisia, että jos joudutaan siirtymään kriisivaiheeseen, niin ei tarvitse tehdä muutoksia toimintatavoissa, Kivinen sanoo.

Komentaja painottaa myös kokonaisturvallisuuden mallia, joka hänen mukaansa on Suomessa hyvällä tolalla.

– Me elämme maailmassa, jossa uhat ovat moniulotteisia ja selvää sodan ja rauhan rajaa on välillä vaikea tunnistaa. Yksikään toimija tai viranomainen ei yksin pysty niihin turvallisuushaasteisiin vastaamaan, mitä maailmassa on. Meillä on hyvä lähtökohta kokonaisturvallisuuskonseptin kautta vastata niihin haasteisiin, mitä maailmassa koemme, Kivinen sanoo.

Suomi jakaa rajaa Venäjän kanssa 1 340 kilometriä. Kivinen muistuttaa, että kysymykset rajaturvallisuudesta kuuluvat ensisijaisesti Rajavartiolaitokselle.

– Kun katsoo historiaa taaksepäin, niin meillä on toiminut rajavartiointi hyvin ja lähtökohta on, että näin on jatkossakin, Kivinen toteaa.

Ruotsin puolustusvoimien komentaja Micael Bydénin kanssa Kivinen on yhteyksissä lähes viikoittain ja puolustusyhteistyö on tiivistä nyt ja myös tulevaisuudessa.

Venäjälle yhteyttä hoitaa komentajan sijaan puolustusministeriö.

– Kun turvallisuustilanne muuttui Ukrainan kriisin jälkeen, niin EU-tasolla päätettiin, että suorat sotilaskontaktit on jäädytetty.

Sivusta seuraaja?

Kun Timo Kivinen nimitettiin Puolustusvoimien komentajaksi 1. elokuuta 2019, hänestä kirjoitettiin paljon eri medioissa. Jutuissa myös kuvailtiin Kivistä ja kysyttiin luonnehdintoja tutuilta.

Jutuissa häntä kutsuttiin sivusta seuraajaksi, jolla ei ole tarvetta tuoda omaa mielipidettä esille ja jolla ei ole vahvoja mielipiteitä.

Pitävätkö luonnehdinnat paikkansa?

Kivinen purskahtaa nauruun.

– No joku on voinut nähdä asiat noinkin. Olen jäävi arvioimaan itseäni. Varmaan niissä asioissa, joissa on keskustelun varaa, niin annan tilaa. Mutta jos on asioita, joissa keskustelun varaa ei ole, niin silloin kyllä alaiseni ja muut tietävät, mikä on linja.

Entäpä kotioloissa?

– Siihen taas vaimoni olisi paras arvioimaan sitä. Kotiympäristö on tietysti erilainen kuin työympäristö. Mutta näissä tehtävissä ollaan 24 tuntia palveluksessa, seitsemänä päivänä viikossa. Palvelusasiat ovat aina mukana, oli sitten palveluspaikalla joukko-osastoissa tai kotona, Kivinen sanoo.

Hollannissa poliisi on pidättänyt 35-vuotiaan miehen, jonka epäillään puukottaneen kolmea nuorta rannikkokaupunki Haagin isoimmalla ostosalueella.

Hollannin poliisi teki etsintöjä koko lauantain ajan. Lausunnossaan kiinnioton jälkeen Haagin poliisi on sanonut, ettei epäillyllä tekijällä ole vakinaista kotia tai olinpaikkaa. Poliisi tavoitti miehen Haagin keskustasta.

Puukotus tapahtui perjantai-iltana paikallista aikaa hieman ennen kahdeksaa Grote Markstraatin alueella. Kaupungin keskustassa oli paljon ihmisiä tekemässä Black Friday -ostoksia.

Silminnäkijät ovat kertoneet tekijän liikkuneen ketterästi ja paenneen paikalta pian puukotuksen jälkeen. Rikostekninen tutkinta on tutkinut tapahtumapaikalta löytynyttä puukkoa.

Tekijän motiivi ei ole tiedossa, mutta viranomaiset ovat kertoneet kaikkien vaihtoehtojen olevan yhä avoinna. Poliisin tiedottaja Marije Kuiper mukaan on kuitenkin toistaiseksi liian aikaista spekuloida, liittyykö veitsi-iskuun terroristinen motiivi.

Uhrit 13- ja 15-vuotiaita

Haagin iskussa loukkaantui kolme nuorta. ANP-uutistoimiston sanotaan kertoneen, että uhrit olivat 13-vuotias haagilainen poika ja 15-vuotiaat tytöt Alphen aan den Rijnistä ja Leiderdorpista.

Uhrit pääsivät pois sairaalahoidosta yön aikana.

Vilkkaalla ostoskadulla tapahtunut välikohtaus sai aikaan suuren paniikin. Puukkohyökkäys tapahtui samana päivänä kuin Lontoon London Bridgellä tapahtunut veitsi-isku, jossa kuoli tekijän lisäksi kaksi henkilöä.

Hollannissa on ollut useita terrorihyökkäyksiä viime vuosina.

Esimerkiksi maaliskuussa kolme ihmistä kuoli, kun turkkilaissyntyinen mies avasi tulen raitiovaunussa Utrechtissä. Vuosi sitten elokuussa afganistanilainen mies puukotti kahta turistia Amsterdamin rautatieasemalla. Uhrit loukkaantuivat vakavasti.

Brownin perheen auto näyttää siltä kuin lapsiperhe olisi lomamatkalla. Takakontti tursuaa tavaraa, ja dvd-soittimessa pyörii Disneyn piirretty.

Mutta perhe ei ole menossa mihinkään.

Brownien parikymmentä vuotta vanha katumaasturi on pysäköity Los Angelesin keskustaan, vartioidulle parkkialueelle. Edessä on jälleen yksi yö kodittomana. Sellaiselle matkalle ei halua kukaan.

Nelihenkinen perhe sai huhtikuussa häädön vuokrahuoneistostaan syistä, joista perheenäiti Helen Brown on niukkasanainen.

– Meille tuli erimielisyyksiä naapureiden kanssa. Mieheni tupakointi aiheutti ongelmia, hän sanoo.

Helen Brownin mukaan häätö oli epäoikeudenmukainen, koska vuokrarästejä ei ollut.

Häädön jälkeen Brown on asunut miehensä Josephin sekä kahden kouluikäisen tyttärensä, 12-vuotiaan Angelican ja 10-vuotiaan Esthelan kanssa jo seitsemän kuukautta autossa.

Los Angelesin piirikunnassa elää asunnottomana noin 60 000 ihmistä. Asunnottomuus on vajaan vuosikymmenen aikana lisääntynyt roimasti: vuodesta 2011 kodittomien määrä on kasvanut yli 50 prosenttia. Tilanne kuuluu Yhdysvaltain vaikempiin, ja sitä luonnehditaan kriisiksi.

Los Angelesin kodittomuus on erityisen raakaa siksi, että kolme neljästä asunnottomasta viettää yönsä kadulla tai autossa, koska yömajoja ja asuntoloita ei ole tarpeeksi.

Kalifornian auringosta ja lämmöstä tunnetussa kaupungissa paleltui viime vuonna kuoliaaksi enemmän kodittomia kuin New Yorkissa. New Yorkissa kodittomia suojaa laki, joka takaa jokaiselle oikeuden yömajaan. Jos asuntolassa ei ole tilaa, kaupunki vuokraa vaikka huoneen hotellista.

Kaliforniassa tutkitaan parhaillaan mahdollisuutta alkaa toteuttaa samankaltaista politiikkaa.

Kello on iltakymmenen, ja 12-vuotias Angelica nukkuu jo. Hänestä ei näy täyteen pakatun auton takaosan uumenista hiustupsuakaan. Tyttö on ahtautunut makaamaan takapenkin ja peräkontin väliin, tavarakuormien ja takapenkin selkänojan puristukseen.

Isäpuoli Joseph lepää punaisen viltin alla takapenkillä astetta väljemmissä oloissa. Tosin perheen kissanpennun, Mr. Brownin hiekkalaatikko jalkatilassa asettaa hänellekin omat akrobaattiset haasteensa.

– Mieheni ja tyttäreni vaihtelevat nukkumispaikkoja. Minä olen aina kuskin paikalla, ellen sitten ole aivan kuolemanväsynyt, Helen Brown kertoo.

Esthela pääsee nukkumaan äitinsä viereen kartanlukijan paikalle.

Pysäköintialueella on toistakymmentä autoa, joista monissa ikkunat on peitetty sisältäpäin. Myös Brownit ovat virittäneet sivuikkunan eteen pyyhkeen verhoksi.

Yksityisyyden toive on ilmeinen. Kukaan ei pysäköi suoraan kenenkään viereen.

Yöpysäköintipaikka on Brownin perheelle tärkeä turvasatama. Alue on vartioitu ja aidattu. Palvelun tarjoaa yksi Los Angelesin monista järjestöistä, jotka järjestävät kodittomille turvallisia yöparkkeja.

Tähän yöparkkiin pääsy edellyttää, että auto on rekisterissä ja joko kodittoman oma tai hänelle todistettavasti käyttöön annettu. Auton on myös oltava ajokunnossa, sillä pysäköintialueelta on lähdettävä aamuseitsemältä pois. Päivisin pysäköintialue on muidenkin käytössä.

Browneille se sopii, sillä Esthela menee kouluun seitsemäksi, Angelica puoli kahdeksaksi.

Esthela painaa päänsä äitinsä kainaloon. Kujeilevan ja iloisen 10-vuotiaan mieli näyttää nukkumaanmenon hetkellä menevän toviksi matalaksi.

– Olen surullinen, että meidän pitää asua autossa, Esthela sanoo hiljaa.

Äiti halaa tytärtään, ja Esthela lähtee kapuamaan auton etupenkille kissa kainalossaan.

Esthelan ja Angelican kaltaisia alle 18-vuotiaita on Los Angelesin kodittomista alle kymmenesosa. Los Angelesissakin viranomaisten kiireellisyysasteikossa lapsiperheiden majoittaminen on kärkipäässä, mutta järjestelmä ei ole aukoton.

Brownin perhe on pienituloisuutensa vuoksi oikeutettu julkiseen asumistukeen. Perheellä on silti ollut vaikeuksia löytää sopivaa asuntoa ja saada elämänsä järjestykseen.

Asumistuen jälkeen vuokrasta jää itse maksettavaksi 30 prosenttia. Sekin on paljon, sillä Brownin perheessä kumpikaan aikuisista ei tällä hetkellä ole säännöllisessä päivätyössä. Joseph tekee satunnaisia keikkatöitä sähköasentajan opintojen ohella.

Asuntoministeriön myöntämän asumistuen ehtona on, että tukea saava kotitalous ei saa käyttää tuloistaan enempää kuin 40 prosenttia asumiseen.

Kodittomia auttavan The Shower of Hope -järjestön johtaja Mel Tillekeratne tietää, että Los Angelesin vuokratasolla se on paljon vaadittu.

– Los Angelesissa 600 000 ihmistä käyttää vuokraan vähintään 90 prosenttia tuloistaan. Suurin pelkomme on, että nämä ihmiset joutuvat kadulle, jos heidän asumisensa tukemiseksi ei tehdä mitään, Tillekeratne sanoo.

Rekka-auton kuljettaja Keith Jonesille kävi juuri niin. Palkka ei riittänyt vuokraan, ja hän joutui kodittomaksi nelisen kuukautta sitten.

Vastamäki alkoi, kun lääkäri totesi Jonesilla liian korkean verenpaineen eikä antanut enää lupaa ajaa isoa rekkaa. Kokopäiväinen työ vaihtui pienempiin, osa-aikaisiin kuljetushommiin. Takaisin rekan rattiin ei Jonesilla ole asiaa ennen kuin verenpaine laskee, ja sairauden hoito on vielä kesken.

64-vuotias Jones asuu 1990-luvulla valmistetussa Honda-henkilöautossaan. Auto on Jonesin silmäterä, koska se on paitsi hänen kotinsa, myös hänen pääsylippunsa turvallisempaan yöpymispaikkaan ja töihin.

– Pidän tätä autoa kuin kukkaa kämmenellä. Jos jotain menee rikki, kiirehdin äkkiä pennosistani korjausrahat kasaan, jotta saan pidettyä tämän liikenteessä, Jones sanoo.

Ajokin mittariin on kertynyt jo yli 400 000 kilometriä, joten huoli auton kestämisestä lienee aiheellinen.

Jones ei ole paljastanut tilannettaan työtovereilleen. Hän pakkaa yön jälkeen vilttinsä ja muut vähäiset tavaransa takakonttiin. Ulospäin autosta ei voi päätellä, että se on myös Jonesin koti.

Los Angelesin onneton asuntotilanne kismittää Jonesia valtavasti.

– Kaikki on ihan poskellaan. Vuokrat nousevat, mutta palkat eivät. Vuokrataso on karannut hulluksi, ja nykyään tarvittaisiin kaksi, jopa kolme ihmistä maksamaan yhtä vuokraa, hän sanoo.

Jones laskee, että pikkuyksiön vuokraan hän tarvitsisi 1 100–1 200 dollaria kuussa. Se on osa-aikatyötä tekevälle perheettömälle Jonesille paljon rahaa. Hän toivoo saavansa vuokranmaksuun asumistukea.

Jones haluaa uskoa pääsevänsä ensi kesään mennessä kylmästä autosta oikeaan kotiin.

– Minulle riittäisi pienikin huone. Haluaisin katon pääni päälle, paikan jossa käydä suihkussa ja tehdä ruokaa silloin, kun itse haluan.

Päättäjät ovat havahtuneet liian myöhään asunnottomuusongelman vakavuuteen, sanoo The Shower of Hope -järjestön johtaja Mel Tillekeratne.

Kaliforniassa tarvittaisiin viranomaislaskelmien mukaan noin 180 000 uutta kotia vuodessa, jotta asunnontarve saataisiin täytettyä.

Huutavasta asuntopulasta huolimatta rakentamisen tahti on Kaliforniassa hidastunut. Uusien rakennuslupien määrä on laskenut viime vuodesta 16 prosenttia 93 000:een. Useiden perheiden asuintaloihin haettujen rakennuslupien määrä väheni eniten.

Eikä rakentamisen määrä itsessään vielä takaa helpotusta kodittomuuteen, jos uudisrakennukset ovat kalliita loistohuoneistoja. Mel Tillekeratnen mukaan Los Angelesissa rakennuttajat ovat keskittyneet lähinnä niihin ja purkaneet luksushuoneistojen tieltä matalamman vuokran asuntoja.

Rakennuttamista jarruttaa Kaliforniassa myös työvoimapula. Los Angeles Times -lehden mukaan se on pahentunut paperittomien maahantulijoiden tiukentuneen valvonnan vuoksi. Lisäksi materiaalikustannukset ovat nousseet, ja taantuman pelko hillitsee rakennuttajien päätöksentekoa.

Samaan aikaan Kalifornian uudet, kerrostalojen rakentamiseen ohjaavat määräykset ovat törmänneet asukkaiden vastustukseen. Mel Tillekeratne on tilanteesta pahoillaan.

– Los Angelesissa asuu valtavasti superrikkaita, pari sataa tuhatta miljonääriä. Meidän on ymmärrettävä, että autossa ja teltoissa nukkuvat voisivat olla ihan jossain muualla, jos kaikki olisimme valmiita luopumaan jostain.

Tillekeratne toivoisi rakentamisen lisäksi nopeampia keinoja tilanteen helpottamiseen: työsuhdeasuntoja, vuokrakattoja ja jopa vuokrien jäädyttämistä.

Jotain sen suuntaista onkin jo tulossa. Kaliforniassa hyväksyttiin tänä syksynä laki, joka tammikuusta alkaen rajoittaa vuokrankorotukset osassa asunnoista enintään viiteen prosenttiin vuodessa.

Uudistus rajoittaa myös vuokranantajan häätöoikeutta silloin, kun vuokralainen on asunut asunnossa yli vuoden eikä hän ole rikkonut vuokrasopimusta tai jättänyt vuokria maksamatta.

– Viimein päättäjät näyttävät tajunneen, että tästä kriisistä ei päästä rakentamalla. He odottivat kuitenkin liian pitkään, Tillekeratne sanoo.

Kodittomuutta vuosia seurannut Tillekeratne arvioi, että ongelma pahenee lähivuosina entisestään.

Koko Kalifornian osavaltion alueella elää asunnottomana 130 000 ihmistä. Heistä yli kaksi kolmannesta on vailla yösuojaa.

– Moni tulee Los Angelesiin suurin toivein, että menestyisi näyttelijänä tai muusikkona. Mutta tosiasiassa vain äärimmäisen harva onnistuu, Tillekeratne sanoo.

Toisessa metropolissa San Franciscossa kodittomuutta ovat välillisesti ruokkineet Piilaakson teknologiayhtiöt. Korkeasti palkattujen it-osaajien myötä vuokrahinnat ovat nousseet monen palveluammatissa työskentelevän ulottumattomiin.

San Franciscossa meni viime vuoden vaaleissa läpi lakialoite, jolla yli 50 miljoonan liikevaihtoa tekeviltä yrityksiltä aletaan periä niin sanottua kodittomuusveroa. Sen tavoitteena on kerätä vuosittain 300 miljoonaa kaupungin kodittomien auttamiseen ja asuttamiseen.

Lain puolustajien mukaan menestyneiden teknologiayhtiöiden moraalinen velvollisuus on auttaa ratkaisemaan ongelma, jonka pahenemista ne ovat itse edesauttaneet.

Mel Tillekeratne tapaa työssään myös ihmisiä, jotka niin sanottu alustatalous on pakottanut yrittäjyyteen ilman vakituisia tuloja ja työsuhde-etuja. Hän mainitsee esimerkkinä kyytipalvelu Uberin.

Kodittomia Uber-kuljettajia Tillekeratne näkee säännöllisesti järjestönsä yöparkeissa ja liikuteltavilla suihkupaikoilla.

Järjestön konttisuihkuissa peseytyy viikoittain useita satoja ihmistä. Neljän suihkupaikan kontteja kierrätetään eri puolilla Los Angelesia.

Brownin perheen yöparkkialueelta ei suihkua löydy. Autossa nukutun yön jälkeen unihiekat pyyhitään kosteuspyyhkeillä.

Äiti Helen pitää huolen, että tytöistä ei huomaa kodittomuutta. Heillä on puhtaat vaatteet ja muodikkaat silmälasit. Esthelan luokkakavereista yksikään ei tiedä, että perhe asuu autossa.

Helen Brown sanoo haluavansa katsoa eteenpäin sen sijaan, että jäisi katkeruuteen vellomaan. Hän ajattelee, että tyttäret kestävät kodittomuuden paremmin, kun saavat sitkeyden mallin äidiltään.

Tänä aamuna ilmassa on toiveikkuutta. Brown on sopinut seuraavaksi päiväksi asuntonäytön. Talossa olisi omaa pihaa lasten leikkiä ja kissan kirmata.

– Ensimmäistä kertaa vuosikausiin pääsisimme taloon kerrostalohuoneiston sijaan. Selitin vuokranantajalle rehellisesti tilanteemme, ja hän kuulosti siltä, että voisi antaa meille mahdollisuuden, Brown iloitsee.

Päiväksi Brown ajaa auton puiston parkkialueelle. Lampea ympäröivä puisto on valikoitunut perheen päiväpysäköintipaikaksi paristakin syystä.

Puistossa on hyvä tehdä pienellä kaasukeittimellä ruokaa, ja syödä saa puiston pöytien ääressä. Tärkeää on myös, että puistossa on ilmainen langaton nettiyhteys. Sillä äiti voi etsiä asuntoa ja tytöt katsella eteläkorealaisia poikabändejä.

Muutamaa päivää myöhemmin Helen Brown kertoo puhelimessa, miten asuntonäytössä oli mennyt. Asuntoa havitteli useita muitakin perheitä, eikä vuokranantaja valinnut vuokralaisikseen Browneja.

Tyttöjen kerrossänky jää vielä varastoon odottamaan pääsyä uuteen kotiin.

– Etsintä jatkuu, Helen Brown sanoo.

Hollantilaislähtöinen ravintolayrittäjä Erwin Tiesma tunnetaan Savonrannalla erityisesti positiivisuudestaan ja leveästä hymystään. Ulospäinsuuntautunut Tiesma tervehtii kaikkia ja haluaa jutella jokaisen kanssa.

Tiesma vieraili ensimmäisen kerran Savonrannalla kolmetoista vuotta sitten osallistuessaan hollantilaisille järjestetylle kanoottiretkelle Kolovedellä. Hän ihastui pieneen kylään, puhtaaseen luontoon ja hiljaisuuteen.

Kuusi vuotta sitten Tiesma pyyhki Hollannin meluisat tomut jaloistaan ja muutti pysyvästi Savonrannalle. Hän alkoi tuoda Suomeen hollantilaisia juustoja ja opiskeli suomen kieltä.

Yritteliäs mies tutustui paikallisiin ja oppi vieraan kielen puolessa vuodessa. Kolme vuotta sitten hän aloitti ravintolayrittäjänä ilman minkäänlaista alan kokemusta.

– Minä tykkään olla pioneeri ja tarttua uusiin asioihin, Tiesma sanoo.

Nyt hän järjestää ravintolan pidon ohella kanoottiretkiä Kolovedellä hollantilaisille ja belgialaisille.

Yksittäinen yrittäjä matkailun edistäjänä

Hollannista Savonrannalle muuttanut Erwin Tiesma on hyvä esimerkki siitä, miten työtään suurella sydämellä tekevä yrittäjä voi olla merkityksellinen koko alueen matkailulle. Euroopan asiakkuuspäällikkö Heli Saari Business Finlandista arvioi sen olevan tyypillinen ilmiö.

– Suomeen muuttaneilla ulkomaalaisilla on kontaktit entiseen kotimaahansa ja he ymmärtävät matkailijoiden tarpeet. Se on huomattu esimerkiksi Suomussalmen Hossassa ja Iso-Syötteellä Pudasjärvellä, Saari sanoo.

Benelux-maista tulevien matkailijoiden kiinnostus Savonlinnan seutua kohtaan on kasvussa. Esimerkiksi Savonlinnassa alankomaalaisten matkailijoiden määrä on lisääntynyt viime vuosina.

Vastikään Savonrannan Vuoden yrittäjänä palkitun Tiesman houkuttelemina heitä saapuu Savonrannalle hyvän ruoan ja aktiviteettien perässä useita kymmeniä vuosittain.

Esimerkillinen ideanikkari

Kesäravintola Viking Cafeta ja vierasvenesatamaa isännöivää Tiesmaa voi tituleerata myös pienen kylän sosiaaliseksi liimaksi.

– Minä haluan kehittää Savonrantaa ja haluan, että ihmiset tulevat tänne. Uusien asioiden ideointi on tärkeää, hän sanoo.

Tiesma on rakentanut yhteisöllisyyttä Savonrannalla esimerkiksi ottamalla paljon paikallisia yhteistyökumppanikseen.

Savonrantalainen Raija Heikkilä sanoo paikallisten ottaneen Tiesman avosylin vastaan.

– Erwin näyttää esimerkkiä, että ei pidä olla kateellinen toiselle ja yhdessä voi tehdä asioita, Heikkilä sanoo.

Heikkilä tutustui Tiesmaan opettamallaan suomen kielen kurssilla Itä-Karjalan kansanopistossa Punkaharjulla. Nopeasti suomen kielen oppinut Tiesma opiskeli suomen kieltä yhteensä kaksi vuotta. Yhden lukuvuoden kestäneellä jatkokurssilla hän oli Heikkilän opissa.

– Erwin oli ahkera opiskelija ja alkoi käyttää oppimiaan sanoja heti, Heikkilä muistelee.

Aktiviteetit vetävät hollantilaisia matkailijoita

Suomessa hollantilaisten matkailijoiden määrä on ollut kasvussa jo vuosien ajan. Näin arvioi Heli Saari Business Finlandista. Esimerkiksi pari vuotta sitten määrä kasvoi lähes kolmanneksella. Saari sanoo vuoden 2017 olleen matkailullinen huippuvuosi muutenkin.

– Se oli Suomi 100 -vuosi, jolloin Suomi sai paljon maailmanlaajuista huomiota ja ansaittua medianäkyvyyttä.

Juhlavuonna Suomi nostettiin esimerkiksi matkaoppaita julkaisevan Lonely Planetin parhaiden matkakohteiden kärkikolmikkoon.

Saari kuvailee hollantilaisia aktiviteettilomailijoiksi, joilla on pitkät kesälomat. Hollantilaiset lähtevät usein kiertomatkalle omilla autoillaan ja ovat kiinnostuneita erityisesti pyöräilystä, vaelluksesta ja melonnasta.

Hollantilaisten aktiviteetti-innon tiedostaen Erwin Tiesmakin vie matkailijoita entisestä kotimaastaan kanoottiretkille.

Savonrantaa ympärivuotisemmaksi

Tiesman kansainvälinen ravintola työllistää kesäisin seitsemän työntekijää yrittäjän itsensä ja hänen vaimonsa lisäksi. Etenkin heinäkuussa Tiesma sanoo tekevänsä lähes ympäripyöreää päivää.

Ravintolan isäntä häärii kylän keskuspaikalla aamukahdeksasta yöyhteen. On taottava silloin, kun rauta on kuumaa.

– Kesäaikaan tänne tulee paljon asiakkaita. Silloin se raha on ansaittava, Tiesma sanoo.

Kesä on huippusesonkia, mutta syksyllä ja talvella on hiljaista. Tiesma haluaisi kuitenkin kehittää toimintaa ympärivuotisemmaksi.

– Esimerkiksi syyskuussa venäläiset, saksalaiset, hollantilaiset ja belgialaiset haluaisivat mennä kalastamaan. Se on mahdollista syksyllä.

Tiesma on myös tietoinen hollantilaisten kiinnostuksesta luistelua kohtaan.

– Hollannissa ei ole talvisin jäätä, mutta täällä on.

Tiesma itse ei lepäile laakereilla talvellakaan. Hän opiskelee kiinteistönhuoltoa ja remontoi maatilallaan.

Kansainvälistä tunnelmaa

Tiesman kesäravintola on savonrantalaisten olohuone, joka herää eloon vappuna ja luo kansainvälistä tunnelmaa syyskuun loppuun asti. Pari kuukautta sitten kesänpäättäjäisdiscossa paikka oli niin tupaten täynnä, että kaikki halukkaat eivät mahtuneet sisään.

Raija Heikkilä luonnehtii Tiesman ravintolaa tunnelmaltaan kansainväliseksi kohtaamispaikaksi, jossa voi tutustua ulkomaalaisiin.

– Paikalliset tulevat tänne katsomaan turisteja. Jo pelkästään työntekijät ovat kansainvälisiä, täällä on ollut hollantilaisia, irakilaisia ja venäläisiä töissä, Heikkilä kertoo.

Savonrannan Yrittäjien puheenjohtaja Juha Voutilainen kertoo paikallisten yrittäjien kokoontuneen tänäkin vuonna useamman kerran Tiesman ravintolaan pitämään ideapalavereita Savonrannan kehittämiseksi.

– Savonrannan ulkopuolelta tulevana Erwin näkee asiat uusin silmin ja eri tavalla. Me olemme katsoneet näitä maisemia iät ja ajat ja olemme sokeutuneet kaikille mahdollisuuksille, joita täällä on, Voutilainen tietää.

Vuokrasopimus katkolla

Tiesman kesäravintolan vuokrasopimus on katkolla vuodenvaihteessa. Paikan omistaa myyntiaikeissa oleva Savonlinnan kaupungin omistama yhtiö. Tiesma on halukas jatkamaan ravintolayrittäjänä. Hän kertoo tykkäävänsä työstään ja investoineensa markkinointiin.

– Savonrannan kehittämisen kannalta on tärkeää, että ravintola on auki. Toivon, että kaikki menee hyvin ja voin jäädä ravintolan omistajaksi.

Savonrantalainen Raija Heikkilä toivoo Tiesman ravintolayrittäjyydelle jatkoa.

– Erwin on vaan yksinkertaisesti niin ihana, hän on liittynyt jopa marttoihin.

Kesäravintolan takkaan on muurattu avajaisvuosi 2009. Sama vuosi, jonka alussa reilun tuhannen asukkaan Savonranta liitettiin Savonlinnaan. Kylän keskuspaikalla sijaitsevan ravintolan nimi ja yrittäjä on vaihtunut useampaan kertaan paikan kymmenvuotisen taipaleen aikana.

Savonrannan Yrittäjien puheenjohtaja Juha Voutilainen nostaa yrittäjätaustaiselle Tiesmalle hattua. Tiesma on koulutukseltaan rakennusinsinööri.

– Ehdottomasti se vaatii rohkeutta aloittaa aivan uudella alalla, Voutilainen sanoo.

Voutilaisen mielestä kolme vuotta on yrittäjälle vasta sisäänajo.

– Erwin on päässyt tässä hyvään vauhtiin ja hänellä on monenlaisia ideoita paikan kehittämiseksi. Toivottavasti hänellä on mahdollisuus jatkaa.

Teollisuuden laaja lakko voi toteutuessaan vaikuttaa bensiinin ja lääkkeiden saatavuuteen Suomessa.

Usean työntekijäliiton antama lakkovaroitus uhkaa sulkea viennille tärkeitä teollisuuden tuotantolaitoksia. Kolmen päivän työnseisaus alkaisi reilun viikon päästä, maanantaina 9. joulukuuta, ellei sovintoa löydy ennen sitä.

Lakossa olisi mukana lähes 100 000 työntekijää muun muassa teknologiateollisuudessa, kemianteollisuudessa sekä mekaanisessa metsäteollisuudessa. Tuotanto keskeytyisi tai kärsisi huomattavia häiriöitä esimerkiksi osassa Outokummun, Koneen, Orion Pharman, SSAB:n, UPM:n, John Deeren, Kemiran, Tikkurilan, Abloyn, Stora Enson, Wärtsilän ja Valmetin tuotantolaitoksia.

Teollisuusliiton mukaan merkittävimmät alasajettavat laitokset olisivat Nesteen öljyjalostamot Porvoossa ja Naantalissa. Neste ei suostunut kommentoimaan mahdollista alasajoa, sen aikataulua tai vaikutuksia.

Kemianteollisuuden toimitusjohtajan Mika Aallon mukaan lakko saattaa näkyä bensa-asemilla, varsinkin jos lakko pitkittyy.

– Pienellä viiveellä saattaa tulla vaikutuksia maa-, meri- ja ilmailuliikenteeseen, sanoo Aalto.

Työntekijäpuolella lakkovaroituksen teollisuuden aloille on antanut Teollisuusliitto, toimihenkilöitä edustava Ammattiliitto Pro sekä ylempien toimihenkilöiden YTN. Rakennusliitto on puolestaan ilmoittanut tukilakosta, johon osallistuvat Teollisuusliiton lakon alaisissa toimipaikoissa työskentelevät jäsenet.

Loppuuko syöpälääke apteekeista?

Lakko sulkisi lääkevalmistaja Orion Pharman lääkevalmistetoiminnot ja logistiikan Espoossa sekä lääkeainevalmistuksen Oulussa, sanoo toimitusketjusta vastaava johtaja Liisa Hurme.

– Koska lakko koskisi myös logistiikkatoimintoamme, saattaa lakolla olla vaikutusta lääkkeiden saatavuuteen Suomen markkinoilla sekä lähimarkkinoilla. Pelkäämme potilaiden puolesta, sanoo Hurme.

Hurmeen mukaan kriittisin on Orionin Oulun tehdas, jossa valmistetaan lääkeaineita maailmanmarkkinoille. Tuotannossa on vakavien sairauksien hoitoon tarkoitettuja lääkeaineita, joita ei valmisteta missään muualla maailmassa tai Orionilla on niissä merkittävä markkinaosuus.

Työnseisaus voisi Hurmeen mukaan vaikuttaa esimerkiksi erään syöpälääkkeen saatavuuteen maailmalla.

Alasajoja aloitetaan jo lähipäivinä

Työnantajapuoli arvioi, että lakko maksaisi toteutuessaan satoja miljoonia euroja.

Työnseisaus tulee kalliiksi, sillä prosessiteollisuuden alas- ja ylösajo kestää useamman päivän.

Esimerkiksi Orionilla kolmen päivän lakko tarkoittaa käytännössä vähintään kahden viikon tuotannon keskeytystä. Jos sovintoa ei tule ensi viikolla, alkaa Orionilla alasajo viikon loppupuolella.

Kemianteollisuuden toimitusjohtaja Mika Aalto muistuttaa, että yleensä huoltoseisokkeja suunnitellaan jopa vuosia etukäteen.

– Kemianteollisuuden tuotantoprosessit ovat monimutkaisia kokonaisuuksia, joihin liittyy korkeita lämpötiloja ja paineita sekä varovasti käsiteltäviä aineita. Tällaista prosessia ei voi sulkea samalla tavalla kuin lamppu laitetaan pois päältä katkaisijasta, sanoo Aalto.

Teollisuusliitosta arvioidaan, että esimerkiksi Nesteen öljynjalostamoiden alasajo aloitettaneen jo lähipäivinä.

Työnantaja pelkää mainekolhua

Aallon mukaan lakon vaikutukset vientiin olisivat merkittävät. Pelkästään kemianteollisuuden viennin arvo on noin 33 miljoonaa euroa päivässä.

Teknologiateollisuuden pääekonomisti Petteri Rautaporras pelkää, että suomalaisten yritysten maine saa kolhun maailmalla toimitushäiriöiden vuoksi.

– Globaalissa maailmassa asiakkaalla on hyvin vähän ymmärrystä. Toimitushäiriöt voivat johtaa uusien tilausten ja investointien menettämiseen, sanoo Rautaporras.

Metsäteollisuudessa työnseisaus saattaa pitkittyä: työnantajia edustava Metsäteollisuus ry on julistanut kuuden päivän työsulun 12.–18. joulukuuta. Työsulussa työnantaja ei päästä työntekijöitä töihin ja katkaisee palkanmaksun.

Suurimmat työnantajaliitot neuvotteluissa ovat Teknologiateollisuus, Kemianteollisuus sekä Metsäteollisuus. Niiden on määrä jatkaa sovittelua ensi viikolla.

Lue lisää:

Teollisuusliiton Riku Aalto: Kiky-tunnit pois avaussopimuksesta ja kaikista muista

Lakkosuma kasvaa: Nyt Teollisuusliitto ja Pro ilmoittivat aloittavansa työtaistelut kahden viikon kuluttua – työnantaja: "Lakkoesitykset ovat täysin ylimitoitetut"

Kauppalehti: Lakko uhkaa reilun viikon päästä, työmarkkinatilanne Nesteen erittäin tarkassa seurannassa - ”Meillä on erilaisia skenaariomalleja, mitä otamme tarvittaessa käyttöön”

Metsäteollisuus vastaa työntekijöiden joulukuun lakkoon: kuuden päivän työsulku – "Kilpailemme Baltian maiden, Puolan ja Venäjän kanssa"

Ylen kyselyn mukaan keskustan kansanedustajat haluavat selvyyden Posti-kohun tapahtumista ennen kuin päättävät, nauttivatko pääministeri Antti Rinne ja hänen edustamansa SDP heidän luottamuksestaan.

Suurin osa Ylelle vastanneista keskustan kansanedustajista sanoo, että hallitusyhteistyö riippuu lähipäiville luvatun selvityksen lopputuloksesta. Pääministeri Rinteen on määrä vastata opposition välikysymykseen tiistaina.

Yle kysyi soittokierroksella keskustan kansanedustajilta, millä ehdoilla puolue on valmis jatkamaan hallitusyhteistyötä sosiaalidemokraattien kanssa ja voiko Antti Rinne jatkaa pääministerinä.

Puolet vastaajista on sitä mieltä, että asia on selvitettävä perin pohjin ennen ratkaisuja.

– Tilanne pitää saada selväksi pohjamutia myöten, että luottamus saadaan palautettua, yksi vastaajista sanoo.

Puolet tavoitetuista kansanedustajista taas ei halua kommentoida tilannetta. Toisaalta yksikään vastaajista ei ilmaissut tässä vaiheessa epäluottamusta pääministeriä kohtaan.

Kyselyä varten tavoitettiin lauantaina 18 eli hieman runsaat puolet keskustan 31 kansanedustajasta. Kyselyyn sai vastata nimettömänä.

”Paine on nyt SDP:n leirissä”

Nykyhallitukselle myönteisimmät äänenpainot korostavat, että vielä ei tarvitse pohtia, jatkaako keskusta hallituksessa vai ei. Osa vastaajista mainitsee, että myöskään pääministerin asemaa ei tarvitse vielä miettiä.

– Meillä ei ole riittävästi tietoa eli johtopäätöksiä on vaikea vetää. Odotetaan tätä selvitystä ensin, yksi vastaaja toteaa.

Pari kysymyksiin vastanneista keskustan kansanedustajista huomauttaa, että paine on nyt SDP:llä.

– Ennen kaikkea SDP:n leirissä on painetta hoitaa tämä asia kuntoon. Näkisin, että tämä on aika paljon myös heidän sisäinen asiansa, toinen vastaaja sanoo.

– Jos selvityksestä ei tule puhtaita papereita, niin demareiden täytyisi itse ymmärtää toimia, kolmas huomauttaa.

Puolet tavoitetuista kansanedustajista ei suostu kommentoimaan hallitustilannetta lainkaan. Yleisin perustelu vastaamatta jättämiselle oli se, että asiasta tiedottamisen hoitavat heidän mukaansa keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen ja puolueen puheenjohtaja Katri Kulmuni.

Lisää aiheesta:

Keskustan Kulmuni vaatii neuvotteluja hallituksen yhtenäisestä linjasta – Antti Rinne Posti-kohusta: "Minä en ainakaan valehtele"

Orpo odottaa hallituskumppaneiden reaktiota Rinteen toimintaan – kääntyykö peukku ylös vai alas?

Perussuomalaisten Juho Eerola: Ennenaikaiset vaalit sopisivat perussuomalaisille

Voiko Posti-kohu todella kaataa pääministerin? Politiikan tutkijat arvioivat, kuinka vahvalla pohjalla opposition vaatimus Rinteen erosta on

Kuukausia kestänyt Posti-kiista ei ole laantunut eiliseen omistaja-ohjausministeri Sirpa Paateron (sd.) eroilmoitukseen. Nyt myrskyn silmässä on pääministeri Antti Rinne (sd.) ja hänen ja koko hallituksen tulevaisuus.

Keskustan puheenjohtaja, elinkeinoministeri Katri Kulmuni ilmoitti aamulla puolueen Pirkanmaan piirin syyskokouksessa Tampereella, että keskusta haluaa selvityksen Posti-kohusta.

Iltapäivällä Rinne kertoi STT:lle, että neuvonpito asian tiimoilta pidetään lähiaikana.

– Hallitus käy ennen tiistain välikysymystä läpi Posti-kiistan tapahtumat. Hyvä keskustella myös, miten työmarkkinaneuvotteluja seurataan, Rinne kertoi.

Kulmuni: Vahvempana ulos neuvotteluista

Kulmunin mukaan keskusta haluaa, että hallituksen sisällä käydään myös laajemmat neuvottelut yhtenäisestä linjasta.

– Keskustalle tärkeää on se, että hallitus käy myös sisäisesti keskustelun siitä, että on yhtenäinen linja, kuinka toimitaan työmarkkinapolitiikan suhteen, Kulmuni korosti.

Kulmunin mukaan keskusta on aina kunnioittanut sitä, että työmarkkinaosapuolten täytyy pystyä käymään keskusteluja ja neuvotteluja keskenään.

– Meillä on tulossa yksi vaikeimmista työmarkkinakierroksista, joka on käynnistynyt ja jatkuu kevääseen Ja sillä on muuten aika iso merkitys koko tälle maalle ja taloudelle, miten siellä käy. Täytyy olla yhteinen linja, miten työmarkkinoiden kanssa toimitaan ja antaa rauha työmarkkinaosapuolille toimia, Kulmuni linjasi.

Keskusta haluaa hallituksen sisällä myös keskustelua omistajaohjauksen linjasta. Kulmunin mielestä linjan on oltava selkeä, vahva ja uskottava.

Hallitukselle tärkein asia on Kulmunin mukaan työllisyyden hoito.

– Ja näistä kaikista asioista hallituksella pitää olla erittäin selkeä ja yhtenäinen linja, ja keskusta haluaa käydä niistä myös hallituksen sisällä sisäisen keskustelun siten, että niistä voidaan tulla vahvempana ulo, Kulmuni vaatii.

Pääministeri ei aio erota

Yle haastatteli Rinnettä lyhyesti aamulla Oulussa, jossa Rinne vieraili yliopistollisen sairaalan uudisrakennuksen peruskiven muuraustilaisuudessa. Pääministeri sanoi, että hän ei aio erota ja vastaa itse opposition välikysymykseen.

Nyt on nukuttu yön yli Sirpa Paateron eroilmoituksesta. Antti Rinne, minkälaiset ovat tunnelmat?

– Edelleenkin surullinen tästä tapahtumasta. Sirpa on tehnyt hyvää työtä, ja nyt tilanne ajautui tämmöiseen pisteeseen. Ikävä asia.

Oppositio vaatii myös teidän päätänne pölkylle, eroa. Mitä mieltä olette? Aiotteko erota?

– Sehän on opposition tehtävä. Ensi viikolla on välikysymysäänestys.

Miten koette sen, että Posti-kohu on jäänyt SDP:n heiniksi? Ovatko muut hallituspuolueet olleet teidän tukena?

– Minulle on ollut tärkeätä se, että postilaisten työehdot eivät valtion sataprosenttisesti omistamassa yhtiössä heikkene. Siinä onnistuttiin neuvotteluissa: sekä työehtosopimuksessa työnantajien ja palkansaajien välillä ja sitten tässä varsinaisessa kiistassa, jota omistajaohjauksen on pitänyt selvittää. Muutoin minusta on tuntunut, että ihan yhdessä on menty eteenpäin.

Kiistassa on ollut yhtä monta tarinaa kuin on kertojaa. Kuka valehtelee?

– En osaa sanoa sitä. Minä en ainakaan.

Eli tätä selvitetään?

– Tätä selvitellään.

Ohisalo: Ei syytä epäluottamukseen

Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo rauhoittelee tunnelmia Posti-kiistan ympärillä.

Vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksesta Turusta tavoitetun Ohisalon mukaan vihreät on pyytänyt selvitystä Posti-kiistasta ja sellainen selvitys on luvattu hallitukselle antaa.

– Ylipäätään kyse on siitä, että hallituksella täytyy olla yhteinen kuva siitä, mitä tässä on tapahtunut, paitsi viimeisten viikkojen, niin myös kuukausien aikana.

– Ajattelen, että tässä kohtaa ei nyt pidä hötkyillä vaan selvittää asiat porukalla ja katsoa miten siitä eteenpäin, Ohisalo arvioi.

Vihreät haluaa jatkaa Rinteen hallituksessa. Ohisalo ei näe aihetta epäluottamukselle eikä hän usko hallituksen kaatuvan Posti-sotkuun.

Lue lisää:

Perussuomalaisten Juho Eerola: Ennenaikaiset vaalit sopisivat perussuomalaisille

Rinteen kritiikki ei yllättänyt – Pohjola ei aio erota Postin hallituksen johdosta

Voiko Posti-kohu todella kaataa pääministerin? Politiikan tutkijat arvioivat, kuinka vahvalla pohjalla opposition vaatimus Rinteen erosta on

Kuka korvaa eronneen Sirpa Paateron? Tässä seitsemän nimeä, jotka ovat spekulaatioissa esillä

Oppositio vaatii pääministeri Antti Rinteen eroa, kokoomuksen Petteri Orpo: "Omia virheitä paikataan sillä, että uhrataan yksi SDP:n ministeri"

Analyysi: Omistajaohjausministeri sai lähteä, mutta se ei vielä rauhoita kuplivaa eduskuntaa

Miksi postiministeri Paatero sai lähteä? Ota tilanne haltuun 100 tai 400 sanassa

Kun Riitta Paterson syntyi, talvisota oli jo käynnissä.

Neuvostoliiton tykistötuli oli alkanut Karjalankannaksella kello 6:50. Iltapäivällä tasavallan presidentti Kyösti Kallio julisti maan olevan sotatilassa.

Paterson muistelee äidin kertoneen, että hän syntyi iltapäivällä. Hyvin pian sen jälkeen koti silloisessa Suistamon kunnassa Karjalassa piti jättää.

– Eno juoksi meille ja sanoi, että nyt pitää mennä, pommitus alkaa.

Äiti, isoäiti ja muutaman tunnin ikäinen vauva ehtivät päivän viimeiseen evakkojunaan. Taakse jäi perheen vaatimaton mökki kosken vieressä.

Sitä junamatkaa äiti muisteli myöhemmin usein.

– Junassa oli kamalan kylmä. Minut oli kääritty kapaloon, ja ihmiset kävivät ihmettelemässä, miten vastasyntynyt vauva selviytyy 30 asteen pakkasessa, Paterson kertoo.

Vauva selviytyi, ja perhe asettui Karjalasta lähdön jälkeen ensin Vesannolle Savoon.

Lapsuutta leimasi köyhyys

Vesannon kodista Riitta Paterson muistaa välähdyksiä. Lehmiä ja pihapiirissä olleen savusaunan.

Tässä vaiheessa äiti ja isä erosivat. Siitä hän ei tiedä paljoa.

Äiti oli töissä tai etsi työtä jatkuvasti. Evakkolapsille järjestettiin päivähoitoa milloin missäkin.

– Välillä olin yhden opettajan hoidossa. Kerran olin koululla yötäkin, ja minulle oli laitettu luokkaan ihanan puhdas sänky.

Myöhemmin äiti meni uusiin naimisiin, ja perhe muutti Keski-Suomeen.

Vaajakosken Kanavuoressa oli vuoren sisään louhittu ammustehdas, jossa työskenteli paljon Pohjanmaalta tulleita.

Asunnot olivat nopeasti rakennettuja, parakkimaisia hökkeleitä. Seinien läpi kuului kaikki.

Koti oli järven rannassa, jossa pestiin sekä vaatteet että ihmiset. Naapuriperheen lapset asuivat Ruotsissa, mutta kävivät välillä vanhempiensa luona.

Se ei ollut mitenkään poikkeuksellista. Suomalaisia lapsia lähetettiin talvi- ja jatkosodan aikana Ruotsiin jopa 70 000.

Meillä ei ollut kuin mäntysuopaa ja muistan ajatelleeni, että antaisin mitä tahansa, jos vain saisin tuollaisen saippuan. Riitta Paterson

Patersonin lapsuutta leimaava kokemus on jatkuva köyhyyden tunne. Teini-iästä mieleen on jäänyt väkevä muisto siitä, kun Ruotsissa asuneet lapset tulivat järvelle peseytymään.

– Heillä oli mukanaan saippuaa, joka vaahtosi ja tuoksui ihanalta. Meillä ei ollut kuin mäntysuopaa ja muistan ajatelleeni, että antaisin mitä tahansa, jos vain saisin tuollaisen saippuan.

Kanavuoren ja kodin ohi kulki jatkuvasti pitkiä tavarajunia. Ne kuljettivat sotakorvauksia Neuvostoliittoon.

Kun junia ei enää kulkenut, lapsetkin tiesivät että sotakorvaukset oli maksettu.

Lehti-ilmoituksesta uusi suunta elämälle

Tultuaan täysi-ikäiseksi Riitta Paterson asui Jyväskylässä ja työskenteli tarjoilijana.

Ruthin Vintti oli suosittu kahvila, jossa kävi usein asiakkaina näyttelijöitä ja muita tunnettuja ihmisiä. Spede Pasanenkin tuli juttelemaan.

– Kahvilassa kävi myös ulkomaalaisia turisteja, mutta kukaan ei osannut puhua heidän kanssaan. Se hävetti minua niin, että halusin oppia puhumaan englantia.

Paterson oli käynyt lapsena kansakoulun, mutta opintojen jatkamiseen ei ollut rahaa.

Yhtenä vapaapäivänä hän istui junassa paikalle, johon joku oli jättänyt Helsingin Sanomat.

Silmiin osui englantilaisen perheen jättämä ilmoitus. Siinä haettiin kahta tyttöä kotiapulaisiksi Liverpoolin lähelle.

Paterson oli hyvin ujo. Silti hän houkutteli ystävänsä Eilan lähtemään mukaan ja vastasi ilmoitukseen.

Nuoret naiset pakkasivat laukkunsa ja lähtivät venäläisellä laivalla kohti tuntematonta maata.

– Jos olisin saanut käydä kouluja pidemmälle, olisin varmasti jäänyt Suomeen ja elämästäni olisi tullut ihan erilainen.

Uusi kotimaa, kulttuuri ja elintaso

Suomalaiset kotiapulaiset palkannut perhe oli vauras. Heillä oli autonkuljettaja, vakituinen kotiapulainen ja kaksi puutarhuria.

Tilapäisiä apulaisia palkattiin vuodeksi kerrallaan, ja vain suomalaiset kelpasivat.

– Rouva Corlett halusi aina suomalaisia, koska he ovat ahkeria, rehellisiä ja osaavat tehdä lettuja.

Uudet tulokkaat lähetettiin ensi töikseen kielikurssille.

Elämä Englannissa solahti pian omaan uomaansa. Kotiapulaisen työ vaihtui ravintola-alan opintoihin ja töihin.

Sitten Riitta ja James Paterson löysivät toisensa, menivät naimisiin ja perustivat perheen.

Koti oli Ashtonin kylässä, joka oli 1960-luvulla täynnä Shellin työntekijöitä. Siellä James Patersonkin työskenteli.

Eläkkeelle jäätyään Riitta Paterson osallistui hyväntekeväisyyttä varten järjestetyille pyöräilymatkoille Kuubassa ja Intiassa.

Intiassa hän näki kurjuutta, joka sai hänet sanattomaksi.

Pyöräilijät olivat pysähtynyt juomatauolle, kun nuori äiti tuli väkijoukon seasta lähelle vauva sylissään.

– Vauva oli aivan pieni, vastasyntynyt. Hän ojensi sitä minulle, että veisin lapsen mukanani pois.

Omien lasten ei onneksi tarvinnut kasvaa köyhyydessä. Paterson tietää, että Intiassakin elintaso on noussut.

– Uutisissa kerrottiin hiljattain, että lähes kaikki lapset pääsevät siellä nykyään kouluun.

Vielä yksi muutto ja paluu juurille

John Lennon, Paul McCartney, George Harrison ja Ringo Starr tuijottavat katsojaa taulusta tyynesti.

Riitta Paterson on nähnyt Beatlesit Liverpoolin kaduilla. Kauempaa tosin, koska tungos oli melkoinen.

Taulu on nyt Tampereella, samoin 80 vuotta täyttävä rouva itse. Kaipuu kotimaahan kasvoi vuosien varrella.

– Brexit-sotku oli viimeinen sysäys. Silloin päätin kokeilla, millaista olisi asua Suomessa.

Aviomies halusi jäädä asumaan Englantiin, mutta käy kyläilemässä.

Paterson ei vielä tiedä, kumpaan maahan hän lopulta asettuu. Englannissa on tuttu kyläyhteisö, Suomessa juuret.

Niistä olisi pitänyt kysyä enemmän silloin kun äiti oli elossa, mutta nuorempana mielessä oli aina kaikkea muuta.

Suomi on muuttunut sillä välin, kun hän oli poissa. Sen huomaa pienistäkin asioista. Koiria on enemmän. Sähkö on halpaa.

Kaikki ei suinkaan ole toisin. Perunat ovat edelleen hyviä, parempia kuin Englannissa. Naapurit ovat avuliaita, mutta tuntemattomat eivät oikein osaa puhua toisilleen.

– Minä olen sitä vähän yrittänyt muuttaa. Kyllä ne sitten puhuvat, kun itse ensin aloittaa.

Samat lainalaisuudet muutosten ja pysyvyyden suhteen taitavat päteä Patersoniin itseensä.

Hillitty arvokkuus ja mieltymys teehen lienevät Englannista mukaan tarttuneita ominaisuuksia. Optimismi ja sisukkuus sen sijaan paljon vanhempaa perua.

Suunnitelmia riittää edelleen. Karjalassa olisi kiinnostavaa käydä, esimerkiksi Sortavalaan järjestetään paljon bussimatkoja.

Paterson kaatui viime talvena ollessaan hiihtämässä. Hän tarvitsee kävelemiseen keppiä, mikä jarruttaa tällä hetkellä matkojen ja muiden suunnitelmien toteuttamista.

Talvisodan lapsi on kuitenkin toiveikas.

– Lääkäri on luvannut, että ensi talvena pääsen taas hiihtämään.

Lue lisää:

Pentti Poutanen muistaa talvisodan ensimmäisen päivän, pommit putosivat kotikylän liepeille, keväällä lähdettiin evakkoon: "Koko ajan sai pelätä, tuoko vieras kuolinuutisen"

Talvisodan syttymisestä 80 vuotta - vuosipäivä näkyy Ylen ohjelmistossa

Yle Elävä arkisto: Talvisodan ankarat päivät 1939–1940

– Yleensä en valvo työasioiden takia, mutta tämän jutun kohdalla valvoin aamuun asti ennen julkaisua, Katri Kallionpää sanoo.

Hän on Helsingin Sanomien toimittaja, toinen Veijo Baltzarin toiminnan paljastaneen jutun tekijöistä. Kallionpää ja Teittinen olivat vieraina Ylen aamun Viimeinen sana -keskustelussa.

Voit katsoa keskustelun klikkaamalla ylläolevaa kuvaa.

Vuosien ajan kirjailija, kulttuurineuvos Baltzar houkutteli nuoria tyttöjä liittymään teatteriyhteisöön, jossa hän manipuloi ja lähenteli näitä. Kallionpää sanoo, että häntä jännitti jutun vastaanotto, mutta vielä enemmän se, miten juttu vaikuttaisi Baltzarin uhreihin.

Myös Paavo Teittinen, jutun toinen tekijä, kertoo ahdistuneensa jutun kohteiden puolesta.

Teittinen on tutkivan journalismin konkari, joka on tehnyt vaikeita juttuja, kuten viime keväällä nepalilaisten kokkien työoloista Suomessa kertovan artikkelin.

Silti Baltzar-juttu oli Teittiselle vaikein tähänastista.

– Minua ahdistaa edelleen joidenkin näiden Baltzarin toiminnastan kärsineiden naisten tilanne.

Toimittajat kuulivat aiheesta samoihin aikoihin

Kallionpää ja Teittinen saivat aiheen eteensä samoihin aikoihin, noin vuosi sitten, toisistaan tietämättä.

Kallionpää ihmetteli, miksi kukaan ei ollut puuttunut Batlzarin tekoihin aiemmin.

– Meillä Suomessakin on ollut sitä, että tämän tyyppisiä asioita ei olla ymmärretty, vaikka ne on nähty. Vasta #metoo -liike on opettanut meitä tunnistamaan tämänkaltaisia asioita, hän sanoo.

Juttua varten Kallionpää ja Teittinen haastattelivat 18 nuorta naista. He kertoivat kipeitä ja henkilökohtaisia asioita, ja osa pelkäsi Teittisen mukaan Baltzaria. Nuoret ihmiset kertoivat kipeitä ja henkilökohtaisia asioita. Siksi lähteitä oli suojeltava.

– Haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset pitää huomioida haastattelussa. Pitää olla sensitiivinen sille, mitä hän haluaa sanoa, antaa aikaa, sanoo Teittinen

Lisäksi kyse on lähdesuojasta. Lähdesuoja on lain toimittajalle turvaama oikeus pitää tietolähteet salassa. Se on olemassa siksi, että esimerkiksi väärinkäytösten paljastajille ei kosteta.

Baltzarista kertoneiden naisten nimiä ei kerrottu jutussa heidän suojelemisekseen. Jotkut kieltäytyivät kokonaan haastattelusta pelkoon vedoten.

– Jos puhutaan lähdesuojan takaa, toimittajan pitää varmistaa, että ihmistä ei voi tunnistaa. Se on ennen kaikkea toimittajan tehtävä, ei missään tapauksessa lähteen, Teittinen painottaa.

Nimettömät lähteet pitää syynätä tavallistakin paremmin

Teittisen mukaan lähteisiin pitää suhtautua journalistisen kriittisesti. Jutun lähteet ymmärtävät sen, koska löysä juttu on huono asia myös heidän kannaltaan.

Kertomusten johdonmukaisuus käytiin läpi ja niiden tueksi haettiin muuta materiaalia, kuten asiakirjoja.

– Emme koskaan julkaise vakavia väitteitä yksittäisten kertomusten pohjalta.

Kun riittävän moni toisistaan riippumaton henkilö kertoo samaa, se yleensä tuo painoa jutulle, Teittinen toteaa.

Baltzarin uhreja neuvottiin olemaan yhteydessä rikosuhripäivystykseen

Baltzaria epäillään törkeästä ihmiskaupasta. Hänet pidätettiin jutun julkaisua edeltävällä viikolla. Oliko se sattumaa?

– Me ollaan kerrottu jutussa, että me ollaan muistutettu näitä Baltzarin toiminnasta kärsineitä naisia, että he saavat apua rikosuhripäivystyksen ihmiskaupan uhrien erityistukipalvelusta, Teittinen vastaa.

Rikosuhripäivystys on kansalaisjärjestö, joka auttaa rikoksen uhreja. Teittisen mukaan juttuprosessi vaikutti siis osaltaan myös rikostutkinnan käynnistämiseen. Jutun tiedot täsmentyivät kesän ja syksyn aikana. Julkaisupäätös oli tehty jo aiemmin ja sitä harkittiin pidätyksen jälkeen Helsingin Sanomissa. Juttu päädyttiin julkaisemaan.

“Taiteen saralla puuttuvat valvontamekanismit, joita liikunnan puolella on”

Teittisen mukaan yhteiskunnan turvaketju petti Baltzarin teatteriyhteisön kohdalla.

– Toiminnasta on liikkunut huhuja ja tietoja pitkään, mutta ne ovat saattaneet olla sellaisia, että yksittäisen henkilön on ollut vaikea reagoida, hän sanoo.

Hänen mielestään on kuitenkin selvää, että taiteen saralla puuttuvat valvontamekanismit, joita esimerkiksi liikunnan puolella on.

Katri Kallionpää toivoo, että juttu auttaisi kaikkia niitä, jotka ovat kokeneet seksuaalista ahdistelua, manipulointia tai hyväksikäyttöä ymmärtämään sen, ettei tapahtunut ole heidän vikansa.

– Että juttu vapauttaa heidät itsesyytöksistä, Kallionpää sanoo.

Posti-kohun viimeisimmät käänteet ovat saaneet perussuomalaiset ja kokoomuksen vaatimaan pääministeri Antti Rinteen (sd.) eroa. Saman puolueen omistajaohjausministeri Sirpa Paatero ilmoitti eroavansa perjantaina.

• Miksi postiministeri Paatero sai lähteä? Ota tilanne haltuun 100 tai 400 sanassa

Suomen historiasta tunnetaan vain kaksi tapausta, jossa pääministeri on jättänyt tehtävänsä poliittisen skandaalin vuoksi. Kuinka vahvalla pohjalla on opposition tämänkertainen erovaatimus? Kysyimme kahdelta politiikan tutkijalta.

Johanna Vuorelma, tutkijatohtori, Tampereen yliopisto:

"On hyvin vaikea sanoa mitään siitä, kuinka todennäköisesti tilanne voi johtaa Rinteen eroon. Moniin muihin poliittisiin skandaaleihin verrattuna Posti-kohu on arvaamattomampi, koska siinä on niin monia eri osapuolia: mukana eivät ole pelkästään eri puolueet.

Sinänsä hallituksen eron vaatiminen on oppositioretoriikassa tyypillinen keino. Tähän asti julkisessa keskustelussa ei ole minusta tullut esille mitään sellaista, jonka voisi olettaa johtavan eroon.

Tiedotustilaisuudessa Rinne perusteli Paateron eroa puhumalla epäluottamuksesta Postin hallitusta kohtaan. Siinä oli ristiriita perustelun ja päätöksen välillä. Ajattelin, että siinä siirrettiin vastuuta moneen eri suuntaan.

Minusta kysymys ei kuitenkaan ole Rinteen pääministeriydestä, vaan laajemmasta asiasta. Johanna Vuorelma

Monet analysoivat tilannetta siten, että Rinne on halunnut pelastaa oman asemansa. Minusta kysymys ei kuitenkaan ole Rinteen pääministeriydestä, vaan laajemmasta asiasta.

Juha Sipilän hallitus oli rikkomassa Suomessa pitkään vallassa ollutta kolmikantaista mallia. Rinne pyrkii palauttamaan sitä, eivätkä kaikki hyväksy sitä. Siinä mielessä tämä on paluuta hyvin vanhoihin ideologisiin jakolinjoihin työntekijöiden asemaa puolustavan vasemmiston ja työnantajien asemaa puolustavan oikeiston välillä.

Pohjimmiltaan kyse on siis ideologian paluusta politiikkaan – ei siitä, valehteliko joku vai ei. Rinteen puheesta saa kuvan, että Paatero ei edustanut tarpeeksi johdonmukaisesti ja voimallisesti työntekijöiden asemaa ja tehnyt Postin hallitukselle selväksi, että palkkaheikennykset eivät yksinkertaisesti tule kysymykseen."

Ville Pitkänen, valtiotieteiden tohtori, e2 Tutkimus:

"Poliittiset kohut ovat yksilöllisiä, mutta ne eskaloituvat usein samalla tavalla. Oppositio antaa painetta, media ruokkii sitä ja kohun silmään joutuneet poliitikot puhuvat epävarmasti.

Oppositiolle on poliittisesti järkevää painottaa Posti-keskustelussa sitä, että pääministeri on antanut eduskunnalle väärää tietoa. Sellaisesta on rokotettu ministereitä aikaisemminkin – jos muistellaan vaikkapa Alexander Stubbin omasta päästä keksimiä numeroita. Siitä nousi aikanaan valtava kohu.

Suomalaisessa politiikassa pääministerin asema on aika vahva. Ville Pitkänen

En usko tähän asti tulleiden tietojen perusteella, että oltaisiin menossa tilanteeseen, jossa pääministerin ero on oikeasti mahdollinen. Suomalaisessa politiikassa pääministerin asema on aika vahva.

Ja niin kauan kun hallituksen rivit pysyvät yhtenäisinä, oppositio saa vaatia eroa niin paljon kuin haluaa. Vasta jos hallituksessa ruvettaisiin puoluetasolla pohtimaan vakavasti, onko luottamus pääministeriin mennyt, se olisi kriisin paikka.

Rinteen kohdalla tässä keskustelussa on kuitenkin paljon avoimia kysymyksiä. On niin paljon asioita, joista emme ehkä vielä tiedä kaikkea. Uskon, että keskustelu jatkuu ja uusia käänteitä voi tulla viikonlopun aikanakin."

Lue myös:

Näin ministeri Paateron kujanjuoksu Postin kanssa päättyi eroon – Lue tästä käänteet

Rinteen kritiikki ei yllättänyt – Pohjola ei aio erota Postin hallituksen johdosta

Kuka korvaa eronneen Sirpa Paateron? Tässä seitsemän nimeä, jotka ovat spekulaatioissa esillä

Analyysi: Omistajaohjausministeri sai lähteä, mutta se ei vielä rauhoita kuplivaa eduskuntaa

Nuori mies ei sanonut oikeudessa sanaakaan. Kun hän kääntyi katsomaan itkevää Kaisa Juntusta, silmät olivat tyhjät.

– Tuijotin hänen käsiään. Ajattelin, että noiden käsien kautta siskoni on kuollut. Välinpitämätön asenne tuntui hirveältä.

Oli kulunut reilu puoli vuotta siitä, kun 23-vuotias mies oli surmannut kolme naista ravintolan edustalle Imatralla. Uhrit olivat toimittajat Katri Ikävalko ja Anne Vihavainen sekä Imatran kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tiina Wilen-Jäppinen.

36-vuotias Katri Ikävalko oli Kaisa Juntusen sisko.

Oikeus tuomitsi miehen syylliseksi kolmeen murhaan. Vankilan sijaan mies määrättiin pakkohoitoon. Juntunen järkyttyi nähdessään miehen ilmeen.

– Surmaaja hymyili. Tuomio oli hänelle kuin voitto. Ihan kuin hän olisi päässyt tavoitteeseensa.

Kaisa Juntunen halusi, ettei kukaan joutuisi enää koskaan kokemaan samanlaista tuskaa.

Viimeinen sunnuntai

Kun sisko käynnisti auton ja sanoi Kaisa Juntuselle heipat, kumpikaan siskoksista heistä ei tiennyt, että se olisi viimeinen kerta.

Oli sunnuntai. Juntusella oli vapaapäivä ja hän oli hoitanut päivän ajan siskonsa 5-vuotiasta poikaa. He olivat rakentaneet yhdessä lumiukon. Ehti tulla pimeä.

– Katri tuli pihaan iloisena ja nauravaisena kuten aina. Kun he lähtivät siitä, sanoin että ajakaa varovasti.

Kaisa Juntunen meni sisään jatkamaan pakkaamista. Hän oli saanut siskoltaan lainaan isot matkalaukut, sillä aamulla hän lentäisi tyttärensä ja miehensä kanssa lomalle Teneriffalle.

Viikon kuluttua siskoa ei enää ollut.

4.12.2016

Kun Jukka Leminen heräsi kotonaan Imatralla, vaimon puoli parisängystä oli tyhjä.

Anne Vihavainen oli edellisenä päivänä lähtenyt työkavereidensa kanssa juhlimaan toimittajien pikkujoulua teatteriin Helsinkiin. Hänen oli pitänyt palata yöksi kotiin Imatralle.

– En ollut yhtään huolissani. Ajattelin, että ehkä olin käsittänyt väärin ja hän oli jäänyt Helsinkiin yöksi, Leminen kertoo.

Vaimon sukulaistyttö soitti ennen yhdeksää aamulla. Ravintola Vuoksenvahdin edustalla oli ammuttu kolme ihmistä. Anne oli nähty siellä. Onko Anne tullut kotiin?

Jukka Leminen yritti soittaa vaimolleen. Ei vastausta. Nyt hän huolestui. Anne vastasi aina puhelimeen. Leminen näppäili poliisin numeron. Ei vastausta sieltäkään.

Hän pyöri hetken levottomana ympäri asuntoa. Sitten aikaan joku ajoi pihaan.

– Menin katsomaan, onko se taksi vai poliisiauto. Se oli poliisi. Silloin tiesin, että Anne on kuollut.

Teneriffalla noin 5000 kilometrin päässä Imatralta Kaisa Juntunen oli lähdössä aamupalalle.Loma miehen ja tyttären kanssa oli jo pitkällä, paluu kotiin odotti parin päivän päässä.

Etelä-Saimaan toimittajana Lappeenrannassa työskentelevä Juntunen päätti lukea oman lehtensä uutiset ennen aamiaista.

– En ikinä tee niin lomalla. Nyt tuli jokin ihmeellinen ennakkoaavistus. Pyysin miestä ja tytärtä menemään jo edeltä aamupalalle.

Imatralla oli ammuttu kolme naista. Juntunen laittoi äidilleen tekstiviestin. Ei kai ketään tuttuja?

Äiti oli ruokakaupassa puhelin kädessään. Hänen toisen tyttärensä – Katrin – mies oli juuri soittanut ja kertonut uutisen, jota ei voinut edes ymmärtää.

Kaisa Juntunen sai viestiinsä vastauksen, jossa oli vain yksi sana: "Katri".

Juntunen soitti heti äidilleen.

– Toisessa päässä oli kauhea järkytys ja epäusko. Lysähdin hotellihuoneen lattialle. Se oli kuin sähköshokki.

Aurinko paistoi, muut ihmiset uivat ja nauroivat. Kaisa Juntunen

Vasta edellisenä iltana Juntunen oli nähnyt siskonsa Facebookiin laittaman kuvan, jossa tämä hymyili iloisena toimittajien teatterimatkalla Helsingissä. Juntunen olisi itsekin ollut siellä, ellei olisi lähtenyt lomalle Teneriffalle.

Katri Ikävalko oli hänelle paitsi pikkusisko, myös työkaveri. He työskentelivät saman konsernin lehdissä toimittajina. Ikävalkon kotitoimitus oli Uutisvuoksi Imatralla, mutta hän teki välillä työpäiviään Etelä-Saimaassa Lappeenrannassa.

Juntunen oli kysynyt Facebookissa, oliko teatteriesitys ollut hyvä. Vastausta ei tullut.

Perhe sai järjestettyä aikaistetun paluulennon Suomeen, mutta vasta seuraavalle päivälle. Kaisa Juntunen lähetti miehensä ostamaan minipullon konjakkia, koska tv-sarjoissakin tehdään niin.

– Mieleen tuli ihan ihmeellisiä ajatuksia. Oli aivan absurdia kävellä siellä se yksi päivä shokissa. Aurinko paistoi, muut ihmiset uivat ja nauroivat.

Jo sinä päivänä Kaisa Juntunen kuitenkin päätti, että näiden kolmen yhteiskunnan rakentajan – kahden toimittajan ja yhden kuntapoliitikon – elämäntyön pitäisi jatkua.

Kolme vuotta myöhemmin Kaisa Juntunen ja Jukka Leminen istuvat täpötäydessä kahvilassa Imatran keskustassa.

Vaihdetaan perhekuulumisia, nauretaan ja pohditaan, onko Kaisan tukka keltainen. Oma tytär on värjännyt sen edellisenä päivänä.

Kaksikko tunnetaan, he saavat iloisia tervehdyksiä ympäri kahvilaa.

Juntunen lämmittää käsiään kahvikupin ympärillä. Tässä kahvilassa hän kävi välillä yhdessä Katrin kanssa.

– Katri oli kahvikissa. Välillä tulen tänne ja tilaan latten, koska se oli Katrin suosikki.

Pöydällä on pino hakemuksia. On se aika vuodesta, kun Juntusen ja Lemisen perustama Valon Vuoksi -yhdistys jakaa apurahansa mielenterveystutkimukseen. Tänä vuonna summa on 5000 euroa. Nyt pitäisi päättää, kuka apurahan saa. Valinnassa ovat apuna psykiatrian alan asiantuntijat.

Katkeruuteen käpertyminen olisi helppoa. Sen sijaan Imatran kolmoissurman uhrien perheet ja ystävät jakavat joka vuosi apurahan, jotta Imatran tragedia ei enää koskaan toistuisi. Että surmaajan kaltaiset ihmiset saisivat apua ajoissa.

Pahaa ei kosteta pahalla

Kolmoissurman uhrien perheet perustivat Valon Vuoksi -yhdistyksen surmien jälkeen.

– Meillä on ajatus, että pahaa ei kosteta pahalla. Hän oli hirveän sairas, ja tiedon kautta opitaan hoitamaan esimerkiksi väkivaltaisia persoonallisuuksia, toteaa Juntunen.

– Hänellä ei ollut edes mitään motiivia, hän vain oli sekopää. Jos on pönttö aivan himmeänä, siihen pitää pystyä puuttumaan ennen kuin jotain hirveää tapahtuu, lisää Valon Vuoksi -yhdistyksen puheenjohtajana toimiva Jukka Leminen.

Vielä kolme vuotta sitten Kaisa Juntunen ja Jukka Leminen eivät edes tunteneet toisiaan.

Katrin nimen pitäisi olla lasten kokeissa, lehtijutuissa, whatsapp-viesteissä. Missä vain muualla mutta ei siinä. Kaisa Juntunen

Arkku oli kaunis, helmenharmaa. Katrin näköinen.

Kaisa Juntunen sai hoidettua pakolliset asiat. Katri Ikävalkon kaksi pienintä lasta olivat mukana valitsemassa arkkua äidilleen. Siitä tuli riitaa, he olisivat halunneet erilaiset. Tilanne toi pilkahduksen hymyä surun painavan peiton alle.

– 5-vuotias sanoi, että pistetään äiti puoliksi. Kaiken surun keskellä lapset pitivät elämänkipinää yllä.

Terapeutti kävi aluksi Juntusen kotona. Oli vaikea lähteä liikkeelle. Pelastus oli koira, joka oli pakko viedä lenkille. Aina lenkiltä tullessa oli pikkuisen parempi olla.

Hautausmaalle hän ei halunnut hautajaisten jälkeen mennä. Siskon nimeä hautakivessä oli vaikea katsoa.

– Sen pitäisi olla lasten kokeissa, lehtijutuissa, whatsapp-viesteissä. Sen pitäisi olla lentolipuissa. Missä vain muualla mutta ei siinä. Suunnittelimme Katrin kanssa ihania matkoja, joista melkein kaikki jäivät toteutumatta.

Huulipunaa kahvimukissa

Uutisvuoksen toimituksessa Imatralla Katrin työpiste oli tyhjä. Pöydällä seisoi kahvimuki. Se oli vielä kahvia puolillaan. Mukin reunaan olivat painuneet Katrin huulipunanjäljet.

Vieressä oli lehtiö muistiinpanoineen. Ihan kuin Katri olisi noussut vain hetkeksi käymään jossakin.

Kukkia oli valtavasti. Liljojen tuoksu ällötti Kaisa Juntusta. Se leijui ympärillä koko ajan. Kotona kaikki kukat eivät edes mahtuneet maljakoihin, maitotölkeistä piti askarrella lisää.

Surmattujen toimittajien perheet oli kutsuttu Uutisvuoksen toimitukseen hakemaan pois heidän henkilökohtaiset tavaransa. Kukaan ei ollut tohtinut koskea niihin.

Kaisa Juntunen halasi Vihavaisen miestä Jukka Lemistä ja tunsi tärinän. Se ei näkynyt ulospäin vaan tuli jostain syvältä sisältä. He kaikki tärisivät. Järkytys oli niin suuri.

Oli silti hyvä nähdä ihmisiä, jotka olivat samassa tilanteessa.

– Jukan kanssa juttu alkoi kulkea. Oivalsin, ettei kukaan ole tässä yksin, Juntunen kertoo.

Tuntui kauhealta, ettei hänestä jäisi mitään. Jukka Leminen

Jukka Leminen pohti, miten voisi säilyttää jotain Annesta.

– Anne ei pitänyt siitä, että ihmisiä kehuttiin heidän kuolemansa jälkeen. Hänen mielestään ihmistä pitää kehua tarpeeksi elämänsä aikana.

Leminen tiesi, ettei Anne haluaisi hautaa eikä kiveä sen päälle. Vaimon mielestä ihminen oli osa luonnon kiertokulkua, mitään merkkiä ei tarvitse jäädä. Muistolehto olisi hänelle oikea paikka, ja Leminen halusi kunnioittaa sitä.

– Tuntui kauhealta, ettei hänestä jäisi mitään.

Juntusella oli samanlaisia ajatuksia Katrista. Valon Vuoksi -yhdistys oli perustettu jo kuukauden kuluttua surmista.

– Siinä kohtaa tuli jokin tarmonpuuska. Jos idean olisi jättänyt hautumaan, se ei ehkä olisi toteutunut.

Vaaleanpunaiset kengät

Surmista oli kulunut kuukausi, kun Juntunen meni takaisin töihin. Työpaikalla vastassa olivat Katrin sisäkengät.

Ne olivat vaaleanpunaiset ja söpöt. Sellaiset, joita Kaisa Juntunen ei itse ostaisi. Katri rakasti rimpsuja. Siinä siskokset olivat erilaisia. Juntunen veti kengät jalkaansa ja sitoi roosanväriset silkkinauhat rusetille.

Hänen työpöydällään odottivat Katrin käsivoide ja kahvimuki. Mukissa – tässäkin – näkyivät Katrin huulipunan jäljet.

Isku tuli joka kerta, kun siskon nimi pomppasi esiin hakiessa toimitusjärjestelmästä arkistojuttua tai kuvaa.

– Olen jälkeenpäin miettinyt, että olisi ehkä kannattanut olla vähän pidempään pois töistä. Samassa työyhteisössä muillakin oli se suru.

Kahvilaa vastapäätä on Pub Vahti, entinen Vuoksenvahti. Jukka Leminen ei oikeastaan haluaisi olla täällä. Hän liikkuu surmien tapahtumapaikan kulmilla vain yhdistyksen asioissa.

– Kesällä ravintolan edessä on terassi. Ihmiset pitävät hauskaa. Sellaista en voi katsoa ollenkaan.

Alussa Jukka Leminen hukutti surunsa töihin. Hän ohjelmoi työkseen metallintyöstökoneita. Tarkkuutta vaativa työ vei kaiken huomion, silloin ei pystynyt ajattelemaan muuta.

Yhteinen elämä Anne Vihavaisen kanssa kesti melkein 30 vuotta. Viikon vaikein päivä oli – ja on yhä – perjantai. Se oli Annen lempipäivä. Siksi Leminen käy muistolehdossa Annen luona yleensä perjantaisin.

Muistan aina, minkä työn hän on tehnyt tämän kaupungin eteen. Ulla-Maija Tuomela

Pub Vahdin edessä on poliisiauto. Melkoinen sattuma. Kahvilassa vieläpä istuu tauolla poliisi, joka saapui kolme vuotta sitten surmapaikalle ensimmäisenä.

Kaisa Juntunen käy moikkaamassa ja halaamassa.

Kahvilan ovi käy. Tulija on Juntusen ja Katri Ikävalkon äiti Birgit Joronen. Hän ottaa laukustaan nipun vuosikalentereita. Vuoden 2020 tammikuuta koristaa kolme pientä lasta, joista pienin on vasta vauva. Katrin lapset vuosia sitten.

Kaikki valokuvat ovat Katrin ottamia. Kuvat kalenteriin on valinnut hänen vanhin tyttärensä, joka on nyt 15-vuotias.

Jokaisen kuvan yhteydessä on resepti. Ne ovat Anne Vihavaisen käsialaa. Reseptit on julkaistu aiemmin hänellä omalla ruokapalstallaan Uutisvuoksessa.

Yhdistyksen myöntämä apuraha koostuu kalenterin tuotoista. Kalenterimyyntiä hoitaa Birgit Joronen. 200 kalenterista on jäljellä on enää muutamia.

Tiinan silta

Valon Vuoksi ottaa vastaan myös lahjoituksia yrityksiltä ja tavallisilta ihmisiltä. Niillä on ostettu hiljattain kitara ja basso Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin lasten ja nuorten taloihin, joissa hoidetaan psyykkisesti oireilevia nuoria. Kesällä heille hankittiin virveleitä.

– Musiikkiterapeutti oli käyttänyt soittimiin ja psykiatri virveleihin omia rahojaan. On upeaa tavata ihmisiä, jotka tekevat työtään sydämellä, toteaa Kaisa Juntunen.

Imatran keskustaa puetaan jouluasuun. Kävelykadun iso joulukuusi saa valot.

Kuusen viereisellä esiintymislavalla Valon Vuoksi pitää tänä sunnuntaina vuotuisen adventtirauhanjulistuksensa. Se on samalla muistojuhla Imatran kolmoissurman uhreille. Vuosipäivä on tiistaina 3.12.

Eikä Imatran kaupunkikaan näitä naisia unohda. Kivenheiton päässä keskustasta virtaa Vuoksi. Se myötäilee Imatranajon katurataa, jonka ylittää Tiinan silta. Silta on nimetty Imatran kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Tiina Wilen-Jäppisen mukaan.

Valon Vuoksi -yhdistyksen rahastonhoitajan Ulla-Maija Tuomelan lenkkipolku kulkee usein Tiinan sillan ohi. Wilen-Jäppinen oli Tuomelan hyvä ystävä melkein 20 vuotta.

– Tiina tulee mieleeni aina, kun kuljen tästä. Muistan iloisia asioita ja vanhoja kommelluksia, joille voi jo nauraakin, Tuomela kertoo.

Silta kertoo yhden tarinan kolmoissurmassa menehtyneen kuntapoliitikon kädenjäljistä kaupungissa. Imatranajo lopetettiin vuonna 1986, kun pieni poika sai surmansa moottoripyörän sinkouduttua katsomoon.

– Imatranajon käynnistäminen oli Tiinan unelma. Hän teki monta vuotta töitä sen eteen ja oli sinnikäs. Hän halusi viedä asiat loppuun.

Imatranajo alkoi uudestaan vuonna 2016. Wilen-Jäppinen avasi radan ajamalla sen läpi omalla moottoripyörällään. Katuradan ylittävä silta ristittiin Tiinan sillaksi kolmoissurman jälkeen. Sillan kupeessa on myös muistokivi.

– Sitä katsoessani muistan, minkä työn hän on tehnyt tämän kaupungin eteen. Hän halusi aina nostaa Imatraa esiin.

Kaisa Juntunen on tuntenut vihaa. Surmaaja vilahti joskus unissa. Jukka Leminen taas on halunnut sulkea surmaajan täysin pois mielestään. Siksi hän ei mennyt oikeudenkäyntiin.

– En halunnut nähdä sitä miestä. En mainita hänen nimeään enkä tietää, miltä hän näyttää. Ihmettelen, miksen osaa vihata häntä, Leminen sanoo.

Nykyään surmaajaa ei mieti enää kumpikaan. Kun yhdistyksen väeltä kysyy suurimmasta asiasta, jonka se on saanut aikaan, vastaus on vertaistuki.

– Alussa pystyimme puhumaan raadollisimmatkin asiat. Tietyt asiakirjat ovat salaisia, eikä niistä voi puhua kenenkään muun kanssa. Yhdessä olemme yrittäneet ymmärtää, toteaa Juntunen.

Kaikilla surman uhreilla on lapsia. Tiina Wilen-Jäppisen ja Anne Vihavaisen lapset ovat nuoria aikuisia. Katri Ikävalkon nuorinkin on jo koululainen. Isommat ovat alkaneet kiinnostua yhdistyksen toiminnasta ja mielenterveystyöstä. Lapset ovat muistuttaneet tulevaisuudesta ja siitä, että elämän on mentävä eteenpäin.

– Olkoon kenen tahansa lapsia, he tekevät joka tapauksessa elämästä lohdullisemman. Pysyy se ajatus, ettei maailma tähän lopu, sanoo Jukka Leminen.

Työtä yhdistyksellä riittää. Siitä saatiin muistutus viimeksi lokakuun alussa, kun nuori mies hyökkäsi Savon ammattiopiston tiloihin kauppakeskus Hermannissa Kuopiossa.

Kouluhyökkäyksessä kuoli yksi ja loukkaantui kymmenen henkilöä. Kaisa Juntunen tuntee valtavaa myötätuntoa uhrien läheisten suuntaan.

– Nämä kouraisevat paljon syvemmin kuin ennen. Tuntuu sydänjuuria myöten pahalta, kun tietää sen tuskan. Tuli ajatus, että taas on jäänyt yksi mielenterveysongelmainen ihminen hoitamatta.

Mielenterveyden ammattilaisten mielestä yhdistyksen perustaminen on täydellisen sopiva avain surun käsittelyyn.

– Suru on kääntynyt voimavaraksi. Kun taakka menee moneen osaan, se on helpompi käsitellä. Samassa tilanteessa yksin jäävät voivat lamaantua niin, että toimintakyky menee, sanoo Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka.

Sydänmaanlakka pitää Valon Vuoksen viestiä erittäin tärkeänä. Ettei mitään sellaista enää koskaan tapahtuisi. Erityisen hienoa hänen mielestään on se, että yhdistys todella tekee töitä asiansa eteen.

– On ihan huikeaa, että he jakavat apurahaa ja lahjoituksia. Lisäksi on hienoa, että peräänkuulutetaan oikea-aikaista ongelmiin puuttumista.

Viimeksi Kuopion kouluhyökkäyksen jälkeen Sydänmaanlakka pohti sitä, kuinka Suomessa voitaisiin puuttua tehokkaammin lasten ja nuorten alkaviin mielenterveysongelmiin. Kotona mielen murtumista ei välttämättä huomata.

– Kaikissa joukkosurmissa on takana eristäytymisen polku. Vanhempien silmissä lapsi haluaa kuitenkin säilyttää kasvonsa ja voi esittää viimeiseen saakka, että kaikki on hyvin. Puuttumisen mekanismeja pitää lisätä.

Syrjäytyneiden nuorten kanssa työskennellessään Sydänmaanlakka on huomannut, että nuori avautuu helpommin ihmiselle, johon ei ole tunnesidettä. Silti voi käydä niin, ettei nuori tule kuulluksi. Sydänmaanlakka toivoo kouluilta tarkempaa silmää ja ryhdikkäämpää otetta.

– Työpaikoilla tartutaan heti, jos jollakin on paljon sairauspoissaoloja. Sama malli pitäisi olla myös koulumaailmassa. On hyvin koulu- ja rehtorikohtaista, kuinka oppilaiden pitkiin poissaoloihin suhtaudutaan.

Töissä Kaisa Juntunen laittaa aina jalkaansa siskonsa vaaleanpunaiset kengät.

Katrin kahvimukia hän varjelee. Sitä ei astianpesukoneessa pestä. Ja kahvi mukissa on aina tuoretta.

– Kuulen Katrin äänen joka kerta, kun meinaan ottaa painunutta kahvia. Ääni sanoo, että vanhaa kahvia ei juoda. Sitä en tee enää koskaan.

Terapia loppui viime kesänä. Juntunen on alkanut nukkua paremmin. Katri on silti mielessä jatkuvasti. Kerran autoa ajaessa radiosta tuli biisi, joka sai Juntusen itkemään.

– Piti ajaa tien sivuun. En ymmärtänyt, miksi itkin. Sitten tajusin, että Katrihan piti tästä musiikista.

Viimeisiä valokuvia Katrista Juntunen ei pysty katsomaan. Vieläkin tulee ajatuksia, että nyt pitää soittaa Katrille. Kolme vuotta on sittenkin lyhyt aika.

– Aion mennä vielä joskus Etelä-Ranskaan. Katri oli tosi innostunut Ranskasta ja ehti oman perheensä kanssa reissun tehdä. Yksi hänen suuri unelmansa toteutui, kun hän pääsi katsomaan laventelipeltoja.

Oikeudenkäynnin jälkeen koko perhe istui Katri Ikävalkon kodin olohuoneessa raskain mielin. Tuomio oli ollut kaikille suuri pettymys. Lapsilla oli paljon kysymyksiä.

Äkkiä Ikävalkon mies sanoi, että nyt voisi olla hyvä hetki jakaa Katrin ostamat joululahjat. Hän oli löytänyt ne vasta joitakin viikkoja aiemmin. Katri oli käynyt jouluostoksilla vain muutamia päiviä ennen kuolemaansa.

Mies haki lahjat. Jokaiselle Katrin lapselle oli lahja, samoin äidille, Kaisa-siskolle ja muille rakkaille. Juntunen sai Body Shopin käsivoiteita ja hänen tyttärensä pussilakanat.

– Se tuntui ihmeelliseltä. Aivan kuin Katri olisi tullut meitä lohduttamaan. Pakettitarra on ollut siitä asti minulla jääkaapin ovessa.